Olisin varmaan voinut kirjoittaa tästä osasta vieläkin pidemmän, mutta lopettaminen hyvässä kohdassa olisi ollut jo paljon vaikeampaa..

----

Luku 8

Joka paikassa tuli vastaan valvojia, jotka paimensivat ihmisiä vähitellen ulos. Iltabileet alkaisivat kuulemma yhden ja puolen tunnin kuluttua ja järjestäjät tarvitsisivat aikaa järjestellä paikkoja.

Deidara oli pettynyt siihen miten vähän oli löytänyt tuttujaan. Ainoa ninja oli Konohan kunoichi, joka oli vahingossa erehtynyt sanomaan häntä tytöksi. Tappelun alkaessa he olivat todenneet toisensa ninjoiksi ja päätyneet jatkamaan samaa matkaa, jotteivät kadottaisi toisiaan jälleen ihmispaljoudessa.

Tyttö käveli hänen perässään hieman vaivaantuneena. Tämä sormeili päässään olevia pompuloita tai paitansa reunaa aina, kun Deidara päätyi nuolaisemaan kädellään vaivihkaa jotakuta vastaantulevaa, joka olisi voinut olla massaan sulautunut ninja. Olihan menetelmä hieman kyseenalainen, mutta se oli hänen oma vedenpitävä henkilökorttinsa.


Tenten käveli vaitonaisena blondin Akatsukin perässä. Hänen lisäkseen perässä kävelijöitä oli pieni ihmisjoukko, joka halusi ehdottomasti nähdä muutkin paikalle eksyneet ninjat ennen kotiinlähtöä. Monikaan heistä ei nimittäin päässyt paikalle enää huomenna.


Yhtäkkiä Deidara seisahtui. Hän oli huomannut oville kulkevan ihmisporukan, jonka keskellä käveli Akatsukin kaapuun sonnustautunut mustahiuksinen nuorimies, joka sai hänen ihonsa kihelmöimään ja ärtymyksen lisääntymään. Tämä juttu oli pakko tarkistaa. Hän lähti vaivihkaa hivuttautumaan porukkaa kohti ja kuuli takaansa kunoichin turhautuneen huokaisun. Antoi tytön valittaa. Tässä ei menisi kauaa.

Deidara oli ajatellut lähestyä toista sivulta kaikessa rauhassa ja yllättää uhrinsa, mutta hänen tulonsa ei jäänyt huomaamattomaksi. Tytöt miehen ympärillä alkoivat vilkuilla häntä kohti ja supista hiljaa toisilleen. Mies käänsi katseensa Deidaraan, joka oli melko varma löytäneensä oikean ninjan. Hänellä vain sattui olemaan liian hyvä tilaisuus käydä ällöttämässä toista vähän, joten hän jatkoi määrätietoisesti kulkuaan kohti miestä.

Tytöt antoivat Deidaralle tilaa ja katsoivat odottavasti, kun hän käveli miehen luo. Deidara oli juuri ojentamassa kättään toisen poskelle, kun hänen rinnuksistaan tartuttiin yllättäen ja häntä vedettiin lähemmäs miestä. Vaistomaisella liikkeellä blondi veti käden kasvojensa suojaksi saaden toisen pysähtymään äkisti.

Hetken he vain tujottivat toisiaan muutamien senttien päästä, kunnes Deidara päätti rikkoa vaivaantuneen hiljaisuuden: “Mitä hittoa sinä oikein aiot?”
Hengitys tuntui blondin kättä vasten. Sharinganit käväisivät toisen mustissa silmissä ja paitaa rusentanut käsi hellitti otteensa. Itachin vetäydyttyä kauemmas, tytöt heidän ympärillään huokaisivat pettyneenä. Mitä ihmettä hekin olivat odottaneet näkevänsä?

“Et vastannut kysymykseeni.” Deidara tuhahti toivuttuaan yllätyksestä.
“Minun ei tarvitse vastata sinulle.” Itachi sanoi rauhallisesti.
Deidaran olisi tehnyt mieli potkaista mustahiuksista miestä, mutta jätti sen tekemättä. Hän nimittäin piti kasvoistaan eikä halunnut Itachin laittavan niitä uuteen järjestykseen.

Tenten harppoi lähemmäs ihmisjoukossa. Blondin Akatsukin kyseenalainen etsintä oli ilmeisesti tuottanut tulosta. Asia ei kyllä miellyttänyt häntä itseään tippaakaan, koska nyt hän joutuisi sietämään yhden sekopään sijaan kahta. Missä ihmeessä muut Konohan ninjat olivat? Väkeä virtasi jatkuvasti ulos, joten he eivät voineet olla kaukana.

Yllättäen Tenten tunsi märän lipaisun kämmenselässään. Hän hypähti kauhuissaan kauemmas, mutta ilostui suuresti tajuttuaan lipaisun aiheuttajan Akamaruksi. Jos Akamaru oli tässä, Kiba ei voisi olla kovinkaan kaukana. Hän käveli rivakasti kahden Akatsukin luo ja melkein huusi mennessään: “Taidan tietää missä on lisää meikäläisiä. Seuratkaa minua.”
Miehet lähtivät hänen peräänsä sanaakaan sanomatta, mikä oli hyvä juttu. Eihän hän olisi osannut selittää, minne oli menossa. Akamaru kyllä johdattaisi heidät Kiban luo.


