-Hyvä, meillä on siis selvä liitto! Naruto virnisti.
-Ja mitenkäs aloitetaan? Tenten kysyi nojaten pikkuisen pöytään. Shikamaru oli hetken hiljaa, mutta kääntyi kohta Nejiin päin naamallaan pirullinen virnistys. Tai kuten minä
sanoisin, Evil-Plan-face.

Kaikki tuijottivat kohta Nejiä, joka alkoi hermostua kaikkien tuijotuksesta.
-Mitä...? Neji näytti hermostuneisuutensa takia pieneltä.
-Meillähän on Byakugan käytössämme. Naruto sanoi virnistäen vielä pahemman näköisenä. Neji mietti vähän aikaa mitä Naruto tarkoitti, ja tajutessaan hän punastui.
-Et kai tarkoita...?
-Siis sitä, että voisit katsoa heidän vaatteidensa alle? Totta kai tarkoitan. Naruto alkoi näyttää hirveän ilkeältä.
-En halua. Neji mutisi ja risti kätensä rinnalleen.
-Ei se nyt niin paha voi olla. Ja sen erottaa nopeasti. Naruto houkutteli Nejiä. Tämä kuitenkin pysyi uppiniskaisesti kädet ristissä penkin pohjalla.

-Joutuisin vielä itsekkin sen takia pakkotyöhön. Neji mutisi
penkin pohjalta. No, sitä ei olisi pitänyt sanoa.
-Tarvitsemme vakoojan tänne! Sakura sanoi, ja muut nyökkäilivät.
-Tämähän lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Ino löi nyrkin kämmeneensä. Neji tajusi heti mitä Ino tarkoitti.
-Eieieiei...! Ei käy! Minä en suostu! Neji syöksyi pöydän alle piiloon, mutta Tenten kiskaisi hänet takaisin.
-No ei sitten. Naruto risti kätensä tuhahtaen. Neji huokaisi helpottuneena.
-Mutta tämä ei ole vielä ohi! Naruto osoitti järkyttyneen näköistä Nejiä sormellaan.
-Mikä niissä tilauksissa kestääää? Chouji melkein nuukahti pöydälle. Muut nyökyttelivät pikkuisen, ja jonkun maha murisi. Varmaan Choujin, mutta nyt on aika tarkistaa, mikä niissä tilauksissa kestää.

-TOBI! Asiakkaat odottaa! Mitä helvettiä siellä oikein tapahtuu! Hidan kurkisti keittiön ovesta. Hän ei todellakaan aikonut työntää päätään siihen tappolaitteeseen. Hidan hiljeni, kun näki mitä tapahtui. Tobi sekoili jotain köyden kanssa selin Hidaniin, ja Gaara kyyhötti pöydän alla.
-Tobi... Mitä helkkaria oikein teet? Hidan astui kokonaan keittiöön ja sulki oven. Tobi kääntyi hitaasti Hidaniin päin ainoa näkyvä silmä vaarallisesti kiiltäen. Hidan kalpeni pikkuisen, jos sillä ihonvärillä se on vielä mahdollista. Hän perääntyi muutaman askeleen taaksepäin, kun:
-Minä häivyn! Gaara ilmestyi pöydän alta esiin ja hyppäsi avoimesta ikkunasta ylos.
-Heiheihei! Älä mene mene minnekkään! Hidan huusi ja kiskoi köyden Tobin kädestä. Siinä oli valmiina hirttosilmukka, ties mitä Tobi oli tekemässä. Minulla ainakin on siitä melko hyvä käsitys, jos ajattelee mitä hirttosilmukalla yleensä tehdään.

