Askeleesi johtaa sinut Konohan sivukadulta toiselle. Pimeys nielee sinut sisäänsä peittäen äänet ja ihmiset mustaan viittaansa. Hiljaisuus painaa korviasi samalla tavalla kuin olisit syvällä veden pohjassa.

Pimeydessä...

Äkkiä kuulet rasahduksen takaasi. Käännyt ympäri ja samassa jokin iskeytyy voimalla rintaasi. Lennät selällesi maahan ja tunnet veren juoksevan ulos rinnastasi. Se pakenee sinua, virraten ulottumattomiisi. Olosi heikentyy nopeasti.

Tälläistäkö se oli? Kuoleminen? Jos olisit tiennyt, olisitko tappanut niitä ihmisiä aikaisemmin? Pelkän rahan takia. Oliko se sen arvoista?

"Älä tapa häntä!" kuulet huudon kuin pitkän tunnelin päästä.

Huutajan ääni ei ole hätääntynyt, vaan pikemminkin käskevä. Aivan kuin tuo olisi nähnyt useamminkin jonkun tapettavan.

"Ääh, ihminen on typerä laji, ei se ymmärtäisi puhetta. Pahantekijät saavat palkkansa kuolemalla, ja heistä kaikki ovat pahantekijöitä. Teemme palveluksen koko kaupungille, kun kitkemme heidät pois täältä," toinen ääni puhuu.

Tuon ääni on sinusta todella välinpitämätön. Silti pystyt aistimaan jotain... Jotain lämpöä tuon äänessä...

Mutta mitä?

Äkkiä näkökenttääsi piirtyy tähtitaivasta vasten hahmo. Se ei ole ihminen, tiedät sen jo. Mutta se ei ole eläinkään.

"Hän kuolee, vaikket edes iskenyt kovaa", hahmo sanoo arvioiden.

Et ole hänelle mitään merkittävää, mutta sen sijaan tappajastasi hän taitaa välittää enemmän kuin mistään muusta. Tunne taisi olla myös molemminpuolista.

"Ihminen on heikko laji. En ymmärrä miksi yrität suojella heitä."

Äänet alkavat liukua kuulumattomiisi. Silmäsi sulkeutuvat hitaasti.

"Koska jonkun on tehtävä se, muuten tappaisit kaikki vastaasi kävelevät. Mennään nyt takaisin kotiin, ennen kuin poliisit ehtivät tännekin. Sitä paitsi, täällä on kylmä."


Kuulet enää kahdet loittonevat askeleet, ennen kuin elämäsi hiipuu pois ruumiistasi.


Naruto kieltäytyi syömästä mitään sairaalassa. Pojalla oli nyt muutakin murehdittavaa kuin mokomat ruuat.

Blondi istui sängyllä risti-istunnassa ja näpräsi siroilla sormillaan lakanoita. Hän oli jo ajat sitten irrottanut kipsin kädestään ja jättänyt sen palaset keskelle huoneensa lattiaa.

Sasuke oli varmasti tappanut Kiban, koska luuli tuovansa Narutolle sillä keinolla mielenrauhan.

Mutta asiassa kävikin päinvastoin.

Ei Narutoa Kiban kohtalo kiinnostanut tippaakaan. Kuollut tai ei, mutta parempi olisi olla elossa, sillä muuten Sasukea syytettäisiin murhasta.

Vaikka Sasuke olikin melko hankala tapaus murhanhimonsa takia, Naruto ymmärsi mustahiuksista. Hänestäkin tuntui välillä, ettei ihminen ansainnut kaikessa heikkoudessaan ja itsekeskeisyydessään hallita maailmaa. Se tarkoitti vain ongelmia kun ihmiset saivat päättää.

Eläimiä kuoli sukupuuttoon vain siksi, että ihminen saisi kauniin turkiksen.

Ihmisiä tapettiin vain, jotta toinen ihminen saisi mielettömästi rahaa.

Ihmiset kärsivät toistensa käsien kautta.

Mutta olivatko Naruto ja Sasuke sitten erilaisia?

Oikeastaan kyllä ja ei.

He eivät vahingoittaneet omaa lajiaan ihmisten tavoin. Sasukelle ihmiset olivat lampaita ja bakemono itse oli leijona.

