Kylmä ilma puhalsi läpi Konohan. Se kiersi jokaisen läpi, jättäen jälkeensä vain kylmiä väristyksiä. Se viestitti pahuutta ja ilkeyttä. Kun seurasi pienoista tuulta, löysi sen tekijän: Kyubin. Valtava yhdeksänhäntäinen olento riehui Konohassa, tuhoten kaiken ympäriltään.
Monet lumoutuivat sen maagisuudesta, mutta mukana tuli aina pelkoa. Pelkoa oman hengen menettämisestä.

Yksi poika ei tuolla hetkellä pelännyt omasta puolestaan. Hän pelkäsi vanhempiensa, jotka oli lähetetty taisteluun, kuolleen. Jokaisella hetkellä kun hän näki täyttä kuuta vasten tuhoa ennustavan hännän, tunne vain voimistui. Ketun ympärillä oli tuhansia ruumiita, joita uskaliaimmat ninjat ja lääkärit veivät ruumishuoneelle. Osalta puuttui jalka, elossa. Osalta pää, kuollut.

Poika seisoi hievahtamatta paikoillaan, vaikka monet kiljuvat ja juoksevat ihmiset juoksivat hänen ympäriltään. Moni yritti ottaa hänet mukaansa turvaan, mutta tuloksetta. Hänellä oli sitä paitsi hyvä etäisyys taistelusta; Mikään ruumis ei lentänyt hänen kohdalleen. Mutta veri korvasi sen. Poika seisoi, näyttäen että hänestä oli siihen; Uhmata pelkoa. Jotta hänen vanhempansa voisivat myöhempään iloita, miten heidän pieni poikansa oli seissyt paikallaan odottaen vanhempiaan. Eikä hylännyt heitä.

Verta. Pelkoa. Kaikkea mitä ilman olisi parempi elää, pyöri pienen pojan ympärillä.
Hänen päällään oli valkoinen paita, mikä oli menettänyt puhtoisuutensa pölystä ja verestä, mustat, lyhyet housut ja ruskea tukka sidottuna korkealle takaraivoon.

’’IRUKA! Tule pois sieltä! Olet liian lähellä taistelua!’’ Kuului ääni yön pimeydestä.  Iruka kääntyi nopeasti ääneen suuntaan. Samalla hetkellä pilvestä syöksyi pölyä yskien Konohan ninja, joka kaappasi Irukan mukaansa. Iruka järkyttyi. Jos hän lähtisi vanhemmat luulisivat häntä pelkuriksi!
’’En mene minnekään! Isä ja äiti ovat vielä taistelussa!’’ Hän huusi päästäen lopulta sisäiset tunteensa kyynelillä silmistään, ja yritti rimpuilla pois toisen kovasta otteesta. Vanhempi ninja ei päästänyt toista irti, ja lähti rimpuileva lapsi mukanaan kohti sairaalaa.
’Onneksi siellä on järkyttyneiden osasto..’ Ninja ajatteli mielessään, ja juoksi kovemmin vastaan hangoitteleva poika selässään.

Iruka hänen selässään jäi tuijottamaan kohti taistelua. Kyubin hännät viilettivät yössä ja heittelivät ihmisiä kaikkialle, jakaen omaa pelottavuuttaan. Se naulitsi Irukan katseen. Isä ja Äiti ovat tuolla jossain. Ehkä kuolleina, ehkä elossa. Enemmän pakokauhua syöksyi Irukan rintaan, saaden pojan tappeleman vastaan enemmän.

Samalla yksi hännän heiluttamista ruumiista tuli heitä päin. Ruumiin kuolemankankeissa käsissä ollut kunai viisti Irukaa nenän päätä, jättäen jälkeensä syvän arven. Poika parahti, ja lopetti hetkeksi rimpuilun. Irukaa selässä kantanut ninja laski hänet maahaan kuullessaan ponihäntäisen huudon ja tarkisti toisen melko syvän haavan. ’Tuo haava kyllä jää hänen ikuiseksi muistokseen..’ Ninja mietti. Kyubi oli saanut haavansa lähetetyksi sivulliselle.


Iruka nousi nopeasti huohottaen istuma-asentoon. ’Mikä ihmeen uni tuo oli?’ Hän mietti, ja yritti tasata hengitystään. Hänen päällään ollut koko vartalo pyjama oli hieman hiessä, selvä jälki painajaisesta. Iruka vilkaisi huoneensa läpi; se sisälsi sängyn jossa hän makasi, kaksi tuolia, vaatekaapin ja oven olohuoneeseen. Saatuaan huoneensa varmistettua Iruka huokaisi. Hyvä ettei niin todentuntuinen painajainen ollut totta, ettei hän ollut keskellä veristä taistelua.

Vieläkin järkytyksestä huohottaen Iruka käänsi katseensa hänen ikkunalleen. Hänen silmänsä levisivät hieman, kun kuoleman kalpea valo valtasi hänen naaman.. Samanlainen kuin sinä iltana, täysikuu. Iruka nyyhkäisi hiljaa ja kietoi kätensä polviensa ympärille. Vapaat hiukset lehahtivat kasvojen suojaksi.

Samalla pieni rasahdus kuului Irukan vierestä.
’’Iruka?’’ Hieman Irukaa vanhempi mies kysyi. Iruka katsoi vierelleen sängylle. Hänen vieressään oli harmaahiuksinen Jounin, Kakashi. Kakashin päällä oli vain yöhousut, paljastaen paljaan lihaksikkaan rintakehän ja komeat kasvot, jotka olivat yleensä maskin peitossa. Iruka käänsi katseensa pois Kakashista polviin, nosti sen taas nyökkäämään ikkunaan päin ja käänsi sen taas tuttuun ja turvalliseen paikkaan polvien päälle.

Kakashi katsoi Irukan osoittamaan suuntaan, ja hymähti hieman.
’’Tule tänne.’’ Kakashi sanoi pehmeästi ja levitti toisen kätensä kutsuen syliinsä. Iruka katsoi hieman aikaa Kakashiin päin, mutta meni sitten melko hitaasti toisen tarjoamaan syliin.

Kakashi rutisti Irukan rintakehäänsä vasten, kaatui takaisin sängylle makaamaan. ja hengitti toisen hiuksiin tarjoten toiselle turvapaikan painajaisilta. ’’Se oli vain unta.’’ Kakashi rauhoitteli vielä nopeasti hengittävälle Irukalle ja halasi toista vielä kovempaa.

Lopulta Iruka rauhoittui, ja nukahti toisen lämpimään syliin. Kakashi suuteli toisen otsaa ja rentoutti sitten myös itsensä, nukahtaen rakkaansa viereen.

Parempi olla rakkaansa sylissä kuin painajaisten keskellä.