Hidan heitti silmukan Gaaran jalkaan, kaataen tämän suoraan nenälleen. Gaara huitoi käsillään, kun Hidan kiskoi tämän takaisin ikkunan kautta sisälle. Tobi kaiveli jotain kaappia, ja lähestyi Gaaraa paha pilke silmässään, uusi hirttosilmukka kädessään. Hidan tuijotti vähän aikaa tapahtumia, kunnes sanoi hangaten niskaansa:
-Kuule Tobi, Pain ei varmastikkaan pidä, jos hirtät jonkun keittiön kattoon.
Tobi tuijotti viattoman näköisenä Hidania, pitäen silti kiinni narusta. Narun toinen pää kiersi lampun jatkuen Gaaran kaulassa kiristyvään silmukkaan. Gaara näytti olevan tukehtumaisillaan huitoessaan hulluna, huolimatta hiekasta joka oli narun ja hänen kaulansa välissä.
-Minä haen Painin. Hidan kääntyi ympäri ja aukaisi oven. Ennen kun
hän ehti sulkea ovea, kuului hirveä räsähdys. Hidan huokaisi ja katsoi tuijottavaa Kakuzua.
-Missä Pain on? Meillä on pahempikin ongelma kuin rikkinäinen lamppu.

Kohta Pain saatiin kahvilaan, vaikka häntä oli ehditty etsiäkkin.
-No missäs sinä olet ollut, kun me raadamme? Deidara alkoi murjottaa, koska Pain ei tehnyt töitä, toisin kuin muut.
-Ravintolassa. Painin ilme ei heti järkkynyt, vaikka Sasori kysyi perään kurkaten Deidaran selän takaa:
-Kenen kanssa?
-Sanotaan vaikka banaanin. Pain mutisi melko nolon näköisenä.
-Vai että banaanin kanssa ravintolassa... Sasori mutisi mennessään selittämään asiakkaille, että heillä on teknisiä ongelmia keittiössä. Vaikka olenkin varma, että Tobi ei ole tekninen laite.

-Ettet vain itse näyttäisi banaanilta, Konan ei oikein muistuta banaania. Hidan totesi raapien leukaansa katsomatta vihaisen näköiseen Painiin.
-Niin mikä se ongelma nyt oli? Pain puristi kättään nyrkkiin ollakseen lyömättä hykertelevää Hidania.
-Niin, Tobi vähän sekosi, yritti hirttää sitä poikaa ja pudotti sen takia lampun ja nyt tilaukset ovat myöhässä. Hidan luetteli pikkuisen hykerrellen.

Pain astui Hidanin ohi keittiöön, ja katsoi sekasotkua. Gaara oli ilmiselvästi pöydän alla, päätellen hiekasta joka tukki reitin ulos. Tobi puolestaan haki kaapista puukkoja, ja iski niitä pöydän läpi.
-Tobi, nyt lopetat tuon ennen kuin pöytä on aivan pilalla!
-Tobi... On hyvä poika? Tobi kääntyi Painiin päin pudottaen viimeisen puukon lattialle.
-Mitä hittoa luulet tekeväsi? Pain huokaisi. Olisihan hänen pitänyt tietää, että nämä idiootit eivät soveltuneet kahvilaan.

-Tuo... Se laittoi hiekkaa jäihin! Tobi inisi yrittäen näyttää oikein pieneltä ja säälittävältä. Se tosin ei mennyt läpi keneenkään.
-En halua selityksiä, Tobi. Nähtävästi meidän pitää nähtävästi siirtää... Mikä tuon pojan nimi oikein oli? Pain kysyi yllättäen kaikki pahasti.
-Gaara. Pieni mutina kuului pöydän alta.
-Niin. Meidän pitää siirtää hänet muualle. Pain ei nähtävästi edes tajunnut, mistä ääni kuului.
-Minähän en tule täältä pois. Gaara mutisi hiekan takaa kädet puuskassa.
-Toki voi jäädä tänne Tobin kanssa kahdestaan. Lähdetään. Heti kun Pain oli sanonut tuon, Gaara tuli pois pöydän alta varmistaen kuitenkin Tobin olevan tarpeeksi kaukana. Tobi tuijotti Gaaraa, osoitti häntä ja huusi:
-Paha silimä! Gaara tuijotti "pahalla silimällä" takaisin, kunnes astui keittiöstä ulos.

