1993.

Harvinaisen moni syntymättömistä lapsista oli saanut surmansa vaarallisten maan alta nousevien säteilyjen takia pienessä ja syrjäisessä kylässä, Pyörteessä. Keskenmenojen tosin uskottiin johtuvan siitä, että odottaville äideille annettiin todella vähän testattuja, raskautta kuulemma helpottavia suoneen laitettavia lääkkeitä.

Jokin lääkkeissä oli mennyt vikaan, ja siksi niiden antaminen kiellettiin 1994 vuoden alussa.

Lapsikuolleisuus kuitenkin pysyi samana, sillä säteilyä ei oltu vieläkään poistettu maaperästä, eikä ihmisiä toistaiseksi siirretty pois kylästä.

Kaksi naista kuitenkin päätti pelastaa vielä lapsensa. Hekin olivat saaneet viallisen lääkeannostuksen, ja heidän sikiönsä olivat jo huonossa kunnossa säteilyn takia.

Lääkärit eivät olleet varmoja, pystyisikö syntymättömiä lapsia enää pelastaa, mutta naiset antoivat luvan kokeilla mitä vain, jotta lapset selviäisivät.

Niinpä lääkärit kokeilivat ensimmäisen kerran käyttää shokkihoitoa syntymättömiin lapsiin. Tämä tosin todettiin nopeasti erittäin huonoksi ideaksi, sillä molempien lasten ultrakuvissa alettiin nähdä poikkeavia muutoksia.

Toisella kasvoi ylimääräiset kädet selästä, toisella häntäluu kasvoi liian pitkäksi ja jakautui yhdeksäksi osaksi.

Toisen lapsen laskettu aika alkoi olla lähettyvillä, joten sille ei enää yritettykään tehdä mitään. Se syntyisi kuolleena tai elävänä, todennäköisemmin kuolleena.

Toisen lapsen laskettu aika oli vielä hieman myöhemmin, joten tuolle jatkettiin erilaisia lääkehoitoja. Ne tosin altistivat yhä enemmän ja enemmän lasta bakteereille, joita äiti sai verenkiertoonsa.

23. heinäkuuta 1994

"Ensimmäinen elossa selvinnyt lapsi kahteen vuoteen. Onneksi olkoon!" Kätilö sanoi samalla kun toi vastasyntyneen lapsen vanhempiensa luokse.

Kätilö ei vaikuttanut kovin iloiselta, mutta ehkä se johtui siitä, että tuo oli todella väsynyt. Synnytyksen hoito ei ollut todellakaan mikään helppo, vaan oikeastaan tähän asti hänen vaikeimpiaan.

Samaa tosin saattoi sanoa uunituoreesta äidistäkin, joka oli lähes tajuton.

"Mä tiesin että sä pystyt siihen, rakas!" Mies sanoi vaimolleen, nousten sitten seisomaan, jotta saisi vastasyntyneen lapsen syliinsä.

Mies kuitenkin perääntyi samantien huoneen toiseen päähän.

Lapsi oli aivan violetti, lisäksi tuon selästä törrötti kaksi ylimääräistä kättä. Ja jokaisessa neljässä kädessä oli tavattoman terävät kynnet, ja vaikka lapsi oli vastasyntynyt, tuolla oli suussaan kaksi terävää kulmahammasta.

Mies näki kätilön käsissä ja kaulassa pieniä arpia, jotka olivat varmaan tulleet tuon pestessä vauvaa.

"Sehän on hirviö!" Nainen parkaisi, eikä enää näyttänyt läheskään yhtä väsyneeltä, kuin ennen lapsensa näkemistä.

Muutama päivä tämän jälkeen, mies ja nainen luovuttivat lapsensa lastenkotiin. He eivät kasvattaisi hirviötä.

Näinä muutaman päivän aikana, jolloin lapsi oli heillä kotona, tuon ihonväri oli kuitenkin palautunut normaalin vauvan väriseksi ja ylimääräiset kädet olivat vetäytyneet ihon alle piiloon. Kynnetkin oli muuttunut melkein tavallisiksi, vähän tavalliseen vauvaan nähden terävemmät. Hampaatkaan eivät enää olleet niin pahan näköiset kuin vauvan syntyessä.

Lapsen petomaisuus jäi siis vain kätilön, naisen ja miehen tietoon. Muut näkivät pojan vain tavallisena vauvana. Tai tavallisena ja tavallisena. Ensimmäisen viikon aikana vauva oli purrut ja raapinut hoitajiensa käsiä arville.

Sitä pidettiin vain hyvänä, vauvalla oli hyvät hampaat ja hyvä itsepuollustus vaisto.

Adoptio vanhempien mielestä se tosin ei ollut hyvä juttu. Kukaan ei halunnut lasta, jonka odotettiin muutaman viikon päästä kykenemään puremaan sormia poikki.

Lapsi jäi lastenkotiin, ja vietti siellä vielä kolme kuukautta.




9. lokakuuta 1994

Kello oli yhdeksän illalla kun sairaalassa saatiin vakava uutinen.

Vielä raskaana oleva nainen oli saanut villiketun pureman. Naisella ei ollut jäykkäkouristusta vastaan rokotusta, joten tuo kiidätettiin vauhdilla sairaalaan.

Lapsi oli vaarassa.

Naisen puremakohta desinfiointiin ja sidottiin. Muuta ei ollut tehtävissä. Nainen valitti koko yön polttelua ja kirvelyä vatsassaan, mutta se yhdistettiin nopeasti virheellisesti siihen, että synnytys alkoi.

