A/N: OMG! Onko siitä jo muka näin kauan kuin viimeksi jatkon laitoin? ;cccccc hitto. ootte varmasti jo kaikki unohtanut tän >c< angst.
Nyt mulla ei ole edes tekosyitä.. Okei, mut saa ihan rauhassa listiä kun mulla on hiihto_loma_ ja tänään on vika päivä ja huomenna pitää mennä kouluun ja silti kirjotin koko osan nyt.... Mulla ei oo ollu inspistä ;<<<< ei sitten yhtään. Ja nyt tää osakin on tosi kökkö ja sillain, mutta sitten tiiän, miten jatkan ensi viikonloppuna :D

--

4.

Kaksikkko oli valloittanut kolmeen mennessä Akatsukien piilopaikan niin sanotun olohuoneen. Koilisnurkan kaksi isointa ja muhkeinta nojatuolia olivat saaneet istujansa, joidenka käsissä oli kulholliset paistettua riisiä.
"Ja sen jälkeen Kioshi ei koskenutkaan raameniin." Ryuu kertoi serkkunsa kamalasta kammosta kyseistä ruokaa kohtaan. Deidara nauroi kovaan ääneen nuoremman hymyillessä kevyesti.
"Ja sinähän et tietenkään tiedä, miten se kalanpää joutui juuri siihen annokseen, un?" blondi kysyi virnistäen leveästi. Ryuu tirskahti peittäen kädellään suunsa.
"Kioshin pikkuveli oli helposti suostuteltavissa." hän totesi hymyillen sievästi. Päätään puistellen Deidara huokaisi hymyillen. Ryuu oli loistavaa seuraa, toisin kuin muut ankeat vanhat Akatsukien jäsenet. Tietysti Hidan ja Itachi olivat samaa ikäluokkaa, mutta  jälkimmäisenä mainittu käyttäytyi kuin olisi ollut vähintääkin kolme kertaa ikänsä. Hidan taasen oli Hidan. Henkiseltään iältään kymmenvuotiaan tasolla, mutta käytös taasen oli kuin jollakin pervolla vanhuksella.

~

Blondi katsahti sinihiuksista pää kallellaan. Nuorempi osasi iloita pienistä asioista, mutta ei näyttänyt murehtivankaan kauheasti. Kysyessään asiaa myöhemmin tältä, Deidara oli mykistynyt toisen syviäkin miettivästä luonteesta.
"Miksi murehtisin asioita, jotka tapahtuvat ylemmän tahon tahdosta? Tai miksi yrittäisin muuttaa tulevaisuuttani, kun sen jo kohtalo on minulle määrännyt? Menneisyyteni virheitä en mieti, sillä niitä ei voi enää korjata." sinihiuksinen oli puhunut rauhallisen  neutraalilla äänellä. Deidara oli jättänyt aiheen sikseen ja siirtynyt sen sijaan iltapalan tekemisen pariin, kykenemättä kuitenkaan heittämään Ryuuta pois mielestään. Poika oli kasvanut liian paljon liian nopeasti, Deidara totesi itselleen tuijottaessaan hiljalleen keihuvaa vettä.

*~*

Ryuu makoili pedillään selällään. Hän hautasi kasvonsa oikeaan käteensä niiskaisten pienesti. Häntä kuvotti koskea samoihin lakanoihin jotka Hidan oli sotkenut, muttei hän kehdannut mennä pyytämäänkään puhtaita Konanilta. Mitä hän muka olisi sanonut? "Anteeksi, mutta saisinko puhtaat lakanat, kun Hidan tuossa raiskasi minut viime yönä?" Ryuu naurahti tukahtuneesti käteensä katkerana. Viitsimättä sukeltaa peiton alle, hän ummisti silmänsä ja antoi periksi väsymykselle vajoten pimeyteen jossa hänen ympärillään kierteli punaisia varjoja.

