Sakuran ja Inon hempeän hetken keskeytti kahden naisen yhtä aikaa sanoma:

”Mitä ihmettä te teette?”

Kaksikko huomasi katsovansa omia äitejään suoraan silmiin. Molempien tyttöjen kasvojen väri vaihteli kirkkaan punaisesta kalman kalpeaan. Äitien kasvojen ilme vaihtui yllättyneestä, kauhistuneeseen ja lopuksi vielä vihaiseen. Rouva Yamanaka ärjäisi:

”Ylös vedestä tytöt!”

Noloina tytöt nousivatkin vedestä. He kietoivat pyyhkeet ympärilleen. Rouva Haruno sanoi käskevään sävyyn:

”Menette pukeutumaan ja kotiin. Tästä puhutaan vielä.”

Hiljaiset tytöt lähtivät kohti pukuhuonetta. He olivat ottaneet muutaman askeleen, kun rouva Haruno komensi molemmat pysähtymään. Sakura kääntyi ja näki äitinsä kädessä mustan lääkeampullin. Rouvat Yamanaka ja Haruno katsoivat tyrmistyneinä tyttäriään.

”Jaaha, taisi tulla kotiarestia ja keskustelu huumavista aineista”, huokasi rouva Yamanaka.

Tytöt laahustivat voimattomina suihkuun peseytymään ja siirtyivät sitten pukuhuoneeseen. Molempien hengitys lähes salpautui, kun he näkivät Tsunaden ja Shizunen. Kaksikon onni oli, että Tsunade oletti Sakuran ja Inon olevan vielä altaalla.

Tsunade ja Shizune löysivät altaan pimeimmästä nurkkauksesta kyllä sekä Harunon että Yamanakan, mutta kyse oli vanhemmista henkilöistä. Rouva Haruno antoi takavarikoimansa tabletin Hokagelle ja huokasi:

”Mistä nykynuoriso saa päähänpistonsa?”

”Älä minulta kysy”, tuumi Hokage, ”En kuulu siihen nuorisoon.”

”Täytyy nähtävästi pitää vakava palaveri Sakuran kanssa”, rouva Haruno sanoi.

”Onnea siihen palaveriin”, naurahti Tsunade. ”Hän on yhtä jääräpäinen, kuin oma aviomiehesi.”

Shizune huomasi kuinka rouva Yamanakan kasvoilla oli virne. Rouva Haruno taas oli kuin myrskynmerkki. Tsunade oli sanomassa jotain, joka lisäisi rouva Harunon raivoa, kun Shizune nykäisi Hokagen mukaansa. Rouvat jäivät katsomaan, kun Shizune raahasi Tsunaden pois altaalta.

Pukukaapeilla Shizune alkoi läksyttämään Hokagea, joka oikoi omaa asuaan raahaamisen jäljiltä:

”Et voi aina ja ikuisesti olla katkera rouva Harunolle.”

”En niin, minulle tuli jano”, vaihtoi Tsunade aihetta.

”Kuuntelitko sinä minua ollenkaan?”, Shizune valitti.

”Mmm…”, mutisi Tsunade ja suuntasi ulos pukutiloista.

Ulkona Sasuke, Naruto, Shikamaru ja Shikaku olivat nähneet kuinka masentuneenoloiset tytöt olivat tulleet pois kylvystä. Tytöt eivät pysähtyneet poikien luona, vaan jatkoivat hiljaisina matkaa. Naruto ja Sasuke ihmettelivät tyttöjen hiljaisuutta. Shikamarukaan ei ollut nähnyt Inoa koskaan näin hiljaisena. Pian tämän jälkeen tulivat Hokage ja Shizune. Tsunade antoi Shikakulle tabletin ja sanoi:

”Pidähän hyvä huoli tästä.”

Tsunade huomasi muut jotka olivat ymmällään ja sanoi heille:

”Täytyykin lähteä etsimään Inon ja Sakuran korvaajia tehtäviin, sillä rouvat Yamanaka sekä Haruno taisivat ehtiä yllättämään tyttärensä ennen minua.”

