Ihan ensimmäiseksi, olen pahoillani että tämän kirjoittamisessa meni näin kauan. Aikaa on ollut aika vähän kirjoittamiselle, ja silloin kun aikaa on edes vähän ollut, kirjoitusintoni on ollut jossain kadoksissa.

Korvaukseksi pitkästä odotusajasta, tein tästä vähän pidemmän, kuin muista osista.

Toivottavasti nautitte! Tämä on toiseksi viimeinen osa :D

--------------

Kuinka hukata kundi 10 päivässä (Osa 5)



Naruto asteli Sasuken omakotitalon pihapolkua pitkin raahaten mukanaan kahta mustaa muovisäkkiä. Hän tiesi Sasuken olevan vielä muutaman tunnin töissä, joten hänellä olisi hyvin aikaa järjestää miehelle yllätys. Kiskaisten rivakasti kultahiuksinen nuorukainen sai nostettua raskaat säkit portaille.

Blondi kaiveli taskujaan hetken, ennen kuin löysi vara-avaimet Sasuken taloon. Hän oli eilen pihistänyt ne mustahiuksiselta mieheltä, jotta hän voisi tehdä yllätyksen miehen poissa ollessa.

Lukko naksahti auki ja mies astui sisään. Hän huhuili varmuuden vuoksi Sasukea, mutta tämä ei todellakaan ollut kotona. Tyytyväisesti huokaisten hän sulki oven ja rämäytti pussit keskelle olohuonetta.

“Hmm… mistähän sitä aloittaisi?”

Naruto kumosi pussien sisällöt lattialle nähdäkseen mitä kaikkea oli saanut haalittua mukaansa. Hymy hiipi hänen kasvoilleen hänen katsellessaan valkoista pitsimassaa ja pinkin väristä kasaa edessään. Kuvitellessaan Sasuken ilmettä tämän tullessa kotiin, hänen pokkansa petti ja hän hekotti hetken yksikseen mielikuvilleen.

“No niin, ei kun tuumasta toimeen!”

Innoissaan Naruto kääri lattioilta matot, veti verhot tangoistaan, pihisti pöytäliinat ja päiväpeitteen raahaten ne apukeittiöön piiloon. Sen jälkeen hän korvasi ne tuomillaan tavaroilla.

Puolen tunnin ahkeroinnin jälkeen talo oli saanut uudenlaisen sisustuksen. Naruto oli oikein tyytyväinen näkemäänsä, varsinkin kun hänelle oli valjennut, mitä Sasuke tänä iltana oikein aikoi tehdä, pokeripöytä olohuoneessa paljasti kaiken.

“Ja nyt vain odotan herra kärttyisen saapumista”, Naruto huokaisi laittaen television päälle, hän saisi odottaa hyvän tovin.

-----------------

Sasuke oli juuri saanut ystäviensä kanssa perjantain viimeiset työtehtävät tehdyiksi. Nyt oli aika pitää hauskaa. He olivat suunnanneet heti ensitöikseen kauppaan ja parhaillaan yrittivät valita, mitä kaikkea naposteltavaa ja juotavaa he ostaisivat.

“Viimeinen juustonaksupussi ja se on meidän!” Kiba kiljaisi riemastuneena ja syöksyi haalimaan pussin itselleen rutistaen sen rintaansa vasten turvaan muilta mahdollisilta ostajilta.

Sasuke ja Neji naureskelivat Kiban innostukselle. Kiban seurassa ei koskaan ehtinyt pitkästyä, tämä kun käyttäytyi varsin lapsellisesti sille päälle sattuessaan ja mikä pahinta, hän onnistui jopa tartuttamaan sen liian usein heihin.

“Hellitä Kiba, ettet kurista herra naksupussia”, Sasuke totesi hymy edelleen huulillaan.

“Niin, en todellakaan haluaisi etsiä pussin sisältöä pitkin lattiaa”, Neji huomautti mittaillessaan alkoholipitoisia juomia. “Mitäs otetaan?”

“Mansikka, omena ja ananassiideri ainakin minulle”, Uchiha ilmoitti.

“Minulle vadelma, kiivi ja omena. Entä sinulle Kiba?”

“Hmm… vaikkapa persikka, ananas ja vanilja.”

Päätettyään, mitä kukin joisi he suuntasivat kassalle ja lähtivät Sasuken asuntoa kohti. Neji kantoi ostospussia kävellen rauhallisesti Uchihan vieressä, toisin kuin Kiba. Tämä kulki muutaman askeleen heidän edellään selkä menosuuntaa kohti ja puhui taukoamatta heille.

“…Ja sitten uskokaa tai älkää, tullessani kaupasta ulos, näin maailman kauneimman tytön silittelevän tolppaan sitomaani Akamarua!”

“Uuu, Kiba on ihastunut. Joko treffit on sovittu? Kuka on tämä onnentyttö?” Neji kysyi virnuillen.