Ryuu näki levotonta unta, johon sekottui Rikuton pakeneminen hengen hädässä. Vaaleansinisen setä muuttui kuitenkin Hidaniksi, jonka punaiset silmät hohtivat pimeydestä kuin itse paholaisella. Ahdistuksen pystyi lukemaan nuorukaisen kasvoilta, kulmat olivat kuristuneet ryppyyn sekä tämän hengitys oli muuttunut pinnalliseksi.

Kukaan ei kuitenkaan ollut herättämässä nuorta painajaisestaan. Kukaan ei päässyt näkemään pientä kyyneltä, joka valahti tämän poskelle.

*~*

Ryuu heräsi säpsähtäen. Kylmä hiki oli kuivunut tämän iholle saaden aikaan nihkeän tunteen. Hän nousi istumaan katsellen samalla ympärilleen, etsien samalla heräämisensä syytä.

Syy löytyi nopeasti. Päätään kääntäen Ryuu huomasi haukan istuvan pikkuruisen ikkunan lasin takana. Ikkunalaudalta käsin komea, ruskea lintu kopautteli ärtyneen kuuloisena nokallaan ikkunan lasia.
Kompuroiden ylös sohvalta nuorukainen kipaisi avaamassa ikkunan. Haukka tipautti pienen kirjekäärön tämän syliin, ennen kuin lehahti lentoon kadoten taivaalle. Ryuu katseli hetken linnun lentoa, mutta siirtäen sen nopeasti kädessään lepäävään kääröön.
"Mikä ihme..?" hän mutisi tuijottaen ruskeaa viestiä, johon oli nopeasti sutaistu epämääräinen kuvio, jota ei muuten olisi tunnistanut pilveksi, ellei osannut katsoa tarkasti.

Uskaltamatta tutkia sitä enempää, vaaleansininen päätti viedä sen Deidaralle, joka tietäisi varmasti enemmän. Nopeasti Ryuu vetäisi sukat jalkaansa ja kipaisi ulos huoneesta käytävälle. Askeliaan hiukan hidastaen hän mietti, missä vaaleahiuksinen saattaisi olla. Varmasti keittiössä taika olohuoneessa. Tuskin tämä kirjastoon yksinään menisi.

Keittiöstä Ryuu Deidaran löysikin. Blondi istui unisen näköisenä pöydän ääressä pidellen kädessään teemukia. Tämän ilme kirastui hiukan hänen huomatessa nuoremman tulleen huoneeseen.
"Huomenta, Ryuu." tämä hymyili iloisesti. Lyhyempi vastasi tervehdykseen ja istahti tätä vastapäätä.
"Viestihaukka kävi tuomassa tälläisen." Ryuu sanoi empivänä nostaen samalla käärön keskelle pöytää. Deidaran väsymys näytti haihtuvan Ryuun sanojen myötä.
"Mikä sen on, un?"
"En tiedä, en ole vielä katsonut." sininen sanoi ja kohautti olkiaan pienesti. Deidara vilkaisi uteliaana kääröä ja sen jälkeen Ryuuta, ennen kuin tarttui siihen ja kiskaisi auki. Silmäillen nopeasti viestiä Deidara otti kulauksen höyryävästä teestään.
"Se on Itachi-sanilta. Lumimaassa ei ole kaikki hyvin. He ovat tulossa takaisin, ehtivät jo luultavasti tänään illalla tai huomenna aamulla, un." blondi mumisi mukiinsa edelleen kirjettä vilkuillen. Nopeasti hän kuitenkin laski teensä alas heittääkseen viestin hellaan. Palatessaan istumaan Deidara vilkaisi Ryuuta, joka katsoi hiukan hämmentyneenä vanhempaa.
"Miksi sinä noin teit?" sininen kysyi rypistäen kulmiaan.
"Varmuuden vuoksi." vastasi Deidara lyhyesti rypistellen otsaansa mietteliäänä. "Mutta, älä mieti sitä. Otatko aamupalaa?" hän jatkoi hymyillen nopeasti. Ryuu nyökkäsi hämmentyneenä toisen käytöksen takia, mutta päätti toimia kuten Deidara oli sanonut.
"Voisin ottaa hiukan leipää, Deidara-san." hän sanoi hymyillen kevyesti unohtaen kokonaan haukan ja sen tuoman viestikäärön Itachilta.

