Sunnuntai 7.

Päiväkirjani,

Nukuin ihan liian myöhälle. Heräsin vasta kahdentoista jälkeen, eli takeet siitä että pääsen huomenna ajoissa sängystä ovat häviävän pienet.

Luin historian alueen kerran läpi ja totesin osaavani, mutta kun yritin vastailla opettajan laatiman kertausmonisteen kysymyksiin, meinasin kuolla. En osannut mitään. Luin vielä kolme tuntia ja yritin kerätä vastauksia kertaustehtäviin, mutten saanut kuin puoliin. Turhaannuin täysin; en minä mitään historiaa kuitenkaan tulevaisuudessa sen kummemmin tule tarvitsemaan. Uskoakseni.

Surffailin netissä ja etsiskelin mielenkiintoisia blogeja, mutta kas kummaa; vastaan tuli Sasuken blogi. En tiennyt sen olevan niin homo että blogia pitää... no, samapa tuo. En voinut vastustaa kiusausta ja luin joka ikisen merkinnän, tai postauksiksi niitä varmaan kutsutaan, minkä Sasuke oli laittanut. Olin luullut että sen elämä oli mielenkiintoisempaa!

Tuossa tuli ainakin selville se, että sillä on vessapaperina raha ja se on hemmetin "cool", ja siksi kaikki juoksee sen perässä ja yrittää olla kavereita. Sen blogillakin oli lukijoita yli kaksituhatta! Liityin lukijaksi itsekin... vaikka en omaa blogia jaksa pitääkään. Tulisi tylsiä postauksia, en omista kameraa.

Sasukella taas on joku hyperultimateprofessionalkamera ja käsitykseni mukaan toistakymmentä objektiivia. Mistä se oikein saa rahaa? Ei silläkään ole vanhempia. Tai siis, sehän on yleisessä tiedossa että sen isoveli, jonka kanssa se näköjään asuu, on huumediileri mutta en minä ainakaan rahojani veljeni kanssa jakaisi.

Sasuken blogin jossain himmeessä selitysjutussa oli gallup, johon sai vastata omalla kommentilla. Gallup kuului; "Kertokaa minulle postausehdotuksia, kaikkea sellaista mitä Te haluatte kuulla!" Ajattelin, vastoin normaalia käyttäytymistäni, olla ilkeä, ja kirjoitin anonyyminä siihen oman ehdotukseni, josta en siis todellakaan ole kiinnostunut.

"Kertoisitko meille omasta seksuaalisesta suuntautumisestasi ja ystäväpiirisi suhtautumisesta siihen? Ja myös siitä, miten suhtaudut randomiin homoseksiin."

En tiedä mistä tuo tuli. Olin varmaan niin tylsistynyt, ja imenyt itseeni jokaisen pikku lirusenkin eilen ostamistani limsapulloista. Selkokielellä: olin juonut kuusi litraa limsaa. Ja pari lasillista mehua. Varmaan ravaan koko yön vessassa.

Luin joskus seitsemän aikoihin sen historian koealueen vielä pari kertaa läpi. Yritin olla hermostumatta niihin idioottimaisiin kysymyksiin mitä kertausmonisteessa oli, mutten onnistunut. Ei niistä kysymyksistä juuri yhteenkään ollut suoraa vastausta kirjassa! Piti soveltaa lauseita hirveästi ja lukea rivien välistä, ja sitä minä en hallitse.

Mutta ihan se ja sama miten se koe menee. Kotona ei ole kuitenkaan ketään piittaamassa siitä pääsenkö kokeesta läpi vai en, ei ketään omaksi lisäkseni. Toisaalta se on ihan hyvä asia, osaan pitää hyvin huolta itsestäni, paljon paremmin kuin normaalit ikäiseni pojat jos totta puhutaan, mutta kyllä se silti harmittaa ettei ole mahdollisuutta tavata vanhempiaan milloin haluaa. Tai ylipäänsä, ettei ole koskaan edes tavannut heitä. Olisi varmaan helpompaa jos minut olisi hylätty, voisin palata.

Anteeksi (toivon ettei ole ketään keneltä pyytää anteeksi, sillä tätä ei ole kellään lupaa lukea) tämä angstaaminen, mutta kuuntelen jotain angstista nightcore hardtrancea tässä kirjoitellessani, ja kello on melkein kymmenen. Tämä on varmaan laskusokerihumala.. Jaa-a. Mutta hyvät yöt, menen nukkumaan, tai ainakin yrittämään. Olisi varmaan parempi päästä huomenna sängystä ylös ennen kahdeksaa, että pääsen ajoissa kouluun.