“Itse asiassa sovimme tapaavamme huomenna. Hän on todella ujo, mutta uskon sen menevän ohi pian! Niin melkein unohdin, hänen nimensä on Hyuuga Hinata”, Kiba selitti innoissaan pieni puna poskillaan.

Nejin ote kauppakassista kirposi hänen kuullessaan Kiban mainitsevan tytön nimen. Sasuke ehti nipin napin huomata kassin putoamisen ja viime hetkellä hän kaappasi sen sormenpäillään kiinni. Huokaisten helpotuksesta hän käänsi ärtyisän katseensa ystävänsä puoleen.

”Mitä tuo nyt oli?!”

Neji ei kuullut Sasukea, itse asiassa hän ei edes shokiltaan tajunnut tämän olemassa oloa. Typertyneenä hän tuijotti edelleen pörröhiuksista toveriaan.

”Sanoitko hänen nimensä olevan Hinata Hyuuga?”

Kiba oli vastaamaisillaan myöntävästi, kunnes hänkin viimein tajusi ajatella. Typertyneenä saamastaan tiedosta hän köhi hetken, kunnes sai äänensä takaisin.

”Eheh… ei kai hän ole sinulle läheistä sukua?”

”Hän on pikkusiskoni”, Neji vastasi tiukkaan sävyyn.

”Mitä!? Milloin sinulla muka sellainen on ollut?” Sasuke huudahti ihmeissään.

”Tolvanat, ettekö te muista mitään? Olette jopa nähneet hänet, silloin kun hän ja me olimme pieniä.”

Ankarasti pohdittuaan Sasuke sai vaivoin mieleensä siniviolettihiuksien pikkutytön, joka oli ollut heitä muutamia vuosia nuorempi.

”Ai, nyt muistan. Mutta miten me olisimme voineet muistaa noin vanhan jutun? Et ole puhunut hänestä paljon sen koommin”, Sasuke selitteli päästäkseen nolosta tilanteesta pois. Kyllä hänen olisi pitänyt muistaa, hänhän oli kuitenkin Uchiha!

”Ette ole kysyneet, ja uskokaa pois, olen puhun teidän kanssanne paljon mieluummin poikien jutuista kuin pikkusiskostani. Hän on ollut myös neljä vuotta vaihto-oppilaana Amerikassa ja hän palasi kotiin vasta kolmisen kuukautta sitten.”

”En koskaan kuvitellut ihastuvani Nejin pikkusiskoon”, Kiba totesi mukamas kauhuissaan reveten saman tien nauruun.

”Kiba.”

Nejin ankara ja jyrkkä ääni tavoitti miehen korvat ja hän hiljeni odottaen mitä asiaa toisella oli, hyvin harvoin Neji puhutteli häntä tuohon sävyyn.

”Jos Hinata on ihastunut sinuun, sinun tulee tietää yksi tärkeä asia.  Älä satuta häntä millään tavalla. Jos et aio olla tosissasi hänen kanssaan, voit lopettaa touhun heti tähän paikkaan. En anna sinulle anteeksi, mikäli Hinata tulee joku päivä itkien kotiin sinun vuoksesi vain siksi, että leikit hänen tunteillaan.”

Kolmikon ylle lankesi hetkeksi vaivaantunut hiljaisuus. Kiba kuitenkin hetken pohdittuaan rikkoi sen harvinaisen asiallisella äänensävyllä.

”Älä huoli. En aio rellestää siihen malliin kuin joskus ennen. Hinata vaikutti mukavalta naiselta ja joskushan minunkin täytyy vakiintua”, Kiba lopetti iskien silmäänsä tapansa mukaan.

”Hyvä. Halusin vain sinun tietävän, miten asiat ovat”, Neji totesi hilpeämpään sävyyn.

Kolmikko jatkoi matkaansa ilmapiirin puhdistuttua. Sasuke oli jo ehtinyt pelätä tämän illan suunnitelmien menevän piloille, mutta nyt näytti lupaavalta. Ilta-aurinkokin lämmitti mukavasti kasvoja. Se jos mikä sai Uchihan mitä parhaimmalle tuulelle.

Vartin verran tallusteltuaan he viimein saapuivat Uchihan kotiovelle. Iloisesti rupatellen ystäviensä kanssa Sasuke kaivoi avaimet taskustaan ja taiteili oven auki. Sasuke meni sisään ensimmäisenä jätettyään ensin kenkänsä eteiseen. Hän oli juuri kertomassa ystävilleen erästä hauskaa tapausta joka hänelle oli sattunut jokin aika sitten, kunnes hänen lauseensa loppui kesken kaiken.

Kiba ja Neji ihmettelivät Sasuken selostuksen päättymistä. He kipittivät uteliaina kurkkimaan ystävänsä olan takaa, mikä oli saanut Sasuken hiljenemään. Heidän silmänsä levisivät äärimmilleen.

