Kakuzu

-Pojalla oli vielä toinen ase... Ajattelin ja kiristin otettani terästä. Poika näytti kauhistuneelta jo pelkästään naamarin nähdessään, ja huomatessaan minut hänen violetit silmänsä laajentuivat entisestään.

-Violetit silmät... Ajattelin ja tarkkailin tämän kasvoja. Muutama valkoinen suortuva oli valahtanut hänen silmilleen ja poskessa oli pieni haava, josta valui verta poskelle pienenä norona. Poika alkoi täristä hillittömäksi.

Kuulin kuinka naamio takanani liikehti hermostuneesti. Vilkaisin selkäni taakse, jotta naamari älyäisi sitoa pojan. Silloin poika kiskaisi aseensa irti ja työnsi sen kädestäni läpi. Henkäisin hämmästyksestä. Hän työnsi sitä pikkuisen syvemmälle.

Kiskaisin käteni taakse voimalla, jolloin ase irtosi. Muuten poika olisi kaatunut maahan, mutta hän päästi irti aseesta ja hyppäsi ylös. Hän juoksi metsään kompastellen. Naamari kääntyi pikkuisen mutta nousi sitten ilmaan. Se lensi metsään päin, ja tajusin lähteä perään.

Hidan

-Mikä ihme se oikein oli? Ajattelin ja yritin juosta kompastelematta. Yritin saada jättiläisen silmiä mielestäni. Ne olivat luonnottoman väriset. Kenellä muka oli vihreät silmät punaisella pohjalla? Silloin muistin, että kaikki lapset olivat sanoneet samaa aina minusta. Kenellä muka on violetit silmät? Kenellä muka on valkoiset hiukset?

Pyyhkäisin kyyneleet silmistäni. Nyt pitäisi keskittyä pakoon pääsemiseen. Aloin ajatella tilannetta. Olin jättänyt kaikki aseeni jättiläisen luo, joten olin periaatteessa aseeton. Eikä yhtään auttanut, etten tiennyt, montako niitä oikein oli.

Kuulin omituista suhinaa. Katsoin ympärilleni, ja lopulta taivaalle.
-Ei helvetti! Ajattelin kun huomasin mustan rihmaotuksen lentävän taivaalla. Se katsoi suoraan minuun päin ja sitten huomasin painuvani alaspäin voimalla. Onnistuin juuri ja juuri pysymään pystyssä. Tajusin sen olevan sama tuuli, joka heitti minut puuta päin.

Kompastelin kantoja ja juuria kuhisevalla metsätiellä eteenpäin. Otus teki uuden tuulen, ja kaaduin nenälleni. Käännyin nopeasti selälleni ja katsoin, mihin se meni. Se joutui lentämään muualle. Huokaisin helpotuksesta. Ilmeisesti liian aikaisin.

Cecil

Katsoin nauraen, kun kakara lävisti Kakuzun käden. Ja Kakuzu kehtasi valittaa minulle keskittymisestä. Sitten kakara juoksi metsään naurettavasti kompastellen.
-Olisi vain haavoittanut Kakuzua enemmän, olisi tullut hauskempaa... Ajattelin ja juoksin perään.

Huomasin nopeasti Kakuzun naamarin, kun se teki muutaman Fuuton, Atsukain. Naureskelin pikkuisen, kun naamari onnistui kaatamaan kakaran, mutta joutui nousemaan ylöspäin puiden takia. Pysähdyin nopeasti puun oksalle. Tässä olisi täydellinen tilaisuus tappaa poika.

Virnistin ja kiskaisin katanani selästäni. Hymyilin kuullessani korvia riipivän äänen, joka syntyi kiskomisesta. Ilmeisesti kakara kuuli äänen, koska hän hätkähti ja hänen päänsä kääntyi suuntaani. Virnistin pahasti ja hyppäsin alas tähdäten katanallani suoraan kakaran otsaan.

Katana upposi jo jonkin matkaa kakaran otsaan. Verta purskahti haavasta, ja jonkin verran lensi poskelleni. Silloin pysähdyin ilmassa.
-Niinpä tietenkin... Mutisin kun katsoin naamaria vasemmalla puolellani. Naamari oli onnistunut estämään kakaran kuolemisen.

Irvistin kun huomasin, miten syvälle katana oli jo uponnut. Vähän syvemmälle ja kakara olisi ollut kuollut. Huomasin, miten kakara puri huultaan. Sitten naamari heitti minut rihmoistaan. Maailma suttaantui vauhtiviivoilla. Laskeuduin ensin jaloilleni, mutta lensin vauhdin ansiosta selälleni.
-Helevata... Mutisin ja nousin pystyyn.  
-No onko se kakara nyt sen arvoinen? Huusin naamarille, vaikka tiesin, että se ei vastaisi. Eiväthän naamarit puhu.

Hidan

-Ai helvetti... Ajattelin ja purin huuliani. En aikonut todellakaan huutaa, mikä ikinä sitten yrittikään tappaa minut. Raotin pikkuisen silmiäni, ja näin otuksen heittävän jonkun toisen miehen pois rihmoistaan.

Heitetyllä miehellä oli punainen paita, jonka hioina oli verkkoa ja omituiset mustat housut, joiden lahkeet olivat erinpituiset ja repaleiset. Hänellä oli ruskeat hiukset, joista etuhiukset roikkuivat piilottaen melkein kokonaan vihreät silmät ja pidemmät takahiukset oli kerätty pörröiselle ponihännälle, joka ylettyi puoleeen selkään asti.

Jokin miehessä sai minut heti tietämään, että hän ei pidä minusta. Vai johtuikohan se siitä pienestä tosiasiasta, että hän oli juuri yrittänyt iskeä miekan päästäni läpi? En ollut koskaan kuullut, mitä tapahtuu kuolemattomalle, jonka pään läpi on isketty miekka. Tosin en halunnut ottaa siitä selvää itsekkään.

Huomasin, että otus laahusti viereeni. Tuijotin otusta toinen silmä kiinni, kun sen ruumiista erosi musta nyöri, joka alkoi ommella otsani haavaa kiinni. Se oli viimeinen pisara. Huusin kivusta ja kaikki pimeni.

A.N Yritin nyt lisätä vähän enemmän kuvailua, kun siitä huomautettiin melko monta kertaa... ^__^´ Kuitenkin... Siis Cecil on se suunnittelemani Kakuzun pari, ja koko hahmo on hatusta vetäisty >___<
Nimen keksin puoliunessa, ja luonnoskuva oli nopea viiden minuutin chibikuva xD Ja niin siis, seuraavassa osassa menee taas jonkin verran, luulisin että ymmärrätte >P