Neji tallusteli nyrpeänä setänsä askelten tahdissa viha, suru ja pelko sisällään. Hän tiesi kaiken olevan mahdollista, ennen kuin Hiashi saisi tyydyttävän selityksen näkemälleen.

Saavuttuaan asunnolleen Hiashi päästi veljenpoikansa edelleen varjostaen tätä jäisellä tuijotuksellaan. Neji koetti epätoivoisesti livahtaa huoneeseensa, mutta se yritys jäi puolitiehen.
”Neji, tulisitko keittiöön?” Poika totteli vihan kasvaessa entisestään. Pian pato suuttumuksen ympäriltä sortuisi. Hän pidätti tunteensa sisällään, sillä Hanabi oli varmasti jo nukkumassa, ja Hinata oli jo tullut kotiin, joten ei olisi syytä järjestää suurta näytöstä.

He istuivat vastakkain, päähaaran johtaja ja tämän veljenpoika. Neji loi ajoittain mulkaisuja setäänsä tämän tutkaillessa suojattiaan. Hiljaisuus hiipi keittiössä, kunnes vanhempi Hyuuga avasi suunsa.
”Neji, kertoisitko siitä ystävästäsi, jonka kanssa lähdit nuorisotalolta?” Äänessä ei ollut äreyttä tai komennusta, se oli ystävällinen kehotus, pyyntö pikemminkin. Neji hämmästyi setänsä mielialanvaihteluja, mutta kerättyään rauhallisuuden rippeensä, hän vastasi:
”Hänen nimensä on Tenten. Hän on tiimitoverini ja hyvä ystäväni.” Poika uskoi perustietojen tyydyttävän Hiashin, mutta kuulustelu oli vasta alkanut.

”Ja kuinka kauan olet tapaillut häntä?” Kysymys oli paljon suorempi ja kiperämpi Nejille kuin äskeinen. Vihan lieskat nuolivat hänen sieluaan. Saiko tässä talossa pitää enää mitään omana tietonaan!
”Se on yksityisasiani”, hän vastasi koleasti. Vaikka Hiashin olemus ei muuttunut, Neji kykeni lukemaan hänen tunteensa tämän silmistä.
”Jatkamme huomenna. Tämä keskustelu ei johda mihinkään, voit poistua.” Suvun päämies ilmoitti keveiden askelien kuljettaessa häntä. Yllätyksestä toivuttuaan Neji nousi tuoliltaan lattiaa hangaten. Hän ryntäsi setänsä perään, pato sydämen ympäriltä oli murtunut.
”Tenten on viaton! Jätä hänet rauhaan!” Hiashi kääntyi nähden puhtaan vihan ja inhon Nejin silmissä. Hän yllättyi veljenpoikansa äkillistä aggressiivisuutta, mutta jatkoi pian matkaansa.
”Hyvää yötä Neji.” Mitään sanomatta poika siirtyi huoneeseensa käyden nukkumaan, sydämessään pelko huomisesta.

Toisaalla Tenten oli painunut suorinta tietä sänkyyn. Uni ei tosin ottanut tullakseen kunoichin sekavan mielentilan vuoksi. Illan loppunäytös pyöri kuin filmi hänen mielessään.
Mitä ihmettä se oli? Oliko Hiashilla joku syykin tulla etsimään Nejiä? Ja miksi hän oli niin vihainen? Säikähtää sitä ihminen vähemmästäkin! Tai ehkei hän hakenut Nejiä, vaan…meitä… Kysymysten virta tyrehtyi valon syttyessä tytön päässä.
Voisiko se olla totta? Mutta Nejihän nimenomaan pelkäsi sukunsa reaktiota! Ei, Neji ei ole kertonut mitään! Hiashi on nuuskinut ympäriinsä.
Lyötyään päätöksensä lukkoon, Tenten saattoi viimein astua unipurteensa ja ajelehtia sillä syvimpiin haaveisiinsa.

