Luku 5

Sakura käveli ulos suuresta luokkahuoneesta innostuneen ja hyväntuulisen ihmisvirran mukana. Hänellä oli omituinen olo viimeisen tunnin aikana tapahtuneiden uusien havaintojen takia.
Hän oli mennyt sisään tuohon huoneeseen saman väkijoukon mukana ja löytänyt Hiekan kylän Temarin istuskelemasta mietteliäänä ikkunan luota. Jälleennäkemisselvittelyjen jälkeen he olivat menneet yhdessä katsomoon seuraamaan ohjelmaa.

Sakura katsahti vaivihkaa Temaria ja huomasi vanhemman tytön poskien punoittavan edelleen. He olivat tietämättään eksyneet yaoista kertovaan paneeliin. Koska kumpikaan ei ollut ennen kuullut moisesta, he eivät olleet uskoa silmiään millaisia juttuja juontajat näyttivät taululla.
Sakuraa suututti se, että tuomari oli sanonut häntä tylsäksi ja pelkästään tiellä hilluvaksi tyypiksi edes tuntematta häntä. Jonkin ajan kuluttua Sakura alkoi kuitenkin ymmärtää nuoren naisen kantaa, kun hän oli alkanut näyttää taululla varsin intiimejä, ilmeisesti fanien tekemiä kuvia Sasukesta ja Narutosta. Kuvat eivät jääneet vain noihin kahteen ja Sakura tunsi poskiensa kuumenevan. Aikaa myöten myös Temarin kasvot alkoivat punoittaa vaarallisesti.

Nyt kun he viimein olivat ulkona tuosta huoneesta, joka tuhosi heidän viattoman maailmansa lopullisesti, sen mukanaan tuomat kuvat pyörivät heidän mielessään kuin itsepäinen nauha, joka oli liian innokas lopettaakseen leikin. Tytöt huomasivat näkevänsä yhtäkkiä kaikkialla yaoia. Oli yllättävää, miten he eivät olleet pistäneet sitä kaikkea merkille jo aikaa sitten. Osa faneista suorastaan viljeli sitä hauskuttaakseen muita, jotka ottivat innoissaan kuvia heidän tekemisistään.

“Olitko sinä koskaan ajatellut, että Gaara ja Naruto voisivat olla poikakavereita?” Temari kysyi näpräten hämmentyneenä hiuksiaan. Hän arveli olevansa pahemman kerran ulkoilman tarpeessa.
“En todellakaan.” Sakura sanoi oudon kuuloisella äänellä, kun eräs huoneessa näytetty kuva noista kahdesta palasi hänen mieleensä. “En olisi ajatellut monia muitakaan. Sasuken tietysti ajattelin aina kuuluvan minulle. En voinut kuvitellakaan, että Naruto saattaisi olla kilpailijani. Puhumattakaan Saista Naruton kanssa. Osa pareista tosin oli aika sairaita. Tai siis. Esimerkiksi Sasuke ja Itachi. He ovat veljeksiä ja kaiken lisäksi vihaavat toisiaan. Kuvat olivat toki hienoja, mutta veljet keskenään on vastoin kaikkia yleisiä periaatteita. Eikö sinusta?”
“Hmm. Joo.” Mumisi Temari, joka kuunteli Sakuran vuodatusta vain puolella korvalla. Hänen mielessään pyöri kauniita ja ehkä hivenen siveettömiä kuvia Sakuran vaahtoamista veljeksistä.

Sakura pudisti päätään. Temarin ajatukset taisivat lentää jossain kaukana. Hänen olisi silti tiputettava toinen takaisin maan pinnalle. Hän laski kätensä toisen tytön olalle ja pysäytti tämän päämäärättömän harhailun vakavalla äänensävyllä: “Meidän on pakko löytää toiset ja pian. Aiemmin saamani ohjelman mukaan meillä on aikaa enää muutamia tunteja kunnes ovet menevät kiinni.” Sakuran olisi tehnyt mieli jatkaa vielä pitempään, mutta tuttu ääni keskeytti hänen vuodatuksensa.
“SAKURA-CHAN! OLETKO SE TODELLA SINÄ?!”

