Oli alkuiltapäivä, kun kaksi viisihenkistä henkilöautoa ajoi Konoha Cityyn. Kymmenen minuuttia myöhemmin autot olivat kaartaneet keskusaukiolle, joista astuivat Akatsukin porukat ulos. Yhdeksän miestä ja nainen katsoivat toisen auton konepellillä piirustuksia, joiden avulla Konan kertoi miten kukin heistä liikkui keikan aikana. Kerrattuaan keikan Konan kääri piirustukset kokoon ja Pain alkoi jakaa ohjeita:

”Tutustutte paikkoihin. Zetsu ja Tobi, te ajatte asemalle, jonne kulta tuodaan ja tarkkailette näkyykö ketään epäilyttäviä hahmoja. Tämä lähetys on taatusti myös muiden kiikarissa. Itachi ja Kisame, te tutustutte pankin ympäristöön ja etsitte mahdolliset vaihtoehtoiset pakoreitit. Deidara ja Sasori, käytte pankissa sisällä ja katselette paikkoja. Kakuzu ja Hidan, te tulette minun ja Konanin kanssa tuohon baariin, jossa voimme nauttia virvokkeita, sillä teidän työ alkaa vasta, kun rahat ovat menneet holviin.”

Näin päätettyään tehtävänjakonsa Pain lähti Konanin, Hidanin ja Kakuzun kanssa baariin. Muut jäivät hetkeksi katselemaan nelikon perään. Itachi nojasi auton lokasuojaa vasten ja puraisi palan purutupakka, jota hän pyöräytti hetken suussa ja asetti sitten isoksi klimpiksi ylähuulen alle. Lopuksi hän murahti Kisamelle:

”Eiköhän häivytä katselemaan tuota aukiota.”

”Joopa joo, olet oikeassa”, tuumi Kisame ja nosti peukalolla leveälierisen huopahattunsa takaraivolle.

Muutkin suunnistivat tehtäviensä pariin. Tobi ja Zetsu lähtivät kohti Konohan asemaa, sekä Deidara ja Sasori menivät aukion poikki pankkiin. Tobin ajaessa Zetsun kanssa Itachin ohi, Itachi oli erottavinaan Tobilla Uchihoiden merkillä varustetun pistoolin, mutta Itachi kuittasi ajatuksen lähinnä näköharhaksi.

---

Kakashin huoneistossa vietettiin iloista jälleennäkemisen juhlaa. Naruto, Kakashi, Genma sekä paikalle kutsuttu Iruka, joivat kahvia ja kuuntelivat tarinoita Naruton matkoista. Naruton innokkaaseen selostukseen sekoittuivat yläkerran voihke ja huohotus, seinäkellon raksutus sekä Ankon välillä hyvinkin äänekäs kuorsaus. Naruto lopetti kertomuksensa ja kuunteli hetken yläkerran voihketta, sitten hän naurahti:

”Kylläpä Shikamarusta on tullut melkoinen rakastaja.”

”Kolmas kertaan tänään”, huokasi Kakashi ja jatkoi, ”Alan jo toivoa, että Temari lähtee veljiensä luo.”

”No jos tuo tuottaa sinulle ongelmia, niin tästä saat luettavaa”, naurahti Naruto ja antoi Kakashille Jirayan uusimman teoksen.

Kakashi katsoi teosta hetken ja laittoi sen myhäillen takin taskuunsa. Tämän jälkeen hän käänsi katseensa Narutoon ja kysyi:

”Vieläkö luotat Kyubiin?”

”En”, hymyili Naruto, ”Jiraya on hommannut minulle .50 kaliberisen puoliautomaatti kiväärin, jonka panoksilla on nimi Rasen Shuriken, sekä normaalin revolverin, mutta Kyubi kulkee mukanani ettei Akatsuki saa sitä.”

”Hyvä tietää”, sanoi Kakashi.

”Miten vieläkö oma aseesi on ladattu puoliksi rasengan patruunoilla?”, kysyi Naruto.

”Kyllä vaan”, nyökkäsi Kakashi.

Samalla oveen koputettiin ja Genma asteli avaamaan ovea. Hikinen ja vähän pikaisen näköisesti pukeutunut Shikamaru asteli sisälle:

”Rasittavaa keskeyttää kahvittelunne, mutta Irukan olisi kyydittävä meidät asemalle.”

Iruka nousi pöydästä ja katsahti muihin, sitten hän iski silmää kaikille ja totesi vielä Narutolle:

”Pidä itsesi miehenä.”

”Heh”, naurahti Naruto, ”Kukahan aikanaan antoi minulle poliisin virkamerkin?”

