A/N: Anteeksianteeksianteeksianteeksi. *itkee nurkassa* Miksi mä olen näin hidas laittelemaan jatkoja? ;<< inner: koska olen laiska! *tökkii itseään neulalla*

Ihan sama. Enjoy jos pystytte ja mä pyydän jo anteeksi kaikkea.

--

3.

"Hidan, mitä sinä...?" Ryuu parahti hiljaisella äänellä tuntiessaan toisen käden paljaalla kyljellään. Albiino siveli kevyesti nuoremman kylkeä, jossa oli kaksi umpeutunutta haavaa shurikeneista. Muisto sedästään sai Ryuun värähtämään, jolloin Hidan ilmeisesti oletti toisen värähtävän pelosta.
"Ryuu, haluan vittu todisteen siitä, että todellakin olet saatana soikoon poika." Hidan naurahti hiljaisella äänellä ja laski kättään toisen etumukselle. Ryuu hätkähti ja silmät laajenneina hän yritti tavoittaa Hidanin katsetta.

Kohdatessaan toisen punaisen tuijotuksen Ryuu henkäisi pienesti. Hidan liikautti uudemman kerran kättään toisen etumuksella saaden Ryuun vapisemaan allaan. Itsekseen virnistellen albiino kumartui suikkaamaan suukon nuoremman suupieleen, ennen kuin alkoi hitaasti vetäytyi pois toisen päältä. Ryuu ehti huokaista helpotuksesta, mutta tuntiessaan käden kohottamassa lantiotaan ja kiskomassa housuja pois tämän päältä, hän sai pinnistellä kaiken tahdonvoimansa avulla ettei olisi kiljaissut kauhusta.

"Hi-hidan... Älä." hänen äänensä vapisi ja hänen koko pieni kehonsa tärisi kauttaaltaan. Hidan naurahti tuhahtaen avatessaan loputkin painavasta kaavustaan ja heittäessään sen lattialle, ennen kuin kumartui jälleen toisen yläpuolelle.
"Miksi en vittu tekisi tätä?" hän kysyi pirullisesti hymyillen sormeillessaan samalla Ryuun boksereiden lantionauhaa hälyttävällä tavalla. Nuorempi vain tuijotti toista tietämättä mitä sanoa tai tehdä. Hätäpäissään hän alkoi mumista epäselvästi, jolloinka Hidan pyysi tätä toistamaan.
"Kyllä sinä tiedät, että olen poika." Ryuu mumisi posket punaisina. Hidan alkoi nauraa käkättää hiljaisella äänellä, tahtomatta herättää kaikkia järjestön jäseniä.
"Ai, tiedänkö?" albiino kysyi samalla, kun sujautti kätensä toisen boksereihin. Ryuun silmiin kihosivat kyyneleet kun vanhemman kylmä käsi kietoutui hänen puolikuunsa ympärille. Kauhukseen Ryuu huomasi jäykistyvänsä toisen kosketuksen myötä.
"Oho, mitäs vittua täältä löytyy?" albiino naurahti mukamas yllättyneesti ja teki kokeilevasti pari edestakaista liikettä kädellään. Ryuu käänsi päätään ja hautasi kasvonsa käsivarteensa niiskaisten pienesti.

Hidan veti kätensä pois toisen boksereista saaden Ryuun nostamaan hiukan päätään käsiensä suojista. Nuorempi ulvahti kyynelten tulviessa silmistä toisen vetäessä häneltä tämän bokserit pois.
"Älä..." Ryuu kuiskasi ääni murtuen albiinon kääntäessä hänet vatsalleen sohvalle. Vaaleansininen kuuli vaatteiden kahinaa kun Hidan ilmeisestikin riisui loputkin vaatteensa ja tunsi kuinka pidempi kohottautui tämän yläpuolelle. Kyynelsilmin Ryuu käänsi päätään nähdäkseen hämärässä huoneessa Hidanin hahmon. Toinen painoi suukkoja nuoremman niskaan aiheuttaen kylmiäväreitä Ryuulle. Pian Hidan alkoi kuitenkin käyttää hampaitaan leikkiessään lyhyemmän niskan kanssa jättäen sinne omia merkkejään. Lopulta hän kyllästyi ja nousi polvilleen vetäen nuoremman lantion ylös.

