Jälleen kerran Akatsukilaiset heräilivät aamulla. Kaikki venyttelivät kipeitä selkiään, koska paljaalla lattialla nukkuminen sattuu. No, muutama ei ollut paljon nukkunut. Arvaatte varmaan ketkä? Hidan ja Deidara. Tosin, jos olisit nähnyt juuri livenä "marssilaisia", ja joutuisit nukkumaan samassa paikassa, et varmana nukkuisi paljon.

Kuitenkin molemmat jaksoivat riehua - ehkä vähemmän, mitä yleensä, mutta kuitenkin.
-Miten oikein jaksat riehua? Sasori kysyi Deidaralta, joka kohotti kätensä ilmaan ja huusi:
-Ylipirteyden ja väsymyksen yhdistelmä on mahtava! Hidan nyökkäili taustalla. Muut huokaisivat. He olivat toivoneet, että olisi ollut edes rauhallisempi päivä.

Tobi teki kaikille aamupalaa. Ihme kyllä kukaan ei kieltäytynyt. Kun Akatsukilaiset olivat onnellisesti syöneet ylikeitetyt kananmunat, he vaihtoivat vaatteet. Hidan totesi, etä Jashin ei ollut vielä tarttunut toimeen ja polttanut mekkoja. Haahaa, Hidan, et pääse siitä koskaan eroon! Muahahahahahahahaa! Hä-häh? Niin, siis tarinaan.

Kaikki alkoivat järjestellä paikkoja takaisin yön jäljiltä, ja Pain ja Konan lähtivät ostamaan lisää tarvikkeita. Sitten ovi aukesi, ja kaikki kääntyivät katsomaan vieraita. Ja siellä olivat -TYNTYNTYY- kaksi Anbun jäsentä. Odottamatonta, vai mitä?

Molemmilla miehillä oli naamarinsa päällä, ensimmäisen naamarissa oli kissan kuva ja toisen jokin lintu. Mitä jos siis kutsutaan heitä Kissaksi ja Linnuksi, eikä Random-Anbu 1:kköseksi ja Random-Anbu 2:kkoseksi, okei? Hyvä.

-PÄIVÄÄ TALOON! Lintu nosti kätensä suoraan pystyyn huutaen tervehdyksensä täysillä kahvilaan. Kissa lätkäisi Lintua takaraivoon niin lujaa, että Linnun leuka kolahti hänen rintaansa. Kissa valitti jotain Linnulle ja vilkaisi aina välillä suu auki tuijottaviin Akatsukin jäseniin. Huuto oli kiinnittänyt kaikkien huomion, ja jopa keittiötä järjestelevä Tobi oli aukaissut luukun ja tuijotti siitä.

Kissa käveli rasittuneen näköisenä kassalle Lintu perässään. Lintu nojasi kassaan, kun taas Kissa seisoi kassan edessä kädet puuskassa.
-Olemme saaneet vihjeen, että täällä olisi rikollisjärjestö Akatsukin jäseniä. Kissa sanoi rauhallisella äänellä, josta kuului läpi äskeinen ärsytys.
-Onko täällä näkynyt yhtään? Lintu kysyi nauravalla äänellä.
Deidara ja Hidan vilkaisivat toisiaan silmiin ja alkoivat kuiskutella. Sillä välin Sasori kysyi Linnulta ja Kissalta:
-Eikö Akatsuki ole täynnä S-rankin rikollisia?
-Niin on. Lintu nyökkäsi Kissan myöntäessä asian.

Sillä välin Hidan ja Deidara vetäisivät naamalleen mahdollisimman suloisen ilmeen. Molemmat katsoivat Lintua ja Kissaa melkein kyyneleet silmissä. Hidan kosketti etusormellaan alahuultaan ja kysyi mahdollisimman suloisella äänellä:
-Naytämmekö me S-rankin rikollisilta? Deidara näytti myös järkyttyneeltä kyyneliin asti ja Itachikin alkoi leikkiin mukaan. Hän pakotti itselleen kyyneleet silmiin, ja päästi hiljaisen nyyhkyksen ulos. Sasori näytteli järkyttynyttä, ja Tobi tajusi alkaa leikkiin mukaan. Hän lysähti liikkumattomaksi ja päästi muutaman nyyhkäyksen. Kakuzu leikki lohduttavansa Hidania, joka hieroi nyt silmäänsä melkein kuin pyyhkisi kyyneleitä pois. Myös Kisame alkoi lohduttaa Itachia.

Kissa ja Lintu järkyttyivät naamarinsa takana ja alkoivat pyydellä anteeksi. Kuitenkaan Akatsukin "hirveät" rikolliset eivät lopettaneet. Kun oli jotain alottanut, niin vetäköön sen loppuun asti.