Sakura kääntyi katsomaan ja huomasi Naruton harppovan väkijoukossa heitä kohti. Poika heilutti käsiään ja hyppi innoissaan: “Viimeinkin löysin jonkun tutun. On ollut todella turhauttavaa säntäillä yksinään siellä täällä.”

Temari tuntui viimeinkin heräävän mielikuvahorroksestaan ja virnisti Narutolle hyväntuulisesti: “Mukava nähdä sinuakin, Naruto. Tuli tässä mieleen. Ethän pahastu jos kysyn, mutta kuka ihminen sinulla tulee ensimmäisenä mieleen?” Temari katsahti sivulleen ja huomasi Sakuran pidättelevän äkkiä hengitystään.
“Mistä sinä tuollaista yhtäkkiä? No kai minä voisin vastata. Sasuke minulla tulee ekana mieleen, kun on tavallaan minun syyni ettei hän ole palannut takaisin Konohaan ja… Mitä te oikein nauratte siinä?” Naruto kysyi ärsyyntyneenä, Temarin ja Sakuran purskahtaessa äkkiä raikuvaan nauruun. Yrittäessään vastata pojan kysymykseen, tytöt alkoivat nauraa vain entistä enemmän eivätkä he voineet kuin pidellä mahaansa. Siinä tilanteessa Naruton oli pakko todeta hiljaa mielessään, ettei hän tainnut todellakaan ymmärtää naisia.

***

Sasuke puikkelehti ihmisvilinässä pihalla. Hän oli huomannut avoimen ikkunan suuren rakennuksen alimmassa kerroksessa ja hän päätti mennä etsimään Orochimarua sieltä. Vaikka pihalla oli paljon saman näköisiä tyyppejä, yksikään heistä ei kelvannut 50-vuotiaaksi vanhaksi mieheksi.

Sasuke kurkisti ikkunasta ja hyppäsi sisälle ninjamaisella tyylikkyydellä, saaden välittömästi aikaa supinaa ja ihastuneita huokauksia. Eräs Itachiksi pukeutunut tyyppi käveli häntä kohti ja Sasuke huomasi jännittyvänsä automaattisesti ja hänen kätensä oli lennähtää katanan kahvalle vanhasta tottumuksesta.
“Saisinko ottaa kuvan?” Tytöksi paljastunut kysyi.
“Et.” Sasuke vastasi tylysti ja jatkoi matkaa. Hän ei aikonut jäädä hidastelemaan jonkun Itachiksi pukeutuneen kuvafriikin takia.

Sasuke katsoi hermostuneena kelloa, joka roikkui käytävän seinällä. Hän oli luultavasti etsinyt Orochimarua jo useamman tunnin. Mihin ihmeeseen se mies oli oikein onnistunut katoamaan?

Äkkiä Sasuke tunsi jonkun tarttuvan leukaansa vahvalla otteella ja painavan huulet omia huuliaan vasten. Aluksi pehmeät huulet tuntuivat ihan mukavilta, mutta alun hämmennys vaihtui pian järkytykseksi, kun hän huomasi niiden omistajan näyttävän ihan Itachilta. Hän ei edes kuullut ympärillä parveilevien tyttöjen kiljuntaa siitä, että häntä tosiaan suudeltiin. Hänen päänsä oli täysin tyhjä. Päästessään viimein irti toisen otteesta, hän räpytteli vaistomaisesti sharinganejaan muutaman kerran. Ele aiheutti luonnollisesti vain lisää ihastunutta kirkunaa.

“Sasuke?” Itachi kysyi epäuskoisena ja siirsi käden suulleen. Sasuke ei kuitenkaan kuullut sitä, sillä hän oli alkanut tajuamattaan huutaa kauhusta ja järkytyksestä. Huomatessaan huutavansa, hän sulki suunsa nopeasti ja päätti ottaa jalat alleen. Hän juoksi päämäärättömästi niin kovaa kuin vain ihmistungoksessa pääsi. Ehkä juuri siitä syystä hän ei huomannut katsoa kunnolla eteensä, vaan juoksi suoraa kohti Kibaa, joka oli juuri menossa ulos Akamarun, Kakashin ja Kisamen kanssa.

