Ino asteli ulos sairaalasta ja lähti kävelemään kohti kukkakauppaa. Hän oli ehtinyt ottamaan vain muutaman askeleen, kun hän kuuli itseään kutsuttavan nimeltään. Blondi kääntyi katsomaan äänen suuntaan ja huomasi Sasuken nojailemassa läheisen puun runkoa vasten. Sasuken olemuksesta huokui rauhallisuus, mutta hänen tiukka katse ilmoitti, että hän halusi puhua vakavasti.

Sasuke siirsi kätensä puuskasta lanteille ja venytti selkäänsä, sitten hän asteli Inon luo. Lähes Orochimarumainen virne kasvoilla Sasuke kysyi:

”No, lähtisitkö kanssani pienelle kävelylle?”

Mikäli kysymys olisi esitetty Inolle alkukesästä, olisi hän lähtenyt kirkuen mukaan, mutta nyt blondista saattoi aistia pientä epäröintiä.

”Ky-kyllä se minulle sopii”, mutisi Ino epävarmalla äänellä.

Sasuke laittoi kädet oman jouninliivin taskuihin ja nyökkäsi eteenpäin päällään:

”No niin, mennään!”, lausahdus kuulosti käskylle ja Ino hätkähti.

Totuus oli ettei Sasuke ollut mikään pehmeä kavaljeeri, vaan pikemminkin kova kuulustelija. Kaksikko käveli pitkin katua ja kiipesi paikalle, jossa Shikamarulla oli tapana käydä katselemassa taivasta ja pilviä. Ino meni terassin reunalle ja nojasi etuperin kaiteeseen. Hän katseli alhaalla kadulla käveleviä ihmisiä ja avasi keskustelun:

”Onpa paljon ihmisiä liikkeellä.”

Sasuke, joka nojasi selin kaiteeseen ja katseli kirkasta taivasta, käänsi katseensa kadulle hetkeksi. Lopuksi hän murahti:

”Niinpä näkyy. Kuulehan minulla olisi yksi kysymys sinulle.”

”Esitä pois”, tuumi Ino huolettoman oloisella äänellä. Silti hän tunsi olonsa epämukavaksi.

”Leikitkö sinä Sakuran tunteilla?”, Sasuke esitti kysymyksen hyvin jäätävällä äänellä.

”En toki”, Ino totesi ja nielaisi.

”Asian on parempi ollakin sillä tapaa. Mikäli näen asian toisella tapaa, niin minä…”, vastasi Sasuke ja aktivoi Sharinganin.

”Niin sinä mitä?”, kysyi pelokas Ino.

”Minä tapan sinut ja voit olla varma, että Naruto katselee asiaa sormien läpi”, uhkasi Sasuke.

Sasuken olemus ja sanat saivat blondin vapisemaan pelosta. Hän tiesi seiska tiimin yhteisestä sanattomasta suojelusopimuksesta. Värisevällä äänellä Ino vannoi:

”Minä rakastan Sakuraa. En olisi koskaan niin julma hänelle.”

”Hyvä”, murahti Sasuke ja vaihtoi hetkessä äänensä pehmeämmäksi. ”Minulla on nälkä lähdetkö kanssani syömään?”

Ino ei ollut uskoa viimeistä kysymystä, varsinkin kun Sasuke oli äsken suorastaan kuulustellut blondia. Ino tunsi kuinka hänen vatsansa ilmoitti, ettei hän ollut vielä nauttinut lounastaan. Hieman väkinäinen hymy kasvoillaan hän hyväksyi Sasuken ehdotuksen lounaasta. Niin kaksikko lähti syömään.

Sakura oli saanut sillä välin asiakkaakseen pahimman mahdollisen henkilön. Nimittäin Tenten oli tullut päivystykseen. Hän oli saanut Leen nunchakusta naamalleen iskun. Tenten tuntui vieläkin näkevän tähtiä. Ainakin hän toivoi näkevänsä niitä, kun hän näki hoitajansa. Tenten oli tietoinen omasta lipsautuksestaan ja häpesi sitä. Hän ei vain voinut mitään, että päästi toisia asioita suustaan väärissä paikoissa ja väärään aikaan. Ehkäpä siksi, kun Leen nunchaku oli osunut Tentenin suuhun, oli Nejin ensimmäinen kommentti ollut:

”Taisi kohtalo osua oikeaan kohtaan kerrankin.”

Nyt Tenten makasi hoitopöydällä naama ja paita veressä. Sakura katseli potilastaan ja naurahti ivallisesti:

”Tekisi mieleni neuloa tuo sinun suusi umpeen.”