Nyt kaikki ymmärsivät mistä oli kyse, kun molemmat tytöt olivat niin allapäin. Tsunaden ja Shizunen kadottua, häipyi Shikakukin omille teilleen. Hetken kuluttua Temari ja Hinata saapuivat miettiväisen kolmikon luo. Shikamaru huokasi tuskasta, sillä hänellä olisi Temarin kanssa uusien chuuninien läpiopiskelu. Sama tehtävä odotti myös Narutoa ja Hinataa. Sasuke naurahti Hinatalle:

”Jos tarvitsette apuani, niin olen käytettävissä.”

”Emmeköhän me kahdestaan selviä”, hymyili Hinata.

Sasuke hymyili ja lähti kylpemään. Hän lupasi vielä illalla tulla hakemaan Naruton ja Hinatan syömään. Tämän sovittuaan lähtivät Sasuke ja kaksikko omille teilleen.

Sakura makasi oman huoneensa sängyllä. Häntä hävetti, sillä hänen äitinsä oli nähnyt hänet pelehtimässä Inon kanssa. Vaikka rouva Haruno oli aina ollut ystävällinen Inoa kohtaan, saattoi Sakura aistia jonkinlaista viileyttä suhtautumisessa Inoon. Nyt kun Sakura oikein ajatteli, hän tajusi jopa äitinsä suhtautuvan Narutoon lämpimämmin kuin kehenkään Yamanakoista.

Sakuran ajatukset katkaisi oven ääni ja hän kuuli äitinsä kutsuvan itseään kokonimellä. Äiti käytti vielä nuori neiti nimitystä, tästä Sakura tiesi, että äiti oli todella vihainen. Hiljainen Sakura laskeutui alas huoneestaan ja olohuoneeseen, jossa äiti odotti. Rouva Haruno seisoi kädet puuskassa ja katsoi tiukasti tytärtään. Hän aloitti oman saarnansa:

”Mitä ihmettä sinä oikein ajattelet? Ensin se oli Uchihan poju, sitten Naruto ja nyt minä loppujen lopuksi löydän sinut tytön kanssa. On turha selittää, että te pesitte siellä toistenne selkiä.”

Sakura nielaisi, hän näki äidin todella vihaisena. Rouva Haruno jatkoi:

”Sinä et Yamanakan tytön kanssa pidä tuollaista peliä enää. Lisäksi mitä taistelutabletti teki siellä teidän tavaroissa? Äläkä valehtele, sillä jopa minä tiedän, ettei sitä ainetta ole kuin Naroilla.”

”Hyvä on minä varastin sen”, tunnusti Sakura hiljaisella äänellä. ”Se oli Inoa varten. Hän teki minulle ja Tentenille likaisen tempun.”

”Mahtoi olla melkoinen temppu”, ärisi rouva Haruno. ”Sinä jäät rangaistukseksi arestii…”

Tämän pidemmälle ei rouva Haruno ehtinyt, sillä Sakuran katseeseen syttyi uhma. Pinkin kasvoilla kyyneleet vierivät, kun hän huusi äidilleen takaisin:

”Haista sinä ämmä…”, loppu olikin painokelvotonta tekstiä.

”Hei! Sinä et haistattele minulle…”

Sakuran äidiltä jäi lause kesken taas, kun pinkki kääntyi kannoillaan ja juoksi eteiseen. Pian ovi lyötiin kiinni, itkuisen hyvästi huudon saattelemana. Rouva Haruno putosi polvilleen lattialle. Kyyneleet alkoivat valua pitkin hänen poskia. Herra Haruno saapui kotiin ja löysi vaimonsa lattialta. Hän sanoi ihmeissään:

”Sakura tuli minua vastaan kadulla itkien ja nyt minä löydän sinut tällaisena. Mitä oikein on tapahtunut?”

”Eipä erikoisia. Yllätin tyttäremme harrastamasta seksiä Ino Yamanakan kanssa.”, tuumi Rouva Haruno.

Herra Haruno huokasi ja nosti vaimonsa ylös lattialta. Hän loihti kasvoilleen myötätuntoisen ilmeen ja lohdutti äitiä:

”Tähän on taatusti jokin selitys. Tulehan keittiöön, niin teen sinulle kupillisen teetä.”

