Katsoi Sasukea vieressäni. Hän piti katseensa eteepäin, eikä vilkuillut minua läheskään niin paljoa kuin minä häntä. Lopulta hän katsoi minua sivusilmällä, oli selvästikkin ärsyyntynyt alinomaiseen tuijotukseeni. Juuri kun hän oli avaamassa suunsa, ruskea puinen ovi avautui naristen ja harmaahiuksinen käveli sisään. "Noh, pojat... Mitäs te teette täällä näin varhain?", tämä kysyi ja nosti kättään.
    

Sasuke kurtisti kulmiaan ja kohensi asentoaan suurehkolla sohvalla. "Mekö aikaisessa...?"
"Sinä olit yli kaksi tuntia myöhässä!", huudahdin opettajalleni päin hänen tummansinistä maskiaan. Kakashi näytti yhtä välinpitämättömältä kuin aina. "Näin juuri koiran, se vaikutti olevan yksinäinen joten jäin juttelemaan sille...", tämä alkoi kertoa tavalliseen tapaansa. "... Kuulostat hullulta", räyhäsin Kakashille. Tämä kohautti olkiaan ja katsoi perässään sulkeutunutta ovea.
    

"Hm, meidän pitää nyt mennä...", tämä sanoi ja avasi oven kävellen ulos. Sasuke ja minä seurasimme Kakashia.
Kävelimme kellertyneen nurmen yli. Pidin katseeni maassa, ja katsoin muutamia puunlehtiä joita putoili ympärillämme. Aurinko oli kadonnut pilven taakse ja ilma viileni viilenemistään. "Syksy saapuu...", Kakashi kuului mutisevan kuin itsekseen. Nyökkäsin hiljaa. Sasuke ei vaikuttanut edes kuuntelevan. Tämä oli työntänyt kätensä taskuihinsa ja käveli viileästi eteenpäin.


     Mietin usein, miten hän pystyi olemaan niin kylmän rauhallinen. Ja niin... cool. Yritin kadottaa sellaiset ajatukset mielestäni. Sasukehan oli kilpailijani. Olin tuntenut aikaa outoa tunnetta ollessani Sasuken lähellä tai kun mietin häntä. En kai ollut kusessa häneen...? En voinut olla. Viileä syystuuli herätti minut mietteistäni. Katsoin Sasua, joka siirsi katseensa nopeasti muualle.
    

Siirsin katseeni takaisin eteenpäin. Kakashi pysähtyi. ''No mutta... Minun pitääkin mennä nyt... Moikka!'', tämä huudahti ja katosi äkkiä.
Sasuke kirosi kovaan ääneen: ''Miksi helvetissä hän kutsui meidät tänne, ja sitten itse lähtee vittu jonnekkin?!''
''En tiedä, Sasu...'', mutisin hiukan punaa poskillani. Sasuke kääntyi katsomaan minua toinen kulma koholla. ''Na...'', tämä aloitti, mutta sulki suunsa nopeasti. Hän selvästikkin katui sitä, kun oli avannut suunsa.
''Mitä...?'', kysyin varovaisesti. En tajunnut, miksi käyttäydyin niin... Sydämmeni rupesi jyskyttämään.
  

  Sasuke otti askeleen... toisen lähemmäs. Tämä otti leuastani kiinni. Silmäni laajenivat, puna kohosi poskilleni. ''...Mitä mieltä olet... minusta...?'', Sasuke kysyi, ennekun painoi pehmeät huulensa huulilleni. Suljin silmäni ja tunsin kuinka Sasuken käsi etsi kättäni. Tartuin hänen käteensä kiinni varovaisesti ja irroittauduin suudelmasta. Sasuke kosketti poskeani hellästi ja vaikutti jopa hymyilevän. Nielaisin ja tunsin kuinka poskiani alkoi kuumottaa. Tällainen siis olin...