*~*

Ryuu oli päivän mittaan tutkinut lisää kirjastoa Deidaran kanssa. Hän oli raahannut Itachin ja Kisamen huoneeseen kasoittain kirjoja, jotka hän aikoi lukea. Sininen oli aluksi istunut olohuoneessa aurinkoisella paikalla lattialla vieressään kirjakasa ja Deidara, joka makoili silmät ummistettuina kasvot aurinkoon päin.
Heidän rauhaansa oli kuitenkin tullut häiritsemään ensin Tobi, joka oli sotkenut kaikki paikat riehumisellaan. Tämä oli vasta silloin tajunnut lähteä lipettiin, kun Deidara oli noussut karjumaan maskipäiselle kasvot punaisina.

Tobin lähdettyä he olivat siistineet paikat ja asettuneet jälleen aurinkoon hiljaisuuden vallitessa huoneessa, kunnes sinne sattui tulemaan hiukan eksyneen oloinen Hidan. Ryuu ei haluksi huomannut huoneeseen tullutta albiinoa, ei ennen kuin tämä aukaisi suunsa puhuakseen.
"Onko toi saatanan blondi kuollut tohon?" albiino kysyi hiukan vaivaantuneen kuuloisella äänellä saaden Ryuun säikähtämään pahanpäiväisesti. Tämä kääntyi nopeasti äänen suuntaan ja huomasi ovenkarmiin nojaavan Hidanin, joka vilkuili ympäriinsä, osaamatta kohdistaa katsettaan mihinkään. Nopeasti silmät viivähtivät jälleen nukkuvassa Deidarassa, ennen kuin ne palasivat jälleen kiertelemään.

Nielaisten vaikeasti Ryuu pudisti päätään. Hän tunsi vatsassaan kiristyvan solmun, samalla kun kylmä hiki nousi hänen iholleen. Hidan ei kuitenkaan tuntunut huomaavan tätä, vaan jatkoi silmäilyään pitkin huonetta lähtemättä kuitenkaan minnekkään saatikaan tullen sisään huoneeseen. Hän vain seisoi vaivaantuneena oviaukossa.

Vaaleansininen kallisti hiukan päätään unohtaen hetkeksi pelkonsa. Hän tutkaili Hidania, eli selkokielellä hän vain tuijotti röyhkeästi mustiin housuihin pukeutunutta miestä. Tämä oli lihaksikas, solakka ja pitkähkö. Paljaalla rinnallaan tällä oli hopeinen koru.

Huomatessaan Ryuun tuijotuksen Hidan hätkähti pienesti. Nopeasti hän tunki mieleensä nousseen syyllisyyden takaisin mielensä perukoille. Nappulan tuijotus oli rasittavaa.
"Mitä helvettiä sä tuijotat?" tämä kysyi rypistäen otsaansa vilkaisten Ryuuta silmiin, ennen kuin käänsi katseensa taas muualle pystymättä kohtaamaan sinisenruskeaa tuijotusta.
"Kuinka vanha sinä olet?" Ryuu kysyi huultaan purren osaamatta toisen ikää määritellä itse. Albiino ei näyttänyt yhtään vanhemmalta kuin Deidara tai Itachi, muttei kyllä nuoremmaltakaan.
"Usko tai älä, en ole oikeasti 11 vaikka se penteleen näätä niin väittikin. Olen oikeasti häntä vanhempi. Ja miksi sua edes helvetti kiinnostaa?" albiino mutisi vilkaisten taas häpäisemäänsä nuorukaista, joka kallisti tällä kertaa päätään toiseen suuntaan.
"En edes tiedä. Mutta kuinka vanha tarkkaan ottaen ja milloin sinulla on syntymäpäivät?" Ryuu kohautti olkiaan pienesti kysyessään. Hidan näytti suorastaan järkyttyneeltä. Eihän kukaan oikeasti tehnyt mitään tuollaisella tiedolla!
"Jos nyt välttämättä helvetti soikoon, haluat tietää, niin täytän huhtikuun toinen päivä 22 vuotta." albiino mutisi tuijottaen jalkojaan. Hän oli vaivaantunut nuoremma kyselyistä. Eihän kukaan saanut Hidania vaivaantuneeksi!
Hän oli suorastaan järkyttynyt, että pystyi edes tuntemaan mokomia tunnelajeja, kuin vaivaantuneisuus tai katumus. Päätään nopeasti pudistaen Hidan yritti saada ajatuksensa takaisin hallintaansa. Hänkö muka katuisi jotain mitä oli tehnyt ja pah! Hän ei koskaan katunut mitään. Paitsi silloin kun tapoin sen suloisen kissanpennun vahingossa.. ja kun satutin Ryuuta... EI! Hidan puraisi nopeasti huultaan yrittäen saada taas harhailevat ajatuksensa kasaan. Kissanpennut ei totta vieköön olleet suloisia! Ja Ryuu ei helvetissä ollut mikään kissanpentu, jonka satuttamista piti katua!