Naruto taas yritti tulla ihmisten kanssa toimeen. Virhe sekin, sillä hän yritti yleistää liikaa sitä valetta, että kaikki ihmiset olisivat mukavia tai ainakin taivuteltavissa järkiinsä.

Samanlaisia pojat olivat ihmisiin verrattuna tietynlaisen itsekkyyden takia. He halusivat pysytellä ihmisten yläpuolella, mutta eivät halunneet ihmisten tietävän heistä.

Kai heillä oli siihen oikeuskin?

Toisaalta, hehän pysyttelivät ihmisten varjossa, eikä yrittänyt syyttä suotta jyrätä ihmisten yli. No, Sasuke tottakai halusi jyrätä ihmiset maanrakoon, mutta Naruto kielsi mustahiuksista tekemästä niin.

Mutta nyt kun Naruto oli sairaalassa, Sasukella oli mahdollisuus riehua niin paljon kun ehti.

Ai että Naruto karkaisi sairaalasta? Muuten ihan hyvä idea, mutta hänellä oli vielä huono olo aivotärähdyksen takia, joten hän päätti osin siitä syystä pysytellä sairaalassa. Toinen ongelma olisi tullut vastaan, jos hän olisi yrittänyt marssia ulos sairaalasta. Lääkärit pitäisivät häntä seonneena, mistä syystä häntä lähdettäisiin etsimään.

Sehän olisi melkein yhtä paha kuin poliisin peräänsä saaminen.

Lisäksi blondi ei halunnut herättää huomiota liikaa. Jos Kiba oltiin tosiaan tapettu, hänen piti pysyä varmuuden vuoksi sairaalassa. Jos poliisi pääsisi Sasuken jäljille, hänellä olisi mahdollisuus valehdella Sasuken olleen koko illan sairaalassa hänen kanssaan.

Naruto koitti soittaa kymmenettä kertaa viimeisten kymmenen minuutin aikana Sasukelle. Puhelin hälytti, mutta vastausta ei kuulunut. Eihän Sasuke koulussa voinut olla, tuo oli varmasti saanut Kankuron hakkaamisesta väliaikaisen erotuksen.

Naruto heitti puhelimen pois käsistään kun puhelin vain hälytti ilman vastausta. Turhautunut huokaisu oli enää ainoa ääni huoneessa samalla, kun blondi kahmaisi tyynyn syliinsä ja piti sitä tiukasti rutistuksissa.

Mistä muualta hän saisi tietää mitä oli tapahtunut, jos Sasuke ei kerran vastannut?

Hänellä ei ollut montaa puhelinnumeroa Konanin ja Sasuken lisäksi. Jos tarkkoja oltiin, hänellä ei ollut mitään muuta puhelinnumeroa.
Naruto otti puhelimen käteensä hetken taas mietittyään ja soitti Konanille. Olihan se melko outoa, mutta jos hän kääntäisi oman huolestuneisuutensa pois ja antaisi sen kuvan, että oli enemmän huolissaan siitä, että Kurenai oli huolissaan... Teoriassa ihan hyvä idea.

"Hei ope, mä tarkistin vastaanottotiskiltä, onko Kiba tullut sairaalalle. Hän ei ole sairaalassa", sinisilmä sanoi heti puhelimeen. Häneltä ei onnistunut aivan luontevasti puhua puhelimeen muiden kanssa kuin Sasuken.

"Kiban äiti soitti minulle tunti sitten. Kiba on kotona kipeänä. Toivottavasti et huolestunut."

Toivottavasti et huolestunut? Ei Kiban kohtalo blondia haitannut, mutta Naruto huokaisi silti helpotuksesta. Sasuke ei ollut tehnyt mitään tyhmää.

"Ai, no hyvä. Ei kai siinä sitten sen kummempaa. Moikka", blondi lopetti puhelun melko töksähtelevästi, mutta hän oli liian helpottunut välittääkseen.

Sasuke, Naruto oli todella ylpeä sinusta.

Mitä Sasuke sitten teki jos ei ollut murhaamassa Kibaa?

Tällä hetkellä poika istui Konohan syrjäisimmän puiston penkillä ja kertasi mielessään eilisen illan tapahtumia. Hän tosiaan oli lähtenyt etsimään Kibaa, mutta pitänyt mielessään Naruton sanat.

