Naruto

Me muodostamme kolmion. Se ei ole tavallinen kolmio, vaan sellainen kolmio, jossa on säröjä. Minä olen kolmion toinen alanurkka ja ystäväni muodostavat lopun meidän kolmiostamme. Minä kutsun tätä ystävyyden, surun ja …petoksen kolmioksi. En haluaisi, mutta sille ei mahda mitään. On kulunut liikaa aikaa ja on tapahtunut niin paljon kaikkea, että emme voi vain nauraa viattomasti ja todeta että olemme tiimi, jossa kenelläkään ei ole salaisuuksia, synkkiä aikeita tai himoa tappaa ketään.

Miten toivonkaan että voisimme palata tuohon aikaan kun nauroimme vielä viattomasti. Käännyn katsomaan eteeni, kolmion ylänurkkaan. Kohtaan mustat, hyvin kylmät silmät. Sasuke …tämä on sinun syytäsi. Miksi sinä petit meidät? Mitä olet tehnyt? Me olimme ystäviä. Seisomme keskellä aukeaa, jonka yläpuolella on musta taivas.

Kai muistat sen kun ensi kerran kohtasin sut
Kaikkee vannottiin, luvattiin ja suunniteltiin.
Suurin silmin niin me kauaksi katsottiin
Eikä uskottu että joskus kävisi niin
Että tiemme näin kulkisi toisia päin
Mä luulin, että tie ei meille liian kapea oo


Sasuke

Se kaikki hyvä mitä meillä kolmella kerran oli, on poissa lopullisesti. Minulla on oma kohtaloni ja teillä kahdella omanne. Se ei silti ollut turhaa. Meistä tuli parhaita ystäviä. Lievititte tuskaani vähän sillä, etten joutunut olemaan aina vain yksin. Naruto…Sakura… sanokaa, että jätätte minut rauhaan. Muuten ette tule koskaan löytämään omaakaan onneanne. Katson kohti taivasta. Se on musta. Ihan kuin kaikki, mitä meille on tapahtunut näiden vuosien aikana, päättyisi tänään. Me olemme tulleet teidemme päähän…

Niin maailma muuttuu niin
Vaikken uskonut, että muuttuu usko ihmisiin
Ja yksin jäin, keskelle kaikkea jäin.
Poissa ystävyys vain tyhjyys käsissäin,
Ja kanssa tyhjyyden katkerien kyynelten
Me hyvästeltiin ja kaikki kaunis poissa on.


Sakura

Miksi te oikein menitte niin pitkälle? Miksi oikein toisen on tapettava toinen, jotta tämä voisi jatkaa elämäänsä? Kertokaa minulle. Mitä oikein on tapahtunut? Ovatko taisteleminen ja voitontunne ainoita asioita, jotka ajavat teitä eteenpäin? Seison väristen tuulen vietävänä ja katson kahta nuorta poikaa, ei miestä, joita rakastan ja rukoilen mielessäni, että he lopettavat tämän hulluuden. He eivät näe minua, he eivät kuule minua. He näkevät vain toisensa…

Niin paljon me teihin luotettiin,
Uskottiin ja rakastettiin, ja kun mä selkäni
Käänsin pois, iskit puukon mun unelmiin.

Niin paljon me teihin luotettiin,
Kanssas kyyneleet vaihdettiin,
Kai joku pyyhkii puukon sun matkallas
Jonka iskit mun unelmiin

Sasuke

Kuinka paljon oikein surin sitä kun tiemme erosivat? Itkinkö minä? En. En jälkeenpäin välitä koko asiasta. Auttaisiko se muka mitään? Tuskin. Aika on armoton ja se ei pysähdy ikinä. Me kaikki olemme muuttuneet. Katson teitä ja muistan taas kuka oikein olin kun vielä olin Konohassa. Onko siitä jo 4 vuotta aikaa? Minä tiedän mitä minun on tehtävä? Tiedättekö te? Oletteko valmiit jättämään minut rauhaan? Se pelastaisi teidät suurelta tuskalta…

Niin, maailma muuttuu niin vaikka pahalta tuntui
Se kaikki mennyttä on, ja helpompaa
Meille kaikille helpompaa on kun erottiin
Ja voin kaiken unohtaa


Naruto

Näen Sakuran vihreät ja tuskaiset silmät kun katson oikealle ja kun katson eteeni, näen Sasuken mustat silmät. Ne eivät ole tuskaiset. Kunpa tietäisin mitä hän ajattelee tästä kaikesta. Hänen silmissään ei näy tunteita lainkaan. Se on niin hänen tapaistaan. Puren huultani. Täytyy pinnistellä, etteivät tunteeni saa minusta valtaa ja muuttuisin Kyubiksi. Sen takia…haluan, että Sasuke ymmärtää sen, ettei hän ole yksin. Hänellä on yhä koti. Kuulitko, Sasuke? Vaikka me olemmekin erillämme, me olemme yhä saman taivaan alla…

Ja sylini on sulle avoinna kuin silloinkin
Kun ensi kerran kauan sitten kohdattiin

Sakura

Itken samalla kun tuuli puhaltaa kasvojeni ohi. Onko tämä nyt totta? Joudunko minä nyt näkemään kun kaksi rakastani taistelee pian keskenään? He katsovat toisiaan niin oudosti. Heillä on se side, josta kaikki puhuvat. Side, joka ei koskaan katkea. Mutta mitä sitten jos se katkeaakin ja johtaa toisen kuolemaan? En enää tiedä mitä uskoa…

Niin paljon me teihin luotettiin,
Uskottiin ja rakastettiin, ja kun mä selkäni
Käänsin pois, iskit puukon mun unelmiin.

Minä rakastan heitä molempia. Naruto on minulle kuin veli ja Sasuke on aina ollut elämäni rakkaus. En tiedä mitään teen, jos menetän heistä toisen tai molemmat.

Samalla hetkellä kumpikin kääntyy katsomaan minua. Jähmetyn ja sydämeni hakkaa kovemmin kuin koskaan. Kohtaan safiirinsiniset ja mustat silmät.

”Sakura-chan…” Naruto kuiskaa hiljaa. Mitä? Haluaisin kysyä sitä, mutten vain uskalla.

”Sakura…” Sasuke sanoo hiljaa ja katsoo minuun läpitunkevasti. Mitä?

Sitten he sanovat sen, mitä eniten pelkään. Kunpa en koskaan kuulisi niitä sanoja.

”Olen pahoillani…”

Sitten he syöksyvät toistensa kimppuun ja minä katson tuulen raivotessa ympärillämme heitä. Taivas on edelleen musta…


Niin paljon me teihin luotettiin,
Kanssas kyyneleet vaihdettiin,
Kai joku pyyhkii puukon sun matkallas
Jonka iskit mun unelmiin...