2. luku Odottamaton tunnustus

”Et sitten riehu siellä koulussa kätesi kanssa.”
”Kankurou, älä jaksa.”
”Ensi kerralla saat itse maksaa hoitokulut.”
”Pää kiinni, et sinä niitä joutunut maksamaan.”
”Gaara, oletko sinä oikeasti homo?”

Gaara huokaisi syvään. He istuivat Kankuroun autossa Gaaran koulun parkkipaikalla, muiden oppilaiden kiirehtiessä sisään suureen, valkoiseen rakennukseen. Punapään käsi oli paketissa ja se roikkui kantositeessä rintakehän edessä, Kankurou oli heittänyt hänet aikaisemmin aamulla terveyskeskukseen, jossa hänen kätensä oli laitettu kantositeeseen. Käsi oli ollut siinä vaiheessa niin turvonnut ja kipeä, että oli ollut ihme, että Gaara oli edes pystynyt pukeutumaan aamulla. Käsi ei ollut murtunut, mutta ilmeisesti sormien nivelet olivat venähtäneet niin pahasti, että nyrkki oli turvonnut.

”Oikeasti, mitä se sinua liikuttaa?” punapää huokaisi.
”Se vain on niin outoa.”

Gaara ei vastannut vaan nousi autosta ja käveli ankean parkkipaikan läpi vilkaisemattakaan taakseen. Kauaa hän ei ehtinyt kävellä, kun hän tunsi kuinka joku loikkasi hänen niskaansa.
”Heiiii Gaara!” kuului ylipirteä ääni, jonka Gaara tunnisti ystävänsä Naruton ääneksi.
”Hei Naruto”, punapää huokaisi.

Naruto kiepsahti ketterästi hänen eteensä hymyillen tuttuun tapaansa leveää hymyään. Blondin hymy kuitenkin hiipui, kun hänen katseensa osui Gaaran siteessä olevaan käteen.
”Mikäs tuohon on sattunut?”
”Äh, ei mitään ihmeellistä, löin vain nyrkkini seinään.”
”Oho, aika kovaa olet sen iskenyt, jos on pitänyt pakettiin laittaa.”

Gaara ei ehtinyt vastata, sillä juuri silloin Sasuke käveli heidän ohitseen, vilkaisemattakaan punapäätä. Gaara ei voinut kuitenkaan muuta kuin jäädä tuijottamaan korppihiuksisen loittonevaa selkää. Kivistävä möykky rinnassa tuntui taas vahvana ja lopulta Gaaran oli pakko kääntää katseensa toisaalle, sillä Sasuken katsominen teki liian kipeää.
”Mikäs tuotakin taas vaivasi?” Naruto tiuskahti. Blondi nimittäin inhosi Sasukea kaikista maailman ihmisistä varmaan eniten ja hyväksyi Gaaran ja Sasuken suhteen vain, koska Gaara oli hänen ystävänsä.

Gaara ei vastannut vaan tuijotteli kengänkärkiään ikään kuin olisi nähnyt niissä jotain mielenkiintoista.
”Gaara?”
”…”
”Oletteko te riidelleet tai jotain?”

Gaara kohotti katseensa hiukan hämmästyneenä. Naruton ääni oli ollut epätavallisen pehmeä ja arka ja kun punapää katsoi poikaa tarkemmin, hän huomasi, että tämän kasvot olivat huolestuneen näköiset. Punapää pakotti ilmeensä neutraaliksi ja sanoi:
”Ei tämä mitään vakavaa ole.”
”Hänkö teki tuon sinulle?” Naruto kysyi ja osoitti pojan kantositeessä olevaa kättä.
”Ei! Minä vain olin niin vihainen, että…”

Gaaran lause keskeytyi, kun Sakura ja hänen ystävänsä Ino sipsuttelivat heidän lähettyvilleen kovaäänisesti puhuen.
”Siis ihanko oikeasti?” Ino huudahti.
”Joo joo! Minä ja Sasuke suudeltiin eilen!”
”Oho! Tai siis, onneksi olkoon, tai siis, entä se Gaara?”
”No se näki! Olisitpa nähnyt sen ilmeen!”
”Mitä se sitten teki?”
”Se alkoi huutaa ja niiden suhde on nyt kai ohi.”
”Sasuken ja Gaaran?”
”No niin, niin!”