Aamu saapui kuin varkain. Neji oli noussut aiemmin ylös välttääkseen Hiashin tenttauksen. Ääntä välttäen hän söi pikaisen aamiaisen. Sulkien oven varoen takanaan hän kiiruhti tyttöystävänsä kodille. Hän tunsi parhaaksi toimia niin, vaikka arveli löytävänsä vain unisen Tentenin. Hyuuga-talolla klaanin päämies asteli keittiöön löytäen veljenpoikansa jättämät johtolangat.
”Hän on jo lähtenyt”, mies veti johtopäätöksen.

Tenten oli pukeutunut tuttuakin tutumpaan asuunsa, kerännyt käärönsä ja syönyt kevyen aamupalan.  Nyt hän tappeli vihoissaan hiustensa kanssa. Ottelu keskeytyi yllättäen, kun tyttö kuuli ovelta koputusta. Sama rytmi toistui, ennen kuin ovi avattiin. Tenten kohtasi jotain täysin odottamatonta.  
”Neji!” tyttö huudahti unihiekkojen kadotessa hänestä hujauksessa.
”Huomenta. Anteeksi että häiritsen näin aikaisin, mutta…” poika ei ehättänyt virkkeensä loppuun, ennen kuin tyttö jo tarrasikin häntä kädestä.
”Ei se mitään! Tule sisään!”

Tenten vei yllätysvieraansa odottamaan sohvalle, kun hän palasi setvimään tukkaansa. Kotvasen kuluttua kunoichi palasi ja istahti Hyuugan vierelle tutut nutturat keinuen.
”Tiedät varmaan, miksi olen täällä?” Neji rikkoi hiljaisuuden. Ilme kunoichin kasvoilla kalpeni ja hän painoi päänsä alas nyökäyttäen. Poika ymmärsi osuneensa arkaan paikkaan.
”Olen kauhean pahoillani siitä, mitä tapahtui. En tiedä, mitä Hiashi oikein teki. En ollut vielä myöhässä, ja…”
”Neji”, tyttö keskeytti, ”ei se ollut sinun vikasi.” Neji siirtyi lähemmäs ja kietoi kätensä lohduttavasti Tentenin ympärille.
”Näin, että pelästyit, kun hän huusi sillä tavalla. Kotona hän kuulusteli minua ja yritti kiskoa tietoja meistä.”
”Mitä kerroit?” Tenten kysyi rohkaistuen.
”Mahdollisimman vähän. Hän sanoi jatkavansa tänään.” Neji kertoi huomaten kyynelten pilkahduksen tytön silmäkulmassa.
”Minua pelottaa, Neji”, hän kuiskasi halaten poikaa takaisin. Neji silitti tytön pehmeitä hiuksia ja painaen päänsä tämän korvalle.
”Kaikki järjestyy. En anna sinulle tapahtua mitään.”

Ajan oli jälleen onnistunut piiloutua heiltä. Äkisti Neji kohotti katseensa seinäkelloon.
”Tenten, myöhästymme harjoituksista.” Tyttö nosti päänsä kohdatakseen nuo hopeiset silmät. Hän kuivasi kasvojaan käteensä ja asteli ulko-ovelle. Poika arveli tytön syöneen aamupalaa, ei tämä niin hajamielinen ollut, vaikka vaikutti nyt jokseenkin väsyneeltä.

Tuonnempana Hyuugan aavistus tytön unenmäärästä varmistui ja hän kysyi:
”Oletko väsynyt?”
”Mitä? En! Miksi olisin?” Tyttö vastasi koettaen kätkeytyä todellisuudelta, mutta valkoiset, vakavat silmät tivasivat totuutta. Tentenin ilme muuttui yllättyneeksi pojan hymyillessä.
”Voin kantaa sinua”, hän tarjoutui. Tyttö hätkähti, mutta kipusi lopulta punastellen pojan reppuselkään.
”Kiitos”, hän kuiskasi. Tuttu turvallisuuden ja lämmön tunne kulki kipinöiden hänen kehonsa läpi.
”Anteeksi, kun minusta on näin paljon vaivaa”, Tenten sanoi surullisena tuntien Hyuugan lähtevän kevyeen juoksuun.
”Ei ollenkaan, Tenten-chan”, tämä vastasi iloiten sisimmässään senhetkisestä tehtävästään. Hän kiihdytti vauhtia, jotta he ehtisivät jotenkuten ajoissa tapaamiseen.

