Vain yksi, Osa 3

Naruto

Hittojen hitot! Mä en antaisi tätä Kakashille anteeksi. En! Muka vaativa toimeksianto, ja pah! Kävelin turhautuneena eteenpäin, syksyisen Konohohan läpi. Kylmä tuuli sai kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin ja hiukset pörrölle. Olo oli enemmän ja vähemmän surkea, joka saattoi johtua osaksi siitä, että Sakura-chan oli jälleen kerran torjunut mut. Taas.. Tosin, se oli itsekin saanut pakit Sasukelta. Mitä ironia! Mua alkoi väkisin hymyilyttämään. En voinut itselleni mitään...

Mihinköhän se Sasuken tylsimys oli muutenkin mennyt? Se oli aikaisemmin päivällä vaan häippässy kädet taskuissa menemään. Mikä sitäkin taas oikein vaivasi? Ja miksi mua edes kiinnosti, kun edes vaivauduin ajattelemaan sitä? Se oli muutenkin niin outo.. Hapan ilme nousi väkisin kasvoilleni, kun vaan ajattelinkin koko tyyppiä. Torjui jopa Sakura-chanin varmaan miljoonannen kerran. En ymmärtänyt, mitä sen päässä oikein liikkui. Mä itse sain Sakura-chanilta vaan huudot niskaani..

Vilkaisin tässä välissä ympärilleni. Niinpä tietenkin.. Olin huomaamattomasti ajatukssani kävellyt ties minne Konohan kulmille. Metsää täällä ainakin riitti. Helvetin Sasuke! Olin aikeissani kääntyä takaisin päin, kun huomasin, kuin suoraan ajatuksistani, Sasuken seisovan vähän matkan päässä, pienellä aukiolla. Okei, eikö tää ollut jo vähän liikaa!? Jotain telepatiaa vai? Pitäisi jatkossa varoa ajattelemasta sitä, jos ei halunnut siitä lisää päänvaivaa.

Kohotin katseeni vaistomaisesti puun takaa, kun huomasin Sasuken nappaavan käteensä kunain ja tähtäävän sillä muhun päin. Ei hitto soikoon! Oliko se muka huomannut mut, vaikka kökötin täällä puiden suojassa. Ei sen olisi silti tarvinnut mua tolla kunaillaan osotella. Kavahdin pystympään asentoon, kun näin sen heittävän aseen mua kohti. Mikä sitä oikein riivasi? Tähdätä nyt omaa tiimiläistään kunailla! Heittäydyin vaistomaisesti maahan ja toivoin, että muhun ei osuisi...

Makasin liikkumattomana maassa ja oli ehtinyt kulua jo pieni ikuisuus, ennen kuin uskaltauduin katsomaan utuisesti ympärilleni. Ainakaan muhun ei ollut osunut.  Ihme! Mihin se oli edes tähdännyt? Luulis, että niin lahjakas tyyppi olisi osunut maaliinsa. Nousin hitaasti maasta, puhdistaen käsilläni roskia ja lehtiä sun muuta vaatteistani. Lähdin tarpomaan päättäväisin askelin Sasukea kohti, joka ei tuntunut aluksi huomaavan mua. Huomasin varsin pian, mistä oli kysymys; se olikin yrittänyt tähdätä puuhun kiinnitettyyn maalitauluun, ja ihan mukavan matkan päästä. Nyt kyllä hävetti. Onneks se ei sais ikinä tietää sitä. Kävelin vielä lähemmäs, jotta se viimeinkin huomais mun tulleen paikalle.

”No eipä ollu kummoinen heitto. Luulis, että noin ”täydelliseltä” kuin sä, onnistuisi toi silmät kiinni”, ivasin lopulta. Pakkohan se toki oli myöntää, että se oli heittänyt ihan hyvin. Etäisyyttäkin kohteeseen oli ollut ihan mukavasti. Tosin, en kyllä iki maailmassa myöntäisi sitä. Se ei ansainnut sitä, ainakaan tässä vaiheessa.

Huomasin, kun Sasuke sitten vihdoin huomas mut ja kääntyi. Sen ilme ei tiennyt hyvää, mulle.

"Sinä taas”, Sasuke tuhahti mulle näin aluksi, ”älä tuu tännekin taas häiritsemään mua.”

Tuttu virneeni kohosi kasvoilleni. Välillä Sasuke osasi olla todella ärsyttävä ja silloin sitä oli, noh kiva härnätä. Tosin se ei ollut kovin fiksua, kun me ei muutenkaan tultu kauheen hyvin toimeen keskenämme. Päätin siitä huolimatta kokeilla kepillä jäätä, kävi miten kävi.