“Ai hitto!” Kiba huudahti lennähtäessään lattialle Sasuken törmättyä häneen. “Katsoisit eteesi!”
Sasuke hieroi hetken kipeää kylkeään, joka oli kolahtanut lattiaan törmäyksessä. Hän oli vieläkin hieman poissa tolaltaan, eikä siksi tajunnut heti vastata järkevästi: “Mitäh? Kiba. Mitä sinä täällä teet?”
Kaikki kääntyivät katsomaan Sasukea aivan uusin silmin.
“Voihan.” Kisame voihkaisi ja läimäisi kätensä otsalle. Tämä tästä vielä puuttuikin.
“Oletko sinäkin eksynyt tänne Sasuke? Montako sinun mukanasi pitäisi olla?” Kakashi kysyi yllättyneenä. Hän ei olisi osannut kuvitella Sasuke Uchihan pyyhältävän paikalle sillä tavoin.
“Vain minä ja Orochimaru.” Sasuke tunsi saavansa äänensä taas jotenkin kulkemaan.
“Oliko sinun ihan pakko törmätä juuri minuun?” Kiba kysyi edelleen vihaisena edellisen välikohtauksen johdosta.
“Satuit vain osumaan tielle.” Sasuke tuhahti vaikka ääni ei ihan yltänyt hänen normaaliin tyyliinsä. “Joku hullu Itachi suuteli minua, joten päätin ottaa jalat alleni etten kokisi uusintaa.”

Kaikki katsoivat Sasukea pitkään, joka vuorostaan haroi hiuksiaan mieli edelleen hieman sekaisin tapahtuneesta. He päättivät olla kyselemättä pojalta tällä hetkellä enempää, koska tämä näytti siltä ettei todellakaan haluaisi puhua siitä.

***

Hidan käveli kiukkuisena toisen kerroksen käytävää. Hän oli kävellyt toisessa kerroksessa jo muutamia käytäviä ja nähnyt jo kahdet portaat ylös ja alas, mutta ainoatakaan oikeasti tutulta vaikuttavaa ei ollut näkynyt.

Satunnaiset halailijat, varsinkin ne nallen näköiset, saivat hänen erittäin herkän kiukkumittarin kohoamaan hälyttäviin lukemiin. Oliko mitään ärsyttävämpää kuin tyypit hyökkäämässä niskaan? Siinä hommassa voisi vielä henki lähteä yhdeltä jos toiselta. Eikä kukaan tietenkään välittänyt hänen kunnioittavan kokoisesta viikatteestaan. Halailijat vain kehuivat kuinka hieno se oli, mikä ei todellakaan ollut huono asia, mutta silti.
Valvojat olivat tosin hyvinkin kiinnostuneita hänen viikatteestaan. He hermoilivat ja huusivat naama punaisena, että se täytyi viedä jonnekin asenarikkaan, joka oli aulassa ulko-ovien luona. Hidanin päästessä eroon toisesta, oli toinen vähän ajan päästä hänen kimpussaan, koska hänen proppinsa oli kuulemma liian iso ja tilaa vievä sisätiloihin, mitä se sitten ikinä tarkoittikaan.

Harhailtuaan ympäriinsä Hidan saapui suureen aulaan, josta johti useammat portaat ylä- ja alakerroksiin. Väkeä kulki edestakaisin ja jotkut pysähtyivät juttelemaan tutuille. Ihmiset huutelivat ja viittoivat toisilleen hyväntuulisina ja kaikilla näytti olevan jostain syystä hyvinkin hauskaa. Aulan yhdellä seinustalla istui paljon porukkaa kylttien kanssa. Hidan päätti huvin vuoksi lukea noita omituisuuksia. Eihän hänellä ollut tähän hätään parempaakaan tekemistä.

Kylttejä oli paljon ja jotkut niistä olivat erikoisesti koristeltuja. Tekstejäkin oli joka lähtöön: Saa halata, Yaoi forever, Yuri 4ever, Älä halaa!, Saa halata muttei glompata, Glomppaa, Väärät lääkkeet, Halaa jos uskallat x), Tulkaa moikkaamaan!, Etsitään Hakua, Halikeräys!, Halaa aitoa Kakuzua 50c tai ota kuva 1e…Hetkinen? Vasta nyt Hidan huomasi kylttiä pitelevän Kakuzun, jonka erikoisista silmistä ei voinut erehtyä.