Heidän onnekseen kukaan ei ollut niin välittänyt ruuista. No, jos ruukkukasvi yhtäkkiä lähtisi kävelemään, en minä voisi enään välittää myöhästyneestä ruuasta. Niin nimittäin oli juuri käynyt. Zetsun nälkä oli käynyt ylivoimaisen isoksi, ja ihmisten äänet eivät ollenkaan auttaneet asiaa. Asiakkaiden onneksi Zetsu päätti pysyä ruukussaan, ihan vain sen takia, että se oli yllättävän mukava. Niinpä hän lähti liikkumaan kuin hai, että osa jäi veden alle. Siis lattian alle. Muuten lattia olisi ollut aika pahoin vaurioitunut, mutta Kisame päätti potkia heti Zetsun ulos. Olihan se varmasti hyvä tapa saada keskelle Konohaa pari metriä syvä oja. Ihmeen moni ihminen sinne kuitenkin putosi, kuten tulemme huomaamaan.

Menetimme muutaman hetken kahvilan elämästä, mutta ei siellä tapahtunut paljon mitään paniikin takia. Pain sai juuri ja juuri rauhoitettua porukan, laitettua Gaaran kirjoittamaan ruokalistaa ja muut auttamaan siinä. Tosin se ei ollut kovinkaan hyvä idea laittaa Gaaraa tekemään sitä. Mutta mistäpä Pain olisi voinut tietää, että kukaan ei ollut oikeastaan opettanut Gaaraa kirjoittamaan tai lukemaan. Ja tietenkään kovinkaan monet Akatsukista eivät vaivautuneet pienempänä opettelemaan lukemaan tai kirjoittamaan. Esimerkiksi Hidan, Deidara ja Tobi. Sasori oli päättänyt olla ottamatta asiaan mitään osaa, vaikka tiesi vallan hyvin, etteivät muut osanneet kirjoittaa.

-Niin mitä muuta siihen tulee? Hidan kysyi Tobilta oven kautta.
-Pihvi! Tobi osaa tehdä pihvin!
-Minkälainen? Hidania tosiaan rasitti Tobin tapa puhua.
-Mikä se nyt oli... Jauheliha! Hidan oli kuitenkin melkein paukauttanut oven kiinni, eikä kuullut sitä kunnolla.
-Kuulinkohan nyt aivan varmasti oikein... Hidan ei kuitenkaan ehtinyt ajatella sitä, kun Deidara jo kysyi:
-Mitä muuta siihen tuli?
-Joku ihme puhelinpihvi. Ihme kuulo Hidanilla, kun tuolla tavalla vääntelee. Tulee se puhelin-leikki mieleen.
-Miten se kirjoitetaan? Gaara kysyi Deidaralta, joka osasi kuitenkin kirjoittaa kaikista kolmesta parhaiten.
-Ensin tulee kai p... Joo, tuollainen... Sitten... U! Hmm... Joo... Sitten h... Hidan, miten h kirjoitetaan?
-Eikö se ole sellainen kaksi viivaa pystyyn ja yksi väliin? Hidan yritti näyttää sitä samalla sormillaan, mutta eihän siitä tietenkään mitään tullut.
-Joo, niin se oli! Niin, kaksi sellaista, sitten e... Sitten l ja i ja... P, mmm.... I, h, ää... V ja i. Siinä se taisi ollakkin. Deidara kurkki Gaaran selän takaa tulosta. Koko ruokalista vilisi kirjoitusvirheitä, mutta kukaan ei välittänyt. Lista oli suurinpiirtein tälläinen:

Juomat:
Ninjakola
Jafa
Srite
MeHu
Veti
Jaatee
JäakaHvi
KaHavi
Pirtelot:
Mantika
Päälynä
Suklaa
Vanila
Panaani
Ruuat:
Ramen
PuHHelipiHvi
Nuutelit
SusHi
Salaati
Jalkiruuat:
Piilakka
Jaatelö
Kakku

Gaara, Deidara ja Hidan tekivät vielä monta samanlaista. Olen aika varma, että tilaajilla on hauskaa niitä lukiessa.

