Herätyskellon armoton pirinä repii minut irti unesta. Helmiäiset silmäni avautuvat kuolettavan hitaasti kohdaten lopulta tuttuakin tutumman tympeän harmaan katon. Käteni vaeltaa kiduttajan luo, hyvä etteivät mutterit irtoa iskiessäni nyrkkini kytkimen päälle. Turhautuneena muistan viikonlopun pitkien aamuloikoilujen kiitäneen ohi. Vastustelen parhaani mukaan oppivelvollisuuteni käskyä raahautua kuulemaan opettajien paasausta lämpöisissä untuvissa piilottelun sijaan. Mielessäni elää vain yksi hyvä syy nousta kohtaamaan maanantai.

Katseeni osuu hetkeksi kuvaan kellon vieressä. Kuultavin silmin tutkin tovin komeita piirteitäsi, auringonvärisi hiuksiasi, kauniita safiirisilmiäsi. Tuon lämpimän kesäpäivän muistot pulppuavat ajatuksiini, kuin se olisi ollut eilinen. Uupunein askelin laahustan tuolille noutamaan vaatteitani. Kiskottuani sukat jalkoihini oion mustat farkut säärieni suojaksi, violetti toppi pujahtaa sulavasti pääni ylitse. Suunnistan kylpyhuoneeseen setvimään yönsinisiä hiuksiani sekä kunnostautumaan meikein ja puuterein, jospa tänään haaveeni toteutuisi.

Pärisevin äänin moponi hurauttaa koulun pihaan. Riisun kypäräni huomaten sen vastustamattoman hymyn viirujesi yllä. Tepastelen luoksesi, yhdessä siirrymme luokkahuoneen eteen odottamaan päivän oppiannosta englannista. Virneesi on yhä ennallaan, vastaan siihen luoden jotain teennäistä kasvoilleni. Tiedän, ettet voisi koskaan käsittää. Olemmehan olleet ystäviä läpi vuosien. Voisitko koskaan ymmärtää, mitä sinusta todella ajattelen?


Drew looks at me
I fake a smile so he won’t see
What I want and I need
And everything that we should be


Tunnit matelevat, mutta viimein kaikki saavat luvan pakata tavaransa ja siirtyä ruokailemaan. Seuraan sinua läpi ihmismeren välttääkseni liiskatuksi tulemisen. Jonotuksesta selvittyämme istumme nurkkapöydässä makaronilaatikkoa mutustaen. Kuuntelen vaieten jo tylsiksi kuluneita jauhantojasi Sakurasta. Kuinka suloinen ja älykäs tuo tyttö on, ja miten aiot pyytää häntä vielä joku kaunis päivä ulos. Nyökkäilen ylistyksillesi hymyn kätkiessä mustasukkaisuuteni ja kateuteni sydämeni syövereihin.


I’ll bet she’s beautiful
that girl he talks about
and she’s got everything that
I have to live without


Ravittuina siirrymme aulaan viettämään vähäisiä vapauden hetkiämme oppilaitoksessa. Väsäämme yhteistoimin kotitehtäviä kun kerrot samalla viikonlopun kommelluksista. Tunnen kaiken hälyn hiipuvan, kun uppoan niihin taivaansinisiin silmiisi. Lopulta naurunpurskahdus karkaa huuliltani. Komeutesi vangitsee minut, julma todellisuus unohtuu kaukaisuuteen. Aika tuntuu vauhdittuneen ja viisarit työntävät meitä luokkia kohti. Kemian opettajaa varttuessamme panen merkille ajoittaiset vilkuilusi Harunoon. Tulevaisuuden kuvitelmat syövät aatteitani. Tunnilla pelkoni eivät jätä minua rauhaan. Kaikki puhe atomeista ja ioneista valuu toisesta korvasta ulos miettiessäni huomista. Jos todella onnistut tavoitteessasi, unohdatko minut jälkeesi?