Kissa ja Lintu perääntyivät hiljaa ovelle, mutta ennenkuin he lähtivät, Lintu kurkkasi ovesta ja sanoi Kakuzulle, Hidanille, Kisamelle ja Itachille nostaen peukalonsa pystyyn:
-Hei muuten, olette hyvä pari, te neljä! Sitten hän lähti ja jätti Hidanin, Kakuzun, Kisamen ja Itachin järkyttyneenä sisälle muiden räkättäessä  hakaten maata. Kohta kaikki palautui normaaliksi. Tai siis melkein.

Kakuzu ja Hidan eivät menneet vähän aikaan toistensa lähelle ja Itachi pakeni nöyryytystä terassille. Zetsu ei välittänyt kohtauksesta vaan luki salaattikirjaa. Välillä kaikki erottivat vihellyksen kasvin sisältä.

Sitten Pain ja Konan saapuivat jälleen heidän keskuuteensa. Ja jälleen kerran Painillä oli omituisia ideoita.
-Me pidämme naamiaiset! Pain heilutti käsiään ympäri paikkoja ja jatkoi huutamalla:
-Ja minä olen LIHAPULLA! Konan paukatti Painiä päähän ja sanoi:
-EI.
-Sitten olen BATMAN! Pain huusi Tällä kertaa Konaniin päin. Ihme kyllä Konanilta ei mennyt kuulo, vaan hän sanoi:
-Ei Pain. Oikeasti.
-Hyvä on. Pain alkoi mököttää. Kohta hän nosti sormensa pystyyn meinaten sanoa jotain, mutta Konan keskeytti hänet.
-EI! Kaikki muut Akatsukilaiset eivät enää välittäneet koko asiasta.

Lopulta myös Neji ja Gaara jaksoivat raahautua kahvilaan. Kohta kaikki istuivat kahvilan lattialla, nojasivat kassaan istuen lattialla tai makoilivat lattialla. Kohta kaikki kuulivat Hidanin tuhisevan kassaa vasten. Sitten ovi aukesi ja ketkä astuivatkaan sisälle? Vanhat ystävämme Kissa ja Lintu!

Lintu nosti kätensä ylös ja huusi taas:
-PÄIVÄÄ TALOON! Hidan heräsi ja huitoi vähän aikaa pelästyneenä ympärilleen, ennen kuin lopetti ja alkoi taas nukkua. Muut naureskelivat pikkuisen. Kissa huomasi Painin ja osoitti tätä sanoen:
-Minä tiedän sinut! Pain hätkähti ja Kissa tuli lähemmäs. Kun Kissa oli Painin edessä, Pain osoitti itseään ja sanoi:
-Minä olen lihapulla. Kissa lysähti kasaan järkytyksestä.
-Pain, ystävä hyvä. Kissa sanoi. Pain tuijotti Kissaa vähän aikaa ja sanoi sitten Konanille:
-Konan, tunnenko tämän tyypin? Konan kohautti olkapäätäänsä ja Kissa sanoi:
-Et tietenkään, Anbuilla ei ole henkilöllisyyttä. Kaikki nauroivat jonkin takia, ja Kissa ja Lintu näyttivät surkeilta.
-Meilläkin on tunteet! Kissa huusi ilmeisesti itku kurkussa. Sitten hän juoksi pois Lintu perässään. He juoksivat pitkin Konohan katuja, ohittaen salaliittolaiset, jotka olivat menossa juonittelemaan. Salaliittolaiset tuijottivat Kissan ja linnun perään.

Sitten he kohauttivat olkapäitään ja menivät kahvilan nurkille. Jostakin ihmesyystä Kiba leikki räjähtävällä kunailla. Hän heitteli sitä, ja kukaan ei uskaltautunut hänen lähelleen.
-Okei, massahyökkäys ei toiminut. Shino, voitko laittaa yhden lentävän ötökän katsomaan? Shikamaru kysyi Shinolta, joka laittoi yhden ötököistään lentämään. Se lensi ikkunasta sisälle, ja onnistui pääsemään jotakin pikkuista rakoa hyväksikäyttämällä sisälle.

...