Heidän edessään avautuva maisema oli täynnä pinkkiä, valkoista pitsiä ja suloisen pörröisiä nalleja. Kaikki matot, verhot ja pöytäliinat jotka he näkivät, olivat vaaleanpunaisia. Kaikissa pöytäliinoissa oli valkoiset pitsireunukset ja nallet oli laitettu sieviin riveihin hyllynpäälle, ikkunalaudoille ja keittiönpöydälle.

”Tuota… Sasuke. Pitäisikö meidän nauraa vai itkeä?”

”En tiennyt sinun salaisista sisustuslahjoistasi, täällähän on kerrassaan upeannäköistä!” Kiba nauroi reveten viimeinkin näylle.

”Kiba! Minä en ole sisustanut täällä”, Sasuke ärähti järkyttyneenä.

”Kuka sitten?”

Nejin kysymys sai vastauksen Naruton pelmahtaessa olohuoneesta juosten kädet levällään Sasukea kohti.

”Sasukee~ Ihana nähdä!”

Blondi kapsahti tummahiuksisen syliin rutistellen ja vuodattaen ikäväänsä minkä kerkesi. Neji ja Kiba katselivat huolestuneena Sasukea. Tämä tuijotti kalpeana tyhjä katse silmissään eteenpäin yrittäen ilmeisesti saada jonkinlaisen käsityksen tilanteesta kauhukuvien jyllätessä hänen silmiensä edessä. Uchihalta kesti tovin koota itsensä ja pelastaa ylpeytensä rippeet jotenkuten.

”Naruto… mitä helvettiä sinä teet täällä? Mehän sovimme, että me emme näe tänään. Miten edes pääsit sisään? Ja mitä sinä olet tehnyt asunnolleni!?” Tuskainen ääni yltyi melkein, mutta vain melkein kirkumiseksi.

”Minä halusin yllättää sinut. Täällä oli niin tylsännäköistä, joten parantelin sisustustasi. Eikö olekin upea!” Uzumaki tiedusteli silmät kimallellen innostuksesta.

”Kröhöm… täällä on oikein viihtyisää… josko menisimme pelaamaan?” Kiba kysyi saatuaan itsensä ruotuun.

”Mennään vain. Mitä jos sinä lähtisit nyt?” Meillä on tässä miesten keskeinen ilta… tai siis ystävien välinen”, Sasuke paikkasi nopeasti kömmähdyksensä, vaikkei se hänestä olisi tarpeen ollutkaan.

”Pelaatteko pokeria? En ole koskaan oppinut sitä, jos voisin jäädä katsomaan? Voin laittaa teille popparia”, Naruto hihkaisi rientäen keittiöön.

Vaaleahiuksisen kadottua keittiön puolelle, Sasuke käänsi kärsivän katseensa ystäviinsä.

”Ymmärrättekö nyt, miksi en kestä häntä?”

”Alan todella ymmärtää. Mutta sinulla on jäljellä enää tämä päivä ja viikonloppu, yritä kestää”, Neji vastasi osaaottavasti.

”Narutosta emme varmaan pääse eroon täksi illaksi”, Kiba tuumasi hiljaa.

”Emme, valitettavasti.”

Miehet laahustivat hartiat lysyssä olohuoneeseen. Nähdessään pokeripöydän, he huokaisivat turhautuneina. Pöydän päälle oli levitetty myös pinkki liina ja yksi keskikokoinen nalle istui reunalla. He istuutuivat alas ja heti ensi töikseen Sasuke repi liinan nakaten sen lattialle ja nalle teki sille pian seuraa.

Neji lastasi pöytään heidän ostoksensa ja apein mielin he korkkasivat pullot ja avasivat sipsipussin valuttaen sisällön Naruton tuomaan astiaan. Popcornastia asetettiin myös pöytään, ja ennen kuin he ehtivät aloittaa, Naruto huudahti kovaan ääneen saaden heidän huomionsa.

”Voi herra Nallea! Se on tippunut, eihän se nyt voi valvoa teidän peliänne! Noin, nyt tuomari näkee pelin koko ajan”, blondi totesi tyytyväisenä saatuaan nallen takaisin omalle paikalleen.

Kaikki kolme miestä pöydän ääressä olivat hiljaa sitä mieltä, että Naruto oli jossain vaiheessa elämäänsä menettänyt järkensä.

Pelin käynnistyttyä ja muutaman pelikierroksen jälkeen tunnelma alkoi kohota. Naruto oli istunut sohvanreunalla tyystin hiljaisena ja vain seurannut pelin kulkua. Sasuke, Kiba ja Neji jopa onnistuivat unohtamaan tunniksi neljännen osapuolen. Alkoholi loi mukavasti tunnelmaa, vaikkeivät he sitä paljon juonetkaan ja heillähän oli Kiba. Tämän suu kävi koko ajan ja jutut olivat välillä täysin mahdottomia. He eivät huomanneet, että Naruto oli noussut ylös ja kierteli heidän takanaan kurkkimassa heidän korttejaan.

