PUM! kuului kauhea pamaus.
"Saatanan kusipää! Älä luule, että pääset minusta näin helpolla! Jashin-sama rankaisee sinua tästä hyvästä."
Raskaat kivilohkareet alkoivat tippua kuopan reunoilta uhkaavaa vahtia päälleni.

"Auts! Tuo sattui!" Karjaisin kun suuri savinen kivi tippui suoraan otsaani.
"Turhaan uhkailet, siitä haisevasta kuopasta tulee luokkusi jonne jäät ikuisuudeksi." Kuului ääni kuopan suulta.
"Ja vaikka pääsisitkin pois. Tämä on sukuni metsä, joka pitää huolen, että mätänet siellä!"

Katsoin viimeisen kerran ylös ja näin tuon pienen paskaläjän seisovan pilvistä taivasta vasten peittäen näkökenttäni.
"HAISTA NULIKKA VIT.." Ennätin sanoa ennen kuin ääneni hävisi kuulumattomiin.

Oli aivan pimeää, en nähnyt edes nenäpäätäni. Ja minäkö jäisin tänne kuolemattomana odottamaan, kunnes Jashin tulisi minua hakemaan? En sitten vittu varmana! Minähä vaikka söisin nuo kivet tieltäni. Kuulin kuinka sen Shikamarun vai mikä paska lie olikin pennun askeleet pikkuhiljaa loittonivat. Oh, tulikin mieleeni. Mitenköhän Kakuzu pärjäsi? Ei Kakuzu mitenkään voisi hävitä. Ennemmin tai myöhemmin hän tulisi pelastamaan minut. Tai siitä nyt ei olisi mitään varmuutta, nythän hän oli päässyt minusta eroon. Mutta luulempa, että hän haluaa tappaa minut henkilökohtaisesti eikä tyydy tähän ratkaisuun. Sen mulkeron olisi parempi tulla auttamaan!
"KAKUZUUUU!" Tämän huudettuani suuni täyttyi mullalla.

Kakuzun pov.

Raotin silmiäni. Mitä oli tapahtunut? Raastava koko kehoni valtaava kipu herätti minut takaisin todellisuuteen. Tunsin kuinka veri virtasi pois suonistani. Oloni oli heikko. Tunsin kuinka kaikki maskini selässäni olivat rikki. Olinko minä todellakin hävinnyt? Kuolenko minä nyt? Jos olen 91 vuotta tähän asti selvinnyt, niin selviäisin nytkin. Tarvitsisin nopeasti uuden sydämmen. Yritin nousta ylös, mutta kehoni ei totellut käskyjäni. Se vain makasi toimeettomana maassa. Voimani riittivät vain pieniin käsien liikautuksiin.

"KAKUZUUUU!"

Hidan? En enää nähnyt kunnolla. Tunsin kuinka jäljellä oleva kuolemaa tekevä sydän alkoi lyödä lujempaa, käskien nousta ylös. Katsoin vielä pilviä taivaalla viimeisen kerran ennen kunnes silmäni eivät enää nähneet mitään. Tässä sitä nyt mentiin, tämä tulisi olemaan loppuni. Nämä tulisivat olemaan viimeiset ajatukseni. Tämä tulisivat olemaan viimeiset tuntemukseni, tämä kipu ja riistävä tuska rinnassani. Tässä se nyt oli.......

ylös, ylös, ylös, ylös, nyt


Muitan nouseeni, muistan kävelleeni, nähneeni puita, haistaneeni suloista ilmaa. Jalkani veivät minua jonnekkin, ilman että olin käskenyt. Ne johtattivat minua metsän läpi. Välillä olin kompastua mäntyjen juuriin. Tunsin kuin oksat repivät naamaani, mutta kipua en tuntenut. Jalkani ampaisivat nyt kovaan juoksuun, eivätkä ne tuntuneet hidastavan vauhtiaan yhtään. Lopulta ne päättivät pysähtyä. Näin hämärästi pienen montun maassa.

Kaiva, kaiva, kaiva, kaiva, nyt

Muistan kaivaneeni. Käteni olivat aivan mullassa ja hiekassa. Muistan nostaneeni ruumiinosia kivien seasta. Muistan nähneeni vilauksen hopesista hiuksista. Muistan hämärästi kuulleeni sanoja, ne kuulostivat vihaisilta, mutta samalla kiitollisilta. Sitten sumeni taas.

Hidanin pov.

Siis mitä vittua? Kuinka Kakuzu oli löytänyt minut? No paljompa tämäkin auttoi. Olin edelleen kappaleina, käsi tuolla, jalka täällä. Miksi tuokin paska vaan makasi tuossa? Katsoin tarkemmin oikealle missä Kakuzu makasi ja näin kuinka hän oli melkein lainehti veressä. Ei kai hän ollut kuollut? En halunnut jäädä tähän loppu ajakseni.
"Kakuzu perkele nyt ylös! HETI!"