Drew talks to me
I laugh ’cause it’s just so funny
I can’t even see
anyone when he’s with me


Viimeisillä tunneilla jatkan vahtaamistasi. Sakuran samankaltaiset kiintymykset kuvataiteeseen ottavat päähän. Päivän taituttua kolmeen meidät lasketaan vapauteen. Vehreiden koivunlehtien havistessa kesätuulessa ilahdun, kun pyydät tukiopetusta tulevaa matematiikan koetta varten. Ikäväkseni joudun kieltäytymään kitaratuntien vuoksi. Huudat pirteät heippasi ja katoat oranssissa takissasi ulottumattomiini. Suru menettämisestäsi ja raivo kilpailijaani kohtaan taistelevat sydämessäni, ikävä ottaa komennon.


He says he’s so in love
he’s finally got it right
I wonder if he knows
he’s all I think about at night


Noudettuani kitarani hakeudun pikimmiten konservatoriolle. Ohjaajani kehottaa minua näyttämään harjoitteluni tulokset. Soitan kappaleen täydestä sydämestäni, sormeni suorastaan tanssivat kielten yllä vieden suoritukseni nappiin. Pian uudet lumenvalkoiset mustien merkintöjen täplittämät paperit ojennetaan vaalean käteeni. Silmäilen soinnut perusnäkemältä koettaen painaa jotain kallooni. Lopputunti vierähtää uuden kappaleen kimpussa hääriessä, selviydyn hienosti.

Kotiin saavuttuani kaivan instrumenttini ja alan kerrata juuri opettelemaani. Patjojen pehmeys upottaa minua alemmas istahtaessani sänkyni reunalle. Kumma kyllä sormeni tuntuvat jäykiltä kuin jääpuikot, eivätkä oikeat kielet tunnu löytyvän millään. Lopulta ryhdistäydyn ja löydän viimein oikean soinnun. Surullinen ääni kiirii asunnossani vetistäen silmiäni. Tumma läikkä ilmestyy auttamatta skittani kiiltävän ruskealle pinnalle. Pian sen rinnalle iskeytyy toinen samanlainen. Siirrän kitaran syrjään pelastaakseni sen kyynelteni virralta, jonka päästän purkautumaan. Hautaan kasvoni polviini, kuiskaan nimesi tyhjyyteen. ”Naruto…”


He’s the reason for the
teardrops on my guitar
The only thing that keeps me
wishing on a wishing star
He’s the song in the car
I keep singing, don’t know
why I do


Levättyäni yön yli toistan eilisen palaten koulun käytäville. Sydämeni tekee loikan kurkkuuni kun pomppaat esiin tyhjyydestä. Hihkutat eilistä keskusteluasi Sakuran kanssa. Väliin ehdin tarjota uutta mahdollisuutta koeavustukselle, mutta sydämeni särkien ilmoitat Harunon lupautuneen tehtävään. Piilotan katumuksen hymyn taa ja sanelen tyhjyyttä huokuvia onnittelun sanoja. Kerrot näkeväsi minut myöhemmin ja pian olet jälleen ulottumattomissani. Ihmiset käytävillä painautuvat seinään juoksuaskeleittesi tieltä.


Drew walks by me
Can he tell that I can’t breathe?
And there he goes, so perfectly
The kind of flawless I wish I could be


Kesäinen tuulenvire leijuttaa hiuksia takanani astuessani raikkaaseen ulkoilmaan. Silmäni etsivät sinua, lupasithan tavata minut välitunnilla. Hahmotan olemuksesi seinän vierestä, mutta näky on jotain, mitä en koskaan tahtonut silmieni eteen. Sakura edessäsi, etäisyytenne liiankin vähäinen. Huulenne lähenevät toisiaan uhkaavasti. Suudelmanne jatkuu intohimoisena, näen turhankin selvästi, kuinka paljon janoat lisää. Teelautassilmäni eivät kykene pitämään itkua sisällään, suolainen helminauha lipuu kalpeaa poskeani pitkin maata värittämään. Mustat tennarini johdattavat minut pois autiolta pihalta. Ryntään tyttöjen vessaan lukittautuakseni koppiin. Äänet ja kolahdukset hälvenevät ja avaan oven lopulta narahtaen. Posliinisilmät levinneellä maskaralla toljottavat peilin takaa punehtuneita, surullisia kasvoja. Kaivan meikkipussini esiin ja nyyhkien alan korjata naamaani tapahtumien velloessa yhä mielessäni.