Ryuu parahti itkuisena tuntiessaan Hidanin työntyän hitaasti hänen sisälleen. Nuoremman päähän ei mahtunut mitään muuta kuin kipua; hänen takalistonsa oli kuin tulessa. Vapisen sormin hän veti käsiinsä tyynyn jota alkoi puristaa rystyset valkoisina. Hidan oli vain hänen sisällään ja se aiheutti jo näin suurta kipua. Mitä tapahtuisi kun toinen alkaisi liikua? Ryuu pidätteli itkuaan, muttei kyennyt estämään huuliltaan parahdusta tuntiessaan toisen liikahtavan sisällään.
"Ä-älä... Mi-minä py-pyydän..." Ryuu parahti vanhemman työntyessä entistä syvemmälle Ryuun sisälle. Hidan nielasi mutta tuhahti heti perään. Hän ei todellakaan ollut lopettamassa nyt! Ryuun hartiat vavahtelivat nyyhkäisyjen mukana vanhemman alkaessa yhtäkkiä liikkua tiheään tahtiin. Hidan huohotti raskaasti välittämättä toisen ahdingosta, vaikka pystyi näkemään sen selvästi. Nuoremman vapiseva keho vavahti rajusti vanhemman lauetessa tämän sisälle. Ryuu huokaisi mielessään, ehkä se olisi pian ohitse.

Hidan vetäytyi pois toisesta, mutta vetikin nuoremman myös polvilleen sohvalle. Tiukasti itseään vasten. Pitäen toisella kädellään nyyhkyttävää nuorta kainaloista pystyssä, albiino naurahti toisen korvaan.
"Ei tämä vittu vielä tähän loppunut." hän kuiskasi käheästi ja kietoi vapaan kätensä Ryuun elimen ympärille, alkaen tehdä edestakaista liikettä. Lyhyempi painautui tahattomasto tiukemmin vanhempaa vasten, saaden tämän nuolaisemaan vaaleansinisen korvanlehteä. Nuoremman silmät laajenivat säikähtäen omaa reaktiotaan, mutta hukkasi ajatuksen toisen alkaessa liikuttaa kättään nopeammin, puristaen samalla tiukemmin.
"Ä-," Ryuu parahti mutta lopettikin kesken sanan unohtaessaan mitä hänen pitikään sanoa. Hidan naurahti kieroutuneesti toisen lauetessa hänen kädelleen.

"Mitä helvettiä sinun pitikään sanoa?" hän kysyi hymyillen ilkeästi kohottaen samalla kulmiaan kysyvänä, vaikkei toinen voinutkaan nähdä sitä. Ryuu laski päänsä sulkien silmänsä.
"Ei mitään..." hän mumisi voimattomasti. Häntä hävetti. Kuinka hän oli voinut vain antaa ruumilleen periksi?
"Sitähän mäkin vittu tarkotan." Hidan kuiskasi, pyyhkäisi kätensa Ryuun sohvasängyn lakanoihin ja nousi seisomaan lattialle. Ryuu seurasi silmäkulmastaan, kuinka vanhempi puki päälleen ja lähti huoneesti. Vasta silloin vaaleansininen antoi itselleen luvan itkeä keho ja mieli rikkinäisenä.

*~*

Ryuu hautautui syvemmälle peittonsa alle. Ikkunasta langennut auringonvalo oli tanssinut nuoren kasvoilla herättäen tämän. Peiton alla Ryuu avasi hitaasti silmänsä kääntyen kyljelleen. Epävarmana nuori työnsi päänsä peiton alta ihmistenilmoille huomatessaan, kuinka vaikeaa hengittäminen oli peiton alla.

Ryuu katsahti lattialle ja ojensi toisen kätensä kurotellen lattialla lojuvia boksereitaan, jotka hän nappasi käteensä. Ryuu oli juuri nousemassa sängyltä kun oveen koputettiin. Vaaleansininen kiskaisi kätensä ja alushousunsa peiton alle piiloon, juuri kun ovi avattiin. Huoneeseen astunut Deidara katsoi hetken hymyillen Ryuuta, mutta tämän hymy hyytyi hiukan.

"Enkai minä vain herättänyt sinua, un?" vaalea blondi kysyi huultaan purren. Tämä astui hiukan peremmälle huoneeseen ja asetti kantamuksensa siististi pedatulle sängylle, jonka omistaja oli ties missä. Deidara istahtikin Kisamen sängylle ja kääntyi katselemaan peiton alle paremmin hakeutuvaa nuorta.
"Et, aurinko minut herätti, Deidara-san." vaaleansininen mutisi totuuden mukaisesti. Hän halusi olla rauhassa. Hän ei todellakaan kaivannut Deidaran säälivää katsetta osakseen.
"Näytät siltä, että kaipaisit lisää unta, un. Jos jätän sinut nyt rauhaan ja tulet sitten keittiöön, kun olet valmis, un?" blondi naurahti ja sai nuoremman nyökkäämään. Deidara nousi ja vilkutuksen myötä tämä katosi huoneesta.

