Lauantai 6.

Päiväkirjani,

Olin näköjään epähuomiossa laittanut herätyskellon soimaan eilen, se soitti sitä ärsyttävää piipitysmelodiaa puoli kahdeksalta. Olin todella virkeä joten avasin telkkarin ja aloin katsoa sieltä jotain randomia lastenohjelmaa joka kertoi jostain muutamasta nuoresta joilla on joku tietokone jossain hylätyssä paikassa ja ne menee virtuaalimaalimaan. Ja niillä oli valtavat päät.

Tuijotin sitä tv-ruutua ihan hypnoosissa ja hypähdin varmaan puoli metriä ilmaan kun Kiba sanoi yhtäkkiä "buu" korvani juuressa. Olin jättänyt oven lukitsematta ja se oli tullut sisälle niin hiljaa kuin pystyi. Hieman säikähdin, ja olin unohtanut kokonaan että meidän piti mennä tänään kylälle hillumaan.

Tuli kamala kiire ja kaiken lisäksi vaatekriisi, Kiballa oli jotkut tosi siistit uudet farkut jalassa ja se ihana huppari josta olen haaveillut varmaan kaksi kuukautta. Ja nyt kun minulla olisi ollut rahaa niin sen piti mennä ostamaan se.. Hitto. Pitää ostaa jotain muita vaatteita, sillä hinnalla kun saisi kaksi normaalia hupparia.

Kello oli melkein kaksitoista kun päästiin vihdoin asunnostani ulos. Pihalla paistoi aurinko ja oli tosi lämmin vaikka onkin jo melkein lokakuu. Se iso katu jonka varrella on kaikki Konohan kaupat, oli tupaten täynnä nuoria. Vanhoja tai edes aikuisia ihmisiä ei näkynyt melkein ollenkaan, kai ne oli kaikki töissä.

Kierreltiin kaikessa rauhassa vaatekauppoja, niitä kaikkia tavallisia kun ei täällä oikein ole mitään ihmeellistä. Jos haluaa jotain siistiä niin pitää tilata netistä. Ostin jostain pikkuputiikista tosi hienon verenpunaisen, XL-kokoisen hupparin jossa oli selässä vähän tummemman punaisella joku samuraintapainen ja edessä vasemmalla puolella oli pieni kuva kolmesta miekasta jotka oli pääkallon päällä. Se ei maksanut kuin pari kymppiä. Ainut miinus oli se, ettei siinä ollut vetoketjua.

Mentiin jäätelölle suihkulähteen vieressä olevalle kiskalle ja siinä lähteellä oli kaikki meidän koulun ihkulissut. Ja pahimmat niistä, Sakura ja Ino, katseli meidän päälle koko ajan niinkuin olisivat halunneet tulla meidän luokse, ottaa meidät mukaan ja heittää äkkiarvaamatta suihkulähteeseen. Ja siellä on kylmää vettä, sen tiedän.

Päivä olisi ollut muuten varmaan ihan hyvä, jos Sasuke ei olisi tunkenut yhtäkkiä niiden lissujen seuraan. Se antoi niille kummallista halua näyttää, että niistäkin on johonkin. Sitten kun ne olivat hihitelleet siellä jonkin aikaa ja paisutelleet itseluottamustaan Sasuken vaarallisessa minä-olen-niin-hyvännäköinen-ettei-mitään-rajaa-loistossa, ne lähtivät meidän luo. Sakura, Ino ja joku kolmas tosi pieni josta meillä ei ollut aavistustakaan kuka se oli.

Sanoin Kiballe ettei saada lähteä vaikka ne lupaisi meille mitä. Eikä ne luvanneetkaan, ne vaan riuhtaisi minua hihasta ja kaaduin naamalleni maahan. Sitten kun olin päässyt ylös, naama punaisena, se pieni tyyppi otti jonkun ihme judo-otteen tai vastaavan niin etten päässyt liikkumaan minnekkään, ja pari ylimeikattua blondia heitti limsat päälleni.

Ne varmaan luulivat sen jotenkin miellyttävän Sasukea, kun ne teki niin, mutta kuten arvasinkin jo etukäteen, ei sen ilme muuttunut miksikään siitä samasta ja ainaisesta, eli siitä kuin sen nenän alla leyhyteltisiin viemäristä haettua vessapaperiliuskaa. Se ei siis yllättänyt minua, ja ajattelin niitten lissujen lopettavan kun huomaisivat etteivät näkisi Sasuken kimmeltelevää hammasrivistöä hymyn vuoksi. Ajattelin väärin.

Ne vaan jatkoivat, nöyryyttivät minua Sasuken edessä kaikilla mahdollisilla tavoilla, esimerkiksi vetämällä paitani ylös - joka ei kyllä nolottanut, olen tyytyväinen vatsaani, ja taisivat ne yrittää viedä minua kohti suihkulähdettäkin mutteivät onnistuneet. Minua kylmäsi vain se Sasuken kummallinen, kylmä katse jolla se katsoi minua kun en jaksanut tehdä mitään niitten tyttöjen poishäätämiseksi.

Kun ne lissut olivat retuuttaneet minua siinä jonkin aikaa, Sasuke avasi suunsa. En tajua, miten sen sanat voi olla niin vaikutusvaltaisia. Se sanoi kerran: "Lopettakaa jo." ja sitten ne lopetti. Soin Sasukelle jopa niin suuren kiitoksen kuin katsoin sitä suoraan silmiin (se oli hankalaa, sen katse on niin pelottava, vaikka sillä hetkellä olisin voinut lyödä vaikka vetoa että katseessa oli rahtu sääliä) ja nyökkäämällä huomaamattomasti. Takaisin tuli täsmälleen samanlainen nyökkäys.

Kiba oli ihan kauhuissaan, se oli vain istunut hiljaa ja aika järkyttyneenä penkillä. Se ei tainnut tietää että sen paras ystävä on niin vihattu, me kun ei nähdä oikein muuten kuin koulussa ruokatunneilla ja joskus kun käydään kylällä.

Vaadin päästä kotiin suihkuun sillä olin ihan limsassa, ja pyysin syvästi anteeksi Kibalta että meidän ollaan-kylällä-koko-päivä-aie meni pilalle. Onneksi oltiin ehditty käydä kaikissa kaupoissa joissa pitikin ennen kuin mentiin jäätelölle. Ja minä muistin käydä ostamassa ruokaa!

Kiba häipyi omaan kotiinsa ja minä otin puolen tunnin suihkun. Kuumalla vedellä. Kävin laittamassa lämpimiä voileipiä valmistumaan siksi aikaa kun kuivasin hiukset ja etsin leffaa, sitten tein pesän sänkyyni leipien ja valtavan kaakaomukin kanssa ja aloin katsoa Happy Rotteria.

Se oli ihan hyvä leffa, vähän sekava vain. Mutta nyt käyn nukkumaan kyllä, huomenna on läksypäivä ja pitää lukea maanantaina oleviin historian kokeisiin. Öitä!