Jos nyt tämän kerran hoitaisi homman kotiin niin kuin herrasmiehet, ihan vain Naruton iloksi.

Sasuke oli siis löytänyt Kiban ja alkanut kysellä tuolta hieman niskalenkkiotteella höystettynä faktoja siitä, mitä poika oli nähnyt edeltävänä päivänä. Kiba oli jonkin aikaa kieltäytynyt yhteistyöstä, mutta pieni hetki kivuliaassa kokovartalolukossa auttoi irrottamaan kielenkannat.

Kiba ei alunperinkään tiennyt mitä Naruto ja Sasuke olivat tehneet edeltävänä päivänä, silloin kun Ebisu katosi. Poika myönsi kuulleensa vain Naruton puhuvan huolestuneena Sasukelle liikunnantunnin alussa siitä, että oli huolissaan, ja että Sasukesta he olivat kusessa, jos juttu tulisi julki.

Muuta Kiba ei ollut tarvinnut. Hän saisi Sasukesta yliotteen, jos onnistuisi kiristämään olemattomilla tiedoilla. Etenkin Naruton kautta Sasukea oli helppo kiristää. Jos Naruto pelkäsi, tuo puhui Sasuken helposti ympäri.

Kuultuaan kuitenkin koko idean Kiban suusta, Sasukella oli kyllä hetken ollut houkuttava ajatus taittaa pojan niskat, mutta lopulta hän oli päättänyt tyytyä vain uhkailuun.

Ja jännästi Kiba olikin seuraavana päivänä kipeänä. Ei uskaltanut lähteä enää kotoaan pois.

Kibasta siis ei enää olisi vaaraa. Sasuke siirtyisi seuraavaan tehtävään.

Puistossa ei ollut Sasuken lisäksi ristin sieluakaan. Ei siellä yleensäkään ketään ollut, ellei ollut perjantai. Silloin vanhempiaan pelkäävät nuoret tulivat tänne vetämään kunnon kännit.

Muuten puisto oli kokonaan poissa käytöstä.

Tai niin yleisesti luultiin, mutta Sasuke tiesi toisin. Hän kävi täällä silloin tällöin, mutta todella harvoin.

Kaukaa kuuluva räkäinen ihmisen nauru kertoi bakemonolle, ettei hän kauan enää olisi yksin. Poika hymähti noustessaan seisomaan penkiltä. Tästä tulisi hauskaa.

Kello oli vasta puoli kolme ja koulu oli viimein kaikilta loppunut. Naruto pääsisi sairaalasta vasta parin tunnin päästä.
Sinä aikana maailma kerkesi muuttua.

"Okei, nähään huomenna koulus!"

Ääni kuului puiston toiselta puolelta. Yksinäiset askeleet kulkivat soraista tietä pitkin.

Se oli Kankuro. Aivan kuten Sasuke oli ajatellutkin.

Mairea hymy kävi Sasuken kasvoilla samalla kun tuo muuttui jälleen todelliseen muotoonsa. Puisto näytti nopeasti menettävän kaiken valoisuutensa, minkä Kankurokin huomasi.

Poika kiihdytti askeliaan.

Pakoon oli turha yrittää, Sasuke nimittäin kuuli jopa pojan sydämen lyönnit hiljaisuudessa kuin rummut.

Rummut, jotka kiihtyivät hetki hetkeltä yhtä enemmän.
　
"Joka ilta kun lamppu sammuu, ja saapuu se oikea yö."

Kankuro hätkähti niin rajusti, että hyvä ettei samantien paskonut housuihinsa. Tuon katse kiersi nopeasti puiston maaperää yhä uudelleen... ja uudelleen.

"Ilkeys nurkassa varttuu ja lapsiansa syö."

"Kuka helvetti..." Kankuro änkytti, yrittäen sitten koota itseään. Poikaa pelotti. Ääni ei kuulostanut yhtään ihmiseltä, vaan joltain demonilta. Sellaiselta joita näkee vain televisiossa.

Mutta nyt niitä kuului hiljaisuudesta, pimeydestä.

Eikä tämä ollut televisiossa, vaan ihan oikeassa elämässä.

"Kuoleman pelko herää, ne joukkoja ikkunas alle kerää"

Laulu jatkui hiljaisena, mutta ääni kaikui yliluonnollisen kovaäänisesti puistossa.