"No ollaanpa sitä taas kireenä. Ja toki varmaan ihan syystäkin, tuollaisen heiton jälkeen. En ihmettele", naurahdin kiusoitellen, "mahtaa olla kovat paineet, kun jäät mulle jatkuvasti toiseksi. Treenaisit sinäkin tosissasi niinkuin minäkin".

Sasuken kylmä katse porautui muhun tavallista pahemmin, ja tuntui ihan siltä, kun se olisi kirpaissut sitä syvältä sisimmästä. Olinkohan sanonut jotain väärää?

"Sinä et tiedä mistään mitään".

"Hääh?" käänsin kysyvän katseeni tummatukkaiseen. Okei, nyt olin ihan pihalla. Se oli nimittäin painanut katseensa tiiviisti maahan, ja sen kädet olivat pusertuneet tiukasti nyrkkiin. "Hei, mikä sulle nyt oikein tuli?" kysyin siltä ihan aidosti kummastuneena. Olinko tosiaan jälleen mennyt möläyttämään jotain sopimatonta, mikä ei sopinut tilanteeseen ja mistä en tiennyt itse yhtikäs mitään.

Odotin vastausta, mutta turhaan.

Sasuke oli mennyt oudon hiljaiseksi, mikä kertoi mulle, että jotain oli pielessä. Otin pari varovaista askelta lähemmäs ja toivoin, ettei se räjähtäisi mulle.

"Sasuke?"

Tämä oli turhauttavaa. Siis todella. En ymmärtänyt tilanteesta yhtikäs mitään, joten ota tuosta nyt selvää. Jopa vähä-älyinenkin ymmärsi, että olin mennyt tosiaan aukomaan päätäni ihan turhasta. Huokaisin raskaasti. Aloin tuntea itseni jo hivenen katuvaksi Sasuken suhteen.

Huomasin, miten Sasuke nosti ensin katseensa maasta, kääntyen sitten ympäri, katsomatta muhun päinkään.  

"Jätä minut rauhaan, olet vain tielläni".

Huokaisin toistamiseen. Niinpä tietenkin, pitihän se arvata. Sasuke näki mut vain pelkkänä esteenä ninjatiellään, ei ystävänä tai edes  tiimiläisenä, mitä olisin toivonut. Pidinhän mä sentään sitä omana tiimiläisenä.

"Sasuke, hei mä olen tosi..", aloitin, mutta huomasin pian seisovani yksin keskellä aukiota, rauhallisessa yksinäisyydessäni, mikä oli mulle varsin tuttu tunne. Yksinäisyys, mikä helvetillinen sana, ainakin mulle.


***


Laahustin illan suussa varsin tuttuun tapaani vakituista ruokaravintolaani kohti, sillä enhän mä voinut missään tapauksessa poiketa tottumuksestani käydä joka ilta Ichiraku Ramenilla syömässä. Ramen oli mun ehdoton suosikki ruokani ja tulisi varmasti aina olemaan! Tosin monet jaksoivat muistuttaa, kärkipäässä ainakin Kakashi-sensei, että mun tulisi syödä muutakin ruokaa, jotta musta tulisi vahva, kunnon ninja. Kuka tietää, ehkä se oli oikeassa. Mä tosin inhosin tuoreita vihanneksia...

Kuu tuli silloin tällöin aavemaisesti pilviverhon takaa ja valaisi kalpealla valollaan Konohan rakennusten kattoja. Enhän mä tietenkään yksin ollut liikkeellä - muutamia ihmisiä näkyi vielä kulkevan jopa tähänkin aikaan illasta kylän kaduilla.

Saavuttuani vihdoin tutun Ramenpikaruokaravintolan luokse, huomasin sielläkin olevan jopa muutamia ihmisiä ruokailemassa tiskin edustalla. Tuttu kaksikko Teuchi sekä hänen tyttärensä Ayame näkyivätkin hääräilemässä ruoka-annoksien parissa. Olin yksi heidän parhaimmista vakioasiakkaistaan, kävinhän pyörähtämässä siellä lähes joka päivä.

"Aa, Naruto!" Teuchi tervehti iloisesti, kun huomasi mun kävelevän lähemmäs, "sama vakioannos, vai?"

Hymyilin tuttua virnettäni kaksikolle. Ramen tuoksui hyvälle monien metrien päähän. He, jos ketkä osasivat tämän homman, valmistaa kunnon Ramen annoksen, varsinkin sen mun ikuisen suosikkini. Nam...

"Jep, pistäkää vain tulemaan!" hymyilin peukkua näyttäen ja istuin yhteen baaritiskin korkeista tuoleista. Kaivoin valmiiksi esille, vihreää sammakkoa esittävän, rakkaan kukkaroni. Kutsuin sitä Gama-chaniksi, se näyttikin söpömmältä ollessaan pullollaan rahaa, kuten nyt. Rutistin sitä tyytyväisenä, hymyillessäni itsekseni.

