Eli ollaan tässä MintCandyn kanssa mietitty yhteisficin tekoa, mutta se on aina syystä tai toisesta tyssännyt johonkin XD
Eli tarkoitus olisi, että mä kirjoitan joka toisen osan Naruton näkökulmasta ja seuraavan osan puolestaan MintCandy, mutta Sasuken näkökulmasta. Päätettiin, että aloittaja oisin minä X3
Toivottavasti pidätte! :D

-------------------------------------------------------------------------------

Vain yksi



Prologi

“Mä en tiiä, miten mä sanoisin tän sulle mut…
Mun on pakko kertoa…Todella.
Nää tunteet sua kohtaan on niin ristiriitaisia
keskenään…Niin paljon on tapahtunu meidän
välillä, et mä tunnen sekoavani, jos salaan tän
sulta enää yhtää kauemmin…Se repii mua päivä
päivältä yhä enemmän ja enemmän. Mä…”


***

Naruto;


Herätyskello soi, jo kolmannen kerran. Mä hätkähdän ylös kuin painajaisesta herännyt. Heitän tyynyn päin herätyskelloa, ja se lentää kolisten suoraan lattialle. Huokaisen, no ainakin se hiljeni. Nousen vaivalloisesti ylös lämpimän peiton uumenista. Tämä oli yksi näistä harvoista päivistä, jolloin en olisi millään jaksanut nousta päivän “töitä”, toimeksiantoja varten. Yleensä mä puhkuin aamuisin täyttä intoa ja olin valmis uusiin haasteisiin, mitä tulevan piti. Mikä hitto mua tänään oikein vaivasi? Ähisten sitten viimein sain itseni liikkeelle sängystäni ja kompuroin seisaalleni koiramyssyineni. Olin varmaan erittäin vaivalloisen näköinen, josta kuka tahansa sivustakatsoja olisi voinut tulla varmasti itsekin väsyneeksi. Vilkaisin ohimennen lattialle pudonnutta kelloani. Huokaisen jälleen. Saakoot anteeksi tämän kerran. Kurotan käsiäni ja nostan sen ylös lattialtani. Tunnen, kuinka silmäni suurenevat lautasen kokoisiksi huomatessani, paljonko kello tähän aikaan “aamusta” oikeasti olikaan. Olin armotta myöhässä! Hemmetin hemmetti! Näin mielessäni jo kauniin Sakura-chanin tulistuneen katseen, kun se naksautteli mulle uhkaavasti rystysiään. Yömyssy lentää yhtenä kaarena päästäni, kun ryntään vetämään hätäisesti tutun oranssin värisen verryttelypukuni ylleni. Ampaisen ulos syksyiseen ilmaan. Toivottavasti Kakashi-sensei olisi tänäänkin tuttuun tapaansa myöhässä…


***


“Sakura-chan! Sasuke!” mä huudan jo kaukaa kättäni heiluttaen. Juoksen minkä jaloistani ikinä pääsen. En edes muista, milloin olisin juossut näin vimmatusti. Näen heidät molemmat seisoskelemassa kauempana tutun sillan luona. Huh, mikä pelastus. Senseitä ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Säästyin sittenkin saarnalta, tai niin mä ainakin tässä vaiheessa luulin.

“Naruto! Baka!” sain kuitenkin heti ensimmäiseksi kuulla. Tietenkin… Pinkit hiukset omistava Sakura-chan heristi nyrkkiään mulle, “kehtaatkin sitten aina tulla myöhässä. Viiraako sinulla päässä? Etkö tajua, että minä en edes ehtinyt harjata hiuksiani ja sitten on vielä tämä lohjennut kynsi…!”

Huokaisen. Jep, se oli taas pahalla tuulella. Siltä oli varmaan jäänyt kauneusunet pahasti kesken aikaisen herätyksen takia. Ihme, ettei se kuitenkaan tämän “pahemmin” mulle paasannut tai “käynyt kaksin käsin kurkkuun kiinni”. Ja vielä aamusta. Tajusin, että siihen saattoi olla vain ja ainoastaan yksi selitys. Käännän enemmän ja vähemmän paheksuvan katseeni hieman kauempana seisovaan tummahiuksiseen tiimiläiseeni. Niin, enpä ole ikinä nähnyt Sakura-chanin valittavan, jos se sai olla kahdestaan edes pienen hetken Sasuken kanssa. Se harmitti mua. Sasuke vain yritti olla jotain, kun sattui kuulumaan Uchiha-klaaniin. Eihän se toki mulle mitään vertoja vetänyt, joten miksi ihmeessä se sitten veti kaikkia tyttöjä puoleensa kuin magneetti, jopa Sakura-chania. Jonain kauniina päivänä mä vielä näyttäisin sille. Voi kyllä! Silloin Sasuke jäisi kakkoseksi ja se voisi vain nuolla näppejään, kun kaikki tytöt piirittäisivät mut ihaillen…

“Naruto! Idiootti! Kuunteletko sä edes?!”