10. lokakuuta 1994.

Pyörteen kylässä kahteen vuoteen toinen lapsi syntyi.

Mutta sitä ei edes tunnistanut ihmiseksi. Ennemminkin se näytti todella epämääräiseltä, yhdeksänhäntäiseltä ketulta.

Lapsen äiti ja isä kieltäytyivät siltä seisomalta ottamasta lasta omakseen.

Lapsi pidettiin eristyksissä muusta maailmasta toistaiseksi. Mutta kuten ensimmäisenkin lapsen kohdalla oli käynyt, tämäkin muuttui ennen pitkää täysin normaalin vauvan näköiseksi.

Lapsi siirrettiin lastenkotiin muutamaksi päiväksi.



26. marraskuuta 1995.

Pyörteen kylä evakuoitiin tutkimustulosten todetessa, että maasta nousevat säteilyt saattoi aiheuttaa ihmiskehossa mutaatioita. Kaikki huokaisivat helpotuksesta, sillä arvioitiin, ettei kukaan ollut kärsinyt säteilyistä.

Samoihin aikoihin lastenkodin nuorimmille lapsille annettiin vihdoin nimet. Tähän asti heitä oltiin kutsuttu vain vanhempien sukunimillä.

"Uzumaki Naruto ja Uchiha Sasuke. Siinä oikea Pyörrekylän selviytyjäkaksikko."

Pojat kuitenkin siirrettiin eri kyliin kasvamaan. Sasuke tarvitsi ympäristön, jossa tuon erikoisen uhmakasta käytöstä osattaisiin käsitellä, ja Naruto taas tarvitsi ympäristön, jossa tuota voitaisiin pitää silmällä. Vauvan huomattiin jo ajat sitten keräävän kiusaajia kuin magneetti. Lapsi tarvitsi turvallisen ympäristön.

Niinpä, Naruto päätyi Konohaan ja Sasuke Äänen kylään.



Vuosi 2003, ensimmäinen koulupäivä.

Vaaleat hiukset pilkistivät hieman peiton alta. Hiusten omistaja oli mennyt peiton alle pakoon auringon ensisäteiltä, jotka tunkeutuivat ikävästi huoneeseen ikkunan raosta.

Ensimmäinen koulupäivä, ja peiton alla piilotteleva henkilö aloittaisi kolmannen luokan.

Hän inhosi koulua, siellä häntä kiusattiin jatkuvasti. Tähän asti hän oli vaihtanut luokkaa useammin kuin yksikään muu Konohassa aiemmin opiskelleista.

Oliko hän niin outo, ettei sopeutunut mihinkään?

Ei, hän vain oli liian hiljainen ja siksi liian helposti kiusattavissa.

Viimein herätyskello pärähti soimaan. Se tosin ehti piristä lähes minuutin saamatta mitään tulosta aikaiseksi. Lopulta vaalea käsi lähti haparoimaan kohti ärsyttävää piipitystä ja mäjäytti kellon hiljaiseksi.

Käsi valahti takaisin sängylle, mutta hetken päästä sen omistaja nousi hitaasti istumaan sängylle.

Poika oli Uzumaki Naruto.

Naruton siniset silmät katsoivat unisesti herätyskellon digitaalisia numeroita. Hän oli jo nyt myöhässä ensimmäiseltä koulupäivältään, mutta mitään kiirettä hän ei pitänyt.

Poika alkoi kaikessa rauhassa pukea vaatteita ylleen ja laittoi viime vuoden todistuksen reppuunsa. Huoltajan nimeä hän ei ollut ottanut, sillä hänellä ei ollut huoltajaa.

Naruto oltiin siirretty asuntoon kasvamaan nyt ensimmäiseksi vuodekseen. Lastenkoti tai orpokoti ei voinut häntä enää pitää, sillä jotenkin sielläkin kaikki lapset kiusasivat häntä.

Erikoiset viirut hänen poskillaan oli ehdottomasti kaikkein suosituin kiusan aihe. Vaikka hän kuinka vakuutti, ettei hän niitä itse piirtänyt, kukaan ei häntä uskonut.

Naruto ei syönyt edes aamupalaa lähtiessään kävelemään kohti koulua.

Samaan aikaan eräs hyvin erilainen ihminen saapui Konohan keskustan ala-asteen pihaan. Tuo ilmestys herätti sekä pientä naureskelua, että käsittämätöntä kunnioitusta.

Se oli Sasuke, jonka tulon kaikki varmasti myös huomasi.

Pojalla oli ikäisekseen hyvin erikoiset vaatteet. Mustaa, ketjua, mustaa, niittiä, lisää mustaa... Kengätkin kiinnitti huomiota ollessaan massasta erottuvan painavan näköiset. Aivan kuin ne olisi tehty mustasta metallista ja kullasta, Sasuken askeleet kaikui pitkin hiljentyneitä käytäviä.

Jotkut tajusi heti ihailla ja pelätä tuota mulkoilevaa poikaa, jotkut pitivät sitä kolmasluokkalaiseksi melko naurettavana. Heidän mielensä tosin muuttui nopeasti heidän nähdessä Sasuken murhaavan mulkoilun.

Pojalla päti kaikista parhaiten lause: Jos katse tappaisi, olisit jo kuollut.

