***takauma
"puhevuoro"
`ajatus`





Naruto istui puutarhassa puiden varjossa, vaikka juhlinta oli jo täydessä vauhdissa. Taivas oli pimeänä kielien lähenevästä syksystä ja pureva tuuli ravisteli ikävästi puiden oksia. Nuori miehenalku ei ollut juhlatuulella, eikä häntä kiinnostanut katsoa, kun muut ilakoivat. Hänellä itsellään ei ollut mitään syytä juhlaan, tai siltä hänestä ainakin tuntui. Naruto loi katseensa pimeälle taivaalle, jota peitti paksu pilvimassa. Oli helppoa enteillä jälleen uutta myrskyä.
"Kaikki on kuin ennenkin. Se ei merkinnyt mitään...", poika lausui sanat taivaalle, huomaamatta yleisöään. Naruto huokaisi raskaasti ja sulki silmänsä hetkeksi.

"Mitä noin kaunis nuorukainen tekee ulkona ja vielä ilman seuraa?"
Naruto hätkähti viereltään kuuluvaa ääntä, joka muistutti etäisesti Sasukea. Hän avasi silmänsä ja katsahti kuka puhuja oli. Pojan edessä seisoi pitkä ja komea tumma mies. Koska oli sen verran hämärää, muuta ei oikein erottanut ikkunoista kajastavassa valossa.
"Voinko istua seuraan?", mies kysyi kohteliaasti. Odottamatta vastausta sen kauemmin, hän jo istahti pojan viereen.

Nyt kun äsken paikalle ilmestynyt mies istui samalla tasolla pojan kanssa, Naruto saattoi tarkastella tämän piirteitä tarkemmin. Miehellä oli kalpeat kasvot (sen erotti jopa pimeässä), pikimustat hiukset ja lähes yhtä mustat silmät. Silti ne olivat jotenkin vangitsevat. Naruto ei saanutkaan katsettaan irti niistä, vaikka mies kääntyi katsomaan häneen.
"Olen Itachi. Saankon tiedustella sinun nimeäsi?", Itachiksi esittäytynyt mies puhui kohteliaasti ja hymyili samalla valloittavaa hymyä. Narutolla meni hetkeksi plasmat täysin sekaisin, eikä hän saanut ääntään kuuluviin. Itachin katsottua hetken odottavasti, hän käänsi katseensa punastuneena alas.
"Naruto", Naruto esittäytyi hiljaiseen ääneen. Itachi kuitenkin kuuli hänet hyvin.
"Naruto... hmm, kaunis nimi kauniilla henkilöllä. Eli siis juuri oikein", vanhempi mies lausui kohteliaisuuden luontevaan ja hieman flirttailevaan sävyyn. Sanat kuullessaan Naruto lehahti kauttaaltaan punaiseksi. Hän ei saanut änkytetyksi vastausta ja nolostui tästä entisestään. Itachi naurahti.

Naruto ja Itachi olivat istuneet ulkona jo jonkin aikaa, kun taivaalta alkoi hitaasti tipahdella sadepisaroita.
"Mitäpä jos mentäisiin sisälle pois täältä sateesta, sinullekin varmaan maistuisi juotava", Itachi ehdotti samalla nousten ylös maasta. Naruto nyökkäsi hymyillen ja tarttui miehen ojentamaan käteen. Hän pääsikin nopeasti ylös maasta ja he lähtivät kulkemaan kohti rakennusta sateen yhä yltyessä kovenevaan tahtiin.

Sasuke seisoskeli boolimaljan lähettyvillä. Hän oli tanssinut muutaman tanssin Sakuran kanssa ja luovuttanut tämän sitten jollekin Sakuran työtovereista. Ei hän miestä tuntenut, mutta koska häntä itseään ei huvittanut tanssia, oli hän mielellään antanut Sakuran mennä. Tytöllä näyttikin olevan melko hauskaa, toisin kuin hänellä. Sasuke oli nähnyt kuinka Naruto oli lähtenyt aikaa sitten ulos, eikä ollut vieläkään palannut. Kaipa se oli melko säälittävää, että hän tällä tavalla kyttäsi poikaa, mutta minkäs hän itselleen mahtoi.