Ryuu katseli hämmentyneenä, kuinka ilmeet Hidanin kasvoilla vaihtelivat; ensin neutraalista lähes raivoisaan ja siitä pian hämmentyneestä epätietoiseen. Jos vanhempi oli oikeastikin noin ristiriitainen tapaus miltä sillä hetkellä vaikutti Ryuun mielestä, ei hän osannut kantaa kaunaakaan tälle.
"Onko sinulla henkisiä ongelmia? Mielenterveydessä vikaa?" Ryuu kysyi viattomasti suuria silmiään räpäytellen saaden Hidanin melkein karjaisemaan. Hän ei todellakaan tuntenut katumusta Ryuuta kohtaa enää tippaakaan!
"Mä tässä helvetti mietin pitäisikö mun pyytää anteeksi sulta, mutta sä sitten vittu kysyt multa onko mulla jotain ongelmia!" Hidan huudahti ärtyneenä rynnistäen ulos huoneesta vetäisten kuuluvasti räsähtäen liukuoven perässään kiinni. Ryuu jäi istumaan suu auki loksahtaneena Hidanin purkauksen jälkeen hämmentyneena. Pyytää anteeksi..? Ehkä Hidan ei ollutkaan niin paha miltä näytti.

*~*

Ryuu ei pystynyt keskittymään lukemaansa. Hänen mieleensä palasi edelleen Hidanin kasvot ja tämän sanat. Sulkien kirjan kädessään, hän nosti päätään ja tuijotti vastapäistä seinää edessään. Pyytää anteeksi... Albiinon sanat kummittelivat ikävänä kaikuna tämän korvissa.

Ryuu laski kirjan muiden joukkoon ja nousi seisomaan hiukan kankeille jaloilleen, jotka olivat puutuneet muutaman tunnin istumisesta puulattialla. Hän asteli sängylleen ja heittäytyi selälleen sulkien silmänsä. Miksi hän oli niin rauhaton?
"Minun on pakko puhua hänelle." vaaleansininen mutisi itsekseen nousten jälleen seisomaan. Hän hiippaili oven luokse raottaen sitä pienesti tietämättä kuinka paljon kello oli. Epäilemättä paljon, sillä missään ei näkynyt valoja. Varpaillaan hiippaillen Ryuu hiipi käytävää eteenpäin etsien Hidanin ja tämän parin Kakuzun huonetta. Sen löydettyään hän puraisi huultaa epävarmana.