Hän oli ensimmäistä kertaa tulossa Konohan ala-asteelle, mikä ei ollut hänestä yhtään merkittävää. Olihan hän Äänen kylässä vaihtanut luokkaa ja jopa ala-astetta useammin kuin yksikään muu Äänen kylän oppilaista.

Konohaan muutto ei siis ollut mikään ihmeempi asia hänen elämässään.

Tai niin hän kuvitteli.

"Kaksi uutta oppilasta? Naruto ja Sasuke?" Heidän tuleva kolmannenluokan luokanvalvoja, Sasori, keskusteli rinnakkaisluokan luokanvalvojan Deidaran kanssa Sasorin luokassa.

"Niin, Naruto oli viime vuonna minun oppilaani kaksi viimeistä kuukautta, mutta päädyimme taas siihen lopputulokseen, että hän kerää kiusaajia liikaa missä luokassa tahansa. Olet nyt viimeinen vaihtoehto, Naruto on käynyt jo muut luokat läpi ja koko koulussa on jo kiusaamista häntä kohtaan." Deidara sanoi katsellen Sasorin työpöytää.

"Ja puhuttelut, jälki-istunnot, kuraattori eikä mikään auta?" Sasori kysyi otsa rypyssä.

Olipas siinä hankala tapaus.

"Ei, pahoin pelkään että joudumme järjestämään hänelle opiskelu paikan toisesta kylästä. Tänne hän ei tunnu sopeutuvan." Deidara sanoi huokaisten.

"Entäs tämä Sasuke, tiedätkö hänestä mitään?" Sasori kysyi samalla kun istuutui työpöytänsä päälle Deidaran istuessa hänen tuolillaan.

"Siinä onkin se iso mutta. Sasuke on nimittäin Äänen kylästä siirretty tänne jatkamaan opiskelua. Hän on kuulemma pahempi kiusaaja kuin kukaan Äänen kylässä aiemmin opiskellut." Deidara sanoi, seuraten Sasorin reaktiota.

Ja Sasorihan reagoi, nimittäin tuo kääntyi salamana katsomaan blondia.

"Mitä!? Miten rehtori kuvittelee minun selviävän sekä pahimmasta kiusaajasta kautta aikojen, että pahiten kiusatusta kautta aikojen? Miksi juuri minun luokkaani pitää tulla molemmat?!" Sasori parahti vihaisesti.

Deidara nousi heti seisomaan ja tyynnytteli kolleegaansa.

"Älä sure, sitten jos tulee ongelmia Naruton ja Sasuken välillä, Sasuke vaihdetaan toiseen luokkaan ja Naruto siirretään oletettavasti Hiekan kylään. Mutta muissa luokissa ei ole nyt tilaa ottaa yhtäkään ylimääräistä oppilasta, joten tämä nyt on väliaikainen järjestely." Deidara sanoi rauhallisesti, saaden Sasorin vähitellen rauhoittumaan.

Kello soi koulun alkamisen merkiksi, joten Deidara livisti omaan luokkaansa jättäen Sasorin katsomaan melkein surkeasti kesälomalta koulun penkille siirtyviä oppilaitaan.

Tästä tulisi maailman kamalin vuosi hänelle.

Sasuke tuli luokkaan viimeisten joukossa, mutta hänet erotti massasta silti helposti. Hän oli ainoa oppilas, joka pukeutui kauttaaltaan mustaan ja omisti vielä mustat hiukset ja lumoavan vaalean ihon.

Tytöt ihastelivat tuota kovaa kundia heti ensi silmäyksestä lähtien, mutta Sasuken mustat silmät olivat sokeita sille. Häntä ei kiinnostanut sirkuttava pikkutyttö lauma, joka kehuskeli keskenään hänen rohkeaa olomuotoaan.

Ärsyttäviä, Sasuke ei tulisi koskaan noiden kanssa toimeen.

Luokan ovi oli vedetty jo kiinni ja luokka odotti jo aamunavausta, mutta samassa luokan oveen kuului varovainen koputus.

Sasuken mielenkiintoa se ei herättänyt erityisemmin, mutta pari luokkalaista ryntäsi pää kolmantena ovelle. Heidän ilmeensä tosin oli pettynyt heidän tunnistaessa ujon Naruton tulevan heidän luokkaansa.

"Eikai toi tuu tähän luokkaan?!" Yksi pojista parahti suoraan päin opettajan naamaa.

Sasuke tulkitsi tuon heti luokan kovikseksi.

Sasori sätti poikaa minkä kerkesi, mutta Naruton kävellessä katse maassa etupulpettiin ainoalle vapaalle paikalle, muu luokka yhtyi toivottomiin parahduksiin.

Naruto ei sanonut mitään, laski vain reppunsa maahan ja istuutui paikalleen alkaen kaivaa todistustaan esiin.

Sasuke ei tiennyt miksi, mutta jotenkin hän piti tuosta pojasta heti ensi silmäyksellä. Tuo ei lähtenyt huutamaan heti vastaan, vaan antoi turhien kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Toisaalta mustahiuksista säälitti hieman. Koko luokka valitti opettajalle, aivan kuin tuo luokan pienikokoisin poika ei olisi ollut paikallakaan.

Sasukella sappi kiehui yli ja hän nousi takapulpetistaan seisomaan.

"Nyt pistättä saatana ne turpanna kiinni, täälä haluaas joku kuulla omat ajatuksensa!" Poika karjaisi niin, että koko luokka vaikeni opettajaa myöden ja kaikki katsoivat häntä.