She better hold him tight
Give him all her love
and know she’s lucky ‘cause


Palautan olemukseni vaalealle iholleni välttääkseni pistävät katseet ja ivalliset kommentit. Reippain askelin talsin suorinta tietä seuraavan luokan eteen, vaikka vapaa-aikaa olisi jäljellä ruhtinaalliset kymmenen minuuttia. Kaivan kuulokkeet ja iPodini laukkuni pohjalta, tungen napit korviini. Verkalleen tutut kasvot ilmestyvät näköpiiriini, kukaan ei uskaltaudu juttelemaan minulle. Eihän sinun lisäksesi kukaan ole koskaan minua huomioinutkaan. Serkkuni oli ennen tukenani, mutta nyt hän lähti yliopistoon, vanhempi kun on. Musiikki valtaa kehoni, tunnen oloni tyhjäksi, mutta hitusen lohduttuneeksi. Kävelet naispaholainen mukanasi minua kohti, mutta pysähdyt ja jäät jutustelemaan kuuloetäisyydelle minusta.  

Pato on murtumassa suruni virran alla, pala nousee kurkkuuni. Kaikki turha pälätys seuraavista treffeistänne tulvii korvistani sisään, eikä edes Shakira pelasta minua. Vedän käteni ympärilleni, kuin suojellakseni itseäni ulkomaailmalta, mutta turhaan. Lopulta keskustelunne päättyy, kävelet nauraen luokseni. Vilkaisen pelästyneenä suuntaasi uskaltamatta kiinnittyä silmiesi kauneuteen, se vain satuttaisi minua enemmän. Sepität iloiten, että Sakura oli suostunut tyttöystäväksesi miten valoisalta tulevaisuutenne vaikuttaa. Jätän perinteiset nyökäytykseni tekemättä, kasvojeni elottomuus tuntuu lyijyltä. Näytän täysin tunteetonta, osittain surun kuorruttamaa ilmettä. Tätä huomaamatta et jää huolehtimaan minusta, saati selittämään rikkomaasi lupausta välituntiin liittyen. Ei, sen sijaan isket kysymyksen suoraan pöydälle. ”Hinata, tiedätkö mitään hyviä treffipaikkoja?” Se on kuin isku vasten kasvojani, se on viimeinen pisara maljaan.

Totuus oli pompannut eteeni kuin nurkan takaa. Jättäen kaiken turhan puheen sisääni oikaisen itseni irti seinästä. Katson kenkiäni kuin mielenkiintoisinta taideteosta. Kerään vihoviimeiset voimani ja kummastuneista huudoista ja juoruista takanani välittämättä jatkan matkaani. Huudat nimeäni, teeskentelen, etten kuule. On jo liian myöhäistä. Onnekseni opettajani ei osu polkuni varrelle. Vahvoin liikkein harhailen mopoparkilla kunnes löydän ajokkini. Käynnistän moottoria, en näe sinua enää. Kiskaisen kypärän päähäni ja kaasutan ulos pihasta. Liikennevaloihin pysähtyessäni kyyneleet kostuttavat pehmusteet pääni ympärillä. Vihreä valo antaa merkin jatkaa kulkua. Tie pyörien alla muuttuu viirukkaaksi kuudenkympin tuntivauhdin vuoksi. Pitkät hiukseni seuraavat uskollisesti liehuen jäljessäni.  