Ryuu kuitenkin otti itseään niskasta kiinni ja koputti kevyesti oveen edessään saaden nopeasti ärtyneen murahduksen vastaukseksi. Varovasti Ryuu raotti ovea huomaten vain Kakuzun rahapinon edessä. Ei jälkeäkään Hidanista.
"No mitä, rääpäle?" vanha mies murisi ärtyneenä nuorukaiselle, joka oli tullut keskeyttämään mitä ilmeisemmin tärkeän rahanlaskemis operaationsa.
"Tuota.. etsin vain Hidania." Ryuu mutisi oven rakosesta, jolloin Kakuzu tuhahti halveksivasti.
"Pentu etsii toista pentua. Se apina on varmasti keittiössä." Kakuzu mumisi ja Ryuu kiitti tätä nopeasti epämääräisellä inahduksella sulkien nopeasti oven. Keittiössä vai?

Sininen jatkoi hiippailuaan keittiötä kohti, ja näkikin sieltä kajastavaa valoa. Kurkatessaan ovensuusta sisälle, hän huomasi Hidanin seisomassa selkä hänen suuntaansa päin raapien niskaansa. Ryuu astui hitaasti keittiöön ilmoittaen olemassaolostaan yskäisemällä pienesti. Hidan kuitenkin hätkähti ja kääntyi nopeasti Ryuu puoleen hämmennyksen noustessa tämän kasvoille.

"Mitä helvettiä sä tahdot? Tehdä mulle jonkin saatanan analyysin?" Hidan kuiskasi kärkevästi saade Ryuun puraisemaan huultaan ja sättimään itseään mielessään. Mistä ihmeestä hän oli saanut päähänsä mokomat mielenterveys viat?
"Ei kun tahdoin vain.. tuota... Anteeksikunsanoinniintyperästi!" Ryuu mutisi yhteen putkeen anteeksipyyntönsä tajutessaan vasta nyt, kuinka typerältä hän varmasti näytti seisoessaan keskellä yötä keittiössä hiukset vielä kosteina, ylisuuri paita päällään ja aamutohvelit jalassaan. Häpeän puna nousi kevyesti hänen poskilleen, Ryuun laskiessa päänsä alas piilottaen kasvonsa pitkien etuhiustensa taakse.

"A-anteeksi, kun sanoin niin typerästi." sininen mutisi nyt selkeällä äänellä tuijotellen edelleen tohveleiden peittämiä varpaitaan.
Hidan huokaisi raskaasti istahtaen lähimmälle tuolille. Syyllisyys oli palannut jälleen hänen sisälleen. Eihän hänellä ollut mitään syytä olla vihainen nuorukaiselle.
"Ryuu, mun tässä helkutti pitäisi anteeksi pyytää." Hidan mumisi otsaansa kädellä hangaten. "Mä tein ihan helvetin paskan teon sulle. Enkä mä voi enää perua sitä perkele."

Hidanin katkera äänensävy sai Ryuun nostamaan katseensa tähän hämmästyneenä.
"Mi-" Ryuun keskeytti kuuluva kolaus, jota seurasi kaksi ähkäisyä ja pari kirosanaa. Pian keittiön ovensuuhun pelmahti kurakasvoinen Kisame seuranaan paljon puhtaammalta näyttävä Itachi. Hetken kaksikko tuijotti Ryuuta ja Hidania ihmeissään, mutta nopeasti Itachi kokosi itsensä.
"Toivottavasti et kiusannut Ryuuta, Hidan." Itachi sanoi napakasti riisuen likaisen kaapunsa pois yltään.
"En mä helvetti koskaan ketää kiusaa." tuhahti Hidan vastaukseksi kääntäen päänsä pois. Ryuu katseli hetken ihmeissään kahta akatsukilaista, kuunes tajusi reagoida edes jotenkin.
"Saitteko jotain selville, Itachi-san?"

--

A/N2: Anteeksi että se on noin lyhyt ;<< olisin muuten vielä kirjottanut lisää, mutta oikeesti mua väsyttää ja pitää muutenkin herätä huomenna kuudelta. ;< angst. taas jotain tekosyitä. olisin voinut siirtää postauksen ensperjantaille, mutta postasin sen jo nyt. joten... olkaatte tyytyväisiä. ja anteeksi ne kirjotusvirheet siellä! väsyneenä kannattaa kirjottaa!

>b< *piiloutuu sänkynsä alle odottamaan giljotiinia*