Narutokin, ja tuo näyttikin kaikista yllättyneimmältä. Kukaan ei ollut koskaan puollustanut häntä.

Sasuke istuutui takaisin tuoliinsa, nosti jalat pöydälle ja naksautti niskojaan tuiman näköisenä. Muu luokka meni vähin äänin myös istumaan, mutta samalla kaikki vilkuili Sasukea melkein pelkäävästi.

Opettajakaan ei uskaltanut lähteä marisemaan kiroilusta, vaan oli salaa ihan kiitollinen Sasuken hiljentäessä koko luokan.

Naruto oli ainoa, joka katsoi Sasukea yhtäjaksoisesti yhä. Vaikka hän oli ollut kuukaudesta pariin kuukauteen jokaisessa ikäistensä luokassa, hän ei ollut koskaan nähnytkään Sasukea.

Taisi olla uusi oppilas.

Naruton katsoessa yhä Sasukea, mustahiuksinen mulkaisi blondia kerran häijysti, mutta hän itse jäätyi pahemman kerran.

Naruto nimittäin hymyili hänelle pienesti ennen kuin kääntyi ympäri kuuntelemaan aamunavausta.

Sasuke oli hukannut kylmän olomuotonsa samalla kun keskusradiosta kuului rehtorin onnentoivotus tulevalle lukuvuodelle. Rehtorin nariseva ääni tuntui tosin kuuluvan jostain todella kaukaa Sasuken yhä tuijottaessa tuon luokkansa ainoan blondin pojan niskaa.

Hän tiesi sen heti. Tuo poika oli koko luokan... ei, vaan koko koulun kiusatuin poika. Ja hän, Sasuke, oli varmasti koko koulun pahin kiusaaja. Mutta silti, tuo blondi ei pelännyt häntä yhtään muiden tapaan.

Vaikka Naruto ei katsahtanutkaan lopputunnista taakseen kertaakaan, hänestä tuntui silti, että Sasuke katsoi häntä koko tunnin. Poikien välille oli syntynyt jonkinlainen sanaton ja katsekontaktiton yhteys. He olivat tietäneet toistensa olemassa olosta vasta neljäkymmentäviisi minuuttia, mutta samalla heistä kummasti tuntui kuin he olisivat aina tunteneet toisensa.

Eivätkä he edes tienneet toistensa nimiä, muuta kuin tunnin alussa pidetyn nimikyselyn perusteella.

Eivätkä he välttämättä koskaan saisi selville, että he olivat lähtöisin samasta kylästä, he olivat olleet samaan aikaan sairaalassa äitinsä vatsassa, ja että he olivat molemmat enemmän hirviöitä kuin ihmisiä.

Kesäloman jälkeen ensimmäinen tunti meni istuessa ja kesälomien kuulumisien kuuntelemisessa. Kaikilta kysyttiin vuorollaan kesäloman tekemisiä, ja melkein kaikki kertoi erilaisista reissuista perheen kanssa.

Paitsi Naruto ja Sasuke, joilla ei perhettä ollut.

"Entä Naruto, millanen sun kesälomas oli?" Sasori kysyi koettaen saada ääneensä kannustavaa sävyä.

"Siinähän se meni..." Naruto mutisi, mutta ei suostunut Sasorin suositteluista huolimatta jatkaa.

Mitä hän oli tehnyt kesälomalla? Pysynyt kotosalla ja katsonut televisiota. Ei hänellä ollut kavereita, joiden kanssa pitää hauskaa. Eikä hän uskaltanut kaupungille lähteä kuin pakon edessä, sillä kaupungillahan oli kaikki hänen entiset luokkakaverinsa.

"Entäpä Sasuke, mitä sä oot tehny kesälomalla?" Sasori kysyi ääni hieman värähtäen, mutta yllättävän hyvin mies pysyi tyynenä.

"Nukkunu, syöny, eläny ylipäätään, muu ei sitte teille kuulukkaan." Sasuke tuumasi, eikä myöskään suostunut sen enempää kertomaan omasta lomastaan.

Sasuken loma oli mennyt kierrellessä Konohan katuja, lähinnä synkimpiä sellaisia. Hän halusi olla rauhassa, mutta hän ei halunnut viettää kokonaisia päiviä omassa asunnossaan.

Välituntikellon kilahtaessa, Naruto esitti etsivänsä jotain repustaan, jotta hänen ei tarvitsisi heti lähteä muiden luokkalaisten mukana välitunnille. Hän ei tiennyt olevansa ainoa, joka vitkutteli pahimman ryysin ohi menemistä.

Sasuke istui kuin tatti vielä paikoillaan, katse blondissa pojassa. Vasta muun luokan lähdettyä, mustahiuksinen nousi ja niin teki blondikin.

Naruto meni edeltä ulos luokasta, mutta Sasuke tuli tiiviisti kannoilla, mitä Sasori katsoikin hieman varautuneesti. Ei kai Sasuke päättänyt kiusata Narutoa?

Sasuke kuitenkin antoi Naruton laittaa kengät rauhassa jalkaansa. Tosin, ongelmana oli vain se, että heidän luokkalaisensa potkivat Naruton kenkiä jo käytävän toisessa päässä.

Naruton siniset silmät katsoi hetken valkoisten kenkien perään, mutta poika kääntyi sitten poispäin, lähtien sukkasillaan kävelemään alakerran käytävään, joka oli aina tyhjä. Siellä hän vietti yleensä välituntisin aikaansa, jos ei juuri jaksanut olla kiusattavana.

