Eli nyt kaikki laittaa kuulokkeistansa pauhaamaan tämän kappaleen!

------
Lihaveitsi. Puukahvainen lihaveitsi, sellainen joita voi ostaa lähikaupasta. Siitä valui verta.

Sori kulta, oon sanonu usein pahasti
Kai sä tiedät että haluisin ne sanat takasin

Veitsi selkeästi yritti saada veren näyttämään siltä, kuin se vuotaisi veitsestä itsestään. Kuin veitsi olisi nyt saanut tarpeekseen ainaisesta leikkelystä, ja alkanut vuotamaan punaista verta terävää ja kirkasta pintaa pitkin. Veitsi halusi saada nuoren naisen syyllisyydentunteen pois. Veitsi halusi lohduttaa. Mutta kun veitsi oli veitsi ja veitsenä pysyi, se ei paljoa auttanut. Se ei lohduttanut tuota tummahiuksista nuorta naista. Nuorta naista, joka oli tehnyt elämänsä pahimman virheen ja suurimman urotyönsä kyläänsä kohtaan, ja vieläpä samaan aikaan.

Nainen oli polvillaan lattialla, piti lihaveistä tärisevissä käsissään. Naisen pitkät, tummat hiukset olivat osa selällä, osa roikkui kohti maata. Nainen oli painanut päänsä alas, ja hänen hiustensa alla olevat silmät tulvivat kyyneleistä. Kylmistä, märistä kyyneleistä.

Naisen edessä makasi ruumis. Miehen ruumis. Kuollut ruumis. Ruumis lojui verilammikossa, ja vaikka ruumiin omistajan henki ja sielu olivat jo lähteneet pois tästä maailmasta, ruumis valui yhä verta. Haava, mistä kaikki veri, myös se lihaveitsessä oleva, oli lähtöisin, sijaitsi sydämen kohdalla.

Miehellä oli ollut keltaiset hiukset. Siniset silmät, niin siniset, että tuntui hukkuvansa kun katsoi niihin. Viirut poskissaan, kolme kummassakin. Suloiset posket. Kaunis leuka ja lihaksikas vartalo. Vartalo oli verhottu oranssinväriseen takkiin ja mustiin housuihin. Jaloissa olivat vielä kengät ja otsapanta oli otsalla, niinkuin sen kuuluikin olla. Suusta, noiden pehmeiden huulien välistä valui verinoro. Kaikki tämä, ihan kaikki, oli tuon nuoren naisen aiheuttamaa.

Ja siks tein tän sulle koska oot mulle nii tärkee

Se oli ollut riita.

''Tehtävä?'' Nainen kiljui. ''Entä Akatsuki? Lähettävätkö he sinut A-tason tehtävälle ilman ANBUja, ilman mitään?''
''Rauhoitu, Hinata. Olen poissa vain pari yötä. Ei Akatsuki minua kiinni saa'', mies oli vastannut rauhallisesti takaisin.
''Rauhoitu?! Sinä käsket minua rauhoittumaan vaikka perässäsi on kokonainen rikollisjärjestö!'' Hinataksi kutsuttu nainen huusi.
''Minä olen sentään hokage!'' miehen äänenvoimakkuus alkoi kohota.
''Ja minä aviovaimosi!'' Hinata kiljui. ''Naruto, mikset ole samanlainen kuin vaikka Neji? Hän ei lähde tehtävälle, jos Tenten häntä kieltää!''
''Koska minä en ole Neji! Ja koska Neji ei ole hokage!'' Narutoksi kutsuttu mies karjui.
Kyynel valui Hinatan poskelle. ''Tiedän! Mutta Nejillä on Byakugan! Kuten minulla!'' Hinata näytti Narutolle vilaukselta Byakuganiaan. Naruto hätkähti.
''Se on vain silmätekniikka'', Naruto sanoi ilmeettömänä.
''Etkö tiedä kuinka moni olisi valmis tekemään mitä tahansa tästä silmästä? Neji tietää milloin on liian vaarallista, mutta sinä, Naruto, sinä et´´, Hinata kiljui.
Naruto tuli aivan kiinni Hinataan. ''Minä olen hokage. Kylän vahvin ninja. Minä tiedän milloin on liian vaarallista ja milloin pitää paeta!''
''Tiedän että olet hokage!'' Hinata sanoi. ''Se olisi sinun unelmasi. Päästä hokageksi. Olisiko jo minun unelmani vuoro?''
''Mikä on unelmasi? Naruto tiukkasi. Hinatan silmiin nousi lisää kyyneleitä.
''Perhe. Aviomies, kaksi lasta. Sen minä haluan!'' Hinata katsoi Narutoa silmiin. Naruto oli hetken hiljaa.
''Olisit nainut Shikamarun. Teidän toiveenne ovat samanlaiset'', hän sanoi ilmeettömänä. Hinata ei ollut uskoa korviaan.
''Sinä siis lähdet,'' Hinata totesi hiljaa.
''Lähden, mutta tulen takaisin.'' Naruto käänsi selkänsä.
''Jätät kylän pulaan,'' Hinata yritti syyllistää Nartutoa.
''Mitä tarkoitat?'' Naruto sanoi.
''Jos lähdet, Akatsuki saa kuulla siitä. He tappavat kaikki heitä vastustavat, ja ovat ainoat täällä hengissä olevat henkilöt, kun tulet takaisin'', Hinata kiljui.
''Tiedän, kylä olisi parempi paikka elää jos kuolisin pois'', Naruto sanoi.
''Millaista olisi kuolla Akatsukin käsissä?'' Hinata kysyi peläten vastausta.
''Tuskallista'', Naruto sanoi. Hän käänsi selkänsä, ja näki Hinatan lihaveitsi kädessään.
''Rakastan sinua'', Hinata sanoi hiljaa, ja työnsi lihaveitsen Naruton sydämeen.
''Mik..si?'' Naruto kysyi, kun viiltävä kipu sai vallan.
''Pelastan kylän. Ja sinut'', Hinata sanoi, ja suuteli Naruton huulia. Naruto veti lihaveitsen irti lihastaan, ja valahti maahan.
''Min...äh sinn..uah, Hinn..natta'', Naruto kuiskasi viimeisellä henkäyksellään. Hinata rojahti polvilleen Naruton ruumiin viereen, ja hänen poskeaan kutitti tuulenvire, kun Naruton henki ja sielu jättivät talon. Niin suloista ja niin kauheaa.