”Niin minähän se”, hymyili Iruka ja katosi asunnosta ulos Shikamarun kanssa.

Hetken aikaa oli hiljaista ja keittiöön jääneet tyhjensivät mukinsa. Lopuksi Naruto lähti omaan huoneistoonsa laittautumaan, sillä hän näkisi tänään vielä Sakuran ja Jirayan. Genma suunnisti kohti poliisiasemaa ja iltavuoroa.

Kello jatkoi tikitystään, sekä Anko kuorsaustaan ja Kakashi oli syventynyt Jirayan uusimpaan Icha-Icha romaaniin, kun valo välähti Kakashin silmäkulmassa. Hän käänsi päänsä ja huomasin valon välähtävän vielä kahdesti tien toisella puolen. Hän on siis kaupungissa, tuumi Kakashi, ja kutsui minut nyt. Kakashi nousi tuoliltaan ja laittoi revolverin kainalokoteloonsa sekä takin ylleen. Lopuksi hän katosi ovesta.

Anko havahtui, kun ovi paukahti ja nousi ylös. Hän tuli tyhjään keittiöön ja huomasi pöydällä lapun, jossa luki:

”Lähdin ulos kävelemään. Tulen kohta takaisin.”

”Kirottu ukko”, murahti Anko ja palasi sohvalleen potemaan krapulaansa.

---

Konohan rautatieaseman puisella laiturilla kaksi hahmoa nojaili tolppia vasten. He olivat Jugo ja Suigetsu. Orochimaru oli laittanut heidät vartioimaan kuljetusta.

Karin odotteli heitä aseman luona autossa. Suigetsu oli kiusoitellut Karinia ojentamalla juomapullonsa tälle ja sanonut, tässä Sasukea fanittavalle koiralle vettä, ettet kuole janoon. Karin oli paiskannut Suigetsua pullolla, mutta Jugon ojennettua vakavin kasvoin pullon Karinille, oli tämä hymähtäen hyväksynyt sen.

Suigetsu hykerteli vieläkin koko episodille. Hieman alastomaksi hän tunsi itsensä, sillä Zabuzan puoliautomaati kivääri oli saanut jäädä autoon. Jugo taas naputti kengällään laituria hermostuneesti. Hän odotti junaa kärsimättömänä.

Samaan aikaan aseman ylitse vievällä kävelysillalla katseli mies maskin takaa elämän menoa ja hykerteli itsekseen. Myös aseman odotushallissa istuskeli tummaan pukuun pukeutunut ja itsekseen mutiseva mies. Zetsu ja Tobi olivat saapuneet myös.

Sillä hetkellä aseman ovet avautuivat naristen ja sisään astui kaksi miestä sekä nainen. Shikamaru, Iruka ja Temari saapuivat asemalle. Puinen lattia kopisi heidän allaan, kun he kävelivät asemahallin läpi.

Zetsu oli nostanut sanomalehden kasvoilleen, jonka yli hän katseli kolmikon matkaa läpi asemahallin. Tyttö oikoi toisen miehen kravattia. Mies taas mutisi, kuinka rasittava asuste kravatti oli. Tyttö selitti, että hän tulisi tapaamaan veljensä pitkästä aikaa uudestaan ja silloin olisi oltava siisti. Zetsua moinen hymyilytti. Kolmikko meni toisista ovista ulos laiturille.

Zetsu taittoi lehden kokoon ja nojautui taaksepäin, sitten hän mietti hetken ja tuumi kuinka pieni summa 300 000 ryoa oli. Samassa hän kuuli kuinka auto kaartoi pihaan ja ovet pamahtivat. Zetsu nappasi uudestaan lehden kasvojensa suojaksi ja kuunteli, kun kaksi miestä keskusteli. Toinen mainitsi, että olipa Konohalla kova vartiointi. Toinen siihen, että on oltava kun palkkarahoja on sata kertaa enemmän, kuin lehdissä alun perin ilmoitettiin. Zetsu hätkähti lehden takana.

Kaksikko poistui ovista laiturille ja hiljaisuus valtasi asemahallin. Zetsu vihelsi itsekseen, vai oikea kokonaissumma olisikin 300 miljoonaa ryoa. Se olisi jo ryöstämisen arvoinen lasti.

Samassa laiturille saapui paikallisjuna, josta purkautui tasainen matkustajien virta. Zetsu nousi penkiltä ja imeytyi matkustaja viran mukana ulos asemalta. Hän nousi autoon ja katsoi sillan suuntaan, jossa Tobi norkoili. Kaikki olisi sujumassa suunnitelmien mukaan. Zetsu laski 150 milliä minulle ja toinen mokoma Tobille. Hyvä jako, hän hymähti itsekseen ja käynnisti moottorin.