”Noilla korteilla ei kyllä voittoa tule”, Naruto tuumasi Nejin selän takana viattoman kuuloisesti.

Neji ei hämmästykseltään ehtinyt sanoa mitään, ennen kuin blondi oli jo hipsinyt Kiban luokse.

”Oo, kaksi paria, sinulla on mahdollisuuksia!” Naruto möläytti keinuen rakkaansa luokse.

”Ooh! Minä tiesin, että olet loistava pelaamaan tätä! Sinulla on värisuora, sinä voitat tämän erän!” Naruto kiljaisi syöksyen suukottamaan Sasukea poskelle.

Sasuken ärsytysmittari nousi ennennäkemätöntä vauhtia täyteen huippuunsa. Tämä oli viimeinen pisara, hän ei enää kestänyt itseään halaavaa ääliötä. Töykeän kovaotteisesti hän työnsi itseään hivenen nuoremman miehen kauemmas itsestään. Hänen kylmät, tunteettomat silmänsä porautuivat Naruton silmiin viestittäen paremmin kuin tuhat sanaa, mitä mieltä hän Narutosta oli.

”Olet raivostuttavin ja säälittävin ihminen, jonka koskaan olen tavannut. Kunpa en olisi koskaan tavannut sinua, olet maanvaiva. Olisi parempi jos sinua ei olisi olemassa. Meidän suhteemme loppuu tasan tarkkaan nyt. PAINU ULOS!”

Huoneeseen lankesi painostava hiljaisuus hetkeksi. Viimein sen rikkoi pieni nyyhkäisy ja kenkien kopina lattiaa vasten. Hiljaisuuden kruunasi ulko-oven pamaus.

Sasuke huokaisi syvään Naruton ollessa poissa. Nyt hän saisi olla rauhassa. Hänen hermojaan ei enää koeteltaisi. Omatunnon ääni, joka kuulosti pahasti Itachilta, silloin kun tämä syyllisti häntä, huusi hänen sisällään syyttäen häntä liian ilkeistä sanoista, jotka hän juuri oli suustaan päästänyt. Hän katui sanomaansa, vaikka Naruto olikin ärsyttävin ihminen jonka hän oli elämänsä aikana tavannut. Järki kuitenkin kertoi Naruton ansainneen sen.

”Jatketaanko?” Sasuke kysyi tukahduttaen tunteensa.

”Oletko nyt aivan varma? Aiotko tosiaan luovuttaa nyt, kun olet parin päivän päässä palkinnostasi? Ja tuota… sinun pitäisi ihan oikeasti pyytää Narutolta anteeksi, sanoit hänelle aika pahasti. Näitkö, kuinka se sattui häneen?” Neji tivasi vaativalla äänensävyllä.

”Niin mutta kun…”

”Tiedetään, hän on raivostuttava, mutta et saa antaa periksi. Ja painu nyt heti pyytämään anteeksi!” Kiba määräsi käskevällä äänellä.

Sasuke ei koskaan ollut kuullut Kiban määräilevän häntä tuollaisella äänensävyllä. Se jos mikä lietsoi hänen syyllisyyttään. Ystävien harmistuneet katseet eivät myöskään auttaneet asiaa.

”En voi enää korjata virheitäni, vaikka haluaisinkin”, Uchiha huokaisi surullinen vivahdus äänessään.

”Voit sinä, olethan sentään Uchiha!” Kiba huomautti virnistäen hieman.

”Hyvä on, odottakaa täällä”, Sasuke huokaisi rynnäten ovelle ja ulos asunnosta.

-------------

Naruto laahusti katua pitkin parin korttelin päässä Sasuken asunnosta. Hän oli saanut tehtävänsä suoritettua, hän oli voittanut itselleen vapauksia kirjoittamisen suhteen. Oliko se sittenkään mikään voitto?

Naruton olo oli karmea. Hän tiesi olleensa ilkeä, suorastaan hävytön Sasukea kohtaan eikä hänen pitäisi ruikuttaa kohtaloaan. Hän oli ansainnut sen. Miksi Sasuken sanat sitten sattuivat niin helvetin paljon? Hän ei olisi halunnut kuulla niitä, ei Uchihan suusta, sillä hän oli ihan oikeasti pitänyt miehestä, vaikka työedut vaativat olemaan hänelle ilkeä. Sydäntä raastoi tieto siitä, mitä Sasuke hänestä ajatteli. ”Olisi parempi jos sinua ei olisi olemassa”, lause pyöri hänen ajatuksissaan edestakaisin nostattaen aidot kyyneleet hänen silmiinsä.

”En minä tätä toivonut, ei tämän näin pitänyt päättyä, minunhan piti olla onnellinen”, vaaleahiuksinen mies kuiskasi värisevällä äänellä pyyhkiessään kyyneleitään.