”Tiedän”, huokasi Tenten häpeissään. ”Mutta kai sinä voit hoitaa minut kuntoon?”, uteli Tenten vielä nöyremmällä äänellä.

”No, olen vannonut lääkintäninjan valan, joten on minun paikattava tuo sinun ylähuuli.”, selitti Sakura.

Eipä silti, Sakuran mielestä tämä oli jotenkin nautinnollinen rangaistus Tentenille. Hän näki jo mielessään, kuinka Tenten naama parsittuna muistutti aivan jänistä. Sakura pyysi Tenteniä ottamaan paidan pois, jotta voisi puhdistaa kasvot ja haavan. Tenten vastusteli aluksi, mutta suostui ja otti tahriutuneen paidan yltään. Se mitä alla oli yllätti Sakuran ja samalla hänelle selvisi, miksi Tenten ei oikein aluksi suostunut ottamaan paitaansa yltään. Tentenillä ei ollut paidan alla mitään ja heitettyään paitansa hoitopöydän vieressä olevalle tuolille, Tenten risti käsivartensa vaistomaisesti rintojensa suojaksi. Sakura naurahti:

”Voit kyllä lopettaa siveydensipulin esittämisen ja sitä paitsi olen nähnyt rintavarustuksesi aiemmin.”

Ruskeasilmä meni naamaltaan punaiseksi, mutta asetti kädet kylkiensä viereen. Sakura jatkoi kiusaamistaan puhdistaessaan toisen kunoichin kasvoja sekä kaulaa:

”No mikä sinulla oikein on? Ei tässä olla mitään intiimialue tutkimusta tekemässä vai mitä sinä odotit?”

Tenten tunsi olonsa hyvinkin tukalaksi Sakuran hoidossa. Hän odotti, kunnes vihreäsilmä sai haavan tikattua ja antoi Tentenille luvan pukeutua. Tenten kuunteli vielä ohjeet jälkihoidosta, sitten hän sanoi:

”Olen pahoillani, mikäli olen lipsauttanut jotain sopimatonta ja pyydän sitä anteeksi.”

Sakura asetti hoitovälineet paikoilleen ja kääntyi vaivautunutta Tenteniä kohti. Hän käveli  Tentenin luo, joka oli luonut katseen lattiaan. Sakura kyykistyi Tentenin edessä ja loi katseen alhaalta ylöspäin suoraan Tentenin suklaasilmiin.

”Kuulehan meillä oli sopimus, ettet sinä sano kenellekään mitään, mikäli näet minun alapäänkarvoituksen. Nyt Ino tietää asian eli petit luottamukseni.”, läksytti Sakura.

”Ei se noin mennyt. Anteeksi minä lipsautin kyllä, mutta pakon edessä ja vain Inolle”, selitti Tenten ja alkoi itkeä.

”Kerrohan miten koko juttu eteni”, uteli Sakura ja lohdutti samalla itkevää Tenteniä.

Niin Tenten kertoi, kuinka hän ja Ino olivat aiemmin keväällä olleet juhlimassa. Nuoret kunoichit olivat saaneet jostain Sakea. Ino oli ehkä saanut sitä käsiinsä. Tenten ei nyt muistanut tarkasti asiaa, mutta se oli sivuasia. He oli juoneet mukavasti Sakea, kun Tentenin päässä oli alkanut humista ja seuraava muistikuva ruskeatukalla olikin kodin WC:stä, jossa hän huomasi olevansa pahoinvoivana. Seuraavana aamuna hän oli käynyt kysymässä Inolta edellisestä illasta, mutta oli saanut jäätävän vastauksen. Sillä Ino käski Tenteniä olemaan ryyppäämättä, mikäli ei muista mitään. Vain muutama päivä heidän illanvieton jälkeen, oli Konohassa alkanut liikkua kaikenlaisia juoruja. Tyypillistä näille juoruille oli, että ne liittyivät Tentenin lähipiiriin.

”En vieläkään tiedä mitä tapahtui sinä iltana”, päätti kyynelehtivä Kunoichi tarinansa.

Sakura oli kuunnellut kasvavan raivon vallassa Tentenin tarinaa. Sakepullot, muistinhämäryys ja tyhjästä ilmestyneet juorut. Pinkkipää laski yhteen yksi plus yksi ja tajusi Inon tehneen heille molemmille ilkeän tempun.

”Shannaroo!”, kiljaisi Sakura ja löi nyrkin voimalla läpi lähimmästä lääkintähuoneen kaapista.