---

Uchiha town oli kaupunginosa Konohassa, joka oli ollut tyhjillään. Päivisin se oli ränsistynyt hökkelikylä, mutta öisin sinne ei kukaan uskaltanut mennä. Kerrottiin että öisin siellä saattoi nähdä kummituksia. Eräskin humalainen, joka oli eksynyt sinne, väitti että puut kuiskivat Itachin nimeä. Komisario Hatake Kakashi oli nauranut näille väitteille ja katkaissut myös siivet huhuilta, ettei kukaan tulisi yön jälkeen elävänä pois Uchiha townista. Hän oli viettänyt yön kyseisessä paikassa ja tullut haukotellen ulos kaupungista.

Nyt hän seurasi yhtä henkilöä, joka otti kaiken hyödyn irti huhuista. Uchiha Sasuke oli siis kaupungissa, mutta missä tehtävissä. Se oli Kakashin nyt selvitettävä. Hän tuli Uchiha townin porteille ja näki kuinka tummapukuinen mies asteli taloon, jossa ennen oli sijainnut hänen kotinsa. Kakashi seurasi häntä hiljalleen. Mies astui pimeään huoneeseen ja hetken päästä syttyi kynttilä. Kakashi päätti käyttää huhuja hyväksi ja hän astui pimeään huoneeseen, samalla hän veti vauhdilla oven kiinni, lisäksi ilmavirta sammutti kynttilän.

Sasuke avasi silmät kuullessaan oven käyvän ja huomasi olevansa polvillaan pimeässä huoneessa. Kakashi oli tottunut pimeyteen ja näki  Sasuken ääriviivat. Sasuke veti pistoolin esille ja huudahti:

”Kuka siellä?”

Vain hiljaisuus vastasi. Sasuke ampui kolmesti ovea kohti ja sai säleet lentämään ovesta. Hän kuuli äänen takaatan:

”Vai että Sharingan patruunoita, noillahan tekee norsustakin selvää jälkeä.”

Kakashi maastoutui, mutta Sasuke ei tiennyt mistä ääni tuli, sillä ääni oli kimpoillut pitkin seiniä. Tämän kaiun tuloksena Sasuke tulitti seiniä vielä neljästi, kunnes hänen aseen lipas tyhjeni. Sasuke työnsi kätensä taskuun ja oli lataamassa uutta lipasta pistooliin, kun hänen silmänsä sokaistuivat valosta. Lisäksi ääni sanoi hänelle:

”Sinuna pitäisin sen lippaan taskussa, sillä koskaan ei tiedä onko minulla kanssa Sharingan patruunoita.”

”Heh, olisihan se pitänyt arvata, että se olet sinä Kakashi”, virnisti Sasuke. ”No oppi-isä mitä tällä kertaa?”

”No, millä aatoksilla oikein liikut täällä. Olisi liiankin sattumaa, jos sinä ja rahakuljetus osutte näin samaan aikaan kaupunkiin”, hymähti Kakashi.

”Orochimaru haluaa rahoja, siinä missä Akatsuki”, selitti Sasuke ja jatkoi, ”Sinä taas tiedät kenet minä haluan.”

”Itachin”, tuumi Kakashi, ”entä jos saat kostosi? Mitä sitten?”

”Voi olla että olen niin syvällä peitetehtävässä, että joudun jäämään maan alle hetkeksi”, päätteli Sasuke.

Kakashin kasvoilta paistoi lievä pettymys, mutta hän tiesi että Sasuke oli ollut todella kauan peiteoperaatiossa. Kakashi kohautti olkapäitään ja lähti ovelle. Ohittaessaan Sasuken hän kysyi:

”Mitä minä sanon Sakuralle ja Narutolle? Narutosta on muuten tullut liittovaltion etsivä.”

Sasuke naurahti ja sanoi:

”Sano vaikka etteivät huolehdi minusta, sillä muistan heidät kyllä ainiaan. Mitenkä Naruton olkapää jaksaa, sehän sai osuman Chidori ammuksesta, kun ne pölvästit ryhtyivät takaa-ajoon”, kysyi Sasuke lopuksi.

”Ihan hyvälle tuo näytti tänään”, totesi Kakashi. ”Minä vien terveisesi perille”, hän jatkoi ja sulki oven perässään.

Sasuke jäi lataamaan pistooliaan hiljaiseen huoneeseen ja mietti näkiköhän hän oikein, kun hän oli huomaavinaan Kakashin silmäkulmassa kyyneleen.

-Jatkuu-