Ryuu huokaisi raskaasti. Mikä ihme oli saanut Hidanin tekemään sen minkä oli tehnyt? Toisaalta, ei nuori edes halunnut saada vastausta siihen. Huokaisten uudemman kerran, hän nousi istumaan irvistäen. Peitto valahti tämän olalta takaisin sohvalle. Ryuun takamukseen sattui ikävästi. Hän hengähti, veti alushousut jalkaansa ja nousi vaivalloisesti seisomaan. Hän kipitti varovasti tutkimaan Deidaran tuomaa pinoa jossa oli muutama paita ja kahdet housut, alusvaatteita ja sukkia. Hymyillen Ryuu otti syliinsa puhtaan vaatekerran ja otti pyyhkeensä jakkaralta. Hän pysähtyi kurkaamaan ovesta käytävälle, ennen kuin luikahti kylpyhuoneeseen. Oven napsautettuaan huolellisesti lukkoon hän huokaisi jälleen syvään.

Ryuu riisui alushousunsa ja jätti ne kylpyhuoneen lattialle lojumaan. Hän asteli epävarmana katsomaan itseään peilistä. Ryuu huomasi silmiensä olevan punaiset kaikesta yöllisestä itkemisestä, tummat varjot silmien alla vain korostivat tämän kalpeutta. Muistaen Hidanin tekemiset Ryuu kääntyi selkä peiliin päin ja yritti vilkaista niskaansa ja yläselkäänsä. Huomatessaan muutaman tumman jäljen lapaluittensa yläpuolella hän punastui helakasti.

Hän kääntyi takaisin katsomaan kasvojaan peilistä. Pieni ruhje otsalla oli parantunut hyvin,  sekä muita naarmuja kasvoissa tuskin erotti enää. Astuen lähemmäs peiliä, Ryuu tutki hiukan silmiään, jotka todellakin näyttivät ärtyneiltä ja punoittavilta. Tuttu vehnänruskeasävy oli kuitenkin paikallaan, samoin sininen. Ryuu piti silmistään; ne olivat erikoiset, eikä kaikilla ollut juuri tuon värisiä.
Siirtäen katseensa pois silmisään, hän tutkaili siroja piirteitään;  kapea nenä joka oli viivasuorassa. Ohuet huulet olivat pienellä mutrulla hänen rypistäessä otsaansa. Miksi hän näytti aivan äidiltään, paitsi hiustenväriltään. Hailakansävyisen sinisen hän oli saanut isältään. Ja tämän tavoin Ryuu piti pitkähköjä hiuksiaan kiinni. Edessä olevat suortuvat olivat roimasti lyhyempiä kuin takana ja välillä itsekseen puhisten Ryuu leikkeli hiuksiaan.

Nuori siirsi katseensa pois kasvoistaan ja siirsi sen vartalolleen. Hän pystyi näkemään selvästi kylki-, samoin solisluunsakin. Hintelä nuori huokaisi raskaasti hentoiselle rakenteelleen lopettaen itsensä arvioinnin.
Irrottaessaan varovaisesti olkapäätään suojaavan sideharson Ryuu tarkasteli haavaansa tarkasti. Se ei ollut iso, mutta sitäkin syvempi. Haavan reunat suorat ja siistit, pieni rupi  peitti jo viiltoa. Puistatus kulki nuoren kehon lävitse laskiessaan käytetyn sideharson lattialle. Enää hän ei jaksaisi laittaa sidettä olkaansa, vaikka se olisikin viisaampaa. Ajatuksiensa kanssa Ryuu tassutteli suihkuun.

*

Nuori kuivasi itsensä huolellisesti pyyhkeeseensä. Hän veti päänsä yli vaaleanvihreän paidan, jonka korkea kaulus kutitteli hänen leukaansa ja hihoja hän joutui kääntämään hiukan voidakseen käyttää käsiään. Puhtaiden alushousujen ja paidan lisäksi ja veti jalkaansa mustat housut. Sukat jalkoihinsa saatuaan Ryuu vilkaisi itseään uudemman kerran peilistä; tummat silmän alukset eivät olleet kadonneet minnekkään, mutta silmät eivät olleet enää arat ja punaiset. Posket olivat saaneet hiukan väriä lämpimästä vedestä.