Sasuke katsoi hetken Naruton perään, kunnes rusautti omat kenkänsä kiinni. Niiden kiinnitys oli jo läheisesti verrattavissa siihen kun olisi kytkenyt vauhkoontuneen norsulauman ketjuilla kiinni. Oli siis aika raskastekoiset kengät.

Sasuke nousi seisomaan penkiltä ja lähti kävelemään käytävän toiseen päähän, saaden helposti tilaa vanhemmiltakin oppilailta.

Mustahiuksinen käveli suoraan kohti Naruton kenkiä potkivia poikia.

"Onko teidän vanhemmat niin köyhiä, ettei voi ostaa edes jalkapalloa vaan pitää varastaa toisten kenkiä potkittaviksi?" Sasuke kysyi vihaiseen sävyyn, saaden pojat lopettamaan nopeasti potkimisen ja vilkuilemaan toisiaan hermostuneesti.

"Älä viitti, se on sentään Naruto, tosi rasittava tyyppi. Ei ikinä puhua pukahda, ja vaikuttaaki tosi ärsyttävältä." Yksi pojista sanoi. Tämä oli se heidän luokkansa kovis tyyppi.

Sasuke mittaili tuota hetken katseellaan. Todennäköisesti poika ei ollut koskaan edes yrittänyt olla ystävällinen Narutolle. Sasuke tömäytti toisen jalkansa voimalla vieressään olevalle penkille.

"Tehdään diili. Jos sä saat nämä kengät auki ja pois mun jalasta, saat pitää ne, ja Naruton kengät. Jos et, mä saan Naruton kengät." Mustahiuksinen sanoi hymähtäen.

Kengät näyttivät todella kalliilta, joten poikien oli melkein vaikea uskoa silmiään, että ne oli todellakin kolmasluokkalaisen käytössä ylipäätään. Tuollaiset olisi sopinut paremminkin jollekki rokkarille, jonka ei tarvitsisi tosin koskaan kävellä minnekkään.

Mutta Sasukella oli keino saada juuri sellaiset tavarat mitä halusi.

Mikäs siinä, pojat koettivat napsauttaa Sasuken kengän auki.

Yhtä hyvin noita olisi voinut käskeä siirtämään paljain käsin koulurakennus kilometrin päähän sen nykyisestä sijainnista.

"Miten helvetis tälläset saa edes jalastaan?!" Kovis poika kysyi yritettyään muutaman kerran vääntää kenkää auki saamatta sitä edes narahtamaan.

"Ihan yksinkertaista." Sasuke tuumasi nykäisten kenkien solkia juuri vastakkaiseen suuntaan, mihin pojat olivat minuutti tolkulla kiskoneet.

Pojat eivät olisi voineet näyttää paljon nöyryytetyimmiltä antaessaan Sasukelle Naruton kengät.

Sasuke nautti tilanteesta, vaikkei ollutkaan päässyt hakkaamaan ketään tai muuten paljon isottelemaan. Pieni pila päivässä pitää mielen virkeänä.

Mustahiuksinen lähti kävelemään Naruton kengät kädessään kohti alakerran käytävää, minne oli nähnyt blondin sujahtavan piiloon.

"Täälä olis sun kengät." Sasuke sanoi yrittäen olla kuulostamatta liian ystävälliseltä tai huolehtivalta.

Naruto katsoi hämillään valkoisia kenkiään, ennen kuin hymyili kiitollisena.

Sasuke joutui hieman kiemurtelemaan, sillä hänestä tuntui hassusti siltä kuin jokin hänen sisällään sulaisi tuon hymyn nähdessään. Onneksi välitunti loppui juuri ja kello soi kutsuen oppilaita takaisin kotiluokkiinsa.

"Tuus nyt sieltä, että keritään tunnille." Sasuke sanoi koettaen kuulostaa yhä kylmältä ja etäiseltä.

Naruton hymyilevä nyökkäys kuitenkin sulatti kylmyyden samantien. Mikä tuossa pojassa oli niin erikoista, että se sulatti jopa Sasuken pelkällä hymyllään?

Eihän hänellä pitäisi olla mitään lämpimiä tunteita ihmisiä kohtaan? He olivat säälittäviä olentoja. Ja Naruto oli ehdottomasti heikoin ihminen, mitä hän oli koskaan nähnyt. Luulisi että Sasuken kaltainen jätkä pitäisi seurasta, jossa muutkin olisivat vahvoja. Tai pikemmin mustahiuksinen liikkuisi yksin.

Mutta niin vaan seuraavalla välitunnilla, Sasuke hakeutui oma-aloitteisesti Naruton seuraan.

Naruto ei vastustellut, vaan vaikutti koko ajan pirteämmältä ja rennommalta. Sasukekin huomasi koko ajan nauravansa enemmän Naruton jutuille mitä murjotti.

Pojat olivat yhä muiden seurassa samanlaisia kuin ennenkin. Kahdestaan ollessaan, nuo olivat selvästi vapautuneempia, rennompia.

Sasori sai huokaista helpotuksesta. Hän oli selvinnyt jo kaksi kuukautta, ilman valituksia siitä, että Sasuke kiusaisi Narutoa. Muita valituksia hän toki sai, esimerkiksi kerran Sasuke oli uhannut tosissaan hakata Naruton kiusaajan, ja olisi varmasti hakannutkin jos Naruto ei olisi mennyt väliin.

