***takauma
"puhevuoro"
`ajatus`






Sasuke katseli poikaa joka istui toisella puolella pöytää kahvikuppi edessään. Hän ei saanut katsettaan irti, vaikka toinen olikin selvästi vaivaantunut. Hän tarkasteli pojan punehtuneita kasvoja. Ne olivat hieman päivittyneet, mutta silti hitusen vaaleat. Silmät olivat kauniin siniset. Värin erotti selvästi, pojan käsiin luomasta katseesta huolimatta. Erityisesti Sasuken huomion vei molemmissa poskissa olevat arvet. Niitä oli kolme kummallakin puolella ja ne olivat hieman koholla, mutta vaaleasta väristä päätellen arvet olivat melko vanhoja. Sasuken teki mieli kysyä siitä pojalta, muttei hän viitsinyt kuitenkaan olla töykeä. Hän jatkoi kasvojen tutkailua, kunnes pysyätti katseesa tämän huuliin. Ne näyttivät pehmeiltä. `Millaistahan olisi...`, Sasuken ajatukset harhailivat.

Naruto alkoi olla toden teolla vaivaantunut. Hän ei käsittänyt miksi toinen tuijotti häntä niin tiiviisti. Se oli ahdistavaa ja osaksi myös noloa. Mutta olihan toki mukava saada huomiota pitkästä aikaa joltain, kaikki kun tuntuivat halveksivan häntä. Naruto punastui ajatuksiiaan hieman. Sasukehan oli Sakuran kihlattu, jos niin sopi nyt sanoa, ei hän saisi olla hyvillään huomiosta jota tumma nuorukainen hänelle antoi. Sitä paitsi hänellä oli töitäkin tehtävänä, ei hän huvikseen ollut tullut Sasukea häiritsemään. Naruto nosti katseensa, mutta laski sen saman tien, kun huomasi Sasuken tuijottavan vielä kiinteämmin kuin äsken.

Vaale poika alkoi liikkua tuolillaan hermostuneesti ja hiplata kahvikuppia rauhattomasti. Sasuken kesti hetki saada taas ajatuksensa, jotka olivat karkaamassa sopimattomille teille, kuriin. Hän huomasi pojan hermostuneen ja vaivaantuneen entisestään. Tämä lähes hyppi tuolissaan, ilmeisesti halusi päästä pois ahdistavien katseiden alta.
"Niin, tuota...Saanko kysyä, että mitä teet täällä?" Sasuke kysyi. `Olisitko voinut töykeämmältä kuulostaa?`, hän motkotti itselleen.
"Tai siis, että mikä toi sinut tänne? Että tulitko vain huvin vuoksi vai olitko virallisilla asioilla? Ei minua siis ollenkaan häiritse, että olet täällä..." Sasuke yritti korjata nopeasti, jonka seurauksena puhe tuli vaikeaselkoisena ryöppynä. Naruto katsoi selittelevää miestä ihmeissään, mutta ei voinut olla hymyilemättä korjausyrityksille.
"Sakura-neiti lähetti minut", vaalea poika sai sanotuksi Sasuken selittelyjen välissä. Se hiljensi miehen viimenkin. Nyt hän vuorostaan katsahti toista kysyvästi.
"Hän lähetti minut ilmoittamaan, ettei pääsekkään tänään ja pyysi sanomaan olevansa hyvin pahoillaa. Kysyi, että miten voisi korvata tämän ja kutsui huomisiin juhliin, jotka hänella on työn puolesta", Naruto selitti ja vaikeni sitten. Laskeutui hiljaisuus, joka sai Naruton hymyn jälleen katoamaan tämän kasvoilta.