Kaksi masentunutta Kunoichia istui yhdessä Konohan teetuvista. Ino ja Sakura kuivasivat raivon kyyneleitä. Inokin oli saanut melkoisen läksytyksen äidiltään. He joivat teetä ja katselivat ettei kukaan etsisi heitä. Sakura virnisti ja sanoi Inolle:

”Hei vietetään yö Kunoichipoukamassa. Se opettaisi vanhemmillekin jotain.”

”Sopii, käydään ostamassa jostain kaupasta eväät ja vietetään romanttinen yö rannalla”, virnuili Ino.

Kaksikko nousi ja poistui Konohan katuvilinään.

Ilta-aurinko punasi läntisen taivaan, kun kaksikko saapui Kunoichipoukamaan. Rannan hiekka tuntui mukavan lämpimälle, kun Ino ja Sakura asettautuivat rannalle. He olivat ostaneet korin täyteen eväitä ja viltin jolle asettua. Tämän jälkeen kumpikin kunoichi riisuutui. Päästyään vaatteistaan eroon Sakura huomasi ettei heillä ollut uimapukuja mukana. Ino sanoi:

”No käyhän se näin alastikin.”

Inon sanat kulkivat Sakuran lävitse, kuin chidori tai ainakin samanlainen sirinä täytti Sakuran pään. Hän nosti katseen Inoon ja sanoi:

”Niin eihän täällä ketään ole.”

Kaksikko lähti uimaan. Virran vesi oli virkistävä kokemus, verrattuna vaikka kuumiin lähteisiin. Sakura pesi omat kasvonsa kyyneleiden jäljiltä. Hän päätti yllättää Inon, joka pesi kasvojaan kanssa. Sakura lipui kohti Inoa, kuin hai saalista kohti. Hän pääsi Inon viereen ja taklasi hänet kumoon. Kunoichit kaatuivat rantaveteen. Ino jäi Sakuran alle ja häkeltyi. Hän katsoi ihmeissään Sakuraa ja kysyi:

”Mitä sinä nyt?”

Enempää Ino ei ehtinyt sanoa, kun Sakura painoi huulensa Inon huulille. Ino hämmentyi aluksi Sakuran rajusta hellyyden osoituksesta, mutta vastasi pian suudelmaan. Ensin suudelmat oli lyhyitä, mutta pian ne muuttuivat pitkiksi, kosteiksi ja vaativammiksi.

Inon tajuttua Sakuran ajatukset, hänkin alkoi vapautua. Hän päästi kädet vaeltelemaan toisen vartalolla. Inon hyväilyt saivat Sakuran huokaamaan:

”Shannaroo!”

Ino meni kasvoiltaan punaiseksi ja käsien liike pysähtyi. Sakura avasi silmänsä ja kysyi:

”Mitä nyt?”

”Eh, sano se uudestaan”, pyysi Ino.

Oli Sakuran vuoro hämmentyä, mutta tajuttuaan mitä Ino oli pyytänyt, hän virnisti ja kuiskasi Inon korvaan tuon oman huutonsa. Inosta tuli aivan villi. Tuntui kuin Sakuran huudahdus olisi tehnyt Inosta pedon. Tytöt kietoutuivat toisiinsa tiukemmin ja rytmikäs keinunta sai heidät näyttämään luikertelevalle käärmeelle. Kauaa heidän ei enää tarvinnut hyväillä toisiaan, kun he saavuttivat huipun. Sakura kierähti uupuneena Inon viereen. Molemmat kunoichit tasoittivat hetken hengitystään, sitten Sakura huokasi Inolle:

”Mennään viltille.”

”Sopii minulle”, toinen huokasi.

Molemmat tytöt siirtyivät viltille ja Sakura ojensi Inolle pullollisen jääteetä. Ino otti  pullon vastaan. Sakura, joka nojasi rannalla olevaa isoa kiveä vasten, veti Inon syliin. He molemmat katsoivat taivaalle, jonne kuu oli jo noussut ja tähdet syttyivät. Syntyi hiljaisuus, jonka aikana Ino pystyi tuntemaan Sakuran hengityksen lähellään. Sakura katkaisi hiljaisuuden:

”Mitä se uudelleen sanominen oikein tarkoitti?”

