Viimeinen osa is here! Tämän jälkeen tulee vielä epilogi, koska minä päätin niin. Muahahaha. Haa. Ha.

Uusia lukijoita pyydetään lukemaan edelliset osat, kiitos :)

- - - - - -
'Varmasti hänen ensimmäinen kertansa', Itachi ajatteli itsekseen.


Kaksi henkilöä, nainen ja mies, makasivat maassa mustan viitan alla, jossa oli punaisia pilviä. Akatsuki-viitta.

Nainen ja mies olivat Haruno Sakura ja Uchiha Itachi, ja he olivat rakastuneita.

''Olet täydellinen'', Itachi kuiskasi Sakuran korvaan. Miehen kädet olivat naisen ympärillä, vetivät naista lähemmäs. Itachi upotti nenänsä naisen vaaleanpunaisiin hiuksiinsa, veti sisäänsä niiden tuoksua. Eikä nainen vastustellut.

''Olet täydellinen'', nainen kuiskasi miehelle takaisin. Tässä heidän oli lämmin ja hyvä olla, heillä ei ollut kiire minnekkään.

Mies nuolaisi naisen niskaa, ja sai naisen värähtämään hyvänolon aallon kulkiessa naisen läpi.

''Minua pelottaa.''

Nainen kääntyi hätkähtäen mieheen päin, odottaen vastausta. Mitä tuo tummanpuhuva mies selitti?

''Minua pelottaa, että lähdet'', mies sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen, saaden naisen virnistämään hieman kiusoittelevasti.

''Luulet vain, minne lähtisin? Olen liian huonossa kunnossa, sekä rakastan sinua.''

''Mutta tiedän, kun omasi tulevat, sinä lähdet heidän mukaansa.''

''Pyh,'' nainen murahti miehen kaulakuoppaan, jonne oli painanut kasvonsa. Itachi kuitenkin nosti naisen kasvot omien kasvojensa tasalle.

''Mutta minä en estele,'' mies hymyili naiselle, ja tämä näytti tärähtäneeltä.

''Sinulle ei siis ole mitään väliä, olenko täällä vai en? Olen sinulle vain taakka tai korkeintaan ajanviete!'' Sakura tulistui sekunneissa, ja nousi vaivalloisesti seisomaan. Naisen kaunis vartalo oli peittämättömänä Itachin silmien edessä, eikä mies voinut mitään luonnolleen.

''Rakastanhan minä sinua'', mies kuiskasi hiljaa, ja nousi itsekkin seisomaan. ''Pue päällesi jotain, ettet vilustu!''

Miehen painaessa huulensa naisen huulille, naisen oli annettava periksi. Hän hymyili kauniisti ja vastasi suudelmaan. Erotessaan miehen vartalosta ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen, nainen virnisti miehelle valloittavasti, ja mies meni hakemaan naiselle vaatteita.

''Otakkin oikeaa kokoa!''

''Kyllä kyllä, rouva!''

Sakuran elämä oli yhtä hymyä.

- - - -

''Ino... pääst-päästä irti... hh..'' Naruto pyysi katkoinaisesti. Tuo naispuolinen blondi suuteli Naruton kaulaa, hartioita, ja rintalihaksia, mutta heti Naruton sanojen jälkeen nainen lopetti.

''Etkö pidä tästä?'' Ino kuullosti loukkaantuneelta, eikä Naruton auttanut kuin myöntää mielessään Jiraiyan olleen oikeassa. Hän oli huono naisten kanssa.

''Pidän pidän, tottakai pidän!'' Naruto kiirehti sanomaan, ja halasi Inoa tiukasti. ''Meillä vain on tehtävä kesken!''

Ino näytti järkyttyneeltä: ''Sinä valehtelit minulle! Sinä saastainen blondi, sinä hemmetin heinäsirkka, sinä samperin pah-!''

''Samat sinulle ja mitä ihmettä?'' Naruto vastasi Inolle, vähintäänkin yhtä kovalla äänenvoimakkuudella.

''Kuinka edes kehtaat sanoa rakastavasi minua, vaikka rakastat sitä otsarumilusta!''

''Mitä!'' Naruton silmät olivat vähintäänkin lautasen kokoiset. Mitä ihmettä Ino selitti? Miksi naiset olivat aina niin vaikealukuisia? Aina sanoi tai teki jotain väärää, vaikka ei tarkoittaisi.

''Sakura-chan on hyvä ystäväni, ei mikään otsarumilus!''

''Otsarumilus! Otsarumilus! Otsarumilus!''

''Rasengan!''

''Naruto! Lopeta!''

''Lopeta itse!''

Ino painoi huulensa miehen huulille, ja Naruton kädessä ollut vaaleansininen chakrapallo katosi.