Mutta ulkona kolme ihmistä seisoivat The Akatsuki Cafén edessä, Zetsun kuopan takana. Keskimmäinen mies oli kaikista pisin, ja hänellä oli pitkät mustat hiukset. Hänen vasemmalla puolellaan oli miehistä lyhyin, mustahiuksinen nuori mies. Oikealla puolella puolestaan harmaahiuksinen mies, jonka lasit kiilsivät auringossa. Tuuli heilutti kaikkien miehien hiuksia...
-Hyyyi, ota ne hiukset pois naamaltani! Siinä meni tunnelma...

Siis lyhyin mies yritti kerätä pisimmän hiuksia naamaltaan.
-Sasuke, jos ne lentävät sinne, ne pysyvät siellä. Orochimaru oli varsin kyllästynyt valituksiin koskien hänen kauniita hiuksiaan.
-Hahaa! Kabuto kumartui eteenpäin ja kaatui Zetsun kuoppaan.
-Hahaa vaan sinnekkin pohjalle. Sasuke kumartui katsomaan Kabutoa, joka oli tehnyt näyttävän mahalaskun nenälleen. Orochimaru huokaisi ja työnsi Sasuken kuopan pohjalle. Sasuke putosi otsa edellä maahan Kabuton juuri noustessa.
-Ja kukahan se viimeisenä nauraa? Kabuto nauroi vielä pikkuisen päälle.
-Olkaa hiljaa. Saatte mennä vielä lastentarhaan, jos ette ole hiljaa. Orochimaru ajatteli usein, että voisi syöttää apulaisensa Mandalle.

-Ja minähän en lastentarhaan mene! Sasuke huusi, kun oli päässyt kuopasta pois Kabuton jäljessä. Orochimaru huomasi kahvilan lapsille tarkoitetun osan, ja komensi:
-Menkää sitten tuonne. Sasuke ja Kabuto katsoivat Orochimarun katseen suuntaan ja huomasivat heti lasten terassin. He molemmat kääntyivät Orochimaruun päin sanoakseen jotain, mutta Orochimaru sanoi heti:
-Tai Manda saa tänään pikaruokaa.
Sen sanottuaan Orochimaru lähti kahvilaan, pudoten kuitenkin kuoppaan. Kabuto ja Sasuke jäivät tielle suu auki. Sitten he hyppäsivät kuopan yli ja menivät kadulle.

-Ei tuonne vihti mennä... Täynnä kakaroita. Kabuto mutisi Sasukelle.
-Muututaan lapsiksi. Sasuke ehdotti.
-Miksikäs ei. Molemmat muuttuivat itsensä näköisiksi pikkupojiksi, joilla oli jonkin sortin siniset ankkahenkselihousut ja vihreä t-paita.
-Et muuten varmana uskalla muuttua tytöksi. Sasuke esitti haasteen Kabutolle. Molemmat kilpailivat aina melkein joka asiasta.
-Et muuten sinäkään. Kabuto risti pienet lapsenkätensä rinnalleen.
-Uskallanpas, katso vaikka. Sasuke katosi usvapilveen, ja kun se hälveni, Kabuto näki Sasuken muodonmuutoksen.

Sasukella oli keltainen, hiaton kesämekko, jossa oli perhosten kuvia. Hänen mustat hiuksensa olivat kasvaneet pituutta, ja laitettu kahdelle letille korvien yläpuolelle. Hänen naamansa oli pyöristynyt, ja silmät muuttuneet kirkkaan sinisiksi ja isontuneet. Hänen poskensa olivat punaiset, ja hänellä oli iso punavalko-raitainen tikkari. Jaloissaan hänellä oli pienet vihreät tarrakengät ja valkoiset sukat. Kabuto meni aivan pyörälle päästään sen suloisuuden edessä.

-Noniin, sun vuoro. Sasuken ääni oli muuttunut korkeammaksi ja kirkkaammaksi. Kabuto katosi puolestaan usvapilveen, ja muuttui. Usva haihtui, ja Sasuken siniset tyttösilmät tuijottivat Kabuton muutosta.

