Perjantai 5.

Päiväkirjani,

En mennyt kouluun tänään. Vatsaani väänsi aamulla niin kovasti, että luulin kuolevani. Eikä Kiballakaan ollut särkylääkettä kotonaan.

Viime yönä herätyskelloni ei muuten sammunut ja kaikki ne monimutkaiset ansat joita olin asetellut järjestelmällisesti jokaisen mahdollisen sisäänpääsyrakosen eteen, olivat juuri niin kuin olin ne laittanutkin. Harmikseni tosin laukaisin yhden niistä kompuroidessani vessaan.

Luoja sitä meteliä minkä naapurin ukkeli tuli pitämään oveni taakse jostain "eläkkeellä olevien, arvokkaiden ihmisten unensaannin estosta jatkuvalla tömistelyllä ja kolinalla" tai vastaavasta. En kiinnittänyt ukkeliin mitään huomiota vaan kaivauduin suosiolla lämpöisen untuvapeittoni alle.

Koska en mennyt kouluun, oli todella tylsä päivä. En oikeastaan tehnyt muuta kuin makasin apaattisena sängyssä, tuijottelin ikkunasta tympeää syystaivasta (lue: likaisenharmaata ja paksua pilvikerrosta) ja luin läksyjä. Kyllä, niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin, minä opiskelin! Tai ainakin yritys oli kova.

Kiba tuli pikavisiitille joskus kuuden kieppeillä mitään ilmoittamatta, ja menin ovelle hiukset pystyssä ja päälläni vain bokserit, villasukat ja kymmenen kokoa liian iso t-paita. Voi sitä naurun määrää, naapuriasunnosta alkoi kuulua merkittävää kävelykepin kolistelua ja minun oli pakko vetää tikahtumaisillaan oleva ystäväni kämppääni.

Kiba oli ollut ihana ja käynyt apteekissa vain minua varten, se toi minulle särkylääkettä. Toivottavasti se auttaa, saisi ehkä nukuttua paremman yön. Niin ja pitää asentaa se yksi ansa takaisin, en voi ottaa riskejä vaikka huomenna onkin vapaapäivä.

Perjantai 5. (myöhäisuutiset)

Päiväkirjani,

Kello on puoli neljä yöllä, ja minua ei väsytä. Olen yrittänyt viihdyttää itseäni vaikka millä, kuuntelemalla musiikkia, lukemalla jotain joltain naapurin mummolta saatua ylitylsää sotaromaania, tonkimalla keittiöstä jotain syömäkelpoista ja tullut siihen tulokseen että huomenna pitää käydä kaupassa, etsinyt vanhojen lempisarjojeni tuotantokausien puuttuvia CD-levyjä ja istunut piskuisella parvekkeellani tutkaillen vilkkaan kauppakadun elämää.

En vain millään saa unta. Voisikohan se johtua niistä särkylääkkeistä? Otin niitä varmaan kolme. Ja ne oli tosi tehokkaita, ei ole enää mikään paikka kipeänä. Nyt kuitenkin varmaan sammuttelen valoja ja alan tuijottaa (taas) kattoni mielenkiintoista kuviointia ja yhdistellä pääni sisällä niistä pienistä pisteistä kuvia. Hyvää yötä!