Hiljakseen Kakuzu nousi ylös. Hän katsahti minuun. Hänen katseensa tunkeutui syvälle vaaleanpunaisiin silmiini. Katse ylti melkein sieluuni asti ja se tuntui polttelevalta sisälläni. Samalla se tuntui kutsuvan minua. Nyt Kakuzu nousi kokonaan ylös ja ikäänkuin lipui luokseni.
"Et viitsisi mitenkään helppiä vähän?"

Hän keräsi ruumiinosani kasaan ja vapautti niitä outoja rihmoja käsiensä lomasta ja alkoi liittää raajojani paikoilleen. Tunsin kuinka ensimmäinen rihma lävisti kaulani liittäen sen takasin yläruumiiseeni. Se tuntui kivuliaalla tavalla todella hyvältä. Nautin kuinka hän lävisti minua uudelleen ja uudelleen. Kerta toisensa jälkeen raajani liittyivät taas minuun. Viimeinkin olin taas minä koko komeudessani. Liikutin niveliäni varovaisesti, ne toimivat täydellisesti. Nousin seisomaan ja potkaisin pari kertaa ilmaa varmistaakseni että kaikki varmasti toimi normaalisti. Tunnustelin kaulaani ja tunsin, että jotain puuttui.

Kaulakoruni? Missä se oli? Hyppäsin takaisin kuopaan ja aloin kuumeisesti etsimään kadonutta koruani. Löysin sen erään kiven alta. Sujautin sen nopeasti kaulaani. Sen raskas paino ja metallin viileys tuntui hyvältä rinnassani. Kapusin pois kuopasta. Käännyin Kakuzun puoleen kiittääkseni häntä, mutta taas hän lösähti maahan kuin kuollut kivi.

Nyt vasta kunnolla näin kuinka pahassa kunnossa Kakuzu oli. Hänen sydämen tilalla oli suuri reikä. Hänen vaatteensa olivat aivan riekaleina. Jokapaikasta vuoti verta. Kumarruin hänen ylleen ja näin kuinka veri pakeni entisestään hänen kasvoiltaan. Minun täytyi saada hänet nopeasti pois täältä. Vaikka vihasinkin tätä miestä, mutta en vain pystynyt jättämään häntä siihen. Jokin sisälläni käski auttaa häntä, kuten hän oli auttanut minua. Nostin Kakuzun raavaan elottoman ruumiin olalleni. Hän ei ollut niin painava kuin luulin. Ponnistin jalallani maasta vauhtia ja hyppäsin lähimmän männyn tukevalle oksalle ja lähdin liitämään nopeasti kohti piilopaikkaamme.

Tuntui että tämä matka ei loppusi koskaan. Vauhtini alkoi hidastua. Kakuzun paino alkoi olla minulle liikaa. Olkapäätäni vihloi kipu. Tuntui ihan siltä kun se olisi antamassa periksi. Jalkani pyrkivät lisäämään vauhtia. Oli pakko jaksaa vielä hetki. Pian Kallio valkeni silmieni edessä. Hyppäsin alas oksilta. Laskuduin rämähtäen veden pinnalle. Näin kuinka kallio avautui ja astuin sisään.

Sisällä oli pimeää, tuskin näin mitään. Laskin Kakuzun olaltani kiviselle latialle.
"Hei! Onko täällä ketään?" Huusin loputtomaman tuntuiseen tyhjyyteen, vain kaiku vastasi hiljaa kuiskaten takaisin. "Tulkaa nyt joka saatana auttamaan!"
Nyt minuakin alkoi heikottamaan ja tunsin kylmän lattian allani rösähdettyäni siihen. Sitten muistoni seuraavasta loppuivat.

Säpsähdin ylös. Lämmin peitto valahti kalpean yläruumiini päältä. Näin kuinka ruumiini oli täynnä tikkejä. Katselin ympärilleni ja tunnistin paikan omaksi huoneekseni. Tai meidän huoneeksemme, olihan huone myös Kakuzun. Kakuzu? Katsoin huoneen toiseen päähän ja näin kuinka tummaihoinen mies makasi omalla vuoteellaan. Mutta oliko hän kunnossa? Vetäisin peiton päältäni ja menin Kakuzun luo. Otin kiinni hänen peittonsa reunasta ja kurkistin sen alle.

"Mitä sinä luulet nulikka tekeväsi?" Säikähdin niin pahasti, että melkein kaaduin Kakuzun päälle.
"E-en mitään. Halusin vain tarkistaa, että oletko kunnossa." Miksi minua ujotutti näin? Ja miksi tunsin ihmeellistä vetoa?
"No voisi sitä paremminkin voida." Kakuzu sanoi matalalla äänellään.
"Kuinka muuten olet vielä elossa? Luulin että kuolit."
"Siitä hyvästä saan kiittää Painia."