Taas kerran mies loi katseensa ovelle odottavasti toivoen näkevänsä pojan ja kuten monta kertaa aiemminkin, hän ei nähnyt mitään. Sasuken ilme synkkeni entisestään, vaikka jo nyt sitä olisi voinut verrata ulkona alkavaan myrskyyn. Mies kääntyi kohti boolimaljaa, ammensi siitä uuden kauhallisen mukiinsa ja kumosi sen alas kurkustaan. Saman hän toisti kolme kertaa ennen kuin tunsi käden olkapäällään.
"Sasuke, oletko kunnossa? Olet juonut jo aika paljon ja näyttäisi muutenkin, että kaikki ei ole oikein hyvin", Sakura kysyi huolissaan. Hän oli tarkkaillut jo hetken miehen käytöstä, se poikkesi tämän normaalista vakaasta olemuksesta. Sasuke ei edes katsonut tyttöön päin, piti vain pienen tauon ja jatkoi juoman 'haihduttamista'. Sakura huokaisi ja käänsi katseensa toisaalle.
"Naruto näyttää piristyneen. Hänellä on seuraakin", Sakura mainitsi iloisena ystävänsä puolesta. Sasuke käänsi nopeasti katseensa siihen suuntaan, johon tyttökin katsoi. Hänellä kesti kuitenkin hetken ennen kuin löysi kohteensa, sillä silmät eivät olisi millään halunneet asettua paikalleen. Alkoholi alkoi jo vaikuttaa, hän oli tosiaankin nauttinut sitä liikaa liian vähässä ajassa.

Sasuken silmät leimusivat, kun hän näki kenen seurassa Naruto oikein oli. Hän olisi tunnistanut tuon miehen missä tahansa, milloin tahansa. Hän myös tiesi, että Itachi oli tullut tuhoamaan hänen elämänsä, mutta ei hänen pitänyt Narutoon koskea. Hänen Narutoonsa, jota hänkään ei saanut koskea. Sasuke oli sillä hetkellä valmis repimään miehen kappaleiksi ja olisi varmaan sen tehnytkin ellei olisi ollut liikaa silminnäkijöitä. Hetkeksi hän jättäisi pojan rauhaan, mutta jos Itachi koskisi tähän enää sormenpäällänsäkään ei lopputulos olisi kaunista katseltavaa. Ei kenellekään.

Naruto nauroi yhdessä miehen kanssa, he tulivat toimeen mainiosti. Poika ei huomannut kertaakaan kuinka hänen seuralaisensa vilkuili toisaalle. Itachi piti tarkasti silmällä veljeään ja tämän seuralaista. Hän oli itse asiassa lyöttäynyt vaalean pojan seuraan, koska oli nähnyt tämän aiemmin Sakuran kanssa ja piti poikaa niin nuorena, ettei hän tajuaisi asoiden oikeaa laitaa. Miehellä oli naurussa pidättelemistä, kun näki veljensä ottavan runsaalla kädellä ja vaikutuksetkin oli jo huomattavissa. Parhaillaan Itachi laittoi merkille kuinka Sasukella ja hänen seuralaisellaan näytti olevan meneillään riitaa. Itse asiassa sen pani merkille moni muukin. Meteli nimittäin oli sen mukainen. Ei mennyt kauaakaan, kun Sakura juoksi kyyneleitä pidätellen pois Sasuken luota jättäen tämän tuijottamaan vihaisesti veljeään. Itachin odottama tilaisuus oli tullut. Hänen olisi aika astua näyttämölle lohduttavana herrasmiehenä, pilaten pikkuveljensä ja tämän kihlatun suhteen jo alkutekiöihinsä.
"Minun pitää nyt mennä. Oli oikein mukavaa jutustella kanssasi, Naruto", mies ei selitellyt sen kummemin vaan poistui suuntaan jonne Sakura oli hetki sitten juossut.