Täydellinen kuvitelmani keskeytyi totaalisesti kuullessani Sakura-chanin kimakan rääkäisyn. Käänsin katseeni vaistomaisesti Sasukesta takasin Sakuraan.

“Kyllä kai.. Joo”, huokaisen alistuneen oloisena. Turha tässä oli Sakuran kanssa tapella, kun oli muutenkin tarpeeksi päänvaivaa jo pelkästään yksinomaan Sasukesta.

“Parasta olisikin, sillä minä, MINÄ en todellakaan ehtinyt laittautua aamulla!” Sakura tulistui uudelleen, ilmeisesti siitä, kun kuuntelin sen murheita pelkästään puolella korvalla. Sitten se meni ihan punaiseksi Sasuken vilkaistessa meidän nahistelua hyvin tylsistyneen oloisena. Se itsekin näytti ihan siltä, kuin haluisi olla missä tahansa muualla. Ehkä mäkin olisin toivonut niin, jos olisi ollut siihen pieninkin mahdollisuus. Tunsin Sakuran ottavan musta lievän niskaotteen. Se puhui nyt huomattavasti hiljempaa. “Katso nyt minua. Olen hirveän näköinen ja tiedäthän, että haluan näyttää mahdollisimman hyvältä Sasuke-kunin silmissä. Miten luulet sen onnistuvan näiden hiuksien ja kynsien kanssa?”

Tympääntynyt ilme nousi väkisin kasvoilleni Sakuran paasausta kuunnellessani. Okei. Nyt mäkin olin saanut kuulla tarpeekseni Sasuken jokapäiväistä ihailua. Kaikella rajansa, herranjumala. Olin mäkin vain ihminen! Suureksi helpotuksekseni tunsin Sakuran otteen jo herkeävän.

“Huomenta!”

Tajusin Kakashi-sensein saapuneen vihdoin ja viimein sovitulle paikallemme. Tapansa mukaan myöhässä, kuten olin aikaisemmin aamulla jo toivonutkin.

“Sensei, kehtaatkin tulla joka ainoa kerta myöhässä!” Sakuran kiukku tuntui vaihtavan kohdetta, pois musta.

Siirryin suosiolla muutaman askeleen kauemmas. Mitä tänään mahtoi olla tehtävänämme? Toivottavasti jotain siistiä jossa voisin päihittää viimeinkin Sasuken. Näyttäisin sille. Niin. Kyllä. Tunsin palavani! Olin liekeissä! Yeah!

“Hmph, mitä sä siinä oikein itsekses nyökyttelet?” kuulin varsin tutun ja tyynen äänen viereltäni. Sasuke oli siirtynyt huomaamattani siihen ärsyttävässä persoonassaan. Olin vastaamaisillani jotain pistävää takaisin, kun se sitten kohottikin katseensa senseihin.

“Kakashi, mitä tänään?”

Sensei tuntui pääsevänsä vasta nyt kunnolla takaisin asemaansa Sakuran kanssa käydyn “pienen” väittelyn jälkeen. Hän suoristi ryhtinsä ja katsoi meitä kaikkia kolmea oikealla silmällään.

“Tosiaan. Tänään onkin vuorossa erittäin rankkaa työn tekoa toimeksiantojen merkeissä”, hän aloitti.

Tässä vaiheessa tunsin palavani kaksinkerroin enemmän. “Mahtavaa! Siistiä! Hei, hei, hei, sensei, mikä on päivän ensimmäinen tehtävämme!?” Vatsaani alkoi kipristää jännityksestä. Tilaisuuteni oli viimein koittanut. Tulkoot mikä tahansa tehtävä hyvänsä, mä hoitaisin sen silmänräpäyksessä. Nopeammin kuin Sasuke. Se oli varma homma!

“Malta toki, Naruto. Olin pääsemässä siihen kohtaan”, Kakashi sanoi ärsyttävän tyynesti, mitä en tässä mielentilassa voinut todellakaan sietää. Halusin näyttää todelliset kykyni! Sensei vaihtoi painoaan jalalta toiselle. “Tiimi, tämän päivän tehtävä on erityisen haastava ja se sopii juuri tälle ryhmälle!” Katsoimme kaikki kolme erityisen päättäväisenä ja totisena Kakashia, kun hän jatkoi; “tämän päivän vaativa toimeksiantomme on…”

-------------------------------------------------------------------------------

Huh, sainpa viimein rohkeuden lisätä tän tänne, kun tää on lojunu koneellani jo aika kauan ^^" Ensimmäinen osa oli nyt tässä ja seuraava tulee sitten MintCandyltä, joten tsemppiä vaan hänellekin! :D Piteimmättä puheitta, risut ja ruusut tänne ^^
Ai niin, ai niin! Ja vielä, että..
Hyvää Joulua kaikille!! <3<3