“Heh. Olisihan se vittu pitänyt arvata, että päädyt tekemään bisnestä tällaisellakin hetkellä. Olet tosiaan toivoton tapaus Kakuzu.” Hidan huomasi olevansa helpottunut tutun ihmisen löytämisestä, vaikka se sitten tarkoittikin hänen idioottipartnerinsa seuraa.
“Menipä sinulta kauan tajuta. Huomasin sinut jo aikaa sitten.” Kakuzu vastasi muka pettyneenä. Hän olisi mielellään ollut yksin vaikka vähän pitempäänkin.
“No ei täällä helvetin tungoksessa näe edes eteensä. Mistä perseestä sinä tuon kyltinkin kaivoit? Oletko edes tienannut rahaa moisella idiootti-idealla?” Hidanin ääni oli haastava. Nyt jos koskaan riita partnerin kanssa piristäisi.
Kakuzu silmäili Hidania ja sanoi sitten jonkin verran ivaa äänessään: “Sain tähän kylttiin tarvikkeet yhdeltä tyypiltä, kun annoin ottaa kuvan itsestäni. Rahaa on tullut ihan mukavasti, kunhan vain ensin näytän etten ole mikä tahansa pukupelle, vaan aitoa tavaraa.”
“Miten sinä sitten todistat aitoutesi?” Hidan kysyi pilke silmäkulmassa. Härnäämiseen täytyisi siis käyttää toisenlaista taktiikkaa. Kakuzu loi häneen läpitunkevan katseen ja vastasi sitten hymähtäen: “Se ei ole sinun asiasi.”

Hidan istahti huokaisten miehen viereen penkille. Hän kaipasi toimintaa, mutta toinen ei ollut huomaavinaankaan häntä. Raha oli nyt päällimmäisenä toisen mielessä, eikä edes pieni sanakiista kiinnostanut. Miten hän voisi yhdistää toiminnan ja rahan tienaamisen? Nyt kun asiaa vähänkin ajatteli, vaihtoehtoja oli useita.
Hidan nousi seisomaan ja huusi niin kovaa kuin jaksoi: “Ketä kiinnostaisi tulla katsomaan maksua vastaan pientä näytöstä minun ja Kakuzun välillä?!” Saatuaan ihmisten huomion Hidan katsoi pariaan viettelevästi ja nuolaisi sormeaan kertoakseen kuulijoille, minkä suuntaisesta näytöksestä olisi kyse.

Hidan parka ei kuitenkaan ollut varautunut siihen, minkälaiselle kuulijaporukalle ehdotuksensa huusi. Erinäiset Yaoi-fanit olivat  salamana heidän kimpussaan ja ehdottelivat kilpaa huonetta, johon he voisivat mennä kaikessa rauhassa.
“Hidan. Mihin helkkarin liemeen sinä taas järjestit meidät?!” Kakuzu karjaisi nuoremmalle miehelle. Toki hän halusi ansaita rahaa, mutta tämä meni jo liian pitkälle.
“Älä nyt viitsi. Jos me vähä pussailemme ja muuta kivaa yleisön edessä niin ei se ainakaan sinun pärstääsi rumenna. Sinähän halusit ansaita rahaa. Nyt siihen on helvetin hyvä tilaisuus.” Hidanin oli vaikea pidätellä naurua. Kakuzun näyttäessä aina vain vihaisemmalta, hän vielä päätti lisätä: “Kuule. Tekisitkö vittu kerrankin niin kuin minä haluan ja pitäisit sen turpasi kiinni?”
Kakuzu tuhahti, mutta päätti luultavasti ensimmäistä kertaa elämässään seurata kiltisti partneriaan.