''Minä en ymmärrä naisia'', Naruto kuiskasi Inolle hiljaa suudelman jälkeen, saaden Inon virnistämään.

''Minä en ymmärrä sinua,'' Ino sanoi puolestaan, ja sai Naruton nauramaan. Kaksikko erkani toisistaan juuri sopivasti, sillä ANBU kolmikko ilmestyi heidän eteensä.

''Ino-san, Naruto-kun, oletteko valmiita jatkamaan matkaa?'' yksi heistä kysyi, ja blondikaksikko nyökkäsi. Ino asetti maskinsa kasvoilleen, ja viisikko lähti jatkamaan matkaansa.

''Naruto-kun?'' eräs ANBUista kysyi, melkein heti lähtemisen jälkeen, ja Naruto kääntyi hänen suuntaansa.

''Muistatteko, missä tämä kyseinen taistelu käytiin?''

''Kyllä,'' Naruto vastasi ykskantaan, ja kääntyi jälleen eteenpäin, johtamaan joukkoa kohti Sakuran pelastusta.

'Sinnittele Sakura!'

- - - -

Sakura oli saanut päällepantavikseen mustan t-paidan ja siniset, liian isot housut.

''Anteeksi, mutta ei minulla ollut kuin omia vaatteitani'',  Itachi mutisi hiljaa, mutta Sakura antoi asian olla. Kunhan sai jotain päällepantavaa, likaisten ja veristen vaatteiden sijasta. Sitäpaitsi, nämä vaatteet olivat juuri sopivan löysät ja mukavat.

''Täällä on kylmä..'' Sakura aloitti lauseensa, ja ennen kuin sai sen loppuun, oli Itachi jo rutistanut naisen itseään vasten. Aivan, kuten Sakura oli toivonutkin.

''Oletko jo paremmassa kunnossa?'' Itachi huolehti Sakurasta, joka yritti kyllä parhaansa mukaan näyttää huolettomalta.

''Juu, ei minulla enää mitään ole'', nainen sanoi, mutta lause paljastui pian valheeksi, kun maan vetovoima otti otteen Sakurasta, ja tämä kaatui polvilleen maahan.

''Odota siinä'', Itachi kumartui, ja kuiskasi naisen korvaan. Samassa mies nousi seisomaan, ja katosi luolan uumeniin.

'Minnekkä minä tästä menisin', Sakura ajatteli. Ei, hän ei ollut hyvässä kunnossa, ei edes mainittavassa kunnossa. Miksi hän siis valehteli?

Vastaus oli yksinkertainen. Hän ei halunnut aiheuttaa Itachille huolta ja murhetta. Pian mies tulikin jo luolan uumenista, valkoinen keramiikka-kulho käsissään.

''Juo tämä'', mies hymyili Sakuralle, ja ojensi kulhoa naista kohti. Nainen otti kulhon käsiinsä, hieman epäilevä ilme kasvoillaan.

''Mitä tämä on?'' nainen kysyi epävarmasti. Mieheen ei voinut koskaan luottaa täysin, ei vaikka rakastikin häntä enemmän, kuin koko sydämestä.

''Juo vain'', mies hymyili rohkaisten naista. Nainen nosti kulhon huulilleen ja kulautti siellä olevan nesteen vatsaansa.

Neste oli lämmintä, ja maistui mintulle. Se kutitti matkallaan vatsaa ja sai olon iloiseksi.

''Oikeasti, mitä tämä on?'' Sakura kysyi Itachilta, mutta mies vain nauroi.

''Lääkettä. Nyt sinun pitäisi olla kunnossa.''

Sakura ei ollut uskoa korviaan, mutta hän halusi uskoa miestä. Niinpä hän päätti antaa ´´lääkkeelle´´ viimeisen mahdollisuuden.

Sakura koitti nousta ylös, ja nousi kuin nousikin, ja vieläpä ilman mitään kipua. Kaikki kipu oli poissa.

''Uskomatonta.''

''Kiitos, omasta mielestänikin olen aika taitava.''

- - - -

''Tässä.''

''Tässäkö, Naruto-kun?''

''Tässä. Tässä kohdassa Gamabunta seisoi, ja sammakon päällä seisoivat Sakura ja se Uchiha'', Naruto osoitti maahan, ja sylkäisi suustaan viimeisen sanan. Pirulliset Uchihat, heissä oli kaikissa jokin vikana.

''Mitä sitten tapahtui?'' ANBU jatkoi kyselyään, ja Naruto jatkoi puhumistaan.

''Loin varjokloonin, ja me hyppäsimme ilmaan. Yhdessä loimme rasenganin käteeni, ja klooni katosi. Yritin tähdätä Uchihaan, mutta hän katosi, ilman mitään savupilveä tai mitään, hän vain katosi. Rasenganini porautui Gamabuntan nahkaan, ja huomasin Sakura.chanin kadonneen.''

