Kahvilassa oli ihmeen rauhallista vaikka paikalla oli juuri ollut humalainen käärmemies. Pain oli taas lähtenyt jonnekkin Konanin kanssa, ja muut jäivät melkein tyhjään kahvilaan. Deidara ja Gaara haukkuivat Tobia, jolla ei ollut mitään ajatusta mitä tapahtui. Hidan oli
löytänyt jostain kynän ja oli piirtänyt käteensä ison Jashin-sympolin ennen kuin Kakuzu oli alkanut valittaa hänelle mustekynien aiheuttamista myrkytyksistä. Tosin sillä ei ole mitään väliä, kun Hidan on kuolematon, mutta kuitenkin. Sasori piileskeli pöydän alla ja Neji istui kassan edessä ajatellen, miten ihmeessä hän oli suostunut tälläiseen nöyryytykseen.

Sitten Pain ja Konan ilmestyivät kahvilaan, ja Pain meni kysymään Tobilta jotain. Sitten hän tuli ulos sokeripussin kanssa ja sanoi:
-Tällä me ostamme imurin! Muut tuijottivat Painiä ihmeissään ja katsoivat sitten Konania.
-Pain löysi maasta ilmoituksen, jossa luki "Myydään paska imuri paskalla. Ps. Paska = kulta, raha, sokeri." Konan huokaisi ja huomasi Painin aukaisseen sokeripussin. Konan kiskaisi sen Painin kädestä ja lähti kävelemään ulos. Pain iski silmänsä Nejiin ja kysyi Konanilta:
-Kuka tuo on?
-Hän on uusi työntekijämme. Konan huokaisi.
-Minä en muista palkanneeni ketään. Pain hieroi leukaansa miettiessään.
-Hän tekee meille korvaavaa työtä ja hän tuli silloin, kun vaahtosit lattialla. Konan ei tosiaankaan kestänyt Pain muistia. Hyvä että hän edes muisti Akatsukilaisten nimet. Pain nyökkäsi pikkuisen ja lähti ovelle päin.

Muut Akatsukilaiset ja Gaara jatkoivat mitä ikinä nyt olivatkaan tehneet, toisin kuin Neji, joka tuijotti Painin jälkeen. Paikka alkoi tuntua painajaiselta. Psykokokki, huonomuistinen johtaja, hulluja miehiä mekoissa, kasvimies ja kalatyyppi. Hullumpaa paikkaa sai etsiä oikein kauan aikaa.

Eipä kestänyt kovinkaan kauan aikaa, kun Pain tuli jo takaisin imurin kanssa. Kahvilan työväessä siniharmaa, pyöreänmallinen imuri herätti ihmetystä.
-Tuo... On siis imuri... Deidara mutisi ja nuolaisi sitä käsisuullaan. Sitten hän jatkoi työntäen kieltään ulos:
-Maistuu ällöttävältä. Sasori tökki imuria ja mutisi:
-Ei kovin taiteellinen... Hidan ei vaivautunut edes menemään sen lähelle vaan nojasi kassaan tuijottaen uutta härveliä.
-Tuohan on helvetin ruma. Hidan sanoi Kakuzun mutistessa jotain rahanmenosta. Vaikka se ostetiin sokerilla. No, Gaara tökki sitä hiekalla turvaetäisyyden päästä. Neji vain tuijotti sitä istuen lattialla. Kisame ei jaksanut edes vaivautua tulemaan ovelta pois.

Pain laittoi imurin samaan kaappiin, jossa oli kaikkien Akatsukilaisten ja Gaaran ja Nejin vaatteet ja varusteet. Sitten Konan ja Pain lähtivät hoitamaan "tärkeitä" asioita. Aivan varmasti Pain, me kaikki uskomme sinua.

Ja jälleen kerran henkilökunta jatkoi mitä olivatkaan tekemässä. Mutta jotenkin minusta tuntuu, että olemme unohtaneet jonkun kaiken ulkopuolelle. Ja kuka muu se voisikaan olla kuin rakas hiekkaruususemme, joka on jätetty kylmästi pihalle kuin peruna.

Lapsenvahtimme Itachi istui ulkona yksin, ja hänellä oli tylsää. Ihme kyllä kukaan ei muistanut häntä, joten hän vain istui ja istui. Tietämättä mitään uudesta ja erittäin pahanmakuisesta imurista. Kukaan ei ollut Itachin onneksi tuonut lapsia kahvilaan. Tuskin lapset enää uskaltautuisivat ulos Gaaran hiekkahirviön jälkeen.

Itachi huomasi ison koiran kaiteen toisella puolella. Se oli, kukas muukaan, Akamaru. Akamaru hyppäsi kaiteen yli. Itachi ei pitänyt koirista. Ne pudottelivat karvoja ja kuolasivat. Hän aukaisi kahvilaan vievän oven ja työnsi Akamarun sisälle.