”Naruto, odota, ole kiltti!”

Uzumaki seisahtui aloilleen silkasta hämmennyksestä. Mitä Sasuke nyt halusi? Haukkua lisää, kenties lyödä? Hyvin hitaasti hän kääntyi kasvotuksin selkänsä takana huohottavan miehen kanssa. Hän huomasi Sasuken hätkähtävän tämän nähdessä hänen kasvonsa.

’Mahdan näyttää säälittävältä’, Naruto mietiskeli kuivaten edelleen kasvojaan.

”Naruto, minä… olen todella pahoillani. E-en tarkoittanut sitä, mitä sanoin. Pinnani vain katkesi ja… menetin malttini. Silloin tulen aina sanoneeksi sellaista, mitä en tarkoita…”, Sasuke pyyteli anteeksi katsoen suoraan sinisiin, murheellisiin silmiin.

”Etkö tarkoittanut edes sitä, että olisi parempi jos minua ei olisi olemassa?” Naruto kysyi tukahtuneella äänellä.

”En tarkoittanut, en varsinkaan sitä. Olen niin pahoillani”, Uchiha vastasi katuvana ja varovasti kiersi kätensä Naruton ympärille halaten tätä hellästi.

Naruto meinasi vetäytyä kauemmas, mutta toisen lämpö ja läheisyys tuntuivat liian hyvältä, niin lohduttavalta. Varovasti Naruto painautui Sasukea vasten haudaten kasvonsa tämän olkapäähän.

”Voitko… mitenkään antaa minulle anteeksi?”

Naruto ei vastannut, mutta nosti katseensa tummiin silmiin. Niistä kuvastui aito katumus, mikä helpotti Naruton oloa paljon. Hitaasti hän nyökkäsi, sanat olivat juuttuneet kurkkuun.

Sasuke hymyili helpottuneena. Hän ei ehtinyt tajuta mitä seuraavaksi teki hänen kehonsa jo toimiessa. Hellästi hän nosti nuoremman leukaa ja suuteli tämän kosteita huulia. Naruton silmät laajenivat äärimmilleen. Hän ei ollut osannut odottaa tätä. Ei Sasuke ollut kovin ahkera hellyyksien jakelija, Naruto oli huomannut sen kyllä. Suudelma oli lempeä ja kaikin puolin ihana. Rinnassa paisui outo, lämmin hehku joka valloitti hänen koko kehonsa ja sai posketkin hehkumaan.

Sasuke tajusi mitä teki keskellä katua päiväsaikaan vasta kun oli jo ehtinyt suudella hyvän tovin Narutoa. Hitaasti hän vetäytyi suudelmasta. Hän ei halunnut antaa blondille sellaista kuvaa, että hän olisi katunut äskeistä. Ällistyksekseen hän huomasi sen jopa pitävän paikkansa. Miksi Naruton suuteleminen tuntui yhtäkkiä niin hyvältä? Aiemmin se oli lähinnä ärsyttänyt häntä. Miksi hän ylipäätään oli suudellut Narutoa? Eihän hän edes pitänyt tästä! Eihän?

”Hmm... tuota… olen lähdössä huomenna päivällä vierailemaan viikonlopuksi perheeni luokse. Haluaisitko tulla mukaani?”

Sasuke ei ymmärtänyt, miksi oli mennyt kysymään moista. Sen täytyi johtua hetkellisestä mielihyvästä Naruton seurassa. Hän ei silti olisi saanut pyytää tätä mukaan, Naruto ei kuitenkaan osaisi käyttäytyä ja nolaisi hänet. Ehkä hän kuitenkin voisi tällä tavoin yrittää hyvittää sanomisensa.

”Vo-voin kai minä. Jospa lähden nyt kotiin?”

”Hienoa. Soitan sinulle huomenna kuudelta ja tulen hakemaan sinut, nähdään silloin”, Sasuke vastasi suudellen pikaisesti Narutoa poskelle ja lähtien sitten kävelemään takaisin kotiin päin aikeinaan ehtiä vielä pelaamaan pokeria ystäviensä kanssa.

”Mihin liemeen olenkaan itseni sotkenut?” Naruto kysyi itseltään ajatukset edelleen sekaisin äskeisen välikohtauksen vuoksi.

---------------

Sasuken tummansininen auto kaarsi lauantaina kello kuusi illalla hienon omakotitalon pihaan, jossa oli kaksi kerrosta. Talo oli väriltään valkoinen ja piha oli suuri. Talo oli rakennettu kaupungista melko syrjään, muttei talon voinut sanoa olevan maatila-alueella.

Yläkerrassa näytti olevan kaksi parveketta sillä sivustolla, jonka Naruto näki. Kukat, joita oli istutettu moniin eri penkkeihin, olivat hyvin kauniita. Naruto ei voinut kuin tuijottaa ihaillen ympärilleen. Hänelle kyllä kelpaisi tällainen paikka. Hän kääntyi ympäri nähdäkseen, joko Sasuke oli saanut heidän pienet laukkunsa ulos autosta. Uchiha näytti olevan valmis ja vain odottavan, että Naruto malttaisi jatkaa matkaa.