Nuori sitoi märät hiuksensa Itachin antamalla hiuslenkillä huolettomasti niskaan löysälle ponihännälle. Huultaan purren Ryuu palasi huoneeseen josta oli tullutkin. Tavarat hän asetti hetkeksi lattialle. Pedatessaan sänkyään Ryuu puri hampaitaan yhteen. Hänen alaselkänsä ja takamuksensa valittivat pienistäkin ikävistä liikkeistä. Mitä helvettiä Hidan oli ajatellut, tehdessään Ryuulle sen mitä olikaan tehnyt? Eihän Ryuu pystynyt edes mielessään sanomaa sitä sanaa, joka kuvasti tapahtunutta.

Vaaleansininen istahti varovaisesti sohvalle ja hautasi päänsä käsiinsä. Yhtäkkiä pää oli alkanut tuntua raskaalta, aivan kuin se olisi täynnä ajatuksia ja häiritseviä asioita, jotka hän tahtoi saada pois mielestään. Ryuu huokaisi varmastikin jo sadannen kerran sinä aamuna ja nopealla vilkaisulla kelloon päin hälle selvisi sen olevan jo puoli yksitoista.
'Se siitä aamusta' hän naurahti mielessään ja nojautui hetkeksi sohvan selkänojaa vasten. Hän tunsi epävarmuutta, epätoivoa, itsesääliä, vihaa sekä vain pettymystä. Ei hän edes tiennyt miksi oli pettynyt. Epätoivoisena hän huokaisi ja mutristi huuliaan. Elämä oli vaikeaa, todellakin.

*

Vaaleansininen astui keittiöön jossa Deidara istui teemuki kädessä lukien kirjaa. Tämä kohotti katseensa Ryuun astuessa huoneeseen ja samassa vanhemman kasvoille levisi leveä hymy. Jotenkin nuorempi onnistui ilahduttamaan häntä, vaikka vain astumalla samaan huoneeseen saatikaan hymyilemällä.
"Huomenta, Deidara-san." Ryuu sanoi ja hymyili pienesti epävarmana. Hän istahti vastapäätä blondia, jolloin joutui puremaan kieltään, ettei olisi älähtänyt ääneen tuntiessaan takamuksessaan ikävää painetta.
"Huomenta Ryuu, un." Deidara vastasi hymyillen. Hän nousi ylös ja meni tutkimaan keittiön kaappeja. Pian hän kääntyi katsomaan Ryuuta, joka tuijotteli tiiviisti keittiön pöytää.

"Onko sinulla nälkä, un?" blondi kysyi saaden nuoremman hätkähtämään. Ryuu kääntyi katsomaan vanhempaa hiukan hämillään. Mitä toinen olikaan edes sanonut?
"Niin, sitä vain, että onko nälkä, un?" Deidara kysyi epävarmana rypistäen kulmiaan, hän kallisti hiukan päätään toisen nyökätessä hitaasti. Nuorempi kävi hitaalla tänään, hän tirskahti itsekseen ajatukselle ja kääntyi availemaan jälleen kaappien ovia.
"Haluatko nuudeleita vai riisiä?" hän kysyi vilkaisten uudestaan nuorempaa. Toinen vaihtoi kokoajan asentoa tuolilla ja näytti muutenkin rauhattomalta.
"Nuudeleita..." vaaleansininen mutisi ja hymyili pienesti. Deidara hymähti ja alkoi etsiskellä kyseisen ruuan valmistukseen tarvittavia välineitä.

*~*

"Oleppas hyvä, un." blondi sanoi hymyillen leveästi ojentaessaan nuudelikulhon nuoremmalle. Toinen hätkähti ja tuntui heräävän jonkin asteisesta horroksesta. Hoikka, melkein heiveröinen nuori kiitti ja alkoi mutustaa riisinuudeleitaan. Deidara istahti pöydän toiselle puolelle istumaan. Hän tarkasteli hiljaista nuorta, joka oli häntä vain kaksi vuotta nuorempi. Ryuun etuhiukset roikkuivat kiiltävinä ja puhtaina tämän kasvojen edessä, muut hailakan siniset hiukset olivat löysällä ponihännällä selässä, hiukan itachimaiseen tapaan.