Ino punastui Sakuran kysymystä. Hän painoi katseensa vilttiä kohti, sitten hän käänsi katseensa Sakuran kasvoihin ja sanoi:

”Ethän sinä suutu?”

”En, sinä voit kertoa minulle. Minä olen sinun paras ystäväsi.”, Sakura tuumi ja virnisti.

”Kun huudahdit tuolla vedessä ensimmäistä kertaa huokaisten, niin se kiihotti minua”, selitti Ino.

Sakuran reaktio ystävänsä tunnustukseen oli ensin hämmästynyt, mutta lääkintäninjan koulutuksen omaavana Sakura ymmärsi. Hän hymyili ja silitti Inon hiuksia, lopuksi Sakura tokaisi:

”No, kukin tyylillään.”

Ino naurahti hermostuneesti, mutta kun Sakura ei perääntynytkään, vaan tiukensi otettaan Inon vyötäisillä, niin Inokin rentoutui. Molemmat joivat jääteetään ja katselivat taivaalle. Hiljaisuus laskeutui jälleen. Ino katkaisi tällä kertaa hiljaisuuden:

”Upea ilta.”

”Joo, vaikka päivää en haluaisi muistella”, mutisi Sakura käsittäen Inon sanat väärin.

”No saanhan vihdoin viettää hetkiä sinun kanssa. Se on kuin unelmien täyttymys.”, tuumi Ino.

”Ihanaa kuulla nuo sanat sinulta”, naurahti Sakura.

Yhdestä asiasta Sakura oli yhä epävarma ja se oli hänen vartalonsa. Hän huokasi syvään ja sanoi Inolle:

”Kuule minulla olisi yksi kysymys?”

”No mikä?”, Inon uteliaisuus heräsi.

”Mitä mieltä sinä olet minun vartalosta?”, kysyi Sakura.

Inosta tuli hyvin hiljainen. Hän mietti mitä hänen kuuluisi sanoa, siksi hän sanoi miettimättä:

”Minusta se tai sinä siis olet hyvin kaunis.”

”Mukava kuulla. Naruto sanoi minulle etten ole muuttunut yhtään sitten viime näkemän.”

”Älä sinä Narutosta välitä”, naurahti Ino, ”Hän sanoo mitä sylki suuhun tuo.”

Tämän sanottuaan Ino kääntyi ja suuteli Sakuraa kiihkeästi suulle. Tytöt uppoutuivat tutkimaan toisiaan.

Oli myöhä ilta Sasuke, Naruto ja Hinata pänttäsivät tulevien chuuninien kyliä, nimiä ja tekniikoita läpi. Narutoa väsytti ja hän olisi halunnut jo nukkumaan. Ei silti Hinata ja Sasukekin eksyivät riveillä ja menivät sekaisin nimissä sekä kylissä. Kolmikko yritti pysyä virkeänä teetä ja kolajuomia juoden. Narutolla oli ties monesko mukillinen juomaa menossa, kun ulko-oveen koputettiin. Kolmikko sähköistyi heti. Naruto meni ovelle:

”Kuka siellä?”

”Shikamaru ja Temari, avaatko oven?”, murahti Shikamaru.

Naruto avasi oven ja päästi kaksikon ohitseen eteiseen. Shikamaru haukotteli ja venytti käsiään, sitten hän huomasi Hinatan ja Sasuken.

”Tervehdys teillekin. Hokage haluaa nähdä meidät kaikki luonaan mitä pikimmin”, kertoi Shikamaru.

”Mutta huomennahan on vasta lopullinen chuunin kokous ja viikon päästä valmistuminen”, vastusti Naruto.

”Ino ja Sakura ovat kadonneet.”, selitti Shikamaru.

Naruto ja Hinata näyttivät hämmästyneiltä. Sasuke taas ei pitänyt ollenkaan uutisesta. Hän nousi pöydästä ja käveli eteiseen, jossa hän otti huotransa jaa vyötti sen lanteille. Lopuksi hän viittasi muuta nelikkoa seuraamaan. Edessä olisi Inon ja Sakuran etsintä.

-Jatkuu-