Kankuro kääntyi nopeasti kohti kotiaan ja lähti juoksemaan. Mitään ei kuulunut. Hän uskoi pääsevänsä pois tilanteesta.

"Kätesi ristiin laita, ettei perkele niskojasi taita"

Sasuke lauloi hiljaa, karmivalla äänellä. Murhanhimoinen hymy kirposi pojan kasvoille Kankuron lähtiessä juoksemaan pois.

Salamannopeasti pojan pakomatka keskeytyi, kun Sasuke lensi tuon taakse ja tarttui vauhdista isokokoisemman pojan päästä kiinni ja väänsi niskat melkein sijoiltaan.

"Sulla on ikävä tapa liueta paikalta kesken esityksen", Sasuke kuiskasi hiljaa laskeutuen muutaman siiven heilautuksella pehmeästi metrin päähän maassa makaavasta Kankurosta.

Poika yritti tuskaisasti päästä liikkeelle.

Ihminen oli sitkeä, jos oma henki oli vaarassa.

"Ristitkö kätesi? Perkele tuli jo", mustahiuksinen sanoi nautinnollisen rauhallisesti kävellen parilla lyhyellä askeleella poispäin ryömivän Kankuron perässä. Käsien näköiset siivet heiluivat uhkaavasti.

Sasuke tömäytti voimalla jalkansa Kankuron selän päälle. Poika sai tuntea nahoissaan miten painavat Sasuken kengät todellisuudessa oli.
Kyllä ne riitti iskemään veret ihmisen suusta.

"Sori, mun moka. Anna kun autan", mustahiuksinen sanoi nautinnollisesti kumartuen ottamaan kiinni Kankuron takin selkämyksestä ja kiskoi yhdellä kädellä tuon irti maasta.

"Älä... Anna armoa... Ei saa... Sattuu... Apua..." Kankuro kitisi.

"Autoitko muka Narutoa koululla? Hänelle olisi voinut käydä samoin kuin sinulle nyt. Hän olisi voinut taittaa niskansa, etkä sinä välittänyt paskan vertaa. Nyt kuitenkin maksat siitä. Katsotaan, välitänkö minä nyt kun taitan... öh... 'vahingossa' niskasi", Sasuke kuiskasi hiljaa ottaen Kankuron kaulasta kiinni toisen käden roikottaessa poikaa maanpinnan yläpuolella.

Kankuro huusi minkä kurkustaan lähti Sasuken alkaessa vääntää tuon päätä hitaasti yli taipumisrajan. Lopulta kuului vain voimakas paukahdus ennen kuolettavaa hiljaisuutta.

"Oot oikeassa, tästä tuli ihan hyvä olo. Ai, sori toi niska, se saattaa olla vähän kipeä myöhemmin, viimeistään huomenna", Sasuke lausahti hymyillen ennen kuin päästi Kankuron ruumiin lysähtämään maahan täysin velttona, suu ja silmät ammollaan.

"Tai ehkä siihen sattuu jo nyt. Mistä mä tietäsin, mä en oo kuollu kertaakaan", Sasuke jatkoi olkiaan kohauttaen.

Poika nosti pitkäkyntisen, violetin sävyisen kätensä punamustien silmiensä tasolle. Käsi oli hieman veressä. Punaisen veren näkeminen sai pojan silmät kiilumaan entistäkin punaisempina.

"Tehdäänpä tämä sitten nopeasti loppuun, pitää keritä Naruton luo vielä tämän päivän aikana", Sasuke sanoi ennenkuin avasi omituiset siipensä niin auki kun ne vain sai.

Tarvittiin muutama sekunti sekä pari valtavien siipien raapaisua ja Kankuron ruumis oli lähinnä lihamössöä, joka oli pahasti levinnyt pitkin puistoa. Koko puiston koskematon lumi oli nyt kauttaaltaan punaista.

"Odota siinä kevättä. Öitä", mustahiuksinen sanoi ennen muuttumistaan taas ihmisen näköiseksi ja lähtien sitten kävelemään takaisin sivistyksen pariin Kankuron verellä täytetty juomapullo mukanaan.

Pojan vaatteet olivat yltä päältä veressä, mutta hän ei nähnyt ketään kävellessään pois puistosta.