Kabuto oli muuttanut itselleen valkoisen hiattoman mekon, jossa
oli kuviointina erinlaisia kukkia. Hänen harmaat hiuksensa roikkuivat takapuolen tasolla lukuunottamatta etuhiuksia, jotka oli leikattu suoraksi isojen pyöreiden lasien yläpuolelta. Lasit suurensivat hänen isot vihreät silmänsä vielä isommiksi. Hänellä oli siniset balleriinat ja vihreät sukat. Hänellä oli kädessään punainen, sydämeksi muotoiltu
tikkari. Sasuke tuijotti melkein suu auki Kabutoa.

-Tehty. Kabuton ääni oli kirkas, mutta äänensävy ei kuitenkaan ollut muuttunut.
-Lähdetään. Sasuke oli jo kävelemässä pois, mutta Kabuto kiskaisi häntä letistä sanoen:
-Me tarvitaan valenimet!
-Miksi ihmeeessä? Sasuke irrotti Kabuton letistään ja kiristi sitä pikkuisen.
-No, Kabuto ja Sasuke on poikien nimet ja me ollaan nyt tyttöjä. Ei me voida kutsua toisiamme poikien nimellä.  Oletko sä vähän tyhmä? Kabuto tökki puhuessaan Sasuken nenää.

Sasuke löi Kabuton käden pois ja sanoi:
-No, mä olen sitten... Sa... Sa... Sarina! Sasuke löi kätensä ilmaan.
-Mää voisin sitten olla Karina. Kabuto osoitti itseään peukalollaan.
-Keksi oma nimi! Sasuke huitoi käsillään hurjaa vauhtia. Sinne meni se emo-luonne huishais kuopan pohjalle.
-Leikitään siskoja. Siskoille annetaan typerät samantyyliset nimet. Kabuto sanoi hyvin näsäviisaan näköisenä.
-Lähdetään jo. Sasuke otti Kabuton ranteesta kiinni ja kiskoi tämän mukanaan.

He menivät terassin reunalle ja katsoivat sinne. Muutama poika leikki kuiskaten hiekkalaatikolla, kun Itachi nukkui seinää vasten suu auki. Lähellä oli, että kuola valunut leukaa pitkin. Sasuke tuijotti vähän aikaa Itachia, ja olisi pyrskähtänyt nauruun, ellei hän olisi tukkinut suutaan käsillään. Hän putosi polvilleen maahan ja hakkasi kädellään maahan hiljaa kikattaen.
-Mikäs nyt naurattaa? Kabuto kyykistyi Sasuken viereen. Sasuke nousi istualleen silti hiljaa kikattaen.
-Itachilla... On mekko... Sasuke pyyhki naurun kyyneliä silmistään.
-Onko TUO Itachi? Kabuto tuijotti nukkuvaa Itachia, jolta nyt valui kuolaa pikkuhiljaa leukaa alas. Kabuto alkoi myös hihittää Sasuken vierellä.

Lopulta molemmat menivät nojaamaan terassin kaiteeseen, nuollen "tikkareitaan".
-Mikä sinulla on? Sasuke kysyi osoittaen Kabuton tikkaria.
-Kivi. Entä sinulla?
-Hiuksi.
Ja niin jäivät pikku "tyttömme" istumaan terassille, ja me menemme katsomaan, mitä Orochimarulle tapahtui.

Orochimaru pääsi kunnialla kahvilaan sisälle, huolimatta kuoppaan putoamisesta. Kukaan ei kiinnittänyt enempää huomiota käärmemieheen, kun tämä istui pienimpään vapaana olevaan pöytään ikkunan vieressä. Tai ainakin näytti siltä, että kukaan ei kiinnittänyt huomiota häneen.
-Helvetti, se on Orochimaru... Sasori mutisi piileskellen tiskin takana.
-Mitä väliä? Ei se meitä kuitenkaan tunnista. Paitsi Kakuzun, jolla ei ole mekkoa. Hidan osoitti peukalollaan selkänsä takana olevaa Kakuzua. Kakuzu tarttui lonkerollaan Hidanin jalkaan, ja kiskaisi kaataen Hidanin nenälleen Sasorin jalan päälle. Sasori tuijotti kylmästi Hidania, joka nousi ylös.
-No, ylös sieltä molemmat. Aika on rahaa. Kakuzu valitti Hidanille ja Sasorille saaden osakseen kaksi "pahaa silimää".