Istuuduin Kakuzun sängylle. Katsoin Kakuzua. Ja katsoin itseäni.
"Kato, me ollaan samaksii." Sanoin nauraen ja osoitin minun sekä hänen tikkejään. Sitten muistin kuinka hän olis sitonut minut takaisin yhteen.
"Ööö.. Tuota, tuota noin.. Tota ki-kiitos.. kai." Perkele että osaa olla hankala sana tuo kiitos.
"Mistä?" Kakuzu kysyi hämmästykseni.
"No tästä." Sanoin ja osoitin kehoani.
"En minä muista tuota tehneeni. Ainakaan kunnolla. Miksi ylipäätään olisin auttanut sinua? Minähän aina vannoin tappavani sinut vielä joskus."

Mietin hetken hiljaa itsekseni, että miksi hän oli yleensä niin tehnyt. Sitten se outo vedon tunne palasi, nyt vain voimakkaampana. Ei se ei ollut enää vetoa. Tuntui kuin se ottasi minut valtaansa. Kakuzu näytti vieressäni jotenkin kutsuvalta. Ihankuin hän kutsuisi minua.. Siis mitä vittua? En pysy enää yhtään kärryillä tässä kummallisessa pyörässä. Ja mihin tämä pyörä on minua viemässä?

Nyt Kakuzu puolestaan näytti oudolta. Hänen ruumiinsa näytti värähtelevän. Hän nousi istumaan ja katsoi minuun sillä samalla läpi tunkevalla katseellaan kuin aiemminkin. Ihan kuin hän etsisi jotain omaansa minusta. Ne vihreät silmät näyttivät hämmentyneiltä, kun ne liikkuivat ympäri kehoani. Hänen ruskea kätensä tarttui nyt kurkkuuni kiinni.

"Kakuzu, mitä sinä nyt?" Kysyin ääni kähisten.
"Sinä aiheutat minulle tämän oudon tunteen! Ota se pois minusta tai kuristan sinut!"
"Mistä vitusta minä tietäisin miten tämän saa loppumaan!"

Nyt hän nousi sängyltä, kuristaen yhä minua. Katsoen minua murhaavasti niillä jäätävillä silmillään. Mies kaatoi minut lattialle ja tuli itse päälleni. Hän istui suoraan lantioni päälle. Katsoin häntä kysyvästi. Mutta hän ei vastannutkaan katseeseeni vaan alkoi sivellä vapaalla kädellään vatsalihaksiani. Se tuntui pelottavan hyvältä. Hän siirsi kättään alemmas kunnes se ylti alaruumiiseeni. Hän hivutti alushuosujani alemmas ja tarttui sykkivään elimeeni ja alkoi hieroa sitä. Tässä tilanteessa minun olisi kuulunut pistää vastaa, mutta en pystynyt. Jokin käski minua nauttimaan tilanteesta.
"Aah.. ah."

Se tuntui niin seksikkäältä ja hyvältä, että tunsin kovettuvani. Ja haluavani lisää.
"Kakuzu! Lyö minua ja äkkiä, että tulen järkiini"
Kakuzu löi minua kasvoihin. Osuma kohta alkoi punoittaa ja turvota. Mutta se ei poistanut himoani. Se vain palasi entistä varmempana. En pytynyt enää vastustamaan vaan laukesin. Kakuzu hymähti hieman ja iroitti otteensa peniksestäni. Mutta sen sijaan, että olisi lopettanut, hän veti huosuni kokonaan pois ja katsoi alastonta vartoloani kuin omistaisi sen.

Nyt hän rupesi itsekkin riisuutumaan. Kun hän oli saanut vaatteensa pois päältää, hän kumartui luokseni ja suuteli minua. Nyt en edes halunnut taistella vastaan vaan päästin hänet suuni sisälle. Hän hyväili kielellään suuni sisäpintaa ja sen jälkeen minun märkää lihastani. Kielemme taistelivat hetken keskenään johtoasemasta. Sitten hän vetäytyi suustani ja sanoi:

"En tiedä miksi teen näin, mutta minun täytyy saada sinut. Minun vaan täytyy, enkä välitä hevonvittuakaan vaikka pistäisit vastaan."
Mutta enhän minä pistäisikään.
"Antaa tulla vaan, olen valmis."

Hitaasti hän työntyi sisälleni ja tuskissani raavin hänen selkäänsä ja näin kuinka veri alkoi valua hiljakseen pitkin Kakuzun selkää. Haistoin siinä jotain omaani.

Veri?

Niin tietenkin verestä tämä johtui. Sen pojan nulikan, joka takia jouduin sinne kuoppaan, olin joutunut käyttämään vahingossa Kakuzun verta jutsuuni. Hänen verensä virtasi sisälläni. Siksi halusimme toisiamme. Halusimme jotain omaamme.



Tällästä tällä kertaa :D Kommetit ja pisteet ovat enemmän kuin tervetulleita :3