Akamaru haistoi puun hajun sisällä ja meni haistelemaan Sasoria, joka pyyhki pöytää. Sasori olisi kalvennut, jos se olisi nukeille mahdollista. Hän perääntyi hitaasti poispäin Akamarusta ja meni kassan luokse. Kisame puolestaan heitti Akamarun ulos Kiban vastalauseista huolimatta.
-Puupää pelkää vielä koiriakin? Hidan kysyi naureskellen. Sasori mulkaisi Hidania ja sanoi:
-No mitä itse sitten pelkäät?
-Marssilaisia. Hidan sanoi silmät pyöreinä.
-Mitä ne ovat? Deidara keskeytti puheensa Gaaran kanssa kuultuaan Hidanin vastauksen.
-Ne ovat pieniä ja vihreitä ja niitä tulee kaukaa altamme ja kaukaa yltämme! Hidan huitoi samalla selittäessään kalpenevalle Deidaralle marssilaisia.
-Miksi sitten en näe yhtään marssilaista? Sasori kysyi Hidanilta alkaen itsekkin pelätä näitä pikkuölliäisiä.
-Ilmakehä suojelee meitä. Hidan selitti Sasorille. Deidara kysyi heti perään:
-Mikä on ilmakehä?
-Se on sellainen hulahulavanne maan ympärillä. Sen takia me pystytään hengittämään. Deidara, Sasori ja Hidan olivat hiljaa. Sitten he alkoivat tehdä jotain muuta. Kukaan ei kuitenkaan puhunut mitään marssilaiset mielessään.

Paitsi tietenkin salaliittolaiset, jotka olivat tehneet uuden suunnitelman.
-Siis, Shino lähettää ötököitä tuonne maata pitkin heti, kun tulee joku sellainen hetki, että täällä on hirveä paniikki päällä. Sakura kertasi suunnitelman vielä kerran läpi.
Kaikki katsoivat Shinoa, joka nyökkäsi pikkuisen.

Kohta joku rikkoi hiljaisuuden.
-Tuntuuko teistä että ilma muuttui yhtäkkiä tunkkaisemmaksi? Deidara kysyi huolestuneen näköisenä. Muuta hengittivät syvään muutaman kerran, ja kaikki nyökkäsivät jotenkin kauhistuneina.
-Tarkoittaako tämä, että ilmakehälle on tapahtunut jotain? Gaara kysyi hiljaa kassan takaa. Kaikki tuijottivat Hidania, joka sanoi kohta:
-Luulisin niin... Kaikki vilkuilivat ympärilleen marssilaisten varalta.

Sitten Tobi aukaisi keittiön oven. Gaara piiloutui Nejin kanssa kassan taakse, mutta kaikki muut tuijottivat Tobin kädessä olevaa hulahularengasta.
-Katsokaa mitä Tobi löysi!
-Tobi! Vie ilmakehä heti takaisin! Sasori, Deidara ja Hidan huusivat kuorossa. Tobi hätkähti ja kysyi katsoen hularengasta:
-Miksi? Tekeekö se jotain erikoista?
-Tobi! Se suojelee meitä pieniltä, vihreiltä ölliäisiltä! Deidara huusi Tobille. Tobi osoitti kassaa lähestyviä hyönteisiä ja kysyi:
-Niinkuin noilta? Kaikki katsoivat Tobin osoittamaan suuntaan ja luulivat Shinon hyönteisiä marssilaisiksi. Deidara ja Hidan kiljuivat ja Sasori sanoi:
-Nyt tarvitaan... Imuria. Ylidramaattista, tiedän. Sasori kaivoi kaapista imurin ja kolautti sen lattialle. Hän laittoi toisen jalkansa käynnistysnapin päälle ja polkaisi sen käyntiin.

Hän alkoi imuroida hyönteisiä, jotka yrittivät päästä vimmatusti pois.
-Tobi! Vie ilmakehä paikoilleen! Äkkiä, ennen kuin niitä tulee lisää! Deidara huusi ja Tobi juoksi pudottamaan hularengaan ikkunasta takaisin pikkutytölle, jolta hän oli varastanut sen.

Sisällä Sasori oli laittamassa imuria paikoilleen ja Hidan ja Deidara tarkkailivat ympäristöä. Tobi kurkisti ovesta ja sanoi:
-Tobi vei sen takaisin! Muut huokaisivat helpotuksesta, paitsi Sasori alkoi imuroida kaapin pohjaa. Siellä oli jotain hiekkaa.