He saapuivat luokkahuoneeseen, jossa oli hädin tuskin tilaa kaikille mukana tulleille.
Hidan nousi yhden pulpetin päälle ja ilmoitti kaikille: “Me aiomme vain pussailla ja vähän muuta, joten jos odotatte näkevänne jotain enemmän voitte lähteä. Myös ne perhanan uteliaat pihtarit, jotka eivät ole valmiita maksamaan minulle viittä euroa voivat lähteä.”
“Viittä euroa?”
“Turpa kiinni Kakuzu.” Hidan vastasi kuin ei olisi lopettanutkaan lausettaan.
Suuri osa porukasta lähtikin suosiolla. Jotkut laskivat varojaan ja monet joutuivat lähtemään, koska heillä ei ollut enää tarpeeksi käyttörahaa jäljellä. Lopulta huoneessa oli ihan mukavan kokoinen porukka, joilta Hidan sitten keräsikin maksun.

Rahat kerättyään Hidan tunsi itsensä äkkiä hyvin hermostuneeksi. Kymmenisen silmäparia tuijotti häntä herkeämättä saadakseen rahoilleen vastinetta. Äkkiä hän ei tiennytkään mitä tehdä. Hän istui vain pulpetin reunalla avuttomana kykenemättä liikkumaan.
Hidan katsoi äkkiä hyvin avuttomana Kakuzua, joka huokaisi raskaasti.
“Tules tänne typerys.” Hän sanoi hiljaa ja nosti avuttoman Hidanin syliinsä kasvot itseään kohden. “Ei kai tässä muukaan auta.” Hän huokaisi. Tarttui maskiinsa ja irrotti sen kasvoiltaan yhdellä rajulla nykäisyllä.

Hidanista oli huvittavaa, miten Kakuzu jälleen kerran pelasti hänet pinteestä. Miehen painaessa huulet hänen omilleen, koko yleisö tuntui katoavan jonnekin kauas kaikesta kiljunnasta huolimatta. Toisen suudelmat olivat lyhyitä ja kokeilevia. Hidan oli kuitenkin järjestänyt tämän saadakseen toimintaa, joten hän avasi suunsa ja nuolaisi parinsa huulia. Toista ei tarvinnut kahdesti käskeä ja pian hän tunsikin Kakuzun kielen pujahtavan omaan suuhunsa tutkimusretkelle. Hänen suunsa nuoltiin läpi yhä uudestaan ja uudestaan, eikä Hidan tuntunut saavan siitä tarpeekseen.

Jossain vaiheessa Kakuzun kädet olivat alkaneet repiä nuoremman miehen takkia auki. Takin viimein siirtyessä, Kakuzu hyökkäsi vasta paljastuneen ihon kimppuun näykkien sitä hellästi. Hidan hymisi tyytyväisenä kädet partnerinsa niskan takana. Tätä hän oli kaivannutkin koko viikon. Tummat kädet etsiytyivät hieromaan hänen alaselkäänsä. Kunpa ne liikkuisivat vähän alemmas.

Ovi aukeni kolahtaen saaden Hidanin hätkähtämään. Sisään asteli lisää porukkaa ja Kakuzukin tajusi lopettaa partnerinsa kaulan nuoleskelun.
“Mitä täällä tapahtuu? Meillä piti olla täällä N.fi:n miitti.” Sanoi ensimmäinen sisään astellut tyttö.
“Totta, mutta meillä on täällä herkullinen näytös menossa, joten voisitteko olla häiritsemättä vielä vähän aikaa?” Yksi katsomassa olleista tytöistä sanoi. Hidan pani merkille, että hänen naamansa punoitti voimakkaasti.
“Niin näkyy. Jatkakaa vaan, mutta minä jään katsomaan.” Virnisti toinen tyttö.
“Hyi yaoia.” Sanoi kolmas ja katsoi äkkiä muualle.
“Mitä ihmettä täällä tapahtuu?” Huudahti sisälle huoneeseen saapunut omaperäisen näköinen mies, jolla oli otsassaan Konohan tunnus.
“Ei mitään erityistä Gai-sensei. Me voimme kyllä odottaa ulkona.” Eräs poika rauhoitteli miestä ja oli juuri ohjaamassa tätä ulos luokasta, kun mies äkkäsi kaksi Akatsukia pulpetin päältä. Hän hyppäsi kaikkien ihmisten takaa kaksikon eteen ja kajautti: “Joosh! Nuoruuden voimalla!” Hän väläytti valkoista hammasriviä ja ojensi peukalonsa eteen.
“Millä?” Kakuzu naurahti.
“Just”, tuhahti Hidan.

***