ItaSakua, jatkoa tulee aikaisintaan viikko pääsiäisen jälkeen (jos silloinkaan), riippuu ihan että tykätäänkö tästä. Kommentit sallittuja ;)


--------
Metsässä satoi. Tuuli ja vesipisarat hakkasivat puiden runkoja ja kasvien lehtiä, mikäli niitä nyt enää oli jäljellä. Maa oli ruskea ja mutainen. Keskeltä metsää nousi iso, punainen sammakko.

Sammakon alla oli maa vielä kuiva, se oli siis saapunut paikalle ennen sadetta, ja pysynyt paikallaan. Siellä sammakon alla, neljän jalan välissä, oli läjässä neljä ruumista. Kolme heistä oli selvästi tunnistettavissa miehiksi, yksi oli nainen. Kukaan heistä ei erityisemmin vuotanut verta, mitä nyt pari naarmua käsissä ja jaloissa. Valitettavasti joskus parikin naarmua voi olla liikaa.

Noin kaksikymmentä metriä sammakosta länteen makasi puun juurella vielä yksi ruumis. Tämä henkilö sensijaan vuoti paljon verta. Veri sekoittui taivaasta satavan veden sekaan, ja valui pois ruumiin päältä.

Ruumiissa oli jotain erikoista. Ei, se ei ollut vääntynyt eikä ruumiin pää ollut lähtenyt irti, päinvastoin, hänellä oli kyllä kaikki raajat paikallaan. Erikoisen hänestä teki se, että tällä miehellä oli siniset hiukset ja sininen iho. Hänellä oli vielä miekkansa kädessä, hän oli kuollut kuin oli elänyt: miekka pystyssä, viimeiseen hengenvetoon asti.

Ja vielä erikoisempaa oli se, että ruumiin läpi, sydämen kohdalla oli nyrkin kokoinen aukko.

Sammakon päällä seisoi kolme hahmoa. Kaksi heistä oli vierekkäin, yksi seisoi heitä vastapäätä. Kahdesta ninjasta toinen oli selvästi nainen ja toinen oli mies. Naisella näytti olla vaikeuksia pysyä pystyssä, hän oli polvillaan sammakon päällä, hän huojui ja hengitti raskaasti. Nainen oli yltäpäältä veressä.

Mies sensijaan oli kunnossa, hänessä ei ollut naarmuakaan. Miehellä oli punaiset silmät ja torahampaat. Miehen ympärillä oli chakraa, punaista chakraa. Chakrasta oli muodustunut yksi häntä ja kaksi pitkää korvaa. Kuin... Kuin Kyuubi yhdellä hännellä.

Naista ja miestä vastapäätä seisova henkilö oli pukeutunut mustaan kaapuun. Hänellä oli mustat hiukset ja sharingan.

Uchiha Itachi seisoi tyynenä paikallaan, vaikka oli juuri tappanut neljä ninjaa sekunnin aikana ja loukannut yhtä ninjaa niin, että hänkin kuolisi pian. Vaikka hänen pitkäaikainen työparinsa, Hoshigaki Kisame, oli kuollut. Uskomaton mies.

'Jinchuuriki', Itachi ajatteli. 'Voimakas, tappoi jopa Kisamen. No, minulle hänestä ei ole vastusta', hän virnisti mielessään, pitihän kaikkien Uchihoiden näyttää coolilta kesken taistelun, ja siihen ei sopinut mikään typerä virnistely.

'Mangekyou Sharingan'

''Älä katso sen silmiin!'' nainen huusi. Mutta miehen refleksit olivat aavistuksen liian hitaat. Mies oli jo joutunut Itachin genjutsun valtaan. Onneksi nainen tiesi, mitä tehdä.

Nainen nousi pystyyn, hitaasti, nopeammin hän ei pysynyt. Päästyään jaloilleen, hän hengitti raskaasti. Nainen ajatteli sekunnin ajan jo luovuttavansa, mutta tiimitoverin kärsimykset eivät antaneet hänen luovuttaa.

