Kuun valaisemalla kauniilla kukkaniityllä saattoi nähdä öisin erään tytön kävelemässä. Pian tuo lyhythiuksinen tyttö istahti sinisten kukkien keskelle. Hinata katseli kukkia hetken ja huokaisi. Hän ojensi kätensä erästä kukkaa kohti ja napsaisi se varren hellästi poikki. Hinata alkoi nyppiä kukan terälehtiä irti yksi kerrallaan.
"Rakastaa, ei rakasta, rakastaa..." Hinata luetteli. Viimein hän nyppäisi viimeisenkin terälehden irti ja sanoi ääni väristen:
"Ei rakasta"

Hinata koukisti jalkansa ja painoi pään polviinsa. Hetken hän vain tuijotti polviaan, kunnes kyynel karkasi hänen silmästään. Hinata ei voinut, eikä hän myöskään halunnut pidätellä itkua. Hän antoi kyynelten virrata, ei kukaan edes kuulisi hiljaista itkua keskellä yötä. Tai niin Hinata ainakin luuli.

Hinata ei huomannut kun hänen taakseen ilmestyi joku.
Pian tuo joku kiersi nopeasti Hinatan eteen  ja tarttui hänen leukaansa. Hinata säpsähti. Hän kohotti katseensa ja näki tuon jonkun väläyttävän hänelle tavanomaisen leveän hymynsä.
"Naruto-kun..." Hinata sanoi ujosti ja punastui. Naruto irroitti otteensa Hinatan leuasta ja istahti hänen eteensä.
"Mitä sinä teet täällä tähän aikaan yöstä?" Naruto kysyi yhä hymyillen.
"E-en mitään erikoista, kunhan tulin katselemaan kukkia" Hinata vastasi ujosti. Naruto katsoi hetken Hinatan itkeneitä ja punastuneita kasvoja hiukan hämillään ja kysyi lopulta:
"Onko sinulla jokin hätänä?"
"Miten niin?" Hinata henkäisi. Hän ei halunnut Naruton huomaavaan että oli hetki sitten itkenyt. Hinata olen pahoillani, mutta kyllä Naruto huomasi.
"Näytät jotenkin surulliselta" Naruto sanoi huolestuneena. Hinata pyyhkäisi viimeisenkin kyyneleen nopeasti pois kasvoiltaan.
"En minä ole surullinen" hän valehteli.

Naruto nousi seisomaan. Hetken tuijotettuaan kuuta hän kääntyi edelleen maassa kököttävään Hinatan päin.
"Tule, näytän sinulle erään kivan paikan" Naruto sanoi ja ojensi kätensä Hinatalle. Hinata tarttui Naruton käteen ja punastui vielä entistäkin enemmän. Naruto veti Hinatan ylös maasta, muttei päästänyt irti tämän kädestä, vaikka tyttö osasi seisoa ihan omin avuin. Naruto lähti kävelemään kohti metsää käsi edelleen Hinatan kädessä.
"Minne me menemme?" Hinata kysyi ujosti. Naruto katsahti tyttöön, virnisti ja sanoi:
"Kohta näet"

Pimeässä metsässä käveleminen keskellä yötä ei ollut mitään suurinta herkkua Hinatan mielestä. Ei hän silti pelännyt. Hän pikemminkin tunsi olonsa rohkeaksi kävellessään käsikädessä Naruton kanssa. Naruto katsahti vähän väliä Hinataan ja yllättyi nähdessään tämän kasvoilla iloisen hymyn. Tuolla lailla Hinata ei hymyillyt usein. Naruto oli kuitenkin iloinen, jos Hinatakin oli iloinen.

Hinata oli nauttinut kävelystä niin paljon, ettei edes huomannut Naruton pysähtyneen.
"Minne olet menossa?" Naruto kysyi huvittuneena.
"Me olemme perillä"
Hinata katsoi pientä kuun valaisemaa aukiota tiheän metsän keskellä. Aukion läpi kulki matala puro, muuten maa oli yhtä suurta ruohomattoa. Aukiolla oli muutama suurehko sammaloitunut kivi, jotka kävivät hyvin tuoleista. Kuu valaisi aukion kauniisti ja aukion ympärillä olevat puut näyttivät vain varjoilta sen valossa.

"Mitä pidät?" Naruto kysyi ja istahti yhdelle kivelle.
"Täällä on kaunista" Hinata sanoi ja hymyili Narutolle. Naruto punastui. Hinata näytti todella onnelliselta. Lisäksi Hinata näytti todella kauniilta ollessaan onnellinen. Oliko tuo hänelle hymyilevä tyttö todella se ujo ja hiljainen Hinata? Siitä Naruto ei ollut varma. Yhdestä asiasta hän kuitenkin oli varma, siitä että tuo oli se Hinata, jota hän rakasti.

Naruto säpsähti huomatessaan Hinatan tulleen aivan lähelle itseään ja putosi kiven päältä. Hinata nojasi käsillään kiveen ja katsoi sen yli maassa selällään makaavaa Narutoa. Pian Hinata alkoi hihittää kovasti.
"Mitä sinä siinä hihität?" Naruto sanoi mukamas ärsyyntyneellä äänellä ja roiskaisi vettä leikkisästi purosta Hinatan suuntaan.
Naruto nousi ylös ja alkoi roiskia enemmän vettä Hinatan päälle.
"Lopeta" Hinata sanoi, kuitenkaan tarkoittamatta sitä. Häntä hymyilytti ja hän oli onnellinen, pitkästä aikaa.

Hinata roiskaisi varovasti hiukan vettä Naruton suuntaan, nähdäkseen oliko tämä vielä mukana leikissä. Naruto hymyili huomatessaan, että Hinatalla oli hauskaa. Jonkin aikaa he roiskivat vettä toistensa niskaan ja nauroivat. Pian he molemmat olivat melkein läpimärkiä, mutta se ei tuntunut haittaavan kumpaakaan.
"Tästä saat!" Hinata nauroi ja sohaisi kädellään vettä. Hinatan hymy kuitenkin vaihtui yllättyneeseen ilmeeseen, kun hän tajusi liukastuvansa. Kaatuessaan Hinata potkaisi Naruto jalkaa, minkä seurauksena hänkin kaatui. Hetken kuluttua Hinata makasi selällään  matalassa purossa, Naruton maatessa hänen päällään.

Molemmat punastuivat rajusti. He vain katselivat hetken toisiaan, kunnes Naruto katkaisi hiljaisuuden sanomalla:
"Näytät kauniilta märkänäkin"
"K-kiitos..." Hinata sopersi. Naruto pyyhkäisi hiussuortuvan pois Hinatan kasvoilta ja painautui lähemmäs tätä. Ennen kuin hän huomasikaan, hän oli painanut huulensa Hinatan omia vasten.
Hinata säpsähti, muttei kuitenkaan työntänyt Narutoa pois. Sen sijaan hän sulki silmänsä ja vastasi suudelmaan. Heidän allaan kulkeva puro vain jatkoi solisemistaan säestäen heidän pitkän suudelmansa.