Eli samoilla linjoilla mennään, ItaSakua. Uusia lukijoita pyydän lukemaan myös aikaisemman osan, ja ne perus komma/pisteytys/blaablaa.
Kiitos :)

---
''Opetan sinut rakastamaan minua. Niin kuin minä sinua''.



''Mitä tarkoitat?'' Sakura kysyi hiljaa. Hän vetäisi kätensä Itachin käden alta.

''Juurihan sanoin'', Itachi sanoi nyt jo vähän kolkommin. Hän ei tainnut pitää asioiden toistelusta.

''Sinä... rakastat minua?'' Sakura kysyi vielä hiljaisemmalla äänellä. Oliko Itachiin luottamista? Oliko tämä taas uusi juoni, jolla saataisiin Naruto siepattua? Oliko Sakura joutunut tämän juonen välikappaleeksi? Ajatuskin satutti. Niinhän hänelle aina kävi.

''Vihdoinkin tajusit!'' Itachi virnisti ja nousi seisomaan. Hän katsoi Sakuraa silmiin. ''Vihreät silmäsi kertovat minulle vapaudesta, vaaleanpunaiset hiuksesi kertovat rakkaudesta'', hän kuiskasi Sakuralle.

''Onko tämä taas jokin Akatsukin juoni?'' Sakura kysyi jo kovemmalla äänellä. Jos tämä oli, hän halusi kyllä heti saada sen selville, ennen kuin loukkaisi taas itsensä.  Kuten Sas- Itachin pikkuveljen takia.

''Ei'', Itachi hymyili. Tai no, virnisti. Uchiha-klaanin hymy oli pieni virne suupielessä. ''Tämä on kokonaan minun juoneni.''

Sakura hätkähti. Itachin juoni, olisihan se pitänyt arvata.

Sakura yritti nousta ylös. Vaivalloista se olikin, ja hidasta, mutta vihdoin ja viimein hän seisoi kahdella jalalla, pitäen käsiään vyötäröllään. Käsiä pitkin valui verta, ja Sakuraa heikotti. Hän oli liian huonossa kunnossa mihinkään. Eikä hän tässä kunnossa voisi parantaa itseäänkään.

''Juoneni, jotta saisin sinut itselleni'', Itachi sanoi, ja käveli Sakuran eteen. Siinä he seisoivat, vastakkain, vatsa vatsaa vasten. Sakura saattoi haistaa Itachin hengityksen kasvoillaan. Minttua. Itachi taisi pitää itsestään huolta.

''Pelkään, että se epäonnistuu'', Sakura totesi hiljaa. Hänestä vain ei näyttänyt lähtevän ääntä, ei sitten yhtään.

''Pelkään että olet väärässä'', Itachi sanoi, ja painoi huulensa Sakuran verisille huulille.

----

''Tsunade!'' Naruto huusi, tai pikemminkin karjui, juostessaan kohti hokagen toimistoa.

Hetkestä, jolloin Sakura ja se pirullinen Uchiha olivat kadonneet, oli kulunut puoli tuntia. Heti katoamisen jälkeen Naruto oli pyytänyt hieman lisää chakraa Kyubilta, ja juossut kovempaa kuin ikinä takaisin kylään. Kun Sakura oli vaarassa, häntä ei pidätellyt mikään. Ei edes hokagen lukossa oleva ovi.

''Mummeli!'' Naruto karjui vieläkin kovempaa, mikäli se nyt edes oli enää mahdollista. Ei ollut totta, että koko Konohan historian huonomuistisin hokage oli laittanut oven lukkoon juuri nyt. Naruto hakkasi ovea nyrkillään: ''Avaa nyt! Hätätilanne!''

Mutta ovelle ei tapahtunut mitään. Naruto painoi korvansa ovea vasten, eikä kuullut mitään. Ehkä itse hokage ei ollut toimistossaan ollenkaan?

Naruto loi yhden varjokloonin. Varjokloonin avulla hän sai käteensä pyörivän, sinisestä chakrasta ja ilmasta muodostuneen pallon. ''Rasengan!'' Naruto karjui, ja painoi kätensä hokagen ovea vasten.