Oli vielä kovin aikaista, mutta se kuului Team Gain harjoitusmetodeihin.
”Harjoitukset tulee aloittaa silloin, kun nuoruuden voima on hehkeimmillään, eli nousevan auringon aikaan!” Niin heidän senseinsä oli aikoinaan hihkunut. Ja odotetusti hänen nuorempi versionsa oli kannattanut perässä kahden muun tiimin jäsenen seisoessa sopivan välimatkan päässä.

Hellävaroin Neji laski Tentenin maahan ennen kentille tuloa. Kauempana Lee ja Gai työstivät mitä kummallisimpia venyttelysarjojaan. Pian he huomasivat tulijat.
”Neji! Tenten! Juuri ajoissa!” Pari käänsi katseensa vihreäpukuisiin ninjoihin odottaen ohjeita.
”Tänään säästyimme tehtäviltä, mutta saammepa lisää harjoittelua! Otetaan perustreenausta pareittain”, mies kehotti genineiden jäämättä miettimään sen kummempia.

Leen ja Gain otellessa sivummalla Tenten pyrki läpäisemään Nejin Kaitenin onnistumatta. Hyuuga antoi myöten ja siirtyi kämmentorjuntaan saamatta naarmuakaan. Kunoichi ei silti luovuttanut, hän asetti kaksi kääröä eteensä. Poika odotti maltillisesti tytön tehdessä in-merkkejä.
”Soushouryuu!” Kääröt välähtivät valkeina lohikäärmeinä muodostaen tunnelin Tentenille. Tytön viskoma uskomaton asearsenaali kiisi kohti Nejiä, mutta tämä oli jo valmis.
”Kaiten!”  Terät ponnahtelivat sinertävästä kehästä jääden makaamaan maahan. Chakraa säästääkseen Hyuuga lopetti pyörimisen tytön seuraavan liikkeen muistaen. Laskeuduttuaan kääröjen mukana maahan Tenten ponkaisi yläilmoihin. Hiuksenhienot langat halkoivat ilmaa kohottaen aseet uuteen hyökkäykseen, mutta taivaanpyörä kesti yhä, olihan se läpäisemätön suoja.

”Sinähän kehityt silmissä!” Neji kehui tytön levätessä puun varjossa.
”Minä? Sinähän tässä olet voimistunut!” Tenten vastasi viitaten päähaaran tekniikkaan, jonka tämä poikkeuksellinen sivuhaaralainen oli oppinut. Hyuuga asteli tytön luokse laskien kätensä tämän olkapäälle.
”Me kehitymme kaikki harjoitellessamme. Voit olla ylpeä itsestäsi, Tenten-chan.”  Tyttö tapitti poikaa kiitollisin silmin vetäen tämän halaukseen. Edes kaksi toljottavaa silmäpariakaan ei häirinnyt nuorten suloista hetkeä. Viime illan tapahtumat olivat palaneet hiillokseksi kummankin mielen perukoille, mutta he saivat kerrata niitä pian uudestaan Nejin havaitessa jotain yllättävää Byakuganillaan.