Paukautan oven takanani viskaten laukkuni nurkkaan läksyjentekoajatuksen edes käymättä mielessäni. Kaadun sängylle upottaen kasvoni untuvanpehmeän tyynyn uumeniin. Hiljaisuus kuuntelee vaitonaisena nyyhkytystäni. Muistelen kaikkia niitä muistoja, yhteisiä hetkiämme. Ne ovat ainoita asioita, joita haluan sinusta ajatella. Haluan muistaa sinut hyvänä, auttavana ja uskollisena ystävänä. Tajuan viimein itsekkyyteni, mutta kai minullakin on oikeus onneen? Onneen, jonka vain sinä voit minulle suoda. Märkä tyynyliina lämpenee kasvojen alla, luomeni tuntuvat raskailta.

Räväytän ne kuitenkin salamannopeasti auki. Käännyn kuvasi puoleen. Käteni lepää hetken kehyksen yläreunalla, kunnes lopulta suostuu painamaan lasin mahonkia vasten, kääntäen kauniit riemuisat kasvosi pois kärsimyksestäni. Suuntaan katseeni ikkunaan, aurinko ei ole lähelläkään kierroksensa loppua. Yritän tukahduttaa sieluni tuskaa, huoneeni kirkkaus sumenee ympäriltäni verkalleen.


So I drive home alone,
as I turn out the light
I put his picture down
and maybe get some
sleep tonight


Päiväunien vioittamien yöunien jäljiltä nojaan raukeana masentavan rakennuksen seiniin viitsimättä miettiä tulevaa terveystiedon tuntia. Tutkiskelen seinän ja lattian muodostaman suorakulman saumaa muka mietteliäänä. Muiden luokkalaisteni riemunkiljahdukset ja nauru viestivät heidän unohtaneen eilisen lähtöni. Epätoivo, suru, pelko, ahdistuneisuus, en tohdi edes ajatella niiden kaikkien sekasotkua päässäni. Tuttu nauru nostaa pääni tylsästä maisemasta käytävän päähän. Vaaleanpunaiset, huolitellut hiukset ja keltainen kuin sähköiskun saanut pehko, ei epäilystäkään. Ärsyttävän tiivis katsekontaktinne hajoaa toimestasi, ryntäät luokseni. Kuumoitus hohtaa poskillani silmieni avautuessa hämmästyksessä. Kuulen nimeni suustasi pysähtyessäsi vierelleni. Oletukseni olivat ristiriidassa. Toivoin sinun pysyvän vaiti, unohtavan töykeän lähtöni. Toinen puoleni tahtoi sinun muistavan minut, onnekseni päädyit jälkimmäiseen.

Kokoan vihoviimeiset rohkeuteni, ystävällisyyteni ja rakkauteni sirpaleet muotoillen ne lauserihmaksi. Hymyillen heivaan kaiken vatsakipujen piikkiin. Helpottuneisuus hohtaa silmistäsi auringon lailla. ”Oletko varmasti kunnossa Hinata?” jatkat tiedustelua. ”Olen täysin kunnossa, älä huolehdi”, kuvittelen vastaavani epäaidosti, mutta havaitsen jotain kummallista. Kaikki se viha ja suru, joka vielä aiemmin raastoi sydäntäni, tunnen sen hiipuvan hiljalleen. Sen sijaan ilo ja onnellisuus ryöppyävät kuin vesiputous.

Ehkei niin oltu tarkoitettu, ehkei niin oltu kirjoitettu tähtiin. Matelet tyttöystäväsi kanssa luokkaan opettajan johdolla, seuraan teitä iloisena. Teennäisyys on historiaa, todellinen hymyni kurottaa valoon naamioni takaa.
En ehkä riitä tyttöystäväksesi, mutta se ei tarkoita ystävyytemme rikkomista. Pysyn vierelläsi, tuen sinua, niin ehkä jonain päivänä näet minut uudessa valossa. Sitä odotellessa… ”Naruto, kannattaa kokeilla elokuvateatteria tai kahvilaa”, kuiskaan hiljaa korvaasi. Aina yhtä lempeä hymysi valtaa kasvosi. En koskaan kyllästy siihen.


He’s the time taken up
but there’s never enough
and he’s all that
I need to fall into