Sasuken askeleet suuntasivat kotia kohti. Pitäisi käydä vaihtamassa vaatteet ennen Naruton tapaamista. Eihän verisenä nyt sopisi mennä edes sairaalaan, tulisi liikaa kimuranttisia kysymyksiä.

Juuri kun Sasuke oli suunnittelemassa iltaa Naruton kanssa blondin päästessä sairaalasta, kulman takaa ajoi poliisiauto pillit soiden. Ja heti perään myös ambulanssi.

Sasukesta nuo eivät tosin ehtineet nähdä vilaustakaan, sillä poika oli ehtinyt kiertää sivukadulle ja nakkasi veripullon maahan. Loput rippeet verestä roiskui vähän minne sattui.

"Ja kaikki tottakai liikenteessä silloin kun minäkin, tyypillistä", poika sanoi hiljaa ääneen lähtien sitten taas kotia kohti.

Samalla puistosta löydettiin vain epämääräinen lihamöltti ja paljon verta.

Heti puistossa käytyään kaksi poliisia lähti jäljittämään mahdollista murhaajaa.

Ruumiin DNA lähetettiin laboratorioon vauhdilla, jotta saataisiin mahdollisimman nopeasti selville uhrin henkilöllisyys.

Tunteja myöhemmin Konohan poliisit kuvaisivat paikan jokaisen huomiota herättävän yksityiskohdan ennen puiston siivoamista.

Kankuron vanhemmille ilmoitettaisiin murhasta henkilökohtaisesti, mutta ruumiin kunnosta ei annettaisi enempää tietoa. Se olisi saanut äidin sekoamaan.

"Kyllä ihmisäidillä on varmasti mielessään myös hänen lapsensa."

Vielä nykyhetkessä, Sasuken pysäytti pitkällä matkalla kotiin ainoastaan joku täysin tuntematon juoppo.

"Mit sine oot riehun ku noi veres oot?" juoppo kysyi, vaikka hädin tuskin pysyi itsekään pystyssä.

Sasuke kohautti olkapäitään.

"Eipä taida kuulua sulle", hän tuumasi ja lähti kävelemään pois päin.

Hän oli jo melkein kotona.

Samassa kuitenkin poliisiauton äänet kantautui voimistuvasti pojan korviin.

"Tääl o joku verine hullu!" juoppo huusi juosten poliisien autoja kohti hoippuvin askelin.

Voi ku kiva.

Sasuke taisi olla vähän kusessa.

Tai ainakin veressä.

Poika ei vaivautunut edes juoksemaan pakoon, vaan jäi odottamaan poliiseja, jotka juoksivat henkihievereissä häntä kohti.

Oliko poliiseilla noin huono kunto? Kyllä ihmisten turvallisuus oli huonoissa käsissä nykyään.

"Älä liiku! Kuka olet!?" toinen poliiseista huusi ja osoitti Sasukea aseella.

Ikäänkuin se olisi auttanut.

"Oliko jotain asiaakin? Mun pitäs keritä lähtiä sairaalaan vielä tämän päivän aikana", Sasuke vastasi täysin tyynesti.

Poliisit vaihtoivat ilmeettömiä katsahduksia.

"Ikävä tuottaa pettymys, mutta teidän on tultava poliisiasemalle. Teitä epäillään vakavasta, murhasta", harmaahiuksinen poliisi sanoi vakaalla äänellä. Hän näytti toveriaan vanhemmalta ja kokeneemmalta.

"Murhasta? Mistä te niin päättelette että mä olisin jonku murhannu?" Sasuke huikkasi naurahtaen.

Mistähän mahtoivat epäillä.

"Astelkaa tänne nyt kädet esillä ja rauhassa", yksi poliiseista huusi. Tällä poliisilla kulki nenän yli vanha arpi ja hiukset oli sidottu ponnarille päähän.

Ponnari? Miehellä?

"Älkää ny housuihinne laskeko. Mulla tosin on täysi oikeus kysyä teiltä, mikä mahtaa olla teidän syy epäillä mua murhasta?" Sasuke kysyi tyynen viattomasti.

Hän tosin tunsi veripisaran virtaavan hiuksistaan alas niskaan. Hänellä oli varmasti myös kasvoissa veritahroja.