Äkkiä tytöt vilkaisivat ripeästi olkansa yli, kuin peläten salakuuntelijoita ja heidän katseensa osuivat heti Gaaraan, joka seisoi vähän matkan päässä. Tytöt vilkaisivat pelästyneesti ensin toisiaan ja sitten taas Gaaraa, kunnes repesivät äkkiä vahingoniloiseen hihitykseen ja sipsuttelivat kiireesti pois paikalta.
Punapää puristi terveen kätensä nyrkkiin ja tärisi raivosta. Häneen sattui se, kuinka Sasuke saattoi olla tuollaisen ilolinnun kanssa. Gaara tiesi, että päivä ei ehtisi puoleenkaan, kun koko koulu olisi saanut kuulla välikohtauksesta. Silloin kaikki supattelivat muka hyvinkin hiljaa keskenään, salaa mielessään toivoen, että hän kuulisi jokaisen sanan mitä he sanoisivat. Naruto laski kätensä Gaaran olkapäälle ja sanoi hiljaa:
”Gaara… oliko tuo totta?”

Gaara vain nyökkäsi, hän ei kyennyt muuhun. Äkkiä Naruto kiersi kätensä pojan ympärille ja halasi tätä hellästi. Punapää hiukan hämmentyi tästä reaktiosta, mutta ei pistänyt vastaankaan.
”Oho, Gaara on jo noin nopeasti löytänyt itselleen uuden!” kuului äkkiä huuto.

Punapää vetäytyi nopeasti Narutosta ja katsoi väsyneesti äänen suuntaan. Huutaja oli Kiba ja hänen ystävänsä Shikamaru, joka poltteli ikävystyneen näköisenä tupakkaansa.
”Pää kiinni Kiba!” Naruto ärähti.
”En kyllä olisi uskonut sinusta Naruto”, Kiba jatkoi härnäämistään. ”No, kaipa seura tekee kaltaisekseen.”

Naruto astui askeleen lähemmäs valmiina aloittamaan tappelun, mutta Gaara tarttui häntä käsivarresta.
”Naruto, anna jo olla. Noita kommentteja saan kuitenkin kuulla koko loppu päivän.”
”Mutta…”
”Oikeasti.”

Naruto huokaisi syvään samalla, kun Kiba lähti nauraen sisälle koulurakennukseen Shikamaru vanavedessään.
”Naruto anteeksi, että sinäkin joudut nyt kestämään tämän”, Gaara sanoi hiljaa.
”Ei sillä mitään väliä ole”, Naruto sanoi heilauttaen kättään torjuvasti. ”Olen muutenkin niin epäsuosittu, niin ei sillä mitään merkitystä ole.”
”Naruto… kiitos.”

Blondi vain hymyili leveästi tuttuun tapaansa, saaden Gaaran olon hiukan rauhoittumaan.
”Mennäänkö, tunnit alkavat pian?” Naruto sanoi ja Gaara nyökkäsi hyväksyvästi.

Pojat kävelivät yhdessä suurista valkeista ovista sisään ja jatkoivat matkaansa käytävää pitkin. Koulu oli sisältäpäin hyvin kolkon näköinen, melkein laitosmainen. Ikkunat olivat melko pieniä ja ne olivat niin korkealla, ettei niihin ylettänyt edes koripallojoukkueen pisin poika. Seinät olivat lähes kokonaan vailla koristeita, muutamissa paikoissa oli joitakin hienoimpia oppilaiden tekemiä maalauksia ja rehtorin kanslian edustalla oleva käytävä oli koristeltu ainoastaan edesmenneiden rehtorien maalauksilla. Katoissa paloivat erittäin tylsät loisteputkilamput, jotka olivat liiankin usein rikki. Kelloja tuntui olevan joka paikassa, kenties siksi, etteivät oppilaat myöhästyisi tunneilta.
Gaara ja Naruto kävelivät käytävän päähän asti ja jäivät odottelemaan luokan oven eteen, johon oli kerääntynyt jo paljon muitakin oppilaita. Gaaran nähdessään osa oppilaista alkoi supattaa keskenään, eikä punapää voinut muuta kuin ihmetellä, kuinka nopeasti sana todella kiiri.
”Tehkää tietä, tehkää tietä!” kuului huuto ja kaikki väistyivät oitis sivuun Iruka-sensein edestä, joka kantoi romahtamaisillaan olevaa paperipinoa.