Tenten pelästyi Sakuran reaktiota ja oli kastella housunsa. Sakura hengitti kiivaasti ja kääntyi Tentenin puoleen:

”Halvatun blondi minä vielä opetan sille nöyryyttä. Kertomasi mukaan Ino on tehnyt sinulle saman tempun kuin minulle, eli antanut Saken joukossa Narojen ’tahdonvoiman tuhoajaa’.”

Tentenin silmät olivat aluksi suuret kuin teevadit, mutta pienenivät viiruiksi, kun hän kuuli mitä oli tapahtunut. Tenten kysyi:

”Mitä aiot tehdä?”

”Meidän on jollain keinoa saatava Ino pysähtymään. Tätä menoa Konohasta on tulossa piilotettujen juorujen kylä.”, tuumi Sakura.

”Eikös tänään ole kunoichien kokoontuminen kuumilla lähteillä. Siellä voisi tehdä jonkin kepposen”, tuumi Tenten. Nyt hän oli saanut pienen hymyn kasvoilleen.

”Totta, siellä voisi olla paikka iskeä.”, tuumi Sakura.

”Selvä, kiitos vaan hoidosta.”, sanoi Tenten ja lähti kohti ovea.

”Odota hieman!”, huudahti Sakura ja käveli Tentenin luo. ”Tuota olen huono anteeksipyytelijä, mutta tässä on  anteeksi pyyntöni itkettämisestäsi”, selitti pinkki ja ennen kuin toinen ehti sanoa mitään, oli Sakura antanut nopean suudelman Tentenin poskelle.

Tenten oli hieman hämillään ja punastui. Lopuksi hän poistui hymyillen ulos huoneesta ja Sakura otti uuden potilaan vastaan.

Oli jo alkuiltapäivä ja keskikesän aurinko paahtoi Konohaa kuin leivänpaahdin. Kadut olivat tyhjät ihmisistä, sillä asukkaat hakivat varjosta turvaa. Kadun varjoisaa puolta pitkin etenivät myös chuuninkokeiden valvojat Naruto, Hinata, Shikamaru ja Temari. Heidän päästyä erään kadun kulmaan, kuulivat Naruto sekä shikamaru, kuinka heitä kutsuttiin nimeltä. Naruto huomasi huutajan olevan Shikamarun isä Shikaku. Arpikasvoinen mies saapui nelikon luokse ja avasi keskustelun.

”Etsinkin teitä kahta Naruto ja Shikamaru.”, huohotti isä ja jatkoi, ”Epäilen tehneeni pahan virheen.”

”Mitä ihmettä on tapahtunut ja miksi se koskisi meitä molempia?”, ihmetteli Shikamaru.

”Tuota se liittyy Sakuraan. Hän kävi vain hetki sitten luonani.”, selitti Shikaku.

Samassa hän huomasi Hinatan sekä Temarin ja punehduttuaan kasvoilta hän totesi:

”Tämä olisi meidän poikien juttu.”

”Selvä”, sanoi Hinata ja vilkaisi kelloa ranteessaan. ”Kas, onpa kello paljon meidän on kiirehdittävä, jos aiomme ehtiä kuumille lähteille. Myöhästymme kohta.”

Hinata nykäisi Temarin mukaan, joka olisi halunnut jäädä Shikamarun luo. Hän tunsi olonsa kotoisaksi ollessaan miesten, etenkin epävarman oloisen Shikamarun, seurassa. Shikaku  katsoi silmät suurina Kunoichi kaksikon perään. Hän ei ollut odottanut aivan moista toimintaa hiljaiselta Hyuugalta. Nyt hän huomasi poikien selitystä odottavan ilmeen. Shikaku rykäisi ja sanoi:

”Tulkaahan, sillä tarjoan teille teet ja selitän mistä oikein on kyse.”

Pojat lähtivät seuraamaan Shikakua, kuullakseen mistä oikein oli kysymys.

Ino, Sakura ja Tenten odottivat kuumilla lähteillä jo. Tunnelma oli hyvin epäaito, sillä Ino tunsi jääneensä hieman ulkopuoliseksi kolmikon keskustelussa. Sakura tosin suuntasi aina vähän väliä katseensa Inoon ja nuolaisi joka kerta huuliaan merkitsevästi. Ino huomasi kiihottuvansa Sakuran vilkuilusta, mutta samalla häntä vaivasi Tentenin ja Sakuran supattelu.

Inon ja muiden ajatukset katkaisi Hinatan ääni, kun tämä syöksähti paikalle Temaria mekon hihasta vetäen.