"Jos olette yhtä syytön mitä väitätte, annatte meidän ottaa DNA näytteen verestä, jota teidän paidallanne on", harmaahiuksinen poliisi huusi.
"Selvä peli, kunhan teistä pääsee nopeasti eroon", Sasuke sanoi kävellen kiltisti, mutta kunniakkaan rennosti poliisien luo ja antoi Kakashiksi osoittautuneen poliisin ottaa verinäytteen hänen iholtaan.

"Mikä on oma selityksesi tälle verimäärälle?" Iruka niminen poliisi kysyi kirjaten samalla ylös Sasuken tietoja. Tai niitä tietoja mitä poika suostui antaa.

"Huono tuuri. Sattuu kerran elämässään kävellä eri tietä kotiin niin samantien joku kersa keksii pilalla pudottaa ketsuppia niskaan", Sasuke sanoi istuen kuulusteltavana autossa kuin valtaistuimella.

Poliisit eivät vaikuttaneet aivan vakuuttuneilta. Poliiseille tottakai jäi kuva, että Sasuke oli ollut suljetussa puistossa verilöylyn aikaan, mutta koetti vain keksiä tekosyyn verelle.

Mutta matkan varrelta löytynyt verinen, tyhjä juomapullo tuki Sasuken selitystä.

Tai ainakaan poliiseilla ei ollut todisteita mistään muusta, eiväthän he tosiaan tienneet vielä kuka oli murhattu, saati kenen verta Sasuken yllä oli.

Poliisit lopulta kertoivat, mitä olivat puistossa nähneet.

"Millä mä muka olisin voinu pistää ihmisruumiin palasiksi? Ei mulla oo edes asetta tai mitään", Sasuke parahti muka hätääntyneenpänä, kun todistusaineisto todellakin alkoi viittailla hänen suuntaansa.

Kysymys oli tosin poliiseillekkin täysin hämärä. Miten Sasuke olisi voinut muussata ihmisruumiin ilman aseita?

Sasuke tosin tiesi jo olevansa pääepäilty murhasta, mutta se ei häntä paljon napannut.

Lopulta Kakashi ja Iruka päästivät pojan menemään todistusaineiston puuttuessa. He tosin sanoivat, että heidän kolleegansa toisesta kaupungista saattaisi ottaa vielä yhteyttä Sasukeen.

"Ja sitten hakemaan Naruto sairaalasta", poika tuumasi hyväntuulisesti kävellen kotiin vaihtamaan vaatteet.

Vielä tosin Kankuron juttu ei ollut selvitetty. Mutta epäiltyjä ei ollut kuin yksi.

Jolla ei ollut edes asetta.

Miten saada ihmisen ruumis tohjoksi paljain käsin?

Kuka tappoi Kankuron, jos se ei ollut Sasuke?

Nämä kysymykset kiersivät nopeasti Konohassa kaikkien huulilla.

Asia levisi myös ennen iltaa internetin kautta kaikille Konohan yläasteen oppilaiden korviin.

Tottakai siellä alettiin uskoa, että Sasuke oli ehdottomasti murhaaja. Hehän olivat nähneet omin silmin mihin Sasuke pystyi halutessaan.

Lisäksi Sasuke oli ollut liikunnantunnilla todella vihainen Kankurolle.

Sitten Kankuro katoaa, ja tämän DNA: ta löytyi sekä puistosta että Sasuken paidasta...

Kiba vielä ruokki internetin kautta huhua kertomalla Sasuken uhkailleen häntä.

Ja äkkiäkös pieni vale paisui siihen, että kaikilla oli sama käsitys; Sasuke oli kuulemma hakannut Kiban sairaalakuntoon.

Niin ihminen itsensä Jumalaksi muutti

Ainoa, jolla ei ollut tapahtuneesta mitään aavistusta, oli Naruto, joka oli yhä sairaalassa ja kieltäytyi ottamasta vastaan ruokaa.

Hän menisi kotiin, valmistaisi herkullisen ruuan ja söisi sen Sasuken kanssa.

Sairaalahuoneen oveen kuuluva koputus ei tullut oikeastaan yllätyksenä blondille.

"Ei kiitos, ei mulla oo nälkä", poika huikkasi ovelle päin.

Hän ei halunnut ottaa ruokaa, jota epäilemättä hänelle taas tarjottiin. Montakohan kertaa vielä hoitajat yrittäisivät tupuuttaa ruokaa hänelle? Monta.