Hän vapautti tytön rutistuksesta ja käänsi vihaisen katseensa tulijan suuntaan. Doujutsullaan Hyuuga oli erottanut saapujan tämän profiilista. Hän tiesi, että tämä henkilö oli käyttänyt tuota samaista Kekkei Genkaita löytääkseen paikalle. Kunoichi kurkisti pelokkaana pojan selän takaa. Pian koko tiimi seisoi valmiusasennossa naisninjaansa lukuun ottamatta. Gai katkaisi jännityksen langan palaten perusolemukseensa.
”Hyuuga-sama”, jounin hämmästyi kohdatessaan oppilaansa klaanin johtajan tunteettomat kasvot.
”Anteeksi, mutta haittaako jos lainaan Nejiä ja Tenteniä hetkeksi?” Kysymys sytytti roihun Nejin sisällä. Tenten tunsi, että poika olisi voinut hyökätä setänsä kimppuun hetkenä minä hyvänsä. Tytön pelko tasapainotti tunteiden vaakaa heidän välillään.
”Ei tietenkään!” Gai vastasi tietämättömänä Nejin raivosta. Jos katse olisi voinut tappaa, paikalla olisi jo maannut ruumiita.
”Kiitos. Neji, Tenten”, mies katsahti kaksikkoon kehottaen heitä seuraamaan. Viha oli vienyt Nejin puhekyvyn, eikä tämä kyennyt kuin tottelemaan kuuliaisena. Vierekkäin geninit astelivat Hiashin perässä täysin tietämättöminä tulevasta.

Reitti kavalsi Nejille heidän päämääränsä. Kertomatta kunoichille he jatkoivat matkaansa kohti Hyuuga-taloa. Sappi pojan sisällä kiehui yhä. Tarkoittiko asioiden selvittely tätä nykyä treenien keskeytystä ja osapuolten eristämistä ulkomaailmasta!? Tenten nappasi pojan käden otteeseensa kurottautuessa lähemmäs.
”Neji…”, hän kuiskasi säikähtäneenä. Hyuuga varmisti Hiashin katselevan muualle, kunnes lohdutti tyttöä.
”Ei hätää, Tenten…”, hän kuiskasi tytön korvaan. Kunoichi painautui pojan käsivartta vasten suojaa etsien.

Sisäpihan harjoituskentällä jännitys oli veitsin leikattavissa vain tuulen kertoessa elosta hiljaisuudessa. Neji katsoi Hiashia tuikein silmin tuntien yhä Tentenin käden lämmön. Lopulta tilanne raukesi.
”Joten, hän on siis Tenten”, vanhempi Hyuuga totesi kylmästi. Tyttö oli yhä lamaantunut pelosta siinä missä Neji raivosta, mutta poika oli saanut puhekykynsä takaisin.
”Mitä haluatte Hiashi-sama?” hän töksäytti niin paljon kuin häntä inhottikin kohtelias puhetapansa.
”Haluan otella kanssasi Neji, tässä ja nyt”, hän vastasi hajottaen pojan todellisuudentajun sanoillaan.
”Mitä? Miksi sitten Tentenkin on täällä?” Nuorukainen pommitti setäänsä kysymyksillä.
”Tulet huomaamaan sen”, mies sanoi ottaen kaikille läsnäolijoille tutun seisonnan. Kädet erosivat Nejin heijastaessa asennon antaen Tentenille ohjeen:
”Pidä varasi.”

Hyuugat ampaisivat eteenpäin toistensa peilikuvina aktivoiden kumpikin Byakuganinsa. Neji lähetti Juukeninsa Hiashia kohti tämän väistäessä vaivatta. Sama tekniikka lähestyi poikaa tämän siirtyessä tulilinjalta.
Alistuneisuus, tarpeettomuus ja pelko polttivat Tentenin sisintä tämän seuratessa sydän syrjällään kahden Hyuugan kampailua. Ei sillä, ettei hän olisi uskonut Nejin kykyihin, poikahan oli suoranainen nero! Mutta Hiashista Tentenillä ei ollut mitään mielikuvaa. Jos mies kerran johti koko klaania, tämän täytyi olla voimakas, taatusti Nejiäkin vahvempi.

Chakraaa ei tosiaankaan säästelty ja kerta toisensa perään Hyuugat iskivät toisiaan. Milloin väistö, milloin torjunta, kumpikin pysyi vahingoittumattomana. Valitettavasti aiempien harjoitusten heikentämä Neji joutui alakynteen. Hiashi käänsi tilanteen edukseen ja otti etäisyyttä vastustajaansa.
”Aukko suojauksessa”, tämä kuiskasi Nejin valmistautuessa tulevaan.
”Hakke Kuushou!” Neji reagoi näkymättömään chakra-aaltoon, mutta turhaan. Tuulenpuuska lipui hänen ohitseen kohti oikeaa kohdettaan. Paniikki pakotti huudon ulos Nejistä.
”Tenten!”

Äänen havahdutettua hänet tyttö singahti sivummalle väistäen hyökkäyksen Nejin hymyillessä ystävänsä valppaudelle. Katseensa kääntäneenä hän ei aavistanut Hiashin laukaisevan toista samanlaista aaltoa. Poika käänsi silmänsä takaisin vastustajaansa, mutta liian myöhään.
”Hakke Kuushou!” Tällä kertaa kohde todella oli Neji. Genin sai tutustua kentän kiviseinään lähemmin siihen paiskautuen ja päätyen lopulta maahan.
”Neji!” Tenten kiljaisi säikähtäen. Hiashi käänsi silmänsä kunoichiin tutkien tämän meridiaaneja. Tästä välittämättä Tenten laukaisi itsensä ilmaan Nejin ihaillessa tytön rohkeutta hyökätä Hyuugan johtajaa vastaan. Käärö aukesi kieppuen tytön ympärillä. Pian parvi senboneita, kunaita ja shurikeneja suuntasi kohti tyynen rauhallista Hiashia.
Hän on siis asemestari, Hyuuga analysoi mielessään. ”Hyödytöntä. Hakke Kuushou!” Aseet palasivat voimalla takaisin kohti omistajaansa. Tuulenpuuska sinkosi Tentenin aseineen maahan tytön muistaessa ottelunsa chuuninkokeissa. Eikö hänen älynsä riittänyt muistamaan, että aseita ei kannata käyttää tuulityypin vastustajaa vastaan! Hän havahtui aatteistaan Hiashin lähestyessä uhkaavasti.

Neji oli seurannut setänsä ja Tentenin yhteenottoa kivusta kärvistellen. Kun tulos näytti keikahtavan hänen setänsä voitoksi, Hyuuga nousi ylös rynnäten tapahtumapaikkaa kohti. Hän tunsi voimiensa hiipuvan, eikä tiennyt pystyisikö enää taistelemaan. Mutta hänen täytyi kestää vielä hetki! Doujutsun pysyessä hädin tuskin päällä hän syöksyi päähaaran johtajaa päin.
”Juuken Hou, Hakke Rokujuuyon Shou!”Sivuuttaen yllättyneisyytensä setänsä suojauksen avoimuudesta Hyuuga aloitti laskennan.
”Ni Shou!”
”Yon Shou!”
”Hachi Shou!”  Pistot upposivat suoraan Hiashin tenketsuihin. Tenten katsoi ihaillen rakastamaansa Hyuugaa.
”Juroku Shou!”
”Sanju ni – ” 64 iskua jäi haaveeksi Nejin havaitessa kämmenensä voimattomiksi. Hitaasti hän huomasi lähestyvänsä maata tuntien Hiashin kylmän tuijotuksen. Byakugan sulkeutui hänen tömähtäessä maahan.
”Neji!!”Tentenin tuskanhuuto ehti tavoittaa hänet, sen jälkeen kaikki hänen aistinsa sumenivat.