"Naruto...?" kuulin jostain läheltäni tutun, hiljaisen äänen.

Katselin kummastuneena ympärilleni ja huomasin varsin pian, kuka mulle puhui. Taas tuo harvinaisen tuttu kirjakin. Huokaisin. Mitä ihmettä hän teki täällä?  

"Sensei, mitä sinä teet tähän aikaan Ramenbaarilla? Ethän sä yleensä vietä aikaasi täällä, vai olenko väärässä?"

Kakashi nojasi läheistä seinää vasten pidellen toisessa kädessään pervoa kirjaansa.
Tuli varmaankin puhumaan tämän päiväisestä toimeksiannosta ja siitä, miten mun täytyisi vaan hyväksyä kaikki tehtävät, mitä meidän tiimille annettaisiin. Vähän niinkuin saarna, siis. Toisinaan Sensei ei saanut mua vakuuttuneeksi.

Huomasin varsin hyvin, miten Kakashi-sensei käänsi vaivihkaa sivuaan Icha Icha Paradise-kirjassaan.

"Jaa-a, nokkela huomio", hän tyytyi vain sanomaan, keskittyen sitten hetkeksi lukemaan. Höh, tuli varmaan tavallista mielenkiintoisempi kohta luettavaksi. Niin mielenkiintoinen, ettei ehtinyt puhua mulle.

Sain onneksi parempaa ajateltavaa, kun Teuchi laski eteeni suuren, höyryävän kulhollisen Ramenia.

"Oleppa hyvä, Naruto", vanhempi mies hymyili nähdessään mun innon annosta kohtaan, "talo tarjoaa ensimmäisen annoksen. Käy kimppuun!"

Silmäni säteilivät onnesta. Olin Ramen taivaassa.

"Kiitos paljon, Teuchi-sama!" hihkaisin innostuneena, irroitin syömäpuikot toisistaan ja aloin syömään heti ensitöikseni. Aah, älyttömän hyvää...!

"Naruto".

"Mighitä byg, Shenshei?" mutisin erittäin tyytyväisenä suu täynnä ruokaa. Olin jo melkein unohtanut, mitä oli edessä, "eghkö häe, geggä meihgä hgyö?"

Kakashi laski hitaasti kirjansa ja kätki sen taskunsa pohjalle. Tämän jälkeen hän otti itselleen yhden tuolin ja siirsi sen Naruton tuolin viereen.

"Naruto", hän toisti välittämättä kuitenkaan siitä, miten tämä keskittyi pikemminkin ruoka-annoksen syömiseen, "minulla on tärkeää asiaa tiimin kannalta ja eteenkin sinulle, joten suosittelen lämpimästi, että kuuntelisit erittäin tarkasti kaiken, mitä minulla on sanottavanani".      

Kohotin hieman toista kulmaani. Ei saarnan tynkästä? Nielaisin varmuuden vuoksi suuni kokonaan tyhjäksi, jotta sain paremmin puhuttua.

"No, anna kuulua sitten vaan", tapitin sinisillä silmilläni opettajaa, jonka katseesta en osannut tulkita yhtään mitään.

Hän näytti.. Noh, ehkä hivenen huolestuneelta vakavan ilmeensä takaa.

Kakashi mietti hetken sanojaan. Miten hänen onnistuisi kertoa tämän tyrmäävän asian Narutolle? Pakkohan se oli, tiimin eduksi.

"Olen miettinyt tätä pitkään ja harkinnut jopa muita vaihtoehtoja, mutta niitä ei näy olevan", kaksikosta vanhempi mies sanoi hitaasti, mutta samalla mahdollisimman hiljaa, "Naruto, minua huolestutta erityisesti sinun ja Sasuken tilanne. Ette tule alkuunkaan toimeen keskenänne, olen kyllä huomannut sen varsin hyvin".

Nielaisin kuuluvasti. Mitä Kakashi oli sanomassa seuraavaksi? En halunnut edes kuulla...  

"Tiimimme yhteistyö näyttää kärsivän jatkuvasti, joten..", Kakashi huokaisi jotenkin vaivautuneen oloisena, "en huoli teitä molempia enää tiimiini. Asia on niin, että olen päättänyt erottaa teidät kaksi lopullisesti toisistanne, kokonaan eri tiimeihin. Piste".

-------------------------------------------------------------------------------
Noin..
Kolmososa oli siis siinä.. (:
Seuraava, eli nelonen, tulee sitten jälleen MintCandyltä.
Kiitos, kun luit :DD