Neji käy kaupassa


”Isiiii! Miksi tuolla pojalla ei ole silmiä ollenkaan?” Kirkas ja ihmettelevä pikkutytön ääni leikkasi Nejin rauhallista kauppareissua kuin timanttinen kunai, joka olisi yhtä hyvin voinut tärähtää Nejin sokeaan pisteeseen. Osoittava sormi ei asiaa auttanut.

”Oho, onhan sillä silmät! Mutta ne… ne… ne mustikat puuttuu sieltä keskeltä!”
”Niitä kutsutaan mustuaisiksi”, mies pikkutytön seurassa raapi niskaansa nolon näköisenä.
”Eikö sen ole vaikeaa löytää oikeita muroja, jos siltä puuttuu ne mustat sieltä? Sen on pakko olla sokea!”

Auts.

Neji mulkaisi kiljunnan suuntaan ja näki pienen vihreätukkaisen tytön ja miehen, jota oletti tytön isäksi tämän kiusaantuneen ilmeen perusteella.
”Yotsuba, vaikka poika olisikin sokea, se ei tarkoita, että hänen kuulossaan olisi mitään vikaa…”
”No se nyt olisikin kamalaa, jos olisi ensin sokea ja sitten vielä kuurokin!” pikkutyttö kiljaisi kauhistuneena ajatuksesta, että jollakulla voisi olla niin kammottava kohtalo.

”Yotsuba-kulta, mitäs jos lähdettäisiin etsimään sitä jäätelöä, mistä kotona jo puhuttiin…” tytön isä yritti vaivihkaa johdattaa pientä vihreätukkaista – ja tavattoman kovaäänistä – pyörremyrskyä muualle ja Neji oli jo valmis kääntymään poispäin ja unohtamaan koko tapauksen. Ikävä kyllä hän ennätti nuolaista liian aikaisin.

”Mutta isä! Fuuka on sanonut, että sokeita kuuluu auttaa, se on hyvää sydämelle!”
”Tarkoitat varmaan hyväsydämistä…” tytön isä aloitti, mutta siinä vaiheessa Yotsuba oli jo pinkaissut Nejin vierelle ja tarttunut hänen käteensä.

”Herra sokea, miten voisin auttaa teitä?”
Nejin ajatukset löivät tyhjää. Tai totta puhuen ne löivät tulta, mutta Neji ei aikonut purkaa sitä vähän outoon lapseen ja tämän isään. Lisäksi olisi noloa kuulla ne kaikki sata ja yksi erilaista anteeksipyyntöä, joita tytön suusta varmasti purkautuisi totuuden tullessa ilmi.

”Itse asiassa olin juuri lähdössä ulos, tulin vain katsel – haistelemaan kaupan herkullisia tuoksuja. Ystäväni pitäisi juuri tulla tapaamaan minua tuohon kaupan ulkopuolelle…” Neji takelteli aavistuksen sanoissaan. Tyttö ei onneksi tuntunut huomaavan, vaan lähti päättäväisesti taluttamaan häntä kohti kassaa ja ovesta ulos. Tytön isä tuli hiukan heidän perässään.
Neji toivoi, ettei ketään tuttuja ollut näkemässä.

Neji oli juuri aikeissa hyvästellä tytön ja tämän isän, kun heidän ohitseen käveli aurinkolasipäinen punamustaan kaapuun sonnustautunut mies – suoraan päin kauppaan johtavaa lasiovea.

”Isä, katso! Toinenkin sokea!” Yotsuba innostui ja tässä vaiheessa Neji katsoi parhaaksi liueta paikalta ja etsiä toisen kaupan. Hän ei kuitenkaan voinut olla virnistämättä ja vilkaisematta vielä taakseen.

Mitenköhän Itachi Uchiha pärjäisi erikoisen pikkutytön käsittelyssä?