Iruka sai vaivoin oven avatuksi ja saapasteli sisään oppilaiden maleksiessa hänen perässään luokkaan. Gaara istahti vakiopaikalleen ikkunan viereen ja Naruto istui hänen viereensä.
”No niin, tänään minä kerron teille uudesta projektista, mikä teidän pitää tehdä tämän kurssin aikana.”
”Saa nähdä, mitä se taas keksii meille”, Naruto supatti Gaaralle.
”Naruto-kun, minä en näitä tehtäviä keksi, vaan ne ovat osa opetussuunnitelmaa”, Iruka sanoi saaden muutaman oppilaan hihittämään. ”Tämän kurssin aikana teidän tulee pitää puhe valitsemastanne aiheesta.”
”Puhe?!” Naruto rääkäisi.
”Aivan, puhe. Annan teille listan, jonka aiheista voitte valita puheenaiheen. Jos mikään niistä ei miellytä, niin voi tulla minun puheilleni ja ehdottaa omaa aihettaan. Puheen tulee olla vähintään kymmenen minuutin mittainen ja lisämateriaalia saa käyttää. Esimerkiksi jos tekee puheen valaiden pyynnistä voi näyttää joitain kuvia tai dokumentteja puheen vahvistamiseksi. Ohjeet puheen pitämiseksi löydätte kirjan sivulta 35. Siellä on kaava, jonka avulla puhe on helppo rakentaa.”

Iruka jakoi kaikille paperit, jossa oli aihevaihtoehtoja. Gaara ei edes jaksanut vilkaista lappua, hänellä oli paha olo, sillä vaistosi muiden vilkuilevan häntä vähän väliä. Naruto manaili hiljaa itsekseen, mutta punapää tuskin edes kuuli sitä. Hän toivoi, että voisi olla yhtä optimistinen ja elämänhaluinen kuin Naruto, mutta sisällä vellova tuska alkoi tuntua suorastaan sietämättömältä.
Ei Gaaralla koskaan helppoa ollut, hänen lapsuutensakin oli ollut hyvin ailahtelevainen. Gaaran äidin kuoltua hänen isänsä oli alkanut juoda, jolloin lastenhoito oli jäänyt toissijaiseksi. Gaara oli elänyt kuusivuotiaaksi asti enonsa hoivissa, kunnes tämä oli tehnyt itsemurhan ampuen itseään päähän Gaaran silmien edessä. Sen tapahtuman jälkeen punapää ei koskaan enää ollut oma itsensä, vaan hänestä oli tullut hyvin sulkeutunut ja erittäin ailahtelevainen. Häntä ei koskaan viety psykiatrille, vaikka hoitoa hän olisi selvästikin tarvinnut. Enon kuoleman jälkeen hän palasi perheensä luo, muttei koskaan oppinut luottamaan heihin. Välit perheeseen viilentyivät ja Gaara jäi jälleen yksin, kunnes hän tutustui Narutoon. Naruto pelasti hänet siitä hornasta, jossa hän oli vuosia kärsinyt. Eivät he olleet varmaankaan 12 vuotta vanhempia, mutta heistä tuli siitä pitäen läheisimmät ystävät. Lukion aloittaessaan Gaara tutustui Sasukeen ja rakastui häneen, eikä hän ollut koskaan aiemmin kokenut niin syvää kiintymyksen tunnetta. Mutta nyt Sasuke oli jättänyt hänet, eikä Gaara enää tiennyt mitä olisi elämällä tehnyt. Tuntui kuin hän olisi menettänyt raajansa tai jonkin aistinsa. Sasuke oli ollut hänelle kaikki kaikessa.
”Gaara!” kuului Irukan moittiva ääni ja punapää kohotti väsyneesti katseensa. ”Mikset tee suunnitelmaa puheestasi, kuten kaikki muutkin?”

Gaara huokaisi hiljaa ja avasi vihkonsa, mutta hänen päänsä löi tyhjää, tai pikemminkin siellä pyöri vain kuva Sasukesta. Äkkiä Sasuken kuva vaihtui Itachin kasvoiksi ja punapää hätