Aurinko oli painumassa pian suurien vuorien taakse horrokseensa, jolloin se päästäisi kuun ottamaan paikkansa. Naruto oli päättänyt lähteä jälleen iltakävelylle, sillä ei hänellä muutakaan tekemistä ollut. Häntä ei yleensä nukuttanut vielä siihen aikaan, kun aurinko katosi näkyvistä, joten hän oli ottanut rutiinikseen lähteä aina pienelle kävelylle.

Blondi kiristi otsasuojustaan, katsahti vielä nopeasti peiliin ja hyppelehti ovelle. Hän naksautti oven lukkoon miettiessään jo seuraavaa päivää ja sen rutiineja – olisi nimittäin taas tavallisten treenien aika. Häntä oikeastaan ärsytti jo ajatellakkin huomista ja sen treenejä, häntä ällötti. Sain kanssa ei nimittäin tuntenut itseään yhtään turvassa olevaksi. Pojan jutut perustuivat aina johonkin kuvottavaan. Joskus Naruto todellakin toivoi, että pääsisi jonnekkin kauas, pois Konohasta ja sen typeristä rutiineista.

Hän havahtui pian mietteistään, sillä oli tullut jonkinlaiseen risteykseen. Blondi päätti kuitenkin ottaa tällä kertaa toisen reitin – vasemman, sillä hän ei ollut vielä kiertänyt sitä kautta koskaan. Tummat kuusipuut reunustivat tietä vähän matkaa, kunnes syvä jyrkkä rotko tuli pojan eteen. Naruto katsoi ihmeissään sen loputonta pohjaa, hyppäsi rotkon yli, tai ainakin kuvitteli hyppänneensä.

Kauhuissaan hän koitti päästä takaisin ylös, muttei saanut mistään kiinni ja hän oli myöskin unohtanut ottaa varmuuden varalta kunailaukkunsa mukaan. Naruton jalat osuivat pian pohjaan ja häntä huimasi. Blondi ehti juuri parahiksi katsoa ylös ja huomata, että rotkon seinämiä ei enää näkynyt, pelkkä kirkkaansininen taivas toivotti hänet tervetulleeksi uuteen ulottuvuuteen. Hän laski katseensa maahan ja tutkaili ympärilleen. Hän huomasi seisovansa jonkinlaisella suurella vuoren tapaisella ja näki edessään vihertävän kylän, joka oli kuin vuorien väliin kyhätty suuri pienoismalli.

Naruto päätti lähteä olinpaikastaan kylään kyselemään hieman informaatiota missä oli ja miten kenties pääsisi takaisin omaan kyläänsä. Hän käveli ja käveli, mutta tuntui kuin kylä ei tulisi koskaan hänen eteensä. Naruto ihmetteli myöskin sitä, että taivas oli kirkas kuin aamupäivällä, vaikka Konohassa oli ollut jo yö. Hän käveli vielä omasta mielestään tunnilta kuluvan ajan, kunnes simahti keskelle suurta ruohoniittyä.

-

”Poika herää!” Naruto kuuli jonkun huutavan.

Hän raotti arasti silmiään ja näki että makasi valkoisessa sängyssä. Edessään hän näki vaaleahiuksisen pienen tytön, joka näytti hieman pelästyneeltä. Tytön oikealla puolella seisoi toinen tyttö, aivan Hinatan näköinen, mutta pienoiskoossa ja hieman söpömpänä.

”Keitä te olette ja missä olen?” Naruto kysyi hieman häkeltyneenä.

”No jo on otsaa tyypillä kun me pelastettiin se!” vaaleahiuksinen tyttö sähisi. Mini-Hinata vain tuijotti Narutoa hiljaa.

”Satoko, kai me voimme kertoa? Ehkä hän on turisti.” Mini-Hinata kysyi ja hymyili vienosti. Satokoksi kutsuttu vaaleaverikkö vain murahti ja katsoi sitten taas Narutoon epäilevästi.

”Olet Irien kliniikalla, tämän kylän ainoalla terveysasemalla. Löydettiin sinut nurmikosta kaatuneena..” tyttö sanoi vältellen pojan katsetta.

Yhtäkkiä ovi paukahti auki ja kaksi muuta tyttöä ja yksi poika ilmestyivät ovesta sisään. Pidemmällä tytöllä oli vaaleanvihreät pitkät hiukset ponihännällä ja jonkinlainen outo koulupukua muistuttava päällään, beigen värinen liivi valkoisen pitkähihasen paidan päällä ja pitkä punainen hame. Toisella tytöllä oli ruskeat lyhyet hiukset ja erivärinen koulupuku kuin toisella, sininen polviin asti ylettyvä hame ja valkoinen t-paita sinisellä kauluksella ja keltaisella kravatilla.

Pojan vaatteet olivat selvästi kaikista tylsimmät. Hänellä oli vain valkoinen kauluspaita ja harmaat housut. Eniten hänen silmäänsä kuitenkin pisti se, että kaksi viimeisintä pitelivät joitakin esineitä käsissään. Tytöllä oli toisessa kädessään lihakirves, pojalla sen sijaan pesäpallomaila. Molemmat olivat hieman punertavia. Narutoa puistatti ja koitti jättää pois mieleensä tulleen asian.

”Ai, täällähän te olette! Kuka tuo on?” vihreähiuksinen tyttö kysyi hämillään.

”Ei ole kertonut.” Satoko sanoi koppavasti.

