Olipa kerran jossain päin Konohaa ympäröiviä metsiä pikkuisten Akatsukien piilopaikka. Oikeasti he eivät ole niin pikkuisia, mutta jatketaan tarinaa. Siis jossain päin tuota metsää, auringon paistaessa kirkaan siniseltä taivaalta, kuului läpi rauhallisen metsän lintujen laulua ja...

-MITÄ!? Kauhea rääkäisy kaikui ympäri metsää, pelästyttäen kaikki linnut ja eläimet karkuun. No, se siitä rauhasta. Mutta mistä noin korvia riipivä ääni voi kuulua? No, vastaus löytyy siltä nimenomaiselta piilopaikalta.

-Ja mikä saa sinut ajattelemaan, että suostuisimme tähän!? Kaikki muut Akatsukilaiset huusivat Painille ja Konanille.
-Koska meillä on rahat loppu. Vaikuttaa siltä, että Kakuzu on ollut laiskana viime aikoina. Pain sanoi samalla perusilmeellä. Kakuzu irvisti maskinsa takana. Pain ei kiinnittänyt tähän mitään huomiota.

-Joten tämä on loistava keino hankkia rahaa. Konan on tehnyt laskelmia, ja arvelimme, että saamme tarpeeksi rahaa jos teemme sitä koko kesän. Pain kuulutti ja käänteli päätään katsoen kaikkiin sisällä.
-Hmmm... No mitä meidän pitäisi tehdä? Kaikki tuhahtivat melkein yhdestä suusta.
-No, olemme jakaneet työt sen mukaan, mikä sopii luonteeseenne. Kerromme ne myöhemmin, mutta näytämme teille ensin kahvilan. Pain hymyili, ja lähti käpöttämään Konan perässään.

Kuten varmaan arvasittekin, kahvila oli Konohassa. Ei varmaan mikään parhain mahdollinen paikka, kuten he tiesivät. No, mutta Pain ei välittänyt. Kahvilarakennus oli musta, ja siinä oli Akatsukien kaavuista tuttuja pilviä. Siinä oli monia ikkunoita, ja takana oli terassi, jolla oli lasten leluja, hiekkalaatikko ja liukumäki. Oven yläpuolella oli kyltti, jossa luki "The Akatsuki Café".

Kaikki Akatsukilaiset seisoivat rakennuksen edessä näyttäen melkein samalta, kuitenkin sillä erotuksella että Painillä ja Konanilla ei ollut suu auki.
-No tämähän sulautuu joukkoon. Deidara mutisi katsoen lievästi ylöspäin. Muutama muu Akatsukilainen nyökytteli päätään.
-No, mennään sisälle. Pain sanoi ja astui sisälle kahvilaan. Muut seurasivat peräkanaa sisälle.

Sisällä oli  valkoiset seinät,ja mustia, kiiltäviä pöytiä erinlaisissa paikoissa: ikkunan vieressä, nurkissa ja muutama erinkokoinen keskellä lattiaa. Melkein seinän lähellä oli jonkin sortin pitkä pöytä, jolta ilmeisesti tilattiin mitä ikinä nyt sieltä saikaan. Sen seinällä oli hylly, jossa oli jonkin verran koriste-esineitä ja sen vieressä
ylösvedettävä ikkuna.

-Mitä tuolla takana on? Tobi hyppäsi tiskin ylitse, heilutti luukun suuntaan sormi pystyssä ja hyppeli jalalta toiselle.
-Keittiö. Pain sanoi ja katsoi, kun Tobi kiskoi luukkua ylös, alas, ylös, alas... Kaikki muut tutkailivat paikkoja kaikessa rauhassa.

-Niin mitkä ne työt nyt olivat? Itachi kysyi kääntyen Painiin päin.
-Minulla on teille kaikille työvaatteet, voitte laittaa ne ensin päälle ja kerron sitten.

Niinpä Akatsukilaiset lähtivät vaihtamaan vaatteitaan. Vaatteet oli kyllä joillekkin aivan  hirveä yllätys.
-Mitä hittoa...? Muutamat mutisivat hiljaa siellä, missä nyt vaihtoivatkaan vaatteitaan.
-Oletko nyt aivan varma näistä vaatteista? Hidan huusi Painille.
-Laittakaa ne vain päälle. Pain huusi takaisin.
-Helevata... Hidan mutisi, mutta teki niikuin käskettiin.

-Mitä hittoa!? Nähdessään Sasorin, Deidaran, Itachin ja Hidanin Kisame räjähti nauruun, Kakuzu meni shokkiin, Tobi osoitteli kaikkia neljää hihittäen ja Zetsun musta puoli sanoi:
-En tiennytkään että meillä on muitakin naisia kuin Konan.

Huomautus oli kyllä varsin aiheellinen: kaikilla muilla oli normaalit miesten vaatteet, paitsi Sasorilla, Deidaralla, Hidanilla ja Itachilla. Heillä oli mekot. No, pelkkä mekko ei tee asuille tarpeeksi kunniaa. Kaikilla oli erinlaiset puvat.

Sasorin mekko oli punainen ja siinä oli pullottavat lyhyet hiat. Hänellä oli valkoinen essu, jossa oli punainen vyö.
Essun kauluksessa oli pikkuisen pitsiä ja vaaleanpunainen rusetti. Hänellä oli punaiset kengät ja valkoiset sukat ja päässään hänellä oli musta panta, jossa oli pieni pinkki rusetti.