Lopulta pienen suostuttelun jälkeen Sasori suostui menemään Orochimarun luo.
-Mitä haluaisit tilata? Sasori päätti käyttäytyä mahdollisimman paljon ei-Sasorimaisesti, joten hän hymyili oikein leveästi. Orochimaru ei tosin edes miettinyt kuka Sasori oli. Hän tilasi "puhhelipihvin". Sasori kirjoitti sen ylös ja melkein juoksi takaisin kassalle.

-Mitä tuo oli, Danna? Deidara ei ollut koskaan ennen nähnyt Sasorin hymyilevän niin leveästi. Ei edes nukeilleen. Nyt jotain oli varmasti vikana.
-Käyttäydyn kuin vastakohtani siihen asti, että Orochimaru häipyy. Sasori mutisi mennen tiskin taakse piiloon. Tobi kurkkasi luukusta ja kysyi:
-Deidara-Sempai, mitä tässä lukee? Hän ojensi Sasorin lappua.
-Siinä lukee "puhelinpihvi", Tobi. Etkö osaa lukea? Deidara ojensi lappua takaisin Tobille.

Tobi meni takaisin keittiöön ja mietti, miten puhelinpihvi tehtiin. Hän tajusi sen yhtäkkiä ja haki keittiön nurkasta puhelimen. Hän alkoi peittää sitä lihalla ja työnsi sen uuniin.

Lopulta kasa lihaa puhelin sisällään päätyi Orochimarun lautaselle. Puhelin olisi ehkä huomattu, jos Orochimaru olisi käyttänyt haarukkaa ja veitseä. Mutta eihän Orochimaru niitä tarvitse. Jos kurkkuun mahtuu monta kiloa kieltä, niin miksei yksi ylikokoinen puhelinkin menisi kokonaisena? Orochimaru kietoi kielensä kasan ympärille ja vetäisi sen suuhunsa.

Tässä välissä hän oli saanut jo paljon huomiota. Eikä siinä vielä kaikki. Puhelin toimi akuilla. Ja tietenkin joku yritti soittaa siihen. Muuten kukaan ei varmasti olisi soittanut kahvilaan, mutta puhelin ei ollut kahvilan. Pain oli varastanut sen vanhalta mummolta, joka asuu Ichiraku Ramenin vieressä.

-Pirpirpir! Pirpirpir! Puhelin soi Orochimarun vatsassa aina vain vaativammin.
-Waah! Mahani tekee omituisia ääniä! Orochimaru meni aivan siniseksi ja juoksi ulos. Unohtaen Zetsun kuopan. Hän putosi selälleen kuoppaan. Ja tietenkin uninen Zetsu käveli suoraan hänen ylitseen mennen takaisin kahvilan oven viereen nukkumaan.

Eikä unohdeta salaliittolaisia! Annoksensa saaneina he olivat kehitelleet rauhassa suunnitelmia, mutta jatkuvat paniikit häiritsivät heitä. Nyt he tosin päättivät jatkaa.
-Siis... Oliko kenelläkään ideoita? Shikamaru näytti melko nuukahtaneelta, kuten kaikki muutkin. Paitsi yleensäkin energinen Lee ja nälkänsä tyydyttänyt Chouji.

-Lee voisi melkein juosta siitä ohi ja katsoa heidän hameidensa alle eikä kukaan huomaa. Chouji ehdotti.
-Ei nyt niinkään. Lee sanoi pitäen lasiaan kädessään.
-Miten niin? Chouji nielaisi pikkuisen ramenia.
-Seuraukset huomaa vähän liiankin hyvin. Lee sanoi ja kaatoi salamannopeasti lasinsa Choujin ruokaan.
-Waaah!? Chouji hurjistui, kun huomasi mitä tapahtui. Se tosin ei ollut kovin vaikeaa. Koko kupin sisällys alkoi kuplia pikkuisen erittäen valkoista vaahtoa.