`MItä?!!! Ei pääse?! Ja minä kun niin näin vaivaa ja luulin tämän piristävän minua Itachin jäljiltä. Tein kaikein ihan turhaan, voihan samperi! Mitä hittoa minä nyt niille ruuille teen?! Ellei..` Sasuke katsahti Narutoon pieni pilke silmäkulmassaan. Se sai selvästi pojan varautuneeksi, sillä tämä nojautui hieman kauemmas tulkitsematon ilme kasvoillaan. Sasuke alkoi hymyillä.
" Sano Sakura- neidille, että olen hyvin pahoillani kun hän ei päässyt ja että otan juhlakutsun ilomielin vastaan. Jos oikein muistelen, minunkin täytyy olla paikalla siellä, joten menkäämme yhdessä Sakura- neidin kanssa. Hänen ei tarvitse olla pahoillaan eikä miettiä korvauksia. Minä korvaan tämän hänelle huomisissa juhlissa", Sasuke puhui kaunopuheisemmin kuin tavallisesti, joka huvitti häntä itseään hieman. Naruton ilme ei kuitenkaan värähtänytkään.
"Ilmoitan viestinne", poika sanoi ja nousi lähteäkseen. Sasuke ennätti tarttua tätä ranteesta, kun hän yritti kulkea miehen tuolin ohitse. Naruto katsahti kättä ja sitten miestä.
"Luuletko, että Sakura-neiti antaisi minun lainata ystäväänsä hetkeksi? Olisi sääli heittää ruoka hukkaan, kun olen sitä kerta tilannut valmiiksi", Sasuke kysyi vihjailevasti. Naruto hätkähti yllättävää ehdotusta, eikä saanut hetkeen sanaa suustaan.

Sasuke piti edelleen kiinni vaalean pojan ranteesta ja katseli tämän häkellystä hieman huvittuneena.
"E...tuota...en minä voi...Sakura...joutuu pulaan, jos en auta ja hän...En..." Naruto takelteli sanoissaan pahemman kerran, eikä puheessa ollut mitään tolkkua. Sen sai kuitenkin selväksi, ettei poika aikonut jäädä. Sasuken oli siis yritettävä uudelleen.
" Pitäähän minun saada tietää Sakura- neidistä enemmän ja keneltä saisin sitä tietoa paremmin kuin hänen parhaalta ystävältään. Olen varma ettei hän pahastu ja on vain hyvillään, etten joudu illastamaan yksin nyt kun hän ei päässytkään tulemaan. Miten on, suostutko auttamaan minua Sakuran tähden?" Olihan toki raukkamaista vetää Sakura mukaan, mutta se oli selvästi Naruton heikko kohta. Hän tekisi mitä vain ystävänsä ja esimiehensä puolesta. Poika epäröi hetken kunnes katsahti miestä alistuneesti.
" Hyvä on. Sakura- neidin takia", hän totesi ja hiljeni taas. Sasuke hypähti ylös tuolistaan riemastuneesti hymyillen ja päästi irti pojan ranteesta.
"Nyt kun pääsimme yhteisymmärrykseen niin tee olosi mukavansi sillä välin kun minä käyn henkilökohtaisesti soittamassa Sakura-neidille", Sasuke kehotti ja poistui työhuoneeseensa ennen kuin Naruto ehti enää sanoa vastaan. Nyt hänen oli pakko jäädä, kun kerran oli ehtinyt luvata.

Sasuke lopetti puhelunsa Sakuran kanssa. Hänen oli vaikea hillitä innostustaan, kun kerta sai mitä halusi. Hänhän oli toivonut saavansa illastaa Naruton kanssa ja nyt se onnistuisi, vielä ilman Sakuraa. Sitä ajatellessaan Sasuken kävi hiukan sääliksi tyttöä. Olihan tämä kaunis ja mukava, sekä näytti aidosti kiinnostuneen hänestä. Tumma mies ei vain mahtanut sille mitään, ettei tuntenut täysin samoin tyttöä kohtaan. Hän voisi korvata tämän illan huomenna, mutta nyt Sasuke aikoi keskittyä Narutoon. Hän lähti huoneestaan vetäen ilmeensä ensin peruslukemille.

Naruto istui suurella sohvalla käsiään hipelöiden. Hänen oli vaikea päästä hermostuneisuudestaan eroon, kun kaikki näytti niin oudolta. Huone oli suunnilleen pyöreä, se oli melko tilava ja väljästi kalustettu. Toisella puolella huonetta lepäsi tv, pienen mustan TV-tason päällä. Ikkunat olivat suuret ja niistä näki takapihan puutarhaan, joka oli hyvin hoidettu. Nyt ulkona oli tosin harmaata, sillä oli alkanut sataa. Verhot olivat hillityn vaaleansiniset, hieman violettiin vivahtavat, mutta siltikin ne sopivat hyvin yksinkertaiseen sisustukseen. Sohva, joka oli suunnilleen tv:tä vastapäätä, oli valkoinen ja hyvin pehmeä. Keskellä lattiaa oli suuri lainehtivasti leikattu leopardikuvioinen matto, joka pisti heti Naruton silmään, ja sen päällä pieni lasinen sohvapöytä. Huoneen suuaukolla oli kaksi pylvästä, kuin kattoa ylhäällä pitämässä. Seinät olivat valkoiset, mutta katto oli maalattu siniseksi hieman valkoista mukana. se toi mieleen aurinkoisen päivän taivaan. Ja koska huone oli korkea, sopi maalaus siihen kuin nakutettu. Muutamia maalauksia oli ripustettu eripuolille huonetta, ne toivat hieman lisää väriä. Kaikki oli kuitenkin joksenkin hillittyä. Naruto jatkoi yksityiskohtien huomiointia tajuamatta, että hänellä oli yleisöä. Poika käveli yhden maalauksen eteen ja alkoi tarkastella lähemmin. Juuri kun hän oli koskemassa siihen, kuului hieman kauempaa rykäisy.