''Selvä, kiitos'', ANBU kiitti hiljaa. Mies nosti hieman maskiaan, jotta pystyi puraisemaan peukaloaan.

''Kuchiyose no jutsu!'' ANBUn käden ympärille ilmestyi savupilvi, ja ANBU vetäisi kätensä nopeasti ylös. Savupilven seasta esiin asteli tupsukorvainen ilves, joka oli kyllä järkälemäisine tassuineen häikäiseva näky.

''Haruno Sakura'', ANBU mutisi hiljaa, rapsutti ilvestä korvan takaa, ja nyökkäsi. Samassa ilves katosi, ja pian näkyikin keltainen välähdys eläimen turkkia, kun se lähti Sakuran perään.

''Jos haluamme saada selville Haruno Sakuran olinpaikan-'' ANBU aloitti, mutta Naruto aavisti, mitä mies oli sanomassa. Niinpä tämä keltahiuksinen mies hypähti erään puun oksalle, ja säntäsi ilveksen perään. Naruto kuuli askeleita perässään, ja päätteli ANBU-joukon lähteneen hänen peräänsä.

Ilves oli todellakin nopea, ja joukkiollamme oli vaikeuksia pysyä sen perässä, etenkin kun yli puolet porukasta oli käyttänyt juoksuun jo puolet chakrastaan, ainoastaan Narutossa ei näkynyt väsymyksen merkkejä, mutta hänellä oliki chakraa melkein loputtomiin. Tasaisin väliajoin mies jaksoikin muistuttaa muuta porukkaansa vauhdin ylläpitämisestä.

Muutaman tunnin juoksun jälkeen metsään tuli pimeä, eikä Naruto eivätkä ANBUt nähneet enää kunnolla eteensä. He päättivät pysähtyä läheisen vesiputouksen viereen, ja tehdä sinne leirin.

''Onko sinne pitkä matka?'' Naruto kysyi muina miehinä Inolta, joka tiesi tarkan reitin vesiputoukselle. Tämä kaksikko oli päättänyt salata tuoreen suhteen muilta ANBUilta, ei sillä että ANBUt olisivat olleet kovinkaan kiinnostuneita asiasta. He vain halusivat pitää tämän asian omanaan.

''Ei sinne'', Ino venytti vastaustaan, ja hyppäsi alas puusta. Sen jälkeen nainen käveli muutaman askeleen eteenpäin, ja veti suuren saniaisen edestään. Puusta katsottuna Naruto ei nähnyt tiheältä kasvustolta mitään, joten hän seurasi naisen esimerkkiä, ja hyppäsi alas puusta, täsmälleen naisen selän taakse. Naruto katsoi Inon hartian yli, ja näki kauneimman ja isoimman vesiputouksen, jonka oli eläissään nähnyt. Toisaalta, tämä oli vasta toinen Naruton näkemä vesiputous, mutta kuitenkin tämä oli hienoin ja isoin.

''Vau'', pääsi vaaleahiuksisen miehen suusta, ja nainen virnisti.

''Onhan tämä aika vaatimat-'', mutta mies laittoi kätensä naisen suun eteen. Mikään ei saisi pilata tätä näkyä.

No, melkein mikään. ANBU käveli Narutoa kohti, ja laittoi kätensä miehen hartialle.

''Aistitko tämän chakran?'' kuului miehen maskin takaa, ja Naruto terästi aistejaan. Totta, hänkin pystyi aistimaan vieraan chakran. Itseasiassa, se ei ollut vieras chakra. Se oli oikeastaan erittäin tuttu chakra.

Sakuran chakra.

- - - -

''Aistitko tämän chakran?'' Itachi kysyi äkkiä Sakuralta, aistit terävinä. Sakura katsoi ensin miestä kuin tärähtänyttä, mutta terävöitti sitten itse aistinsa. Ja totta, ilmasta oli aistittavissa erilaista chakraa. Tämä chakra tuntui siniseltä, mutta tuntui kuin siinä olisi aavistuksen verran punaista chakraa.

''Minä tunnen tämän chakran'', Sakura sanoi nopeasti, ja hänen kasvonsa olivat ilmeettömät. Hän oli luvannut, ettei jättäisi Itachia, mutta tarkemmin ajateltuna, ja nyt kun hän aisti tämän tutun chakran, päätös tuntui vaikeammalta.

''Aivan, Kyuubi-pentu on tullut hakemaan sinua'', Itachi mutisi, hieman alakuloisesti, eikä Sakura voinut kuin nyökätä. Se oli totta.

''Mutta minä en lähde'', Sakura sanoi varmalla äänellä, vaikka oli oikeasti hyvin epävarma. Miten päätöksen teko oli näin vaikeaa?

Ja olihan hänellä vielä suunnitelmansa...