He lähtivät vieretysten astelemaan soratietä pitkin kohti taloa. Narutoa alkoi väkisinkin jännittämään. Hän ei pystynyt olemaan miettimättä, millainen perhe Sasukella olisi ja miten he hänet ottaisivat vastaan. Tai mitä he ylipäätään hänestä ajattelisivat, Uchihan suku kun oli melkoisen vauras.

Sasuke hymyili hänelle rauhoittavasti ja avasi ulko-oven astuen ensimmäisenä sisään, sillä hän oli huomannut Naruton jännittävän eikä olisi ollut oikein pakottaa toinen sisään ensimmäisenä.

”Sasuke, sinäkö siellä?”

Naruto ei voinut kuin tuijottaa eteiseen saapunutta naista. Tällä oli kauniit puolipitkät mustat hiukset ja silmät, sekä sirot kasvonpiirteet. Nainen oli kaikin puolin erittäin kaunis, eikä Narutolle jäänyt epäselväksi, mistä Sasuke oli hyvän ulkonäkönsä perinyt. Hän aavisteli jo Sasuken isän omaavan myös hyvän ulkonäön.

”Hei äiti”, Sasuke tervehti naisen kaapatessa hänet halaukseen.

”Ihanaa nähdä sinua pitkästä aikaa! Miten olet voinut? Oletko syönyt tarpeeksi? Olet aivan varmasti laihtunut, kyllä sinun pitäisi syödä vähän enemmän… ehdit sopivasti päivälliselle, katsokin että syöt sitten kunnolla”, Mikoto huolehti mittaillessaan poikaansa.

”Joo, joo... tuota, tässä on Naruto”, Sasuke esitteli pikaisesti saadakseen äitinsä huomion itsestään.

”Hauska tavata! Minun nimeni on Mikoto. Mukavaa kun poikamme on löytänyt uuden ystävän. Sasuken ystävät ovat aina meille tervetulleita, ole kuin kotonasi”, Mikoto tervehti sydämellisesti kätellen Narutoa.

”Ki-kiitos, hauska tavata”, Naruto sai lopulta kakistettua ulos.

Hän ei ihan ollut odottanut näin ystävällistä vastaanottoa. Hän oli tottunut siihen, että yleensä vanhemmat vain tervehtivät ohimennen lastensa ystäviä. Tällainen tervehtimismuoto oli hänelle täysin uutta.

”Mennäänpäs olohuoneeseen niin ystäväsi saa tavata loputkin perheen jäsenet”, Mikoto sanoi mennen jo edeltä kertomaan heidän tulostaan.

Naruto vilkaisi epävarmana Sasukea, mutta tämä hymyili hänelle jälleen rohkaisevasti. Niinpä he lähtivät Mikoton perään.

’En tiennyt hänen olevan noin ujo… hän on juuri nyt aika söpö’, Sasuke ajatteli hymyillen.

Heidän saapuessaan olohuoneeseen, perheen pää nousi ylös mustasta nojatuolista ja muutamalla harppauksella seisoi jo Naruton edessä ojentaen kättään.

”Fugaku Uchiha, hauska tavata.”

”Naruto Uzumaki, hauska tutustua.”

Tehdessään velvollisuutensa Fugaku istuutui jälleen. Naruto oli itse asiassa helpottunut. Hän ei ensitöikseen olisi halunnut puhua maratonia miehen kanssa. Tämä oli komea, sekä vaikutusvaltaisen ja hivenen pelottavan oloinen.

”Minä olen Itachi.”

Hämillään Naruto kohotti kasvonsa ylöspäin. Hän ei ollut lainkaan huomannut miehen tulleen hänen viereensä. Itachi oli erittäin komean näköinen pitkine hiuksineen ja marmorisine kasvoineen. Viirut tämän silmien alla toivat erikoisen vivahteen hänen ulkonäköönsä. Nuorehkon miehen silmissä oli jotain käsittämättömän salaperäistä, joka teki hänet erittäin uteliaaksi ja samalla varautuneeksi.

”Hauska tavata”, Naruto vastasi tarttuen jälleen ojennettuun käteen.

Hän tunsi itsensä hieman typeräksi, sillä hän ei keksinyt mitään uutta tervehtimislausetta.

Esittelyiden jälkeen Sasuke ohjasi vieraansa istumaan sohvalle Itachin viereen ja istuutui itse blondin toiselle puolelle. Mikoto avasi heti keskustelun heidän kolmen ympärille, tällä kun oli paljon kysyttävää pojiltaan, jotka olivat pitkästä aikaa tulleet kylään ja tietenkin hän oli tavattoman utelias uudesta tulokkaasta.