Naruto katsahti pelästyneenä muihin ja koitti nauraa, mutta siitä ei tullut mitään.

”Öh.. olen Naruto Uzumaki ja olen ninja Konohasta.” hän sanoi hieman varmemmin.

”Ninja?” kaikki kysyivät yhteen ääneen.

”Niin...” hän vastasi nyt hämillään.

Kaikki alkoivat kuiskia kiihkeästi, lopulta vihreähiuksinen tyttö hypähti Naruton sängyn reunalle ja katsoi tätä innoissaan.

”Olen Mion Sonozaki, voit kutsua Mioniksi, ninjapoika.” hän sanoi katsoen Narutoa niin, että tumma varjo lankesi hänen kasvoilleen.

”Ja tuo koppava vaaleapää on Satoko Hojou, hänen vieressään oleva tyllerö on Rika Furude. Taaempana tuo tyttö tuolla on Rena Ryuguu ja hänen vieressään oleva poika on Keiichii Maebara.” Mion luetteli innoissaan.

Kaikki hiljenivät, jättivät vielä pikaiset toivotuksensa Naruton pikaiseksi paranemiseksi ja lähtivät. Narutosta tuntui häkellyttävältä, että hän makasi jossakin sairaalassa ja jotkut oudot ja tuntemattomat ihmiset olivat tulleet katsomaan häntä. Eihän hän edes ollut sairas. Blondi kapusi pois vuoteestaan ja veti tavannomaiset vaatteet päällensä. Hän katsoi ikkunasta ulos ja ihmeekseen huomasi, että oli tullut hyvin myöhä, oli jo ilta.

Naruto päätti lähteä etsimään tietä takaisin Konohaan, sillä jos tuossa oudossa kylässä oli nyt vasta ilta, piti Konohassa pian alkaa aamu sarastaa. Hän lähti hyvin vähin äänin 'Irien kliniikaksi' kutsutusta paikasta ja suunnisti kohti kylää. Lyhyen kävelymatkan päästä hän oli päässyt keskelle kylää. Naruto tähyili pienten liikkeiden ikkunoista sisään, mutta kaikissa oli autiota. Hän oli pian käynyt kaikki liikkeet läpi ja siihenkin oli menny tolkuttomasti aikaa ja oli vielä pimeämpää.

Blondi oli jo vaipumassa epätoivoon, kunnes hän kuuli takaansa askelia. Hän näki juuri parahiksi varjon, joka lähestyi ja päätti kysyä apua: ”Anteeksi, mutta tietäisittekö miten pääsen täältä Konohaan?”

Muuta hän ei ehtinyt sanoa, sillä hän näki vain suurentuneet ja hullaantuneet silmät, hymyilevän suun ja lihakirveen, jonka oli nähnyt jossakin jo aijemmin. Hän tunsi kovaa kipua ja kaatui maahan verta kovasti vuotaen. Hyökkääjä oli iskenyt häntä oikeaan jalkaan. Hän kuuli tytön mielipuolista naurua ja tunnisti äänen Renaksi, jonka Mion oli esitellyt.

Tyttö kohotti taas kättään iskeäkseen lihakirveellä, mutta Naruto ehti juuri täpärästi pois alta. Hän juoksi niin kovaa kuin suinkin pääsi kohti risteystä, mutta jatkoi vain suoraan eteenpäin. Kohta hän kuitenkin taas pelästyi pahasti, maahan oltiin viritetty ansoja. Hän kaatui jälleen maahan osuttuaan miinakentälle. Hän pelästyi huomatessaan, että hänen oikea jalkansa, johon oltiin isketty, oli katkennut. Naruto hätääntyi tuntiessaan kovaa kipua ja nähdessään niin paljon verta. Hän koitti lähteä paikaltaan, muttei päässyt enää ylös.

Kaiken lisäksi hän huomasi, että hänet oltiin saarrettu. Pelko pääsi hänessä valloilleen. Naruto koitti luoda tapansa mukaisesti itsestään varjoklooneja, mutta huomasi, ettei tässä maailmassa pystynytkään tehdä mitään, mitä hänen omassa maailmassaan pystyi. Yhtäkkiä hänen silmiään kirvelsi hirvittävästi, eikä hän nähnyt mitään. Samaan aikaan kun Rika oli suihkuttanut myrkkyä Naruton silmiin, hän oli piikittänyt häneen jotakin.

Ilkeää naurua kuului Naruton joka puolelta ja hän tunsi tahtovansa tappaa jonkun. Hän nousi kontilleen ja katsoi muita inhoen, kiskaisi Renalta lihakirveksen ja iski sillä tyttöä niin monta kertaa, että hän kaatui verta runsaasti valuen. Tämän jälkeen hän iski Satokoon, jota oli vihannut jo alusta asti. Naruto ei kuitenkaan ehtinyt tehdä enempää, sillä tunsi kuinka häntä hakattiin pesäpallomailalla. Naruto kaatui taas maahan ja huusi kivusta, pian hän menetti tajuntansa. Blondi makasi suuressa verilammikossa Renan ja Satokon kanssa.

”Perhana, onneksi saatiin tuo hoideltua!” varjossa kuuluva ääni sanoi taustallaan kaksi mielipuolista nauravaa tyttöä.

-----------------------------------------------------------------------
Toivottavasti ei ollut liian lyhyt / pitkä.
Toivon kommenttejanne. (:
Pst. Pakko sanoa, että tämä ei ole mitään parhaimpia ficcejäni... m_m