Salaliittolaiset tuijottivat kassan suuntaan. Paitsi Shino.
-Shino, itketkö sinä? Hinata kysyi hiljaa. Shino puisteli päätään ja oli onnellinen laseistaan.

Pain ja Konan tulivat taas takaisin kahvilaan. Lopettaisivat tuon hirveän rampauksen... Kuitenkin, heillä oli ostoskasseja mukanaan. Kun molemmat olivat vieneet kassinsa keittiöön, Zetsu päätti viedä valituksensa Painille. Hän nousi ylös ja käveli Painin luo ja sanoi:
-Tuolla ruukussa on hirveän tylsää. Vaadin jotain tekemistä sinne!Pain oli varautunut tähän ja haki kassista jonkin lehden. Hän antoi sen Zetsulle, joka aukaisi sen ja lähti tyytyväisenä takaisin ruukkuun. Kohta sieltä kuului vihellystä ja riitelyä.
-Tuo on aika suloinen... Eikä ole, on pyöreä kuin peruna! Entä tuo? Suloinen kuin salaatti. Niin, sanot sinä.

-Pain... Mitä oikein annoit hänelle? Deidara kysyi Painiltä järkyttyneenä.
-Salaattimainoksen. Pain sanoi.
-Nuo äänet pitää kyllä saada loppumaan. Konan mutisi.
-Olen varautunut siihenkin. Pain haki jonkun paksun kirjan ja koputti Zetsun kasviosaan.
-Mitä? Zetsu aukaisi kasviosansa, mutta luki vielä lehteä.
-Saat tämän kirjan, jos jätät nuo äänet pois. Zetsu katsoi kirjan kantta ja sanoi:
-Tuohan on K-18 touhua... Hän otti kirjan ja sulki kasviosansa. Muut tuijottivat Painiä naama sinisenä.

-Mikä helvetti se kirja oikein oli? Hidan kysyi odottaen jotain omituista vastausta. No, niinhän se olikin.
-Salaattiohjekirja! Tyntyntyy! MITÄ? Oli vain ihan pakko...

Salaliittolaiset päättivät lähteä muutaman minuutin päästä. Myös Neji lähti ja Gaara yritti löytää kalebassinsa. No, lopulta hän päätti kiskoa hiekat luokseen. Ja mitäs tapahtuikaan. Imuri tuli Gaaran luokse. Sasori oli nimittäin imuroinut Gaaran kalebassin hiekat kaapin pohjalta imuriin.

Gaara yritti saada hiekkojaan ulos, ja räjäytti imurin sisälmykset kahvilaan. Imuri ihme kyllä selvisi, eikä mikään vahingoittunut. Mitä nyt paikat olivat täynnä kuolleita hyönteisiä.

Hidan nauraa räkätti Gaaralle, joka istui lattialla päänsä päällä kasa hiekkaa ja muutama kuollut "marssilainen". Deidara perääntyi ötököistä mahdollisimman kauas. Kaikki muut tuijottivat imuria, joka oli vahingoitumaton.

Ja niin Gaara joutui siivoamaan kahvilasta kuolleet ötökät, vaikka se on Zetsun työtä. Lopulta hän lähti ja jätti Akatsukilaiset vaihtamaan vaatteitaan.

Kaikki menivät nukkumaan ilman muita kommelluksia. Kahvilan yötä siivitti Deidaran, Sasorin ja Hidanin puhe marssilaisista yömyöhään, ja Zetsun riitely itsensä kanssa salaattikirjasta.

Tähän öiseen näkymään lopetamme tällä kertaa!

AN. Noniin, tämä tuli nopeasti! Aloitin kirjoittamaan sitä siinä yhden aikaan tänään xD (päivällä) Ja nyt se jo tulee xD Loppu oli aika huono... Ei oikestaan voi mitään, isoimmat vitsit tulivat keskellä >___< Mutta kuitenkin! Niistä marssilaisista! Se vitsi tulee siis biologian tuntieni pohjalta xD Nimittäin kertasimme elämän edellytyksiä, ja opettaja kysyi mikä on ilmakehä. Ja yksi luokkani poika vastasi siihen "Sellanen hulahulavanne!" Ja kun opettaja oli selittänyt asian oikein ja kysyi, mitä se tekee, eräs toinen poika sanoi "suojelee maata marssilaisilta." Mitkä biologian tunnit xD Sitten... Tuo "Paska imuri paskalla!"-jutusta >__>` Tuo tuli synttäreilläni, kun keksein jostakin sellaisen "paska puhelin paskalla"-jutun. Ja kun minulta kysyttiin, miten paskan(kin) puhelimen saa paskalla, keksein siihen sellaisen jutun, että sille tyypille viiään paskaa, ja se tekee siitä puhelimen xD Taidan lopettaa kiusaamisenne tähän xD