En tarkoita SILLÄ tavalla. Mokomat kaksimieliset... Höh. Sitten se lenteli ympäri kahvilaa, lenteli, lenteli... Suoraan Deidaran käsisuuhun. Deidara muuttui yhtäkkiä aivan siniseksi, ja alkoi huitoa kättään.
-APUA!! DANNAAAA! Käteni nielaisi jotakin! Lopulta  Sasori alkoi hakata Deidaran kättä, ja sai kuin saikin ötökän ulos. Molemmat tuijottivat ötökkää.
-Se... Se on... Sasori aloitti, ja Deidara lopetti huutamalla:
-Marssilainen! Mitä jos se yritti tappaa minut? Ki-Kiitos Danna.
-Käskisit Hidania tekemään välillä tälläiset jutut. Sasori huokaisi. Hidan hätkähti hereille ja mutisi:
-Hidan mitä hä? Sitten hän kopsautti päänsä kassaan ja alkoi taas nukkua. Deidara katsoi takaisin Sasoriin ja sanoi:
-Oletko järjiltäsi? Kysyin kerran ja hän meinasi leikata käteni irti! Deidara heilutti kättään.
-Entä vaikka Itachi? Sasori puuskahti.
-Hän varmaan tunkisi sen vielä syvemmälle. Deidara risti kätensä rinnalleen.
-Entä Tobi?
-Hän ei tajua mitään.
-Entä Kakuzu?
-Hän ompelisi käteni taas umpeen.
-Entä... Sasori aloitti, mutta Deidara keskeytti:
-Tajuatko, että tämä ei etene?
-Tajuan, mutta oli pakko. Sasori hymähti pikkuisen.

Salaliittolaiset kurkkasivat ikkunasta ja huomasivat kuolleen ötökän lattilla.
-Helvetti. Naruto kirosi.
-Hei, onko kukaan nähnyt kunaitani? Kiba yllätti kaikki kysymällä asiaa. Kaikki tuijottivat Kibaa suu auki, ja sitten kaikki nielaisivat äänekkäästi.

Sitten BANG!

Arvaatte varmaan mitä tapahtui. Kiban kunai räjähti. Mutta missäs se räjähti? No, varmaan arvaatte, jos sanon, että se oli pikkulasten kosto?

...

Aivan, Kiba pudotti kunain kujalle. Muutama lähellä asuva pikkupoika sattui huomaamaan sen ja veivät sen Itachille. Ennen kuin Itachi ehti heittää sen menemään, se räjähti. Ja räjäytti terassin ilmaan mukana.

Kisame juoksi katsomaan, mitä tapahtui, ja löysi rähjäisen Itachin keskeltä kuoppaa. Itachi meni puhdistautumaan keittiöön, ja kohta Pain "ylensi" hänet tilaustenhakijaksi.

Ja niin loppui muutaman tunnin kestänyt seikkailu, joka aiheutti terassin räjähtämisen ja muutaman Anbun itkemiseen. Mitä opimme tästä? Älä naura Anbuille ja älä leiki räjähtävillä jutuilla.

-Leiki mitä häh? Hidan hätkähti taas hereille, ja kaikki tuijotivat Hidania.
-Mitä oikein puhut, Hidan? Deidara naureskeli ja katsoi, kun Hidan hieroi takaraivoaan ja sanoi:
-Olin kuulevinani jotain.
-Oletko varma että se ei ollut se Jashin? Itachi mutisi istuen yhden pöydän päällä jalat ristissä.
-Jashin ei kuulosta tyhmältä naiselta. Hidan mutisi. No kiitti vaan, Hidan. Oikein kovasti.

Ja näin lopetamme tähän kauniiseen naureskeluun tämänkertaisen osan.

AN. Nonniin, aloitin tämän kirjoittamisen taas tänään, ja julkaisin sen samana päivänä >___>` *huokaisee* Ja luojan kiitos pleikkari 3:selle, muuten olisitte nähneet tämän osan vasta huomenna, jos silloinkaan >___< Mutta vitseistä! Älä itketä Anbuja. Heh, omituista huumoria, joka syntyi, kun tulin kouluun tänä aamuna xD Onnellista. Ja tuo ötökkä-juttu minulla oli valmiina jo varmaan osasta 3 asti >___>` Muokkasin sitä vain... Marssilaisilla 8D Pelätkää. Hidanin "*aseta tähän joku juttu* mitä häh?"-juttu tuli siitä, kun yleensä kun olen koneella, ja joku puhuu minulle, enkä rekisteröi sitä heti, niin kysyn aina noin. Esim jos joku kysyy "Tult laulamaan Abbaa!" niin katson ympärilleni ja sanon "laulaa mitä häh?" xD Onnellista. Toivottavasti osa kelpaa :D
Edit! OiOi! Unohdin kertoa tuosta PÄIVÄÄ TALOON-jutusta! Pikkuveljeni kaveri siis keksi sen, ja pikkuveljeni huutaa sitä aina välillä leikkiessään leegoilla xD