Deidaran mekko oli keltainen, ja hänellä oli samanlainen essu kuin Sasorilla, paitsi että vyö oli keltavalkoraitainen ja rusetti kirkkaankeltainen. Hänen lettinsä oli vaihteeksi kiinni valkoisella rusetilla, ja hänellä oli pikkuinen vihreä pinni hiuksissaan. Hänen kengänsä olivat keltaiset ja hänelläkin oli valkoiset sukat.

Hidanin mekko oli muuten samanlainen kuin muillakin, paitsi se oli vaaleanvihreä ja hioissa oli valkoista pitsiä. Essussa oli vihreä vyö ja vaaleanvihreä rusetti. Hänellä oli valkoiset sukat ja vaaleanvihreät kengät. Päässään hänellä oli musta panta, jossa oli päivänkakkaran näköinen kukka.

Itachin vaaleansinisessä mekossa oli pitkät hiat, ja esussaan hänellä oli vaalean sininen vyö ja tummansininen rusetti. Hänellä oli siniset
sukat ja valkoiset kengät. Hiuksissaan hänellä oli pinnillä kiinnitettävä valkoinen rusetti.

Kaikilla oli siis sävy-sävyyn menevät vaatteet. Kolme heistä punastelivat silmät päästään. Totta kai Sasori ei punastellut, eiväthän nuket punastele. Sen sijaan hän tuijotti maahan järkyttyneen näköisenä.
-No niin, ne työt... Pain mutisi ja otti esille lapun.
-Hetkinen, haluan selityksen näille vaatteille! Itachi huusi. Deidara, Sasori ja Hidan mutisivat jotain saman suuntaista.
-No, meillä ei ollut paljoa rahaa, ja Konan löysi nuo alenuksesta. Ja nehän sopivat loistavasti. Pain sanoi nostamatta katsettaan paperista.

-Ja nyt ne työt... Hidan ja Deidara, te olette tarjoilijat. Sasori, sinä keräät tilaukset. Kakuzu, sinä toimit kassalla. Kisame, sinä viet häiriköijät ulos. Itachi, sinä hoidat lastentarhaa. Tobi, sinä olet kokki. Ja Zetsu, sinä olet ruukkukasvi ja siivoat sitten illalla. Ja minä ja Konan huolehdimme kaikesta muusta. Onko kysymyksiä? Pain luetteli.

-Osaako toi edes kokata? Deidara huusi ja osoitti Tobia.
-Tobi on hyvä kokki! Tobi huusi ja heilutti jostain pöllimäänsä lusikkaa päänsä päällä.
-Oikeasti? Deidara tuijotti Tobia suu auki.
-Ei, mutta Tobi on hyvä poika! Tobin ylimaallinen kyky punastua naamarin läpi tuli taas esiin, kun Tobin poskeen ilmestyi punainen pallo hänen nauraessaan.
-Minä en kyllä syö täällä mitään... Kaikkien ajatukset tulivat samaan aikaan. Enkä kyllä yhtään ihmettele.

-Onko kenelläkään mitään töitä vastaan? Pain kysyi.
-Mikä ruukkukasvi minä olen? Zetsun musta puoli huusi, vaikka häntä olisi kyllä helposti luulla kasviksi.
-Oi, oi, Zetsusta saisi hyvän salaatin! Tobi huitoi Zetsun ympärillä, kunnes Zetsu paukautti tätä päähän. Tobi jäi lattialle makaamaan.
-Minustahan ei salaattia tule! Zetsun molemmat puolet huusivat.
-Mutta kun olet tuon näköinen, pelotat asiakkaita. Joten olet tuossa ruukussa. Pain osoitti oven vieressä olevaa ruukkua.

Zetsu huokaisi ja hyppäsi ruukkuun. Hän upposi lattian läpi ja vain kasvin näköinen osa jäi jäljelle. Kohta Zetsun suunnalta alkoi kuulua hiljaista tuhinaa. Kaikki muut olivat hiljaa.

-Nonniin, aloitetaan! Pain huusi ja Konan meni kääntämään ovessa olevan kyltin toisin päin. Sitten hän katsoi Zetsuun ja otti kädestään paperia. Hän kirjoitti paperiin jotain ja ripusti sen Zetsun ruukkuun.

Deidara meni lukemaan sen. Totta kai sen varmaan arvaa, että lapussa luki: "Älä ruoki kasvia".
-Tähän pitäisi varmaan lisätä, että älä herätä sitä tai jotain. Hän sanoi ja kääntyi muihin päin.
-Kyllä se käy noinkin. Pain sanoi ja käpötteli jälleen pois Konan perässään.

A.N
Siis, aivan tyhmä ideani, siis enkun tunnin pohjalta xD Opettelimme nimittäin ravintolalauseita, ja minä järkevänä piirsin Hidanin tarjoilijana (sillä oli kyllä smokki >__>) Ja sitten taas toisella enkuntunnilla löysin kirjan välistä lapun, jossa luki "Menu" Ja tietenkin piirsin Hidanin mekossa >___>` Ja sitten päätin tehdä The Akatsuki Cafén. Heh, se tuli aika nopeasti uunista ulos... Mutta nyt olen ollut liikaa koneella enkä saa olla huomenna ollenkaan ;___; Niin julmaa...