Tytön nyyhkiessä hiljaa pojan vierellä Hiashi lähestyi heitä haparoivin askelin. Neji todella oli antanut kaikkensa viimeiseen hyökkäykseensä. Tenten ei kyennyt sietämään enempää ja kietoi kätensä pojan turvaksi.
”Mitä te vielä haluatte! Hän on taistelukyvytön!” Ilmekään värähtämättä Hiashi siirsi Tentenin tieltään tutkiakseen veljenpoikaansa.
”Ei hätää, hän tarvitsee vain lepoa. Käytti ilmeisesti liikaa chakraa”, hän ilmoitti vähentäen painoja Tentenin huolesta. Ilmeettömänä Neji nousi maasta Hiashin toimesta.
”Tenten–san, voisitko jäädä katsomaan häntä?” hän pyysi. Kohtelias ja ystävällinen sävy ällistytti tyttöä. Vastahan Hiashi oli hyökännyt kaikin voimin Tentenin kimppuun! Kunoichi ei tietenkään tahtonut jättää Nejiä yksin.
”Hai, Hyuuga-sama”, hän vastasi ottaen oppia poikaystävänsä puhetavasta. Hiashi hymyili tytölle kantaessaan Nejiä huoneeseensa. Tenten oli ihmetyksestä mykkä. Sisällä häntä kalvoi yhä pelko, tämä taistelu ei ollut vielä ohi.

Nejin maatessa sängyllään Tenten pyöritteli tapahtumia mielessään jo ties kuinka monetta kertaa. Kaikki oli käynyt liian nopeasti, eniten häntä kummastutti Hiashin järjestämän ottelun tarkoitus. Hän haastoi Nejin, mutta hyökkäsi myös Tenteniä vastaan. Miksi?

Kunoichin rypiessä itsesäälissä hän tapitti herkeämättä Hyuugan elottomia kasvoja. Hän toivoi näkevänsä ne hopeiset silmät jälleen, kuulevansa sen aina vakavan äänen. Kyyneleet vierivät jälleen hänen poskillaan hänen äänettömän kuiskauksensa kiiriessä huoneessa.
”Neji…” Pehmeästi Tenten silitti Hyuugan vaaleaa poskea. Kunoichi hätkähti pojan silmien avautuessa hitaasti.

Vääristyneet kasvot kielivät kivusta Nejin palatessa tajuihinsa. Käsi pojan poskelta katosi.
”Neji! Oletko kunnossa?” Tenten tiedusteli huolestuneena. Hyuuga etsi tietään takaisin todellisuuteen iloiten nähdessään tyttöystävänsä sirot kasvot.
”Ten…ten?” hän sai sanottua tuoden vastauksen tytön kysymykseen äänessään. Olinpaikkansa tunnistettuaan, hätääntyneisyys syöksi sanoja hänen suustaan.
”Miten voit? Missä Hiashi on?” hän laukoi tempoessaan itsensä ylös. Värähtäessään pistosta kyljessään Tenten vei kätensä pojan olkapäille.
”Varovasti. Törmäsit aika pahasti”, hän toppuutteli poikaa istahtaen tämän sängylle,
”minä olen kunnossa, kiitos sinun”, hän kertoi muistuttaen Hyuugaa ottelun loppuvaiheista.  Tämän seikan sivuuttaen Neji kelasi mielessään ottelua alakuloinen ilme kasvoillaan.
”Tenten, anteeksi että jouduit mukaan tähän”, hän sanoi pahoitellen mielessään kamppailun osapuolten vaihtumista.
”Älä ole pahoillasi. Minun olisi pitänyt olla valppaampi. Jos olisin tajunnut aiemmin, et olisi tuossa kunnossa”, Tenten totesi surkeana. Mustelmansa sivuuttaen Neji sulki kunoichin rintaansa vasten.
”Pääasia on, että olemme molemmat kunnossa.”

Hetki keskeytyi kuten aamupäivälläkin jälleen saman miehen toimesta. Ovi aukeni paljastaen Hiashin järkkymättömät kasvot.
”Hyvä, olet herännyt Neji. Mikäli olet siinä kunnossa, että pääset keittiöön, toivoisin teidän ilmestyvän sinne pian”, hän kehotti. Neji ei tiennyt ollako vihainen vai ei, häntä ihmetytti setänsä ystävällisyys. Hiashin poistuttua Tenten ponkaisi auttaen Nejin ylös.
”Voin kävellä”, hän vakuutteli Tentenin nolostellessa huolehtivaisuuttaan. Neji kulki edellä opastaen Tentenin keittiöön kohti ratkaisua.