Hinata oli halunnut pelastaa Naruton. Hän ei halunnut Naruton joutuvan kokemaan tuskallisen kuoleman, vaan hän oli halunnut Naruton selviävän vähällä tuskalla. Hän halusi myös pelastaa kylän. Ja nyt Hinataa kadutti. Olisiko ollut parempi antaa Naruton vain mennä ja kuolla Akatsukin käsiin, kuin tahria omat kätensä ja oma nimensä rakastajansa vereen. Rakastajan, jota rakasti niin paljon, että tappoi hänet ennemmin omilla käsillään kuin antoi kokea tuskallisen kuoleman.

Lihaveitsi tipahti Hinatan käsistä lattialle teräpuoli alaspäin, ja osuessaan lattiaan se teki siihen lommon. Montako tuntia oli jo kulunut rakkaan kuolemasta? Tunti? Neljä? Ajalla ei ollut väliä, hän saattoi olla tässä vaikka lopun ikänsä.

Hinata otti Naruton käden käteensä, ja painoi Naruton luomet alas, jotta hän näyttäisi edes vähän siltä kuin nukkuisi. Mutta ei se auttanut, haava ja haavasta nyt jo hitaammin pulppuava veri paljasti teon. Hinata painoi korvansa haavan päälle, ei ollut väliä olisivatko hänen hiuksensa veressä vai eivät. Hän kuunteli sydäntä, mutta sitä ei kuulunut. Eipä tietenkään. Hinata nosti päätään, ja painoi huulensa Naruton kuolleille huulille. Ne olivat kylmät, mutta yhtä pehmeät kuin aina. Hinata suuteli Narutoa. Viimeisen kerran ikinä, hän ajatteli. Sitten minun olisi lähdettävä.

Hinata nousi ylös, ja päästi irti Naruton kylmästä kädestä. Verenvuoto oli jo lakannut, ja osa haavasta parantunut. Ilmeisesti kyuubin chakraa oli vielä hieman jällellä. Sen verran, että se sai Naruton näyttämään nukkuvalta, nukkuvalta jolla oli verta suupielessä ja ympärillään lattialla. Kyuubi oli tehnyt viimeisen tekonsa Narutolle, ja sekin katosi toisen tuulenvireen mukana.

Hinata käveli ensin ikkunalle ja katsoi ulos. Ikkunasta näki suoraan Ichirakun ramen-kojulle. Siellä olivat olleet hänen ja Naruton ensitreffit.

Toivon et viel tänää tavataa ja pitkää halataa
Ja yhes muistojen virrassa ekaa pusuu palataa

''Hyvää iltaa, Naruto! Mitä laitetaan?'' Teuchi Ichiraku hymyili leveää hymyään. Teuchin takana Ayame vilkutti meille. Vastasin hänelle vilkutuksella.
''Terve, vahna ukko!'' Naruto virnisti. ''Minulle miso-ramenia ja... Mitä sinä haluaisit, Hinata-chan?'' Naruto hymyili. Rakastin hänen hymyään. Ja silmiään. Kaikkea.
''Oooh, onko tämä neiti sinun deittisi, Naruto?'' Teuchi kysyi ihmetellen. Naruto nyökkäsi.
''No siinä tapauksessa, talo tarjoaa!'' Ayame kiljahti innoissaan. ''Ajatella, Narutolla on tyttöystävä!''
Minä punastuin, mutta Naruto vain nauroi, ja käski laittaa minullekkin misoa. Rakastaisin sitä varmasti.

Saimme kulhot, otimme tikut ja aloimme syömään. Olimme kumpikin vaitonaisia, koska tiesimme Teuchin ja Ayamen kuuntelevan meitä tarkasti. Ne kyylät, ajattelin silloin.
Loppujen lopuksi treffimme päättyivät hyvänyön suukkoon. Olin silloin taivaissa.

Hinata oli siirtynyt peilin eteen. Kyyneleistä oli jäänyt noroja poskille, hiukset ja kädet olivat rakastetun verestä punaiset. Elämää ja kuolemaa, suloisesti kietoutuneina yhteen. Mutta ei enää kauaa.

Hinata meni takaisin keltahiuksisen miehen ruumiin luokse, ja otti veitsen. Hän meni Naruton ruumiin viereen istumaan.
''Odota minua Naruto, missä ikinä oletkin'', hän kuiskasi, ja kyyneleet valtasivat silmät jälleen.

Hinata työnsi lihaveitsen oman sydämensä läpi. Kipu oli viiltävä, mutta oikein. Hinata tunsi elinminuuttiensa määrän pienenevän vauhdissa. Enää häntä ei kaduttanut. Viimeisillä voimillaan Hinata kaatui makaamaan Naruton viereen, ja painoi huulensa Naruton huulille. Kipu oli ohitse, ja taas talon läpi meni tuulenvire. Jo kolmas tänään.

Rakastan sua, ei sitä täällä muuta mikää
Sinä ja sun tähtisilmät, rakkaudella minä
Tiedän että, en oo kokonainen ilman sua
Kai sä tiedät etten voi olla täällä ilman sua