Sade. Se ropisi puiden lehdille ja oksille, kuulostaen melkein musiikilta. Vesi valui pitkin puunrunkoa ja kasteli sekä käteni että sandaalini. Yläpuolelta tippui pisaroita niskaani ärsyttävän tasaisella rytmillä. Tip, tip, tiptip, tip…
Irrotin toisen käteni, jotta voisin kääntyä katsomaan muita. He roikkuivat puissa kuka missäkin asennossa ja enemmän tai vähemmän märkinä. Taivas oli revennyt vain minuuttia sitten, mutta vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Hyökkääjiä ei näkynyt missään.
“Kaikki ok?” kysyin, ja pyyhin märkänä roikkuvaa tukkaa silmiltäni. Käteeni tarttui multaisia kanervanjuuria. Pyyhkäisin ne housuihini. Kuului myötäilevää muminaa. Pudottauduimme maahan. Ren liukastui märkään sammaleeseen ja lensi takalistolleen, mutta nousi heti nolon näköisenä pystyyn. Flou kohotti kulmiaan, sanomatta kuitenkaan mitään.
“Eikä kukaan edes kuollut”, Kaz mutisi itsekseen, potkaistessaan turvekokkaretta, joka lojui maassa suuren kuopan vieressä. Räjähdys oli lennättänyt aika kasan maata ympäriinsä, myös meidän päällemme. Kaz kirosi ja sai kaikki kääntymään itseensä päin.
“Kuka teistä täystomppeleista astui ansalankaan?” hän kysyi ja nosti ohuen siimalangan pätkän maasta. Tuijotimme sitä melkein epäuskoisina.
“Mitä, eikö kukaan kehtaa tunnustaa niin uskomattoman noloa ja amatöörimäistä virhettä? Onpa hassua”, poika ilkkui, muttei kuulostanut yhtään huvittuneelta. Meitäkään ei naurattanut. Sade ropisi niskaan voimalla, joka teki melkein mustelmia.
“Meidän pitää häipyä täältä”, Ren sanoi enemmänkin kuiskaten. Nyökkäsin ja pakenimme paikalta vilauksessa.

Juoksimme kymmenisen kilometriä sivuun tieltä, ennen kuin pysähdyimme kuuntelemaan. Jos metsässä joku olikin, hän ei kuulisi meitä sateelta.
“Mitä nyt tehdään? Joku saattoi kuulla meidät”, Flou kysyi, suojaten silmiään vedeltä. Seisoimme tiheälehväisen puun alla, mutta sekään ei juuri tarjonnut suojaa.
“Meidän pitää saada muille ryhmille viesti tapetusta ryhmästä. Sunaan on myös vietävä tieto, samoin Konohaan”, Ren sanoi ja väänsi paitaansa kuivemmaksi. Kävin mielessäni läpi muutamia vaihtoehtoja, mutta vain yksi tuntui mahdolliselta tällä porukalla.
“Emme voi hylätä tai viivyttää tehtävää, joten vain yksi voidaan lähettää takaisin viemään tietoa. Matkaan menee enemmän aikaa, mutta muita ryhmiä voi tulla vastaan. Vai onko jollakulla parempi idea?”
Ei ollut. Kaz ehdotti jo, että vetäisimme pitkää tikkua lähtijästä. Flou ehti kuitenkin tarjoutua.
“Minä voin lähteä.”
Yllätyimme vähän, positiivisella tavalla ja kaivoimme kartan esiin. Tuuli lennätti vettä lehtien ali, suoraan päällemme.
“Varmastiko?” Ren kysyi, jättäen paitansa vääntämisen. Flou nyökkäsi ja pani kartan taskuunsa.
“Älä sitten möhli tätä”, Kaz tokaisi ja ravisteli vettä tukastaan. Mulkaisimme häntä.
“Onnea matkaan”, toivotin ja hän juoksi sateeseen. Me puolestamme jatkoimme matkaa kohti Kivikylän rajaa, entistä varovaisemmin.

Vain vähän matkan päässä Kivikylän rajasta, kuulimme ensimmäisen kerran askelia. Monia askelia. Viittasin muut tien suuntaan. Pensaiden suojista näimme tielle, jolla marssi suuri joukko ninjoja siistissä rivissä.
”Sotajoukko”, kuiskasin kahdelle vieressäni kyykkivälle. Nämä nyökkäsivät.
”Nelisensataa päätä”, Kaz laski ja siirtyi vähän vasemmalle, korkean tammen taakse. Arvioimme hetken vihollisen varustusta. Taskuissa oli useita aserullia ja räjähdesinettejä.
”Liikkuvat omituisen hitaasti”, Ren huomasi. Tosiaan, joukko liikkui tarpeettoman suurena ryhmänä, eikä pitänyt kiirettä etenemisen suhteen. Kukaan ei selkeästi erottunut ryhmän johtajaksi, ja varustelu suoraan sanoen näytti ylittävän kantajiensa kyvyt. Valtaosa oli mitä todennäköisimmin vastavalmistuneita chuunineita. Ei lainkaan Kivikylän normaalitasoista sotajoukkoa. Tämäkö oli se armeija, joka oli lähetetty sotaan Hiekkakylää vastaan? Ei voinut olla.
”Hukkasiko Kivikylä sotilaansa, vai mitä varten tämä pullamössöporukka oikein marssii?” Kaz mutisi, tarkkailtuaan joukkoa pienillä kiikareilla. Kohautin olkiani.
”Ei aavistustakaan.”
”Onkohan Kazekage saanut väärää tietoa?” Ren mietti ja vilkuili meitä kysyvästi. Kaz hymähti pilkallisesti.
”En ihmettelisi yhtään. Näiden suurten herrojen tiedonkulku tökkii kuin viemäröinti Sumussa.”
”Kenties, mutta tehtävä on tehtävä. Nämä pitää pysäyttää jotenkin”, sanoin, vaikka koko homma tuntui hetki hetkeltä typerämmältä. Tätä vartenko heidät oli raahattu tänne Konohasta asti? Jokin tässä kaikessa mätti ja pahasti. Kuka oli hyökännyt aiemman tiimin kimppuun?
”Haistan sabotaasin tarvetta”, Kaz virnisti, kiilto silmissään. Kohotin kulmiani, mutta juippi saattoi olla kerrankin oikeassa.

***

Pahoittelen kamalaa myöhästymistä tenttikiireistä johtuen. KittyCatHatin Flou on tosiaan pudotettu improsta, joten hän on vapaata riistaa.