“Minne me oikein olemme menossa?” Deidara nurisi hetken kuluttua. Hän ei todellakaan pitänyt siitä, että joutui kulkemaan ihmisjoukossa koiran perässä.
“Seuraamme Akamarua, koska se voi johdattaa meidät isäntänsä luokse ja samalla löydämme varmasti muitakin ninjoja.” Tentenin ääni kuulosti toiveikkaalta. Pian hänen ei tarvitsisi kestää yksin tätä painostavaa ilmapiiriä, joka vallitsi hänen matkakumppaniensa välillä.

Ihmisvilinä oli valtaisa kaikkien parveillessa pihalla ovien sulkeuduttua. Akamarun tuttu haukku kutsui Kiban välittömästi paikalle ja huojentunut ninja syleili koiraansa. Vasta sen jälkeen poika kääntyi katsomaan keitä hänen rakas koiransa oli raahannut mukanaan.

“Tenten ja kaksi Akatsukia. Ei paha saalis Akamaru.” Kiba silmäili mietteliäänä tulijoita. “Olisi tietysti ollut mukava löytää vähän enemmän väkeä yhdellä kertaa”, hän lisäsi. Etsintä oli yhä vaikeaa, vaikka sisälle rakennukseen ei enää päässyt.
“Oletko löytänyt montakin meikäläistä?” Tenten kysyi toiveikkaana. Viimeinkin hän saisi järjellistä seuraa.
“Löysin aiemmin sisältä Kakashin, Kisamen ja Sasuken. Äsken onnistuimme paikallistamaan Hinatan, Shikamarun, Shinon ja Ankon olinpaikan ja olemme nyt leiriytyneet heidän luokseen puun alle. Näin isoa porukkaa ei kannata enää liikutella ympäriinsä ilman päämäärää.” Puhuessaan Kiba lähti johtamaan muita toisten luokse.


Ihailijajoukko heidän takanaan alkoi supattaa innostuneena. He ehtisivät nähdä vielä vaikka kuinka monta oikeaa ninjaa tulevan illan aikana. Yksi tytöistä alkoi soitella hotelleihin varatakseen vielä yhden yön paikkakunnalla, jotta ehtisi viettää enemmän aikaa toisten mukana. Toinen taas soitti saman tien tutulleen kyselläkseen seuraavan päivän juna-aikatauluja. Ketään ei olisi huvittanut lähteä vielä kotiin ja jättämään koko hommaa kesken. Muutama sanoi vaikka nukkuvansa puistossa, jos muuta yösijaa ei löytyisi. Kaikkien innostus oli katossa. Tästä tulisi ehdottomasti paras Coni ikinä.

Puun alla odottavien ninjojen tunnelmat eivät olleet yhtä hilpeitä kuin heidän ihailijajoukossaan. Niin moni oli vielä kateissa, mutta kukaan ei saanut lähteä etsimään toisia, sillä takaisin löytämisestä ei ollut takeita. Kaikki toivo oli laitettava Akamarun vainuun ja sattuman kauppaan.

Kakashi silmäili kiinnostuneena porukan reaktioita uusien tulijoiden saapuessa paikalle. Kisamen koko olemus näytti rentoutuvan, kun hän nyökkäsi Itachille tämän istuessa hänen viereensä. Anko taas joutui tarttumaan Sasukea niskasta, ettei tämä karkaisi veljensä kimppuun. Tenten kiirehti ilahtuneena muiden Konohan nuorten joukkoon jakamaan kuulumisia ja nämä ottivat hänet hymyillen vastaan. Blondi Akatsuki mumisi jotain pahantuulisesti kävellessään heitä kohti ja istahti lopulta Kisamen toiselle puolelle, jättäen heidän välilleen tarkoituksen mukaisen hajuraon. Kiba rapsutti Akamarua hetken, ennen kuin lähetti sen taas etsimään muita. Toivottavasti kaikki eivät olisi hajallaan ympäri puistoa.

***

Temari ja Sakura puhuivat kävellessään matalalla äänellä päät lähekkäin. Välillä he purskahtivat raikuvaan nauruun, joka ei tuntunut loppuvan millään. Heidän perässään käveli loukkaantunut Naruto, joka ei voinut käsittää tyttöjen ilon aihetta, sillä nämä eivät olleet suostuneet paljastamaan sitä hänelle. He olivat vain kertoneet sen liittyvän tyttöjen juttuihin, jonka jälkeen he olivat taas nauraneet sydämensä kyllyydestä.

Turhautuneena Naruto mietti parasta mahdollista keinoa muiden löytämiseksi. Ympäriinsä juoksentelulla ei saavuttanut mitään ja vaikka he olivat nyt kaikki ulkona, kyseleminen oli silti ajanhukkaa. Hän saisi vain kiinnostuneita ihmisiä peräänsä, mikä vaikeuttaisi liikkumista huomattavasti. Pihalla etsimistilaa olisi vähemmän. Ehkä hän voisi yrittää sitä.

“Hei, Sakura ja Temari, odottakaa. Minulla on idea miten me löydämme toiset.” Naruton innostunut huudahdus sai tytöt kääntymään häntä kohti odottaen selvitystä tilanteeseen. Naruto ei kuitenkaan sanonut mitään. Hän loi nopeasti muutamia klooneja ja lähetti ne ympäri puistoa.

Temari kääntyi katsomaan Sakuraa yllättyneenä, mutta toinen vain hymyili takaisin. Naruton kagebunshinit kyllä löytäisivät muut helposti täällä ulkona. Nyt täytyi vain odottaa niiden paluuta.