Narutolta meni tovi rentoutua, sen tehtyään hän oli vilkkaasti keskustelussa mukana ja kertoi paljon itsestään ja kyseli Uchihoista. Hän pisti merkille, että Fugaku ei paljon puhunut. Jos häneltä kysyttiin jotain, tämä kyllä vastasi. Vain harvoin tämä heitti Narutolle jonkin kysymyksen, johon tahtoi vastauksen. Vaikka mies ei paljon puhunut, tämä näytti silti seuraavan tarkasti heidän keskusteluaan, vaikka näyttikin lukevan lehteä.

”Haluaisin kertoa teille jotain tärkeää”, Sasuke vihjaisi salaperäisesti.

Hän sai välittömästi kaikkien uteliaat katseet itseensä, paitsi tietenkin isänsä. He olivat jutustelleet jo puolitoista tuntia ja juoneet kahvit, joten nyt olisi korkea aika kertoa, ihan vain Naruton kiusaksi.

”Minä ja Naruto olemme seurustelleet pian viikon verran”, Sasuke letkautti luoden vinon hymynsä Uzumakiin.

Naruto tuijotti silmät levällään Sasukea. Hän ei ikimaailmassa olisi uskonut tämän kertovan! Miksi hemmetissä? Oliko tämä jonkinlainen kosto? Naruto oli jopa unohtanut hetkeksi, että hänen pitäisi ilkeillä. Eihän se kuulunut Sasuken hommiin! Jos jonkun olisi pitänyt tieto tuoda julki, niin hänen! Vaikka, ei hän kyllä olisi kehdannut.

”Ihanaa! Vihdoinkin sinä löysit itsellesi jonkun, onneksi olkoon!” Mikoto kiljahti rynnäten halaamaan poikia.

Naruto oli tavattoman kiusaantunut. Mitä hän nyt tekisi? Sasuken perhe vaikutti todella mukavalta. Voisiko hän enää pettää Sasukea ja särkeä Mikoton unelmia poikansa onnesta?

”Eikö olekin ihana uutinen Fukagu!” Mikoto kysyi iloisena.

”Yksi suvun jatkaja vähemmän…”, mies mutisi itsekseen edes vilkaisematta Narutoa.

”Älä välitä tuosta hapannaamasta, hän ei tarkoita mitään pahaa. Hän on aivan yhtä onnellinen teidän puolestanne kuin minäkin!” Mikoto jatkoi luoden säteilevän katseensa Narutoon.

Naruto ei ollut asiasta aivan yhtä varma. Fugaku vaikutti enemmänkin pian puhkeavalta ukkosmyrskyltä, tai ainakin hän olisi voinut kuvitella sellaisen leijumaan tämän päänpäälle.

”Kivat sinulle, Sasuke”, Itachi totesi kaapaten veljensä kainaloonsa ja nyrkillä pörrötti tämän hiuksia.

”Älä! Ne menevät sotkuun!”

”Varo ettei kukaan vain vie sinulta noin hyvännäköistä pakkausta. Narutolla varmasti riittäisi vientiä!” Itachi kiusasi jatkaen pikkuveljensä hiusten sotkemista.

’En olisi nyt niin varma’, Sasuke tuumi hiljaa itsekseen.

”No niin, eiköhän ruoka ole jo valmista, pöytään niin kuin olisi jo!” Mikoto vaati.

Mukisematta kaikki suuntasivat mahat muristen keittiöön.

----------------

Ruokailun jälkeen Sasuke oli esitellyt koko talon Narutolle. Uzumaki oli ihastunut paikkaan vähän liiankin paljon omasta mielestään. Hän uskoi vakaasti tämän olevan ainoa ja viimeinen kerta kun hän tänne jalallaankaan astuisi.

He olivat pelanneet korttia muutaman tunnin Sasuken perheen kanssa ja heillä oli ollut erittäin hauskaa. Fukagustakin oli lopultakin paljastunut humoristinenkin puoli ja oli Naruto jopa saanut tämän nauramaankin eräälle vitsilleen.

Nyt kaksikko oli mennyt iltakävelylle taloa ympäröivälle niitylle. Kuu loi tähtien kera pimenevään iltaan romanttista valoaan ja paljasti kauniit, yöllä kukkivat kukat.

Naruto katseli ympärilleen kauniin näyn mykistämänä. Keskellä kaupunkia ei missään ollut yhtä kaunista kuin täällä. Heitä ympäröivä hiljaisuus ei ollut painostava vaan mukavan rauhaisa.

”Sasuke, mikä tuolla mäen alapuolella noin kimaltelee?”

”Joki.”

Tarkemmin tiirattuaan Naruto todellakin huomasi Uchihan olevan oikeassa. Kauniisti kimaltelevaa jokea katsellessa hänelle tuli vastustamaton tarve päästä uimaan.

”Mennään uimaan!”