Sasuke rykäisi kuuluvasti saadakseen Naruton huomion, poika kääntyikin nopeasti.
"Miellyttääkö sisustus?" Sasuku naurahti. Naruto painoi katseensa maahan nolona, hän oli jäänyt kiinni itseteossa.
"Ei tarvitse nolostua, en suutu. Saa noihin tauluihin ja muuhunkin täällä koskea, siitä vaan", Sasuke hymyili jälleen. Vaalea poika nosti katseensa takaisin mieheen ja pani merkille, ettei tämä näyttänyt enää niin asialliselta. Sasuken valkoisen kauluspaidan ylimmät napit olivat auki, eikä paidan helma ollut enää housihin tungettuna. Kravaatinkin mies oli heittänyt pois. Nyt tämä näytti paljon rennommalta kuin hetki sitten. Poika tyytyi nyökkäämään. Sasuken ilme vakavoitui hieman, mutta silti tämä hymyili.
"Sinä se et paljon puhu. Ei kai haittaa jos sinuttelen, en jaksaisi olla niin asiallinen koko aikaa?" hän kysyi. Naruto pudisti päätään.
"Ei haitaa", hän kuitenkin sanoi ja hymyili sitten pienesti. Oi, kuinka iloinen Sasuke olikaan nähdessään sen hymyn.
"Eiköhän mennä pöytään. Ruoka on jo valmiiksi katettu", Sasuke ehdotti. Poika nyökkäsi taas. Ei hän ollut kuullut kenenkään tulevan sisään, mutta sama kai tuo oli. Hänellä oli kuitenkin nälkä.

Pöytä oli katettu koreasti. Ruokaa oli vaikka millä mitalla ja siitä olisi riittänyt vaikka koko talon väelle. Tosin sitä ei näyttänyt ainakaan ensivaikutelman perusteella paljoa olevan. Itseasiassa Naruto ei ollut nähnyt ketään, paitsi nyt pitopalvelun väen. Se oli joksenkin outoa, sillä talo oli niin suuri.
"Miten paljon ruokaa!" Naruto huudahti nähdessään ruokaa pursuavan pöydän. Sasuke ei voinut hillitä nauruaan sen kuullessaan. Vaalea poika punastui taas hieman, mutta ei laskenut tällä kertaa katsettaan.
"Liittyykö joku seuraan?" Naruto katsahti vieressään seisovaa miestä kysyvästi. Sasuke pudisti päätään.
"Ei tänne ketään tule. Eiköhän aloiteta", hän ehdotti ja siirsi tuolia päästäen Naruton siihen istumaan. Itse hän meni Naruton toisella puolella olevalle tuolille. He alkoivat syödä sanaakaan sanomatta. Sasuke oli iloinen, että ruoka maistui vaalealle pojalle. Hän keskittyi katselemaan poikaa sivusilmällään samalla kun söi.

Puolet ruuista oli syöty ja molemmat olivat aivan täynnä. Naruto ei olisi saanut enää palaakaan alas, eikä Sasukekaan sen koomin. Naruto ei ollut sanonut kuin muutaman sanan koko aikana, joten miehen pitäisi keksiä jotain muuta saadakseen tämä puhumaan.
"Eiköhän mennä juomaan lasilliset viiniä olohuoneeseen", Sasuke ehdotti noustessaan pöydästä. Naruto epäröi hetken, mutta suostui kuitenkin.
"Mene sinä edeltä, niin kaadan meille viiniä ja tulen sitten perässä", tumma mies selosti ja käveli kaapin luo. Samaan aikaan Naruto hiippaili hiljaa kohti olohuonetta. Vaalea poika istahti sohvalle. Hän oli hyvin hermostunut tietämättä itsekään syytä siihen. Pojalla oli myös kuuma, joten hän avasi muutaman napin paidastaan helpottaakseen oloaan. Se ei kuitenkaan tuntunut riittävän, joten hän vielä kääri hihat ja jäi odottamaan Sasukea.