”Anteeksi, että olemme myöhässä”, ujo byakugansilmä sanoi.

”Mitä turhia”, sanoi Sakura ja väläytti mairean hymynsä.

Kaikki viisi kunoichia astelivat kylpylään. Pukuhuoneessa Sakura ja Ino vaihtoivat jatkuvasti kiihkeitä katseita. Kummallakin tuntui olevan kiire lähteelle. Muut aistivat kaksikon kiihkon ja olivat hieman vaivautuneita, paitsi Temari joka läimäytti sovinistisesti Inon paljaalle pepulle. Ino kiljaisi ja ärähti Temarille:

”Sika!”

”Heh, viimeinen altaassa on mätämuna”, vastasi Temari ja näytti tyypillisen virneensä.

Kolmikon Ino, Sakura ja Temari syöksyessä altaalle, katsoi hiljaisempi kunoichikaksikko heidän perään. Sekä Tenten että Hinata huokasivat hiljaa, sitten he jatkoivat omaa riisuutumistaan. Lämmin kesäpäivä teki kuumien lähteiden veden vähemmän höyryiseksi, mutta höyry peitti salaisuusnurkkauksen täydellisesti.

Salaisuusnurkkaus oli etäällä muusta lähteestä sijaitseva paikka, jossa kunoichit tapasivat jakaa omia huolia ja salaisuuksiaan toisilleen. Sieltä oli Inon ja Tentenin villi kevätjuhlakin alkanut sekä siellä Sakura oli vilauttanut Tentenille.

Ino ja Sakura pulahtivat lähteeseen ja suuntasivat kohti kyseistä nurkkausta. Temari oli varannut itselleen paikan varjosta lähellä aitausta, joka peitti miesten ja naisten puolet. Tenten ja Hinata saapuivat lähteelle ja pulahtivat rentouttavaan veteen. Molemmat katsoivat ihmetellen lähes tyhjänoloista kylpypaikkaa, lopuksi he siirsivät katseensa Temariin, joka nautti olostaan silmät kiinni. Temari avasi silmänsä ja huomasi katsovansa suoraan kahden muun kunoichin kasvoja. Hän kysyi Tenteniltä ja Hinatalta:

”Mitä nyt?”

”Missä muut oikein ovat?”, hämmästelivät toiset.

”Ai blondi ja pinkki. He menivät tuonne”, selitti Temari ja osoitti peukalollaan höyryn joukkoon.

”Ahaa…”, kaksikko tuumi ja rentoutui.

Tenten sulki silmänsä ja rauhoittui, mutta vain hetkeksi. Samassa hän tunsi olonsa hirveän vaivautuneeksi. Hinata alkoi aistia hermostuneisuutta ilmassa ja avasi silmänsä. Hän katsoi Tenteniin, joka puri hermostuksissaan peukaloaan. Tummatukka kysyi vierustoveriltaan:

”Mikä sinulle nyt oikein tuli?”

”Mietin vain oliko hyvä päästää se kaksikko tuonne, sillä Sakura on kostonhimoinen”, mutisi Tenten.

”Mitä!”, kiljaisi Hinata, ”Meidän on tehtävä jotain.”

”Äänekästä porukkaa”, murisi Temari ja jatkoi rentoutumista.

Sakura oli siirtynyt hiljaa omalle paikalleen. Hän asetti huolellisesti oman pyyhkeensä altaan reunalle. Höyrystä kuului loisketta. Sakura tiesi Inon tulevan. Ensimmäistä kertaa hänen kasvoissa välähti pirullinen hymy.

Ino oli kadottanut Sakuran heidän tultua altaalle ja etsi tätä nyt höyryn keskeltä. Hän tuli hämärään nurkkaukseen ja huhuili Sakuraa.

”Täällä olen Ino kultaseni”, vastasi Sakura.

Ino asettui Sakuran viereen, mutta pinkkipää veti blondin syliinsä ja alkoi hyväillä lämpimällä vedellä tämän vartaloa. Ino huokaili ja lisää oli tulossa, sillä Sakura alkoi suudella sekä näykkiä parhaan ystävänsä korvanlehtiä ja kaulaa. Sakura jatkoi kiusoittelua hetken, sitten hän lopetti kiusoittelun kuin seinään ja otti tiukan otteen Inon vyötäröltä. Hän kuiskasi Inolle korvaan:

”Tenten kertoi minulle teidän pienestä kevätjuhlasta. Se oli hyvin ilkeästi tehty sinulta, samoin kuin minun viettely. Olisit voinut kysellä asioita minulta suoraan. En olisi antanut sinulle rukkasia.”