”Oletko ihan pöljä? Nyt on pimeää ja vesi ei ole enää yöllä kovin lämmintä”, Sasuke vastasi yrittäen takoa järkeä blondin pieneen pääkoppaan, mutta saikin huomata puhuvansa vain pelkälle ilmalle.

”Ala tulla jo!”

Sasuke ei oikein voinut muuta kuin seurata Narutoa. Tosin jokeen hänellä ei ollut aikomustakaan pulahtaa. Jo kaukaa hän näki Naruton hyppäävän jokeen. Uchiha kiri askeleitaan voidakseen varmistua, ettei toiselle ollut käynyt kuinkaan. Kuinka typerää olikaan hypätä pimeässä veteen?

”Naruto, onko kaikki hyvin?”

Blondia ei näkynyt missään. Paniikki iski Sasukeen. Hän tuli aivan joen rantaviivalle
yrittäen saada miehen näköpiiriinsä.

”NARUTO!”

Uchiha ei saanut vastausta, joten hän kahlasi vyötäisiään myöten viileään veteen. Juuri kun hän oli aikeissa sukeltaa etsimään nuorempaa, hän tunsi kiskaisun jaloissaan ja hän katosi itse veden alle. Ote hänen jaloistaan irtosi ja Sasuke räpiköi takaisin pintaan köhien vettä.

”Tuo EI ollut hauskaa! Tule esiin!”

Viimein Naruton pää pulpahti pintaan ja tämän kikatus kantautui pitkin ilmaa ärsyttäen suunnattomasti Uchihaa.

”Tajuatko kuinka vastuutonta tuo oli?! Arvaa vain sainko melkein sydänkohtauksen, luulin että loukkaannuit!” Sasuke ärjyi koko keuhkojensa voimalla.

”Älä ole ilonpilaaja, minä vain vähän kiusasin sinua. Enkä olisi muuten saanut sinua veteen”, Naruto vastasi suukottaen pikaisesti Sasukea.

Sasuken suuttumus lientyi harvinaisen nopeasti, mitä hän ihmetteli itsekin. Miten muka yksi pikku pusu lepytti hänet tällä tavoin? Vieläpä Naruton pusu!

Sasuken ajatuksenjuoksu keskeytyi Naruton pärskyttäessä vettä hänen päälleen. Sasuke päätti kostaa samalla mitalla takaisin ja pian käynnissä oli ankara vesisota. Vettä lenteli niin paljon ilmassa, ettei kumpikaan heistä nähnyt mitään. Sasuke sai loistavan ajatuksen ja sukelsi. Naruto tajusi aivan liian myöhään, ettei hänen päälleen enää satanut vettä. Hän tunsi kädet vyötäisillään ja tajusi vetää henkeä ennen kuin hänet kiskottiin vedenalaisiin syövereihin.

Veden alla käännyttyään ympäri hän näki Sasuken häälyvät kasvot vain parin senttimetrin päässä kasvoistaan. Ennen kuin hän ehti ajatella mitään, Sasuken huulet tavoittivat hänen omansa. Ilahtuneena Naruto vastasi suudelmaan. Valitettavasti hän unohti hetkeksi heidän olevan veden alla raottaessaan vähän liikaa huuliaan ja vettä pääsi hivenen virtaamaan hänen keuhkoihinsa. Nopeasti hän irrottautui käsistä ympärillään ja pulahti takaisin pinnalle köhimään. Häntä harmitti tavattoman paljon, romanttinen hetki oli pilalla.

”Oletko kunnossa?” Sasuke kysyi huolestuneena tullessaan pinnalle.

”Köh, joo, köh.”

”Harmi, en saa antaa sinulle tekohengitystä”, Sasuke virnuili paukauttaen muutaman kerran kädellään Naruton selkää saaden loput vedet ulos tämän keuhkoista.

”No mutta, ainahan voit harjoitella vastaavaa tilannetta varten”, Uzumaki heitti takaisin virnuillen myöskin.

”Harkitsen vakavissani tarjoustasi, mutta nyt meidän täytyy lähteä sisälle tai muuten vilustumme”, Sasuke määräsi auttaen vaaleaverikön ylös joesta.

Hiljaisina, kylmissään ja märkinä, mutta onnellisina he kävelivät vieretysten käsi kädessä takaisin taloon. Sisälle päästyään he hiipivät hiljaa yläkertaan Sasuken entiseen huoneeseen. Lattioille jäi märkä vana kertomaan heidän tulostaan, mutta he eivät välittäneet siitä.

Sasuken huoneessa he vaihtoivat kuiviin yövaatteisiin, pelkkiin boksereihin ja t-paitaan ja livahtivat samaan sänkyyn saman peiton alle. Huoneessa kun ei ollut toista sänkyä. Ei mennyt kauan kun väsynyt kaksikko nukahti toisiinsa käpertyneinä lämpöä ja läheisyyttä hakien.