Koska nainen tiesi Itachin aistien olevan tarkat, hän päätti tähdätä iskunsa mieheen. Hän keräsi kaiken jäljellä olevan chakransa nyrkiinsä, ja mojautti miestä poskeen. Mies kaatui maahan ja virkosi heti. Itachi näytti närkästyneeltä.

''Kiitos Sakura'', mies hymyili naiselle, joka oli kaatunut jälleen polvilleen. Nainen hymyili vaivalloisesti takaisin.

Itachi tutkaili naista tarkasti. Lyhyet vaaleanpunaiset hiukset, vihreät silmät. 'Hän on oikeastaan aika kaunis', Itachi ajatteli.

Sakuraksi kutsuttu nainen puolestaan tutkaili miestä. Mustat hiukset, mustat silmät, yhtä mustat kuin Sas-

Se oli tabu. Vieläkin ja kaikkien näiden vuosien jälkeen, Uchiha Itachin pikkuveljen nimi oli tabu, jota ei saanut edes ajatella.

'Itachihan on aika.. komea. Hänessä on samaa charmia kuin Sas- hänen pikkuveljessään. Kulkee varmaan suvussa', Sakura ajatteli.

''Rasengan!'' Kuului ilmasta. Sakura katsoi nopeasti ylös, ja siellähän tuo keltahiuksinen mies oli rasenganinsa kanssa. Itachi nosti nopeasti katseensa Narutoon, sitten Sakuraan, ja sitten hän katosi. Naruton rasengan porautui Gamabuntan paksuun nahkaan, ja hän oli yksin sammakon päällä.

''On sinun onnesi, etten tuntenut mitään'', Gamabunta murahti. Hän puhalsi uuden savupilven ilmaan.

''Minne Sakura-chan meni?'' Naruto kysyi hätääntyneenä. ''Sano että hän ei tippunut alas selästäsi!''

''Että hän ei tippunut alas selästäsi'', Gamabunta toisti. ''Hän katosi Uchihan kanssa''

----

Kaksi tuulenvirettä. Ensin hyvin heikko, ja sitten hyvin voimakas. Sitten tuntui taas maata jalkojen alla.

Sakura avasi silmänsä jälleen, ja katsoi ympärilleen. Paikassa missä hän oli, oli hyvin pimeää. Sakura kuuli veden solinaa, eli he eivät olleet kovin kaukana virtaavasta vedestä. Mitään muuta hän ei kuullutkaan kahden eri tahtiin kuuluvan hengityksen lisäksi.

Hetkinen, kahden? Sakurahan oli täällä yksin.

''Olet kaunis'', joku hönkäisi Sakuran niskaan. Sakura tunsi sormet niskassaan, hartioillaan, hiuksissaan. Hän kääntyi hätääntyneenä, ja näki Itachin.

''Itachi!'' Sakura kiljaisi. ''Mitä minä teen täällä? Ja miksi?''

''Minähän sanoin jo'', Itachi painoi päätään alemmas, kohti Sakuran kaulakuoppaa. He olivat aivan vastakkain, Itachi oli polvillaan hänen edessään. ''Olet kaunis''.

Sakura yritti paeta taaksepäin, mutta ei päässyt liikkumaan. Hän oli liian huonossa kunnossa. Miksi, miksi Itachi oli halunnut hänet tänne?

Itachi otti Sakuran käden omaansa, ja laittoi sen rintaansa vasten. ''Olemme vesiputouksen takana. Tätä olen pitänyt kotinani, silloin kun en jaksa Deidaraa ja muita. Täällä on ruokaa ja vettä, lämmintäkin riittää. Olet täällä toki omasta tahdostasi'', Itachi virnisti. ''Mutta tuossa kunnossa sinusta ei ole pakenemaankaan''.

Ja se oli totta. Sakura ei pääsisi millään pakoon, tekisi Itachi sitten mitä tahansa. ''Olen sitten täällä'', Sakura sanoi hiljaa. ''Mutta miksi?''

''Opetan sinut rakastamaan minua. Niin kuin minä sinua''.