Mutta joka tapauksessa, rehtorikin sanoi, että tämä oli paras järjestely.

Sasuke tuntui vaistoavan joka tilanteessa, että hänen oli turha kiusata Narutoa koska tuota kiusasi jo kaikki muut heidän koulussaan. Sen sijaan tuo asettui puollustamaan heikompaa Narutoa.

Vähitellen pojat olivat alkaneet yhä enemmän viettää aikaa koulun ulkopuolellakin yhdessä.

"Sasuke, otakko sä mehua vai maitoa?" Naruto huikkasi keittiöstä olohuoneeseen.

"Ai oliko siellä vielä mehuakin? Ota sä vaan mitä tahdot, mutta tuo mulle vaikka maitoa." Sasuke huikkasi.

Naruto oli nopeasti kotiutunut hänen luokseen. Blondi kävi Sasuken luona vähintään kerran päivässä, eikä Sasuke siitä valittanut. Oli vain mukavaa kun oli vähän elämää muuten hänelle yksikseen asuttavaksi isossa asunnossa.

Naruto tuli olohuoneeseen ja ojensi Sasukelle kupin maitoa ja istui itse sohvalle nostaen polvet syliinsä ja juoden samalla omasta kupistaan maitoa.

"Mitä sieltä tulee?" Blondi kysyi katsoen televisiota.

Sasuke piti Naruton luontevasta tavasta olla hänen kanssaan. Vaikka voisi kuvitella pojan puhuvan vain siitä, miten häntä oltiin kiusattu koko koulussakäymis aikansa, Naruto ei ollut maininnut asiasta mitään. Ei edes vihjannut.

Toisaalta Sasuke oli siitä kiitollinen. Hän ei olisi jaksanut puhua aiheesta, mistä itse tiesikin jo arvaamallakin kaiken. Mutta toisaalta, jos Naruto olisi kertonut hänelle kaiken, Sasukella olisi hyvä syy ajaa seuraavana päivänä kouluun panssarivaunulla ja jyrätä sillä koko koulu maantasalle oppilaineen...

Mutta Naruto varmasti tiesi sen, eikä nimen omaan siksi kertonut mitään.

"Televisiosta tulee joku k-18 elokuva. Ja tuo mies on pääosassa. Nyt hänen selkänsä takaa tulee ihmissusi..." Sasuke sanoi laiskalla äänellä. Mokomat verilöylyelokuvat ei tehnyt häneen mitään vaikutusta, vaikka ne olikin ihan hauskoja.

Kuvaruudun tärähtäessä epäilemättä ihmissuden hyökätessä ja jonkun huutaessa tuskissaan, Sasuke itse hätkähti kuullessaan lasin putoavan maahan.

Naruto tuijotti television ruutua siniset silmät selällään ja tärisi kauttaaltaan. Pojan kädet puristivat rystyset valkoisina laihoja jalkoja, jotka pysyivät enää tuurin apulla sohvan reunalla.

Sasuke nappasi salamana kaukosäätimen ja sulki television. Hiljaisuus vallitsi huoneessa, lukuunottamatta Naruton mieletöntä tärinää. Blondi alkoi tosin jo hiljalleen rauhoittua, mutta vapisi yhä päästä varpaisiin.

"Naruto?" Sasuke kysyi varovasti hilaten itsensä sohvalla aivan Naruton viereen ja veti hitaasti tuon itseensä kiinni silitellen tuon pörröisiä, kultaisia hiuksia.

Naruto ei vastustellut, vaan painoi päänsä Sasukea vasten lopulta nojautuen tuohon kokonaan.

"Olisit sanonu aiemmin ettet pidä kauhuelokuvista..." Sasuke sanoi hiljaa siirtyen Naruton hiuksista silittämään tuon hartioita rauhoittavasti.

Mustahiuksinen ei ollut koskaan joutunut suojelian rooliin tällä tavalla. Hän ei ollut ennen Narutoa joutunut suojelemaan ketään, mutta siinä hän istui lohduttamassa toista poikaa, joka pelkäsi kuvitteellista, tietokoneella tehtyä ihmissutta.

Hän tosin ei jostain syystä ajatellut Narutoa naurettavana.

"M... Mun pitää varmaan... Lähteä kotiin... Kello on jo paljon..." Naruto mutisi rauhoituttuaan ja irtautui Sasuken lämmöstä ja turvasta.

Blondi nousi sohvalta ja käveli nopeasti eteiseen.

Sasuke katsoi toisen perään yrittäen saada sanoja suustaan, mutta jotenkin ne takerteli pahemman kerran. Naruto tosin oli oikeassa, kello oli jo yksitoista yöllä. Ainakin siihen nähden oli jo myöhä, että vielä oli keskiviikko ja huomenna pitäisi herätä ajoissa kouluun. Ja Naruton pitäisi vielä kävellä kotiin.

Vasta viisi minuuttia myöhemmin Sasuke tajusi tehneensä emämunauksen.

Hän oli päästänyt Naruton Konohan yöhön yksin, vaikka tuo oli paniikissa elokuvan takia.

Mustahiuksinen veti ennätyksellisen nopeasti kengät jalkaansa ja takin hän nappasi mukaansa lähtiessään vauhdilla blondin perään.