Lee otti annoksen ja vei sen roskiin ilman että kukaan esti. Kun hän istui alas, roskis alkoi sylkeä vaahtoa. Vaahto kasteli Zetsun ruukun herättäen Zetsun taas. Zetsu nielaisi koko roskiksen kokonaisena enempää ajattelematta.
-Typerä kasvi! Sylkäise se takaisin! Deidara syöksyi Zetsun kimppuun Hidan apunaan. Tobi kurkisti luukusta ja huomasi Gaaran tiskin vieressä.
-Sinä! Tobi hyppäsi luukusta ulos, ja Gaara huitaisi häntä hiekalla. Kahvilan siviiliväki alkoi juosta ympyrää antaen Kisamelle paljon työtä. Sasori nousi ylös tiskin alta ja alkoi chakrallaan liikuttamaan puukkoja keittiöstä.
-Nyt kaikki takaisin missä sitten olittekaan, tai tulee puukosta! Sasori karjui liikuttaen puukkoja. Siviiliväki kalpeni ja perääntyi hiljaa penkeilleen. Salaliittolaiset tuijottivat silmät pyöreinä kuka minnekkin päin kriisiä.

Zetsu kyllästyi ja meni takaisin kuoppaansa nukkumaan, vaivautumatta sylkäisemään roskista ulos. Deidara roikkui Zetsun kasviosasta kiinni, ja Hidan piti tuolia päänsä päällä ollen ilmeisesti valmiina lyömään sen Zetsun päähän. Tobi ja Gaara tuijottivat toisiaan murhaavilla katseilla, kun Tobi meni takaisin keittiöön. Lopulta koko kriisi oli ohi, ja Sasori liikutti puukot keittiön ovesta paikoilleen.

Ja tähän kauniiseen näkyyn lopetamme tällä kertaa.

AN. Huhhuh, kun tässä kesti... *huokaisee* Tein joulukalenterikuvaani ja kirjoitin muita juttuja inspiraation puutteen takia. Mutta nyt se on täällä! Pelätkää älyvapaata huumoriani, jota on tässä osassa vähän liikaakin! Ja huomenna on joulu!! ja siitä neljä päivää eteenpäin on synttärini! ^__^ *saa silloin tietokoneeseen liitettävän piirtopöydän eikä malta odottaa* Mutta vielä muutamasta vitsistä! Se "banaanin kanssa ravintolaan"-vitsi tuli, kun kerroin eräälle kaverilleni kakososasta, jossa Pain oli ravintolassa Konanin kanssa, ja kaverini kuuli Konanin Banaanina xD Joten halusin laittaa sen tänne xD Mitähän muuta... *tappajahai-musiikki* >:D Varokaa tappaja-kasvia, kun kävelette kotiin koulusta >D Ja vielä... Olin melkein unten mailla, kun keksein tuon "Kabuto ja Sasuke menee lastentarhaan lapsiksi muuttuneena"-jutun >D Ja vielä tuosta "puhhelipihvistä" Jälleen kerran sama kaverini iski! Koulussamme oli ruokana jauhelihapihvejä *kappas kappas* ja meillä on sellainen jännä kyltti, jossa lukee mitä on ruokana. No, siinä luki jauhelihapihvi ja mitä muuta siellä nyt olikaan, ja kaverini luki sen "puhelin-pihvi" xD Ja tuosta "pahasta silimästä": oli muutaman kerran kuntani nuortenilloissa. Aina jos sieltä myöhästyi, toinen ohjaajista laittoi etusormensa kulmakarvan päälle ja paukalon silmän alle ja huusi: "Paha silimä!" Ja melkein kaikki nauroivat. paitsi myöhästyneet, totta kai >___>Tämähän venyy ja venyy O___O` Mutta siis, kommentoikaa! Pyydän!! *koiranpentu-ilme* Tai laitan Tobin jäähän mutaa ja sanon että te teitte sen! *osoittelee psykoilmeellä* Muahahahaaa! *psykonaurua*