- Perhana, hiukseni ovat toivottomat! kiroan ja yritän vielä hetken saada ne näyttämään vapaina edes jotenkin hyviltä. Eihän siitä tietenkään tule mitään, joten joudun laittamaan hiukset poninhännälle, kuten joka ikinen päivä. Mutta eihän tänään ole normaali päivä, vaan syntymäpäiväni.

- Isä, äiti! Teidän pitää olla ulkona tasan 15 minuutin päästä! Huudan vanhemmillleni, koska en todellakaan halua että he ovat kotona kun ystäväni tulevat. Voin vain kuvitella mitä siitä seuraisi...
Isä yrittäisi olla todella cool ja puhua jotain ihmeellistä nuorisoslangia, jota kukaan ei käytä, ehkä sitä käytettiin viimeksi jurakaudella.
Äiti kyselisi kokoajan että kuka poika on söpö tai muuta sellaista, ja sehän olisikin todella kivaa.

Heti kun äiti ja isä olivat lähteneet ulos, revin ilmapallot ovesta ja muualta, koska en halunnut että muut pitäisivät minua pikkukakarana.

Juhlien alkuun on noin puoli tuntia, joten alan valita vaatteita. Katselen hetken vaatekaappiani, ja päätän laittaa päälleni jonkin hyvän t-paidan ja hameen. Tai ehkä sittenkin topin ja housut? Vai olisiko sittenkin hame parempi?

- Vittu mistä minun pitäisi löytää muka hyvät vaatteet?! Huudan kymmenen minuuttia myöhemmin. Huokaan ja puen päälleni sinisen topin ja beiget caprihousut. Pitäisiköhän minun laittaa korvakorut... Shikamaru sanoi niitä valkoisia kauniiksi...

Mutta miksi minä mietin Shikamarua?

Rypistän otsaani. Sehän olisi aika outoa jos Shikamaru huomaisi sen. Vai olisiko...?
Lopuksi laitan valkoiset korvakorut. Eihän siitä mitään haittaa voi olla.

Ovikello soi, ja ryntään ovelle. Toivottavasti se on Sasuke!
Riuhtaisen oven auki, mutta petyn: se onkin vain Shikamaru. Shikamaru varmaan näki ilmeestäni pettyneisyyden, joten hän vain tyrkkäsi pienen paketin syliini ja mutisi "rasittavaa...".

Heitin paketin huoneeseeni, en halunnut avata sitä vielä. Sasuken paketti olisi ensimmäinen, jonka avaisin...

- Hei, mistä täältä saa juomista? Shikamaru huudahti ja keskeytti haaveiluni.
- Ööh, keittiöstä? vastasin nopeasti. Hitto, olin varmasti unohtanut laittaa lasit ja juomiset pöydälle...

- No heh heh, tule näyttämään, Shikamaru sanoi.
Äkkiä minua alkoi jännittää, ja miljoona perhosta asettui vatsaani. Miksi minua jännittää Shikamarun kohtaaminen? Outoa... Sehän on vain Shikamaru. Vain Shikamaru, ajattelin.

Kävelin keittiöön ja katsoin pöydälle. Siinä oli iso pino laseja, ja muutama pullo juomista. Mutta miksi Shikamaru...
- Avasitko jo lahjani? Shikamarun ääni keskeytti ajatukseni. Pudistin päätäni.
- No avaa, ja heti, Shikamaru sanoi ja hymyili vienosti. Hymyilin ja menin hakemaan paketin.

Kun tulin takaisin, Shikamaru nojasi tuoliin. En ollut ennen huomannut, kuinka ihanalta hän näytti. Kauniit silmät, jotka näyttivät eloisilta, suora nenä, täyteläiset huulet...

- No, avaatko sen vai et? Shikamaru sanoi suu vinossa hymyssä, kauniissa hymyssä.
Avasin paketin, ja siellä oli pieni, valkoinen rasia. Heitin käärepaperin roskiin, ja avasin rasian hitaasti.

Kun sain rasian auki, liikutuin. Siellä oli kaunis, hopeinen sydänkoru, jossa luki S + I.

Henkeni salpautui, kun Shikamaru tuli lähemmäs ja otti kaulakorun rasiasta. Hän meni taakseni ja nosti hiuksiani. Pian kaulakoru oli kaulassani, ja Shikamaru laittoi kädet ympärilleni ja kuiskasi korvaani:

- Olet ainutlaatuinen. Hyvää syntymäpäivää. Sitten hänen huulensa painautuivat omiani vasten.