Ovi hajosi palasiksi. Tikkuja lensi joka puolelle, ja yksi osui varjoklooniin. Se katosi.

Naruto käveli oviaukkoon, ja katsoi hokagen pöydän taakse. Sielähän se Tsunade oli, kännissä tosin.

''Olikosh shinulla jothain ashiaa?'' Tsunade kysyi sammaltaen, ja sammui saman tien. Naruto puristi kätensä nyrkkiin, käveli vesikraanalle, laski vettä käsilleen ja kaatoi sen viidennen hokagen kasvoille. Tsunade heräsi heti.

''Oliko sinulla jokin syykin kastella naamani?!'' Tsunade karjui raivoissaan. ''Oli'', Naruto totesi ykskantaan. ''Uchiha Itachi nappasi haavoittuneen Sakuran kesken taistelun. Ja minä tarkoitan, todella haavoittuneen''.

Tsunade katsoi Narutoa järkyttyneenä. ''Mut- mutta Sakurahan on.. Hän on kylän parhaita lääkintäninjoja...''. Naruto nyökkäsi. ''Hän ei kerennyt perääntyä, tiedäthän Itachin''.

''Shizune!'' Tsunade huusi avustajaansa paikalle, ja tämä tulikin nopeasti.

''Tsunade-sama, te kutsuitte?'' hän kysyi reippaasti.

''Kustu paikalle kaks- neljä ANBUa, joista yhden on oltava lääkintäninja. Minulla on heille tehtävä!'' Tsunade nousi seisomaan, ja löi nyrkkinsä pöytään niin, että pöydän alla nukkunut TonTon säikähti ja heräsi.

Ja Naruto ei voinut kuin ihmetellä, miten nopeasti Tsunade pääsi yli humalatilasta.

----

Itachin huulet Sakuran huulilla. Sakura ei pystynyt vastaamaan suudelmaan.

Oliko tämä oikein? Ei. Nauttiko hän tästä? Ei.

Sakura vetäytyi nopeasti kauemmas Itachista. ''Mitä ihmettä?'' hän kiljaisi.

Itachi hymyili jälleen Uchihoille tyypillisellä tavalla, ja nuolaisi Sakuran huulelta vuotaneen veren kielellään huuliltaan. ''Halusin koettaa, oletko jo valmis'', hän melkeimpä naurahti. ''Et tainnut olla''.

''No en todellakaan!'' Sakura sanoi. Hän tipahti uudestaan polvilleen. Taaskaan hänestä ei ollut mihinkään. Kyyneleet valuivat Sakuran vihreistä silmistä. Taas hän oli aiheuttanut turhaa huolta kyläläisilleen. Hemmetin Itachi! Miksi hän ei ollut estänyt tätä tapahtumasta! Miksi hänestä ei koskaan, koskaan ollut yhtään mihinkään!

Itachi katsoi hetken tuota naista. Nainen selvästi itki, sen pystyi näkemään, vaikka nainen olikin selkä Itachiin päin. No, itseään ei Itachi voinut syyttää naisen kyyneleistä. Kyllä hän tiesi, mitä Sakura halusi. Sakura vain petti itseään kieltämällä nautinnon itseltään.

Itachi polvistui Sakuran vierelle. Hän laittoi kätensä naisen hartioille, ja tunsi naisen hätkähtävän. Itachin huulille nousi jälleen hymynkare.

''Kyllä minä tiedän että sinä rakastat Sasukea'', Itachi sanoi hiljaa Sakuralle. Ja vaikka ääni ei ollut juuri kuiskausta kovempi, se kaikui seinistä hokien Sasuken nimeä. ''Sasuke, Sasuke, Sasuke, Sasu, Sasu, Sa, Sa'', se hiljeni pikkuhiljaa.

''Mistä sinä mitään tiedät'', Sakura kuiskasi takaisin, ja hänen äänensä särkyi viimeisen sanan kohdalla. Itachi painoi päänsä alas.

''Koska...'', Itachi aloitti, ja hänen äänensä värisi. '' Koska kaikki rakastavat'', hän sanoi viimein, pitkän tauon jälkeen.