Syksy oli jo väistymässä talven tieltä ja ilma huurustui jo hengittäessä. Kaupunki vaikutti äänettömältä hirviöltä, joka vain vaani saalistaan yön pimeyden turvin. Vaikka Konoha oli pieni kaupunki, ei ollut ensimmäinen kerta jos joku umpikännissä oleva kaljamaha raiskaisi viattoman ohikulkian ja jättäisi jäätymään ojanpohjalle.

Sitä Sasuke ei halunnut Narutolle tapahtuvan.

Sasuke veti takkiaan päälleen samalla kun juoksi minkä jaloistaan pääsi. Kirpeä ilma pisteli keuhkoissa saaden mustahiuksisen olon pahenemaan nopeasti.

Narutolla oli viiden minuutin etumatka. Se ei onneksi ollut paljon, mutta Sasukelle se oli liikaa. Hän oli liian peloissaan blondin puolesta.

Mitä tahansa saattoi tapahtua kolmasluokkalaiselle, joka harhaili yksin pimeillä kujilla.

Sasuke juoksi katulampun valosta toiseen. Välillä kaikki valaistui selkeästi oranssin sävyissä, välillä taas kaikki pimeni kuin olisi astunut pohjattomaan kuoppaan. Liikennettä Konohassa ei ollut, eikä ainoassakaan ikkunassa ollut valoja enää.

Ihmiset menivät yllättävän varhain nukkumaan. Arkipäivä ehkä vaikutti siihen.

Lopulta katuvalojen varjoissa, Sasuke näki viiden hengen porukan. Hän oli jo juoksemassa ohi, mutta mustat silmät kiinnitti huomionsa maassa olevaan vielä yhteen henkilöön.

Kyseinen henkilö oli selvästi paljon muuta porukkaa nuorempi ja sen lisäksi reilusti alakynnessä.

Mustat silmät täyttyivät ensin silkasta vihasta, minkä jälkeen ne värjäytyivät kokonaan mustapunaisiksi. Sasuken selästä työntyi esiin kaksi valtavaa kättä, jotka olivat kokonsa puolesta enemmän siivet kuin ylimääräiset kädet. Lisäksi valkea iho muuttui nopeasti violetin sävyiseksi ja hiukset saivat pituutta ja muuttuivat harmaiksi.

Tälläinen Sasuke todellisuudessa oli.

Samaan aikaan kadulla neljä miestä painoi pientä poikaa maahan. Poika oli yhä lievässä shokissa kauhuelokuvan jäljiltä, mutta hän ei itkenyt tai huutanut apua. Aivan kuin hänellä olisi ollut keino selvitä tilanteesta, muttei vain käyttänyt sitä.

Viides miehistä avasi housujensa vetoketjun ja laski housujaan reisiin asti.

"Älä pelkää, sä tuut nauttimaan tästä aivan varmasti. Oon mä sentään ennenki tätä tehny, ja aina ne on jääny kerjäämään lisää." Mies sanoi samalla kun kumartui pienemmän pojan ylle tarttuen toisella kädellään tuon housuihin muiden pitäessä poikaa paikallaan.

Samassa mies iskettiin asvalttiin sellaisella voimalla, että vain onnetar oli pitänyt tuon elossa.

"Kosketki Narutoon vielä likasilla kynsilläs niin revin sulta raajat yksitellen irti... Ihminen." Demonimainen ääni sanoi kuiskaten, mutta ääni kuului silti selkeästi kaikkien vielä tajuissaan olevien korviin.

Narutoa pidelleet neljä miestä tarttui paniikissa aseisiinsa ja avasivat tulen. Mikä helvetti tuo oli!?

Pian he kuitenkin saivat huomata ampuneensa pelkkää ilmaa.

"Kaipasitte?" Demonimainen ääni kysyi miesten takaa ennen kuin valtava käsi iski jokaisen miehen yhdellä iskulla päin kadun seinämiä.

"Hyvä, en mäkään teitä..." Nyt harmaahiuksinen poika sanoi lipaisten huuliaan.

Hänellä oli jano. Ja hän janosi verta.

Poika hyökkäsi tajuttomia miehiä kohti murhanhimo kiiluen punamustissa silmissä. Jos hän halusi verta, kukaan ei estäisi häntä juomasta verta.

Sasuken hyökkäys kuitenkin loppui lyhyeen, sillä poika iskettiin maahan voimalla, joka olisi tappanut... ei, vaan murskannut tavallisen ihmisen.

Sasukelle isku ei sinänsä vaikuttanut kivuliaalta vaan se, että hän oli ensimmäisen kerran saanut selkäänsä. Kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti.

Punamusta silmä kääntyi vihaisesti mulkaisemaan hänen selkänsä päällä istuvaa hahmoa.

Se oli Naruto. Tai oikeastaan Naruton oikea muoto, nelihäntäisenä.

Neljä liekkimäistä häntää halkoi ilmaa hahmon istuessa Sasuken selän päällä hajareisin. Vähitellen demonimainen ulkomuoto kaikkosi, ja tilalle tuli yhtä häntää äkäisesti heilautteleva Naruto.

Verenpunaiset demoninsilmät katsoivat tiukasti Sasukea.

"Heikompia ei tapeta. Onko selvä?" Naruto kysyi vihaisella sävyllä. Sasuke muuttui vähitellen takaisin ihmisen hahmoonsa. Hän tunsi olonsa nöyryytetyksi, mutta hän oli myös ihmeissään.

Osin jopa... kiitollinen.