Nyt viimeistään Ino tajusi tehneensä suuren virheen ja olleen ylimielinen. Hän kääntyi katsomaan Sakuraa. Tämän ilme oli hyvin pelottavan näköinen. Sakura tunsi kuinka Ino alkoi vapista pelosta. Eipä sillä etteikö kuka tahansa olisi pelännyt, nähdessään Sakuran kaksi vihreänä hehkuvaa silmää hämärässä. Ino oli itkun partaalla ja kysyi:

”Mitä aiot tehdä minulle?”

Sakura käänsi Inon kasvotusten ja silitti tämän poskea. Hän otti esille pyyhkeensä alta esille ampullin. Ino nielaisi ja katsoi määrätietoisen oloista kunoichia. Sakura puhui jäätävällä äänellä:

”Olet toiminut väärin. Olin aikeissa käyttää tätä ampullia sinuun, mutta huomattuani pelkosi. Tajusin ettei kosto auta yhtään. Mikäli pyydät anteeksi minulta ja Tenteniltä temppuasi, niin selviät silmissäni kostotta. Jos tämä ehto ei sovi, niin tökkään tämän ampullin suoraan perseesi.”

”Se-selvä pyydän anteeksi, kunhan vain et käytä ampullia”, nyökytti Ino.

”Hyvä ja nyt suudellaan sovinnon merkiksi”, totesi Sakura ja kaappasi Inon mukaan kiihkeään kielisuudelmaan.

Samaan aikaan Shikaku päätti kertomuksensa ja Shikamaru katsoi silmät suurina isäänsä. Vanhemmista oli tullut todella huolimattomia, sillä Sakura oli langettanut hänen vanhempien ylle Genjutsun ja käynyt varastamassa kiellettyä lääkettä Naroilta. Naruto puhalsi ilmaa ulos keuhkoista ja avasi keskustelun:

”Onko kyse kuinka vaarallisesta aineesta?”

”Kyseinen lääke kehitettiin toisen ninjasodan aikana. Se oli tehokas yrttikasveista uutettu neste, joka kiteytettiin ja puristettiin pilleriksi. Sarutobin hokage kaudella siitä tuli suosittu stimulantti pitkään juhlivien ninjojen keskuudessa. Etenkin sen verenkiertoa kiihdyttävä vaikutus teki siitä suositun…no sanotaan sitä seksihuumeeksi.”

”Ja tällainen pilleri on nyt Sakura-chanilla?”, ihmetteli Naruto.

Shikaku nyökkäsi äänettömänä. Shikamaru jatkoi:

”Kyseisen lääkkeen varjopuoli on se, että hyvä kuntoinen ihminen voi saada siitä rytmihäiriöitä, jopa sydänkohtauksen. Eli mitä nopeammin saamme ampullin pois Sakuralta sen parempi.”

Samassa teetupaan asteli mies, jolla oli korpinmustat hiukset, jouninliivi, katana huotrassa ja valkoinen t-paita, jonka kaulus oli nostettu ylös. Hän tilasi vihreän teen ja oli suuntaamassa omaan pöytään, kun hän huomasi kolmikon. Sasuke käveli kolmikon luo ja kysyi oliko pöydässä vapaata. Kaikki nyökkäsivät. Sasuke istui alas ja hiljaisuus laskeutui pöytään. Sasuke katsoi Narutoa ja sanoi:

”Puhuttelin Inoa tänään ja olen varma hänen tunteistaan.”

”Hyvä kuulla, mutta Inon toimet ovat saaneet näköjään Sakuran kostonhimoiseksi”, huokasi Naruto.

”Mitä hän on nyt tehnyt”, kysyi Sasuke ja otti kulauksen teetään.

”Varastanut meiltä taistelutabletin”, murahti Shikamaru.

”Mitä ’mustanlampaanturma’ onko niitä pillereitä vielä olemassa”, älähti Sasuke.

”Mistä moinen nimi?”, ihmetteli Naruto.

”Koska Konohan isojen sukujen, kuten Akimichien, Narojen, Hyuugien ja Uchihojen joukossa kyseinen troppi vei suvun mustia lampaita hautaan”, selitti Sasuke.

Samassa nelikon ylle ilmaantui varjo ja he huomasivat katsovansa Shizunea.

”Kuulin keskustelunne, ette voi tehdä paljoa, sillä tytöt ovat juuri kylpemässä. Minä ja Tsunade-sama tosin voisimme käydä etsimässä kyseistä pilleriä.”

-Jatkuu-