Ovi kuitenkin aukesi, mikä sai Naruton kääntämään hieman kummissaan päätään ovelle. Yleensä hoitajat huikkivat oven takaa tai pyytäisivät lupaa tulla peremmälle.

Mutta tulija ei ollutkaan hoitaja.

Se oli Sasuke.

"Sasuke!" Naruto huudahti iloisesti ponkaisten vauhdilla seisomaan ja juoksi halaamaan mustahiuksista poikaa.

Sasuke ei olisi voinut paljon pirteämmältä enää näyttääkään.

"Mulla oli todellakin hemmetimmoinen ikävä sua jo", Naruto sanoi yrittäessään selvästi rutistaa Sasuken kasaan.

Vähän huonolla tuloksella tosin. Sasuken ilme ei nimittäin ollut tippaakaan tuskainen.

"Missä sä oot oikeen ollu kun ei oo koko päivänä näkyny ja miks sä et oo vastannu puhelimeen?" Naruto kysyi heti irtauduttuaan halauksesta ja katsoi terävästi Sasukea.

Sasuke vastasi katseeseen nololla ilmeellä.

"Anna anteeks sinisilmä, mä en tiedä missä mun puhelin on. Ja mä oon ollu hoitamassa pari juttua", mustahiuksinen sanoi ilkikurisesti hymyillen.

Naruto ei oikeastaan voinut kuin sulaa hymyyn.

"Mitä juttuja sä oot tehny? Syöny jonkun elävältä?" blondi kysyi samalla kun alkoi pukea sairaalavaatteiden tilalle omia vaatteitaan.

Sasuken tottakai katsoessa jokaista hänen liikettään.

"Vähän sinne päin", Sasuke sanoi hymyillen samalla.

Helvetti kun Naruto näytti hyvältä ilman paitaa ja housuja. Pelkästään bokserit jalassa. Grauh, mikä näky.

"Sasuke, mitä sä ihan tosi oot tehny?" Naruto kysyi samalla kun veti paitaa ylleen ja katsoi kulma koholla mustahiuksista.

"Eiköhän se tuu sulle tietoon myöhemmin. Siihen asti, mä haluun äkkiä kotia. Mulla on mieletön nälkä", Sasuke lausahti kävellen jo pirteästi sairaalahuoneen ovelle.

"Oota nyt hetki senki pallokala. Kyllä mä täältä tuun", Naruto mutisi naurahtaen ja vetäen vielä takin päällensä ennen kuin lähti Sasuken kanssa pois sairaalasta.

Vaikka Narutolla oli tarkat silmät ja korvat, hän ei huomannut, että vastaanottotiskillä käytiin juuri keskustelua, joka olisi kuulunut hänellekin.

Hiljainen keskustelu, josta kaikki kuiskivat tällä hetkellä ympäri Konohaa.

"Uchiha Sasuke. Se oli varmasti se hyypiö joka murskasi Kankuron paljain käsin täysin tunnistamattomaksi lihamössöksi. Ja pahoinpiteli sitä Kiba-penskaakin."

"Älä, ei kai sentään? Tai siis, onhan hän ollut melko epäilyttävä siitä asti kun muutti tänne, mutta että murhaaja. Tuskin."

"Mieti nyt, kuka muukaan se voisi olla? Hänet tavattiin samana päivänä vähän matkan päässä siitä puistosta, yltä päältä veressä. Poliisilla ei ollut tarpeeksi todistusaineistoa pojan pidättämiseen, mutta kaikkihan sen tietää että hän teki sen."

"Hmm... olet oikeassa. Mikään ei kiellä hänen olleen paikalla. Mutta mitenkäs se hänen ystävänsä? Se Naruto. Hän oli sairaalassa koko tapauksen ajan."

"Uzumaki Narutoko? Oletko aivan varma? He ovat aina ja joka paikassa yhdessä sen Sasuken kanssa. En ihmettelisi yhtään, jos Sasuke olisi hakenut hänet, vaikka ikkunan kautta mukaansa. Vai pystyykö joku vannomaan hänen olleen täällä?"