Sakura nosti päänsä ylös, ja näytti kysyvältä. Itachi katsoi noihin vihreisiin silmiin, ja hänenkin silmäkulmastaan vierähti kyynel.

''Aina Sasukea on palvottu. Pienenä isä ja äiti eivät muusta puhuneetkaan. Siksi'', Itachi puhui todella hiljaa. ''Siksi minä heidät tapoin. Kyllä minä muutenkin tiesin, että olin voimakas''.

Sakura näytti järkyttyneeltä. Hän oli jo unohtanut, että hänen vieressään oli polvillaan koko Uchiha-klaanin murhaaja, ihminen jonka Sa- sinipaitainen Uchiha halusi tappaa. Ihminen, joka teki Sakuran rakkauden kohteen elämästä helvettiä.

Ja silti, silti Sakuran teki mieli levittää kätensä auki, hymyillä aurinkoisesti ja halata Itachia. Lohduttaa häntä. Mutta Itachihan saisi siitä sen kuvan, että Sakura rakastaisi Itachia, ja niin ei ollut. Halusiko hän siis todella johtaa harhaan ihmistä, joka oli muutenkin joutunut kokemaan niin paljon syrjintää, koko ikänsä varmaankin.

Sakura empi hetken, mutta halasi sitten Itachia lämpimästi. Itachi hätkähti ensin, ja pyyhki sitten nopeasti kyyneleensä. Kyyneleiden pyyhkimisen jälkeen Itachi halasi Sakuraa takaisin.

Vihdoinkin hän sai tuntea Sakuran vartalon vartaloaan vasten. Tätä hän oli odottanut.

Itachi piti käsiään Sakuran vyötäröllä, mutta pian ne alkoivat vaeltelemaan. Oikea käsi nousi ylöspäin, kohti naisen niskaa ja hiuksia. Vasen käsi päinvastoin laski alaspäin. Itachi laski sen kätensä ensin naisen lantiolle. Alaspäin hän olisi vielä halunnut mennä, mutta hän pelkäsi Sakuran reaktiota asiaan.

Pitkältä tuntuvan ajan jälkeen Sakura vetäytyi kauemmas, ja Itachi päästi hänestä irti hieman vastahakoisesti, mutta päästi kuitenkin. ''Parempi?'' Sakura kysyi iloisesti. Ja Itachi virnisti jälleen vastaukseksi. Kaikki oli jo paremmin.

----

Konohan porteilla seisoi kuusi henkilöä. Neljällä heistä oli kasvoillaan valkopunaiset maskit, jotka olivat kuin eräänlaisia variaatioita eri eläinten naamoista, esimerkiksi nyt kissan. Kolme näistä maskinaamoista oli selkeästi miehiä, yksi oli nainen. Naisen paljasti hänen pitkät vaaleat hiuksensa.

Näiden maskinaamoijen lisäksi porteilla seisoivat Naruto sekä Tsunade.

''Minä menen mukaan!'' Naruto huusi Tsunadelle, mutta tämä vain pudisti päätään.

''Sinä et mene minnekkään,'' Tsunade sanoi tyynesti, ja kääntyi sitten ANBUjen , eli niiden maskinaamojen, puoleen.

''Ino'', hän sanoi rauhallisesti, ja samassa ANBU joukon nainen riisui maskinsa. Naruto hätkähti hieman, mutta muisti sitten Inon tulleen ANBUksi viime talvena.

''Niin?'' Ino kysyi rauhallisesti. Kummasti tuo tyttö oli rauhoittunut ANBUksi pääsemisen jälkeen. Toisaalta, onneksi niin oli käynyt.

''Olet vasta aloitteleva lääkintäninja, mutta uskon sinun pystyvän parantamaan Sakuran haavat ja vammat'', Tsunade sanoi Inolle, joka irvisti hieman kuullessaan Sakuran nimen. Niin, vaikka Ino olikin rauhoittunut, hänellä ja Sakuralla oli silti välillään ongelmia. Pääasiassa Sas- nuorimpaan Uchihaan liittyen.