Sasuken tavoin Narutollakin oli puvun housut ja valkoinen kauluspaita. Kravaattia poika ei edes käyttänyt, sillä se tuntui hänestä hyvin epämukavalta. Paidan helma hänellä oli housuissa, toisin kuin Sasukella. Vaaleat hiukset hänellä oli sekaisessa pörrössä, mutta niin ne olivat aina. Poika yritti hillitä kuumuuden tuomaa punaa kasvoillaan, mutta se oli turhaa.

Pian Sasuke saapui olohuoneeseen viinilasit kädessään. Toisen laseista hän ojensi Narutolle ja sen jälkeen hän istahti pojan viereen sohvalle. Narutosta miehen läheisyys tuntui hieman epämukavalta, mutta hän ei halunnut olla liian töykeä ja huomauttaa siitä. Poika kulautti kerralla puolilasillista alas kurkustaan. Viini olikin kitkerämpää kuin hän oli luullut. Sasuke nojautui hieman eteenpäin ja katsoi poikaa silmiin. Naruto painautui selkänojaa vasten.
"Mitä?" hän kysyi hämmentyneenä. Mies vain hymyili.
"Kerro jotain itsestäsi Naruto", Sasuke yllytti. Poika yllättyi kun kuuli miehen puhuttelevan häntä etunimellä. Se kuulosti oudolta, vaikka hän oli sanonut ettei sinuttelu haitannut. Naruto ei saanut sanaa suustaan häkeltyneisyydeltään, hän vain yritti tapailla sanoja turhaan.
"Kerro jotain itsestäsi ja perheestäsi", Sasuke täsmensi. Vaalea poika nielaisi.
"Hyvä on...Olen töissä Sakura- neidillä, koska hän on paras ystäväni ja en voisi kuvitella elämää ilman häntä. En itseasiassa edes ole kovin mielenkiintoinen, joten kerro vaikka sinä jotain itsestäsi", Naruto yritti kiertää aihetta. Sasuke puuskahti kuuluvasti.

"Entäs perheesi Sitten kerro jotain heistä", mies ehdotti ja kumartui hieman lähemmäs. Naruto yritti painautua vieläkin kauemman, muttei se onnistunut.
"Vanhempani kuolivat tulipalossa, kun olin pieni. Ei siinä sen kummempaa", hän tokaisi nopeasti  ja toivoi että mies lopettaisi tuijottamisen. Sasuke kosketti pojan kasvoissa olevia arpia hellästi peukalolaan. Naruto lehahti kauttaaltaan punaiseksi.
"Mistä nämä sait?" Sasuke hiveli poskea.
"Tein...ne...itse.." poika änkytti. Sasuke kauhistui. Poika oli tehnyt ne itse, miksi ihmeessä?
"Miksi?", hän kysyi. Poika hymähti.
"Koska masennuin", Naruto lausahti. Sasuken kävi sääliksi poikaa. Itsekään sen kummemmin tajuamatta hän painoi huulensa pojan omia vasten.

Naruto yllättyi täysin eikä kyennyt liikkumaan. Sasuke suuteli häntä! Miksi?! Hän yritti kerätä itsensä kokoon. Sasuke suuteli poikaa intohimoisesti, eikä ollut aikeissa lopettaa. Naruto sai äkkiä liikuntakykynsä takaisin. Hän keräsi voimansa ja tönäisi miehen pois. Poika katsoi suutelijaansa hetken silmät suurina, ennen kuin nousi nopeasti ja lähti juoksemaan ovea kohti.
"Naruto! En tarkoittanut, anteeksi!" Sasuke huusi pojan perään, mutta tämä ei kuunnellut. Poika ei kuullut huutoja, hän oli liian järkyttynyt tajuamaan juuri mitään. Poika juoksi yhä kovemmin kyynelten noustessa silmiin. Naruto oli varma, että joku seurasi häntä, mutta ei välittänyt jäädä katsomaan tai kuuntelemaan. Hän vain juoksi yhä synkkenevään iltaan...