Naruto oli ymmällään. Hänellä oli ollut niin hauskaa, ettei edes ollut huomannut ystävänsä juosseen salista, tai tai kuullut Sasuken loukkaavia sanoja tätä kohtaan. Poika lähti äskettäin kadonneen miehen perään, muttei ehtinyt kauaksikaan, kun joku tarttui hänen käteensä. Nuorukainen käännähti yllättyneenä.
"Mitä helvettiä luulet tekeväsi?!!" Sasuke karjui päin pojan naamaa. Naruto oli kuin ällikällä lyöty, hän ei nyt ymmärtänyt yhtään mitään. Sen poika kuitenkin tajusi, ettei Sasuke ollut enää selvinpäin.
"En...en minä mitään..." Naruto änkytti Sasuken leimuavien silmien katseen alla. Mies pitäisi saada jotenkin rauhoittumaan.
"Jospa menisit lepäämään hetkeksi, olo selviäisi?" Naruto ehdotti kiireesti. Heitä tuijotti monta uteliasta silmäparia. Sasuke ei sanonut mitään, mutta lähti raahaamaan poikaa viheisesti kohti lähintä kiinni olevaa ovea.

Naruto kompasteli miehen perässä. Hän päätti olla sanomatta sanaakaan, vaikka Sasuken riuhdonta sattuikin. Ainakin he olisivat pian poissa uteliaiden silmien alta. Poika ei edes tajunnut heidän tulleen huoneeseen, ennen kuin häntä raahaava mies paiskasi oven kuuluvasti kiinni perässään. Siihen kukaan salin puolella olioista tuskin kiinnitti huomiota, sillä samalla hetkellä kun ovi pamahti, ulkona jyrähti ukkonen. Myrsky oli siis alkanut toden teolla.

Sasuke käännähti kasvot edelleen raivoten kohti Narutoa. Hän paiskasi tämän kiinni seinään, aivan oven viereen, ja lukitsi taitavasti toisella kädellään pojan molemmat ranteet tiukasti tämän pään yläpuolella. Naruto katsoi edessään seisovaa miestä, nyt hieman peloissaan.
"Mitä luulet tekeväsi?! Jos haluat päästä hengestäsi, onnistuu se muutenkin kuin lyöttäytymällä Itachin seuraan! Vai oletko tosiaan niin säälittävä, että lyöttäydyt veljeni seuraan vain koska kaipasit lohdutusta?!" Sasuke karjui jälleen päin pojan naamaa. Hän ei edes tajunnut kuinka paljon satutti Narutoa sanoillaan. Vaalea poika tuijotti häntä hetken silmät ammollaan. Mistä toinen oikein puhui?
"Päästä irti, niin puhutaan tästä", Naruto ehdotti varovaisemmin. Sasuke hymähti pilkallisesti.
"Jos halusit vain pitää hauskaa, niin onnistuu se minunkin kanssani", hän tokaisi ja painoi huulensa pojan omia vasten, päästämättä irti hänen käsistään. Tällä kertaa Naruto ei jäätynyt paikalleen vaan puraisi miehen huulta saaden tämän vetäytymään irti karjahtaen. Koska pojan kädet pääsivät vapaiksi, oli hänellä tilaisuus yrittää paeta.