''Enköhän minä yhden otsatyt- siis Sakuran pysty parantamaan'', Ino naurahti hieman. Häntä huvitti ajatus siitä, että tuon rasittavan otsatytön henki oli hänen käsissään. Kuka olisi ikinä edes arvannut mitään tälläistä? Tuskin kukaan.

''Krhm'', joku maskinaamoista rykäisi. Tsunade käänsi katseensa häneen kummastuneena mieheen päin. ''Meidän pitäisi varmaankin lähteä, hokage-sama'', mies sanoi karhealla ja matalalla äänellä.

''Lähdetään!'' Naruto huusi ja käveli ulos portista, mutta Ino otti hänet kiinni paidan kauluksesta. Naruto katsoi Inoa melkeimpä vihaisesti.

''Puhehan oli että sinä et lähde mukaan, eikö, hokage-sama?'' blondi kysyi ivallisesti. Naruto tunsi raivon kasvavan sisällään, ja hän suunnitteli jo erilaisia tapoja irroittaa Inon pää muusta kropasta. Tsunade kuitenkin keskeytti Naruton suunnitelmat.

''Itse asiassa, mietinkin juuri, että te tarvitsette oppaan, ainakin taistelupaikalle asti'', Tsunade sanoi mietteliäästi. Naruton ilme kirkaistui, ja Inon ilme päinvastaisesti synkkeni.

''Mutta tämä on selvästi ANBU tason tehtävä!'' Ino selitti. ''Ja Naruto, sinä tiedät itsekkin, ettet ole todellakaan ANBU!''.

''Mutta hänessä on outoa voimaa'', Tsunade jatkoi, kuin Narutoa ei olisi paikallakaan, tai kuin tämä ei kuulisi heitä.

''Se on tulevan hokagen voimaa!'' Naruto karjahti iloissaan, ja Tsunade alkoi nauramaan. Inokin virnisti hieman, ja varmasti jo tylsistyneisiin ANBUihin tuli eloa. Ino yritti vielä väittää Tsunaden päätöstä vastaan, mutta koiramaskinen ANBU keskeytti hänet sanomalla kyllä rouva, ja kaikki viisi lähtivät matkaan. Tsunade jäi Konohan porteille seisomaan, ja vieläpä aika tyytyväisenä itseensä. Oli ehdottomasti ollut oikea ratkaisu antaa Naruton mennä, olihan kyseessä Sakura.

---

''Pitäisikö sinun peseytyä?'' Itachi kysyi Sakuralta. Sakura katsoi Itachiin päin, ja näki tämän käsillä valkoisen pyyhkeen, shampoo- ja hoitoainepullot sekä kylpytakin. '' Ei nyt sillä että olisit niin likainen että se haittaisi minua'', Itachi vastasi nopeasti Sakuran kysyvään katseeseen. ''Mietin vaan, että et välttämättä halua olla noin verinen.''

Sakura nyökkäsi Itachille, joka vei suihkutarpeensa vesiputoksen viereen. Sieltä hän käveli takaisin, otti Sakuran kevyesti syliinsä ja kantoi vesiputouksen alle.

''Minä kastun!'' Sakura nauroi ja kiljui yhtäaikaa, ja Itachi nauroi hänelle.

''No eikös se ole se suihkun perimmäinen tarkoitus?'' Hän kysyi Sakuralta, joka nauroi kahta kovemmin.

''Vaatteeni!'' Vaaleanpunahiuksinen sanoi vihdoin rauhoituttuaan. Itachi laski Sakuran maahan vesiputouksen viereen.

''No ole sitten alasti, ei se minua haittaa'', Uchiha virnisti ilkikurisesti. Sakura heitti hoitoainepullon miestä kohti, ja se osuikin tätä suoraan otsaan. Itachi alkoi nauramaan, ja Sakura jähmettyi.

Itachi katsoi Sakuraa huolestuneena. ''Mitä nyt?'' hän kysyi.

''Tuo oli ensimmäinen kerta kun kuulen Uchihan ikinä, ikinä nauravan'', Sakura sanoi totisena. Itachi katsoi häntä kuin tärähtynyttä, ja sitten virnisti.

''No, se on aika harvinaista herkkua, joten nauti siitä! Nyt vaatteet pois!''