Poika oli pitkän aikaa Naruton alla hiljaa, kunnes sai äänestään taas kiinni.

"Ei, mutta antaa tämän kerran olla. Eihän he onneksi kerinnyt loppuun asti." Sasuke mutisi.

Naruto nousi seisomaan Sasuken päältä ja muuttui tavallisen ihmisen näköiseksi. Kysymyksiä oli monta vielä, mutta ensin heidän pitäisi päästä täältä pois. Miesten ammuskelu ja heidän pitämät äänet herätti varmasti monia ihmisiä pitkän matkan säteeltä.

"Mennään teille, sinne on lyhyempi matka." Sasuke sanoi ja Naruto nyökkäsi käyttäen hieman poikkeavaa chakraansa hypätessään katolle ja lähtiessään hyppimään kattoja pitkin eteenpäin.

Sasuke tuli heti hänen perässään.

Naruto avasi nopeasti asuntonsa oven, eikä laittanut valoja päälle mennessään peremmälle huoneeseen. Parempi ettei kukaan tiennyt heidän olleen edes hereillä tällä hetkellä. Heitä ei yhdistettäisi niin herkästi viiteen tajuttomaan mieheen.

Tosin, tuskinpa heitä muutenkaan yhdistettäisiin.

"Mikä hemmetti sua vaivaa? Ei ihmisien kimppuun käydä tuolla tavalla!" Naruto sanoi niin kovaan ääneen kun uskalsi herättämättä naapureita.

Sasuke vaikutti hieman yllättyneeltä.

"Mitä, olisko pitäny antaa raiskata sut? Älä naurata, ihmiset ovat vain yksi laji miljoonien joukossa. Eikö kärpästä saisi tappaa siksi että se on kärpänen ja sattuu ärsyttämään?" Sasuke kysyi otsa rypyssä.

Mikä ihmisistä teki niin erikoisia, ettei heitä saisi tappaa? Ihminenhän tappoi monia eläimiä, mutta jos jokin eläin tappoi ihmisen niin siitä vedettiin mieletön huuto.

"Kyllä mä olisin jotain keksiny... Kärventäny vaikka sen miehuuden tai jotain..." Naruto sanoi joutuen tosissaan elehtimään ettei huutaisi kurkku suorana.

Hän kuitenkin tajusi Sasuken olleen oikeassa. Tuossa tilanteessa voimakeinot oli kai ihan sallittuja.

"Mutta ei silti tappaa tarvitse!" Naruto sanoi vielä mutta hiljeni sitten, minkä Sasuke tulkitsi erävoitoksi hänelle.

Hetken poikien välillä vallitsi hiljaisuus, minkä rikkoi vain Naruton asunnon kello, joka tikitti hiljaa kohti keskiyötä.

"Kauan sä oot tienny?" Sasuke kysyi, mutta hänen ei tarvinnut tarkentaa kysymystään, sillä Narutolla oli sama kysymys juuri mielessään.

"Suunnilleen kuusi vuotiaasta. Entä sä?" Naruto kysyi rauhoittuen jo äskeisestä raivonpuuskastaan.

"Suunnilleen myös kuusi vuotiaana." Sasuke vastasi.

He olivat siis olleet kuusi vuotiaista asti tietoisia olevansa eri lajia kuin ihmiset. Kova pala niin nuorena pitää suunsa kiinni asiasta.

Pojat olivat taas hetken hiljaa, kunnes Naruto ryhdistäytyi hieman. Sasuke jäisi hänen luokseen yöksi, siitä ei edes keskusteltu. He hakisivat pojan koulurepun seuraavana päivänä heti aamusta.

Blondi lähti laittamaan Sasukelle petiä, sillä hänellä ei ollut parisänkyä, toisin kuin Sasuken asunnossa.

Sasuke seurasi Narutoa makuuhuoneeseen, ja otti kaapista peiton ja tyynyn itselleen.

"Tuota... Mitä lajia sä oot?" Naruto kysyi ujosti, ja Sasuke näki pojan poskien punertuneen.

Olihan se outoa kysyä tuolla tavalla ystävänsä lajia kun kaksi kuukautta oli kuvitellut tuntevansa toisensa läpikotaisin.

"Bakemono. Se viittaa siihen etten mä oo ihminen, mutten kuitenkaan vampyyrikään. Entä sä?" Sasuke kysyi samalla kun veti päällysvaatteet pois yltään ja kävi makaamaan pedilleen.

"Kyuubi. Viittaa yhdeksänhäntäiseen demonikettuun." Naruto sanoi asettuen myös yövaatteet vaihdettuaan makaamaan sängylleen, mutta jäi katsomaan Sasukea, joka hymyili hänelle hieman.

"Sun nimessä oli vähän enemmän mielikuvitusta kuin mun nimessä." Mustahiuksinen sanoi hieman naurahtaen. Olisipa hänkin keksinyt jonkun mielikuvituksellisemman.

"Oikeastaan mä löysin sen netistä. Ja Sasuke... Kiitos... Kiitos siitä että autoit mua aiemmin..." Naruto änkytti lopun nolona.

Sasukella loksahti suu rakoselleen. Jaa nyt hän oli siis tehnytkin oikein!? Mokomakin Naruto...

Poika kuitenkin kurkotti pörröttämään nuoremman hiuksia.

"Ole hyvä vaan. Mutta nyt unta tupaan, ettei mennä zombeina huomenna kouluun."