"No.. Hän kieltäytyi ruokailuista jatkuvasti... Ja sairaalan sääntöjen mukaan peremmälle ei saa mennä, jos tajuissaan oleva potilas ei sitä tahdo. Mutta sairaalassa hän oli, näin itse hänet aamulla. Hän juoksi vastaanottotiskille kuin tuli hännän alla."

"Miksi hän tänne juoksenteli, vaikka oli itse kipeänä?"

"Kysyi, että oliko Kiba sairaalassa... Ei luoja, sä oot oikeassa! Sasukenhan sanottiin hakanneen Kiban. Siksi Naruto tottakai kyseli hänen peräänsä!"

"Aivan selkäpiitä karmii. Niin pienet pojat menneet leikkelemään ihmisen hengiltä. Ties vaikka jos Naruto olisi vienyt sairaalasta leikkausvärkkejä ja auttanut niillä Sasukea pilkkomaan Kankuron ruumiin."

"Niin, ties vaikka..."

Näin se juoru levisi ja kasvoi entisestään suusta suuhun kulkiessaan.

Ja nopeasti uudet tiedot Naruton mahdollisesta mukana olosta kiersivät pitkin kylää.

Narutolla ei ollut mitään aavistusta siitä, että parhaillaan Sasukea leimattiin murhaajaksi ja häntä itseään hieman kysymysmerkin kera murhaajaksi tai ainakin murhassa avustaneeksi.

Sasuke taas ei välittänyt tippakaan, kunhan sai olla rakkaan blondinsa kanssa.

Pojat katsoivat juuri televisiosta jotain komediaa. Tai katsoivat ja katsoivat, lähinnä juttelivat niitä näitä keskenään eivätkä oikein ymmärtäneet ohjelman tarkoitusta.

"Sasuke... Tuota... Anna anteeksi", Naruto sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen melkein äänettömän hiljaa. Sasuke tosin yllättyi melkein yhtä paljon kuin Naruto olisi huutanut sen kurkku suorana.

"Mitä? Mitä sä anteeksi pyytelet?" poika kysyi ihmeissään koettaen tavoitella Naruton katsetta. Oliko jokin hullusti?

"Anteeks kun mä luulin että sä olit murhannu Kiban. Mä luulin että sä halusit varmistaa, ettei hän kerro kenellekään meidän murhanneen Ebisun", blondi änkytti nolona, mikä sai Sasuken hymyilemään.

"Ei se mitään. Mutta kyllä mä pistin sille luun kurkkuun, jotta ei paljon lähtisi asiaa levittelemään. Se oli vain kuvainnollisesti!" Sasuke lisäsi nopeasti Naruton silmien laajenessa. Luu kurkkuun? No ei ihme jos oli vähän huono olo ja jäi kotiin.

Sasuke rutisti Narutoa halaukseen, mutta mietti samalla Kankuron kohtaloa. Eihän Naruton siitä kuulla tarvinnu, eihän?

Huomenna onneksi olisi perjantai. Jos kukaan ei pääsisi koulussa puhumaan Narutolle tapauksesta, poika ei edes tietäisi siitä mitään ainakaan viikonlopun yli.

Vaan kuinka tukkia satojen oppilaiden suut?

Sitä paitsi Sasukella ei ollut lupaa mennä luokkiin, hänellähän oli väliaikainen erotus koulusta.

Kukaan tosin ei pystyisi kieltämään häntä norkoilemasta koulun kulmilla välitunneilla Naruton seurana.

Oppitunnit Naruto tosin tulisi olemaan täysin suojaton.

Se olisi huomisen murhe, jos Sasuke ylipäätään jaksaisi murehtia.

Mustahiuksinen päästi blondin halauksestaan, mutta tuo jäi hänen syliinsä makaamaan. Vasta hetken päästä Sasuke huomasi sinisilmän sulkeneen kauniit silmänsä.

Vanhempi pojista silitti hellästi nuoremman päätä tuon tuhistessa hiljaa hänen rinnallaan.

"Noin, nuku vaan", Sasuke kuiskasi hiljaa Naruton korvaan. Naruto oli tosin jo nukahtanut, joten sanat jäivät vain kummittelemaan huoneeseen.

"Huomenna tulee olemaan rankka päivä."

Samaan aikaan televisiossa helisi vuosia sitten naurettu nauru, kun joku urpo putosi autonsa kanssa itse kaivamaansa kuoppaan.