Naruto kurotti kätensä kohti oven kahvaa, mutta kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Sasuke oli saanut itsensä jälleen kokoon ja tarttui pojan käteen, joka kurotti kohti kahvaa. Hän pyöräytti pojan irti seinästä keskelle lattiaa ja löi tätä kasvoihin, jonka voimasta poika kaatui lattialle. Naruto ei ehtinyt reagoida ennen lyöntiä mitenkään, se oli tullut täytenä yllätyksenä. Jopa Sasuke itse oli yllättynyt omasta toiminnastaan. Vaikka hän olikin humalassa, vaikka hän ei ollut 100% tietoinen itsestään, tajusi hän silti mitä oli juuri tehnyt. Hän katsahti koukistettua kättään, joka oli puristettu tiukasti nyrkkiin ja sen jälkeen maassa makaavaa poikaa. Sasuken sisälle tulvahti puhdas suru.

Naruto ähkäisi ja tajusi hämärästi, mitä oli tapahtunut. Hänen päässään soi ikävästi ja ympärillä pyöri. Poika halusi kuitenkin nopeasti ylös, joten hän ei välittänyt kivistävästä tunteesta kasvoissaan, ei edes sumenevasta näkökentästä. Naruto sai vaivoin käännettyä kehonsa oikein päin ja kohotettua itsensä käsiensä varaan. Hän ei ollut vieläkään varma katsoiko Sasuken suuntaan, sillä hän näki edessään vain tummia epämääräisiä hahmoja. Naruto nosti toisen kätensä kipeämmälle poskelle ja alkoi tunnustella oliko jotain murtunut. Vaikka poika ei nähnyt kunnolla, hän kuitenkin tunsi ja kuuli yhtä hyvin kuin ennenkin. Hitaasti myös näkökyky alkoi palata.

Sasuke katseli kuinka Naruto vaivalla kampesi itsensä istumaan. Poika ei näyttänyt tajuavan mitä ympärillä tapahtui, mutta tunnusteli kuitenkin kasvojaan. Pojan käsi osui lämpimään, punaiseen nesteeseen, jota valui hänen silmäkulmastaan. Naruto kosketti tahmeaa ainetta ja katsahti kättään kummastuneena. Sen jälkeen pojan ilme muuttui. Rekisteröidessään aineen vereksi, poika katsahti Sasukeen joka yhä seisoi käsi nyrkissä hänen edessään. Hitaasti Naruton silmät levisivät ja muuttuivat kauhistuneimmiksi. Sasuke päätteli näyttävänsä juuri nyt todella vastenmieliseltä.

Naruto katseli Sasuken asentoa kammoissaan. Hän seisoi edelleen käsi lyöntiasennossa ja näytti siltä kuin aikoisi jatkaa vielä. Tämän ilme oli kuitenkin muuttunut tutkimattomaksi. Hitaasti mies avasi kätensä ja ojensi sen kohti poikaa, hänen katseensa ei väistynyt hetkeksikään. Tahtomattaan Naruto kavahti kättä ja raahautui siitä kauemmas. Hän veti itseään refleksin omaisesti sitä mukaa, kun Sasuke astui askeleen lähemmäs. Pian tulikin jo seinä vastaan. Poika tuijotti Sasukea herkeämättä, painautuen tiukemmin seinään. Sasuke ei enää pystynyt kontroilloimaan itseään. Hän polvistui pojan eteen ja nappasi tämän halaukseensa. Hän hautasi kasvonsa pojan olkapäähän, painaen tätä tiukemmin itseään vasten.
"Anteeksi, anna anteeksi", Sasuken ääni värisi. Naruto ei oikein tiennyt miten olisi pitänyt reagoida Sasuken äkkinäiseen muutokseen, joten hän ei tehnyt mitään.
"Anteeksi. Rakastan sinua, Naruto", Sasuke lausui sanat selkeästi ja hiljeni sitten. Naruto ei kyennyt sanomaan mitään. Hän ei tiennyt olivatko sanat totta vai valhetta, mutta ei hän osannut vastata. Oltuaan hetken hiljaa, Naruto kuuli selvästi, kuinka Sasuke tuhisi pitäen häntä yhä sylissään. Poika nosti toisen kätensä sammuneen miehen selälle ja kuiskasi hiljaiseen ääneen:
"Niin minäkin sinua"