Kolmikon istuessa pöydän ympärillä Hiashi varmisteli katseellaan Nejin vointia. Tenten hillitsi parhaansa mukaan jännitystään. Viimein yksi heistä avasi suunsa.
”Hiashi-sama, mikä tämän kaiken tarkoitus on?” Neji kysyi voimistaen sanojaan parhaansa mukaan.
”Tahdoin testata teitä”, Hiashi vastasi tavanomaiseen tapaansa. Tenten ei suostunut jäämään ulkopuoliseksi ja kysyi sekä itsensä että Nejin puolesta.
”Voisitteko selittää tarkemmin?” Hiashi aloitti.
”Koko taistelun tarkoitus oli hakea teidän kahden välisen siteen lujuutta. Halusin tietää, pystyykö Neji taistelemaan samalla tasolla sinun läsnä ollessa.” Neji vilkaisi Tenteniin, joka näytti jokseenkin kummastuneelta.
”Tietenkin myös sinun taitosi kiinnostivat minua, Tenten-san”, hän jatkoi nutturapään tuntiessa olonsa ahdistuneeksi kaksien Hyuuga-silmien alla. Tähän väliin Neji ehätti kysyä:
”Mistä se eilinen vihanpuuska sitten johtui?” Mies näytti kokoavan sanoja sisällään.
”Kerroinhan sen jo Neji. Toivon rehellisyyttä kaikilta klaanimme jäseniltä ja käytöksesi epäilytti minua. Enkä kuulustellut sinua ilkeyttäni, tein sen koska välitän perheestäni ja heidän hyvinvoinnistaan.” Poika tunsi olonsa huojentuneeksi.
”Palatakseni otteluun, voin sanoa että Tenten-san on täysin turvassa kanssasi Neji”, Hiashi ilmoitti harvinainen hymynpoikanen kasvoillaan. Geninien kädet löysivät toisensa ilon kummutessa molempien kasvoille.

”Harjoituksenne jatkunevat yhä?” Hiashi kysäisi saaden kaksi tuolia äkilliseen liikkeeseen.
”Kyllä. Meidän pitänee mennä”, Neji vastasi muistamatta milloin viimeksi hymyili sedälleen. Sanat eivät kyenneet kuvaamaan pojan kiitollisuutta.
”Hyvä”, Hiashi vastasi hymyillen. Mitään sanomatta Hyuuga juoksi ulko-ovelle vetäen Tentenin mukaansa. Matka ei jatkunut kunoichin olettamaan suuntaan, vaan reitti kaartui kulma taa kummankin kadottaessa itsehillintänsä. Riemunkiljahdukset ja onnenpurkaukset eivät onneksi kantautuneet siviilien korviin. Kummankin rauhoituttua, täysin varoittamatta Neji veti Tentenin pitkään ja intohimoiseen suudelmaan. Irtauduttuaan he seisoivat paikoillaan pitkään toisiinsa painautuneina. Hiljaisuus särkyi Tentenin kuiskatessa:
”Pitikö meidän mennä treenaamaan? Neji naurahti ja vastasi:
”Tuskin ne kaksi tumpeloa ovat siellä enää. Ja eiköhän tänään saatu tarpeeksi harjoittelua?” Tentenin suloinen kikatus kulki virtana pojan läpi.
”Mutta tiedän kyllä, minne voimme mennä”, hän jatkoi.

Aurinko lämmitti paria näiden istuessa lähekkäin vehreällä niityllä, jossa he olivat vaihtaneet ensisuudelmansa. Nojaten toisiinsa he kuuntelivat luonnon ääniä, tunsivat tuulen puhaltavan kukkien ja ruohojen ylitse. Neji vei Tentenin jälleen suudelman suloisiin kieputuksiin kummankin kantaessa sydämessään tietoa valoisammasta huomisesta.