Pitkät ja kapeat sormet pitelivät kevyesti kiinni syömäpuikoista, tälle turhan ison paidanhihat olivat kääritty lyhyemmiksi. Pöydän lävitse hän ei nähnyt, jolloinka hän muisteli toisen jalassa olevien housujen olevan mustat, tai sitten hyvin tumman siniset. Deidara huokaisi ja lopetti toisen millintarkan tarkastelun ja kohotti katseensa paremmin lyhyemmän kasvoihin.
"Mitä haluaisit tehdä tänään, un?" hän kysyi saaden toisen kohottamaan katseensa. Ryuu rypisti pienesti otsaansa miettiessään.
"En tiedä, Deidara-san. Ehkä voisin katsella mitä kirjastosta löytyy." vaaleansininen sanoi ja hymyili sen jälkeen kevyesti kapeilla huulillaan.
"Voin tulla seuraksesi jos haluat, un." Deidara hymyili ja katseli kuinka toinen nyökkäsi myös hymyillen. Ryuu käänsi katseensa takaisin ruokaansa, josta oli syönyt vasta puolet. Seura teki hänelle hyvää; ensimmäistä kertaa hän ehkä onnistuisi saaman edes jonkinlaisen ystävän, vaikka sitten rikollisjärjestön jäsenen. Lumikylässä Ryuu oli ollut melkein aina yksin, sillä kaikki hänen harvat samaan ikäluokkaan kuuluvat olivat karttaneet häntä hiljaisuuden takia. Eivätkä toiset olleet tuntuneet ymmärtävän, ettei Ryuu vapaaehtoisesti ollut lopettanut ninjakoulutustaan kesken kaiken.

*~*

Ryuu tassutteli kaikkien kirjojen keskellä Deidaran seuratessa häntä. Nuorempi katseli kirjojen selkämyksiä, silloin tällöin vetäen jonkin kirjan käteensä. Kirjoja ja kääröjä tuntui olevan kaikista mahdollisista aiheista; oli 'Ninjutsun alkeet', 'Genjutsun salat' sekä kaiken maailman kääröjä taijutsusta. Huokaisten kirjaston kattavuudesta Ryuu kääntyi katselemaan ilmeisesti pohjoisseinää peittävää maalausta; se esitti selvästikin kahden ninjan kamppailua. Toisen kasvoilla oli raivokas ja hiukan pelottava irvistyn, samalla kun toinen ninjoista oli tyynen rauhallinen. Raivokkaan ninjan hitai-atessa oli Hiekkakylän tunnus, toisella taasen oli Konohan tunnus. Sen verran Ryuu oli opiskellut isänsä kanssa, että arveli maalauksen kuvaavan Kolmatta Suurta Ninjasotaa.

Deidara tarkkaili nuorempaa tämän liihotellessa hyllyjen välissä. Jotenkin toinen oli muuttunut hiljaisemmaksi yön aikana, vaikka hiljainenhan Ryuu oli ollutkin edellispäivänäkin. Silti jokin häiritsi blondia toisessa, oliko se sitten hyvin piiloteltua masentuneisuutta vai pelkkää epävarmuutta. Huokaisten Deidara raapi päätään ja kääntyi itsekin katselemaan koko seinän peittävää maalausta. Se oli hyvässä kunnossa, verraten sen ikään.

*~*

He viettivät koko iltapäivän kirjastossa kahdestaan. Deidara oli oppinut tuntemaan toista hiukan ja tiesi, että Ryuulla oli ikävä äitiään, muttei välittänyt näkisikö hän tätä koskaan. Omituinen nuori, vaalea ajatteli istuessaan pienellä ja huteralla jakkaralla kirjaston koilisnurkassa. Hän katseli ikkunasta kuinka aurinko paistoi pilvien lomasta.

"Deidara-san?" blondi hätkähti rajusti heräten taasen maanpinnalle. Hän huomasi lyhyemmän seisovan hänen edessään katsellen häntä suurin silmin.
"Anteeksi, Ryuu. Olin omissa ajatuksissani." vaalea sanoi pahoitellen. Raaputtaen takaraivoaan hän hymyili toispuoleisesti Ryuun vastatessa hymyyn kulmien kohotuksella.
"Niin, sitä vain, että olemme olleet täällä kirjastossa ja muutaman tunnin. Ajattelin, että me voisimme ehkä tehdä muutakin kuin koluta tätä paikkaa." sinihiuksinen kertoi purren etusormensa kynttä. Deidara naurahti hymyillen leveästi.
"Tietysti, miten vain tahdot."

A/N2: *pyörittää peukaloita* risut, ruusut (not) ja kivet on kavereita. *piiloutuu sängyn alle* adjöö.