Sinä olet kaikkeni


Kasvosi ovat tyynet. Niin levolliset, mutta kalpeat. Näytät nukkuvan, mutta tiedän sen olevan silmänlumetta, mieleni viimeinen puolustuskeino itseni suojelemiseksi. Yritän vakuuttaa itselleni, että olet vielä olemassa.

Istun arkkusi vieressä
ilman kyyneleiden virtaa

Pitkät ripsesi kehystävät suljettuja silmiäsi. Kauniit, tummat silmäsi on kätketty, riistetty minulta. Kunpa vain voisin vielä kerran nähdä ne. Haluan nähdä silmissäsi pehmeän, mutta tulisen katseen, joka on osoitettu vain minulle.

Sinä olet niin kaunis
vaikkei silmäsi enää loistakaan

Ja voi kuinka kaipaankaan huuliesi pehmeää kosketusta omillani. Äänesi suloista sointua kuiskiessasi korvaani asioita, jotka saavat pulssini kiihtymään ja hengitykseni tihenemään.

Haluan tuntea pehmeän, hellän ja rakastavan kosketuksesi ihollani. Tahdon rutistaa sinut itseäni vasten ja pidellä sinua käsivarsillani ikuisuuden.

Laitan käteni poskellesi
koskettaen kuollutta pintaa

Itachi… en voi elää ilman sinua. Minun on niin kylmä. Sieluni repeytyi pirstaleiksi menetettyäni sinut. Oloni on voimaton, mikään mitä teen, ei tunnu minkään arvoiselta. Kaipaan sinua enemmän, kuin kukaan voisi uskoa.

Kaipaan sinua paljon
vaikkei elämä sitä sallisikaan

Tunnen kyyneleen tipahtavan silmäkulmastani. Pisara valuu poskeani pitkin jättäen kostean vanan jälkeensä. Pisara saavuttaa leukani ja riippuu paikoillaan viimeisillä voimillaan, kunnes se syöksyy turmioonsa. Pisara hajoaa osuessaan maahan. Sitä ei enää ole. Kuinka haurasta kaikki onkaan.

Räpyttelen silmiäni estääkseni enimmät kyyneleet. Ei minunlaiseni roikale saisi itkeä. Vai saisiko? Edes tämän kerran?

En vain voi olla muistelematta sinua. Kuvasi on palanut verkkokalvoilleni. Kosketuksesi on syöpynyt syvälle hermostooni. Äänesi soi hentona, yhtä suloisena kuin ennenkin korvissani.

Ja muistot. Kelaan niitä filminauhana mielessäni yhä uudelleen ja uudelleen, alusta loppuun. Kaikki pienet ja mitättömältä vaikuttaneet hetket kanssasi tuntuvat nyt yhtä tärkeiltä kuin muutkin.

Me saimme olla liian vähän aikaa yhdessä. Niin paljon jäi tekemättä ja kokematta. En ole valmis päästämään sinusta irti.

Varovasti kohotan sinertävän käteni kylmältä poskeltasi. En haluaisi päästää irti sinusta, mutta minun on pakko, sinut lasketaan pian rauhaisaan lepoon.

Suljen arkun kannen
jätän sinut noutajasi huomaan

Pyyhin kyyneljuovat poskiltani. Asetan arkkusi kannen päälle valkean liljan, valkoisen siksi, että minulle se edustaa elämää. Ja ethän sinä todella ole poissa, kyllä me vielä tapaamme. Käännän vastentahtoisesti selkäni sinulle ja lähden kohti kauempana odottavaa sinihiuksista naista. Paikalla ei ole vielä muita.

Poistun hiljaa ulos
valuttaen jälkeni vihan voimaan

En sano naiselle sanaakaan, eikä hän sitä vaadi. Mitään näkemättömin silmin ohitan hänet ja katoan metsikköön. En tahdo nähdä juuri nyt ketään tovereistani.

Miksi? Miksi juuri sinä? Miksei kukaan muu voinut kuolla? Ihan kuka muu tahansa! Jos murhaajasi olisi kuka tahansa muu kuin veljesi, tappaisin hänet, repisin pieniksi palasiksi. Mutta tiedän, että tahdot veljesi elävän, kaikesta huolimatta.

Mutta hän erotti meidät! Hän murhasi sinut! Hän vei minulta ainoan asian elämässäni josta todella välitän. Miksi? Juuri kun olit päättänyt jatkaa elämääsi kanssani uhrautumatta. Et aikonut enää kuolla suojellaksesi veljeäsi. Olit keksinyt jonkin muun keinon, en vain koskaan ehtinyt kuulla, mikä se oli. Ja kaiken tämän vääryyden lisäksi olit juuri löytänyt parannuskeinon sairauteesi.

Kaikki oli hyvin, kunnes Sasuke sattumalta löysi meidät. Lähdit vastentahtoisesti taisteluun luvaten sen olevan pian ohi, kaikki olisi jälleen pian hyvin. Minun piti pidätellä veljesi tiimitovereita, joten en tiedä kaikkia yksityiskohtia taistelustanne. Sen verran tiedän, että Sasuke oli vahvempi kuin oletit, heikko kuntosi sairauden jäljiltä petti sinut ja sinä kuolit.

Miksi en estänyt sinua? Miksen rynnännyt avuksesi, vaikka kielsit minua tulemasta?

Olen niin väsynyt. Sieluani raastava tuska on käsittämätöntä. En koskaan ole uskonut mihinkään korkeampaan tahoon, mutta silti, voi kuinka monta kertaa rukoilinkaan kaikkia eri jumalia joista olen kuullut, säästämään sinut, tuomaan sinut takaisin pidellessäni, heijatessani hiljaa elotonta, verestä sotkeutunutta kehoasi syleilyssäni taistelun loputtua.

En saanut vastausta lukemattomiin rukouksiini. Sieluuni tunkeutui kutsumattomia vieraita, viha ja katkeruus. Kirosin kaikki jumalat.

Kiroan kiviset uskot
rukoilen nimiä olemattomia

Ainoa vaihtoehtoni on tehdä itse asialle jotain, sillä en suostu hyväksymään kuolemaasi.

Etsin rajan reunaa
etsin voimia kuolemattomia

Menen vaikka maailman ääriin, kaivan vaikka paljain käsin itselleni tien tuntemattomien rajojen yli, etsin jotain tai jonkun, joka voi tuoda sinut takaisin.

Minä haen sinut takaisin
vaikka taivaan portit murskaten

Minä haen sinut takaisin
vaikka helvetin tulet sammuttaen

Minä haen sinut takaisin
eikä mikään minua estää saa

Ja jos epäonnistun, minä tulen luoksesi. Siihen asti, odotathan minua?

Haluan sinut takaisin
tai minä tulen luoksesi minne vaan

---------

Toivottavasti piditte :) Mielipiteitänne olisi mukava kuulla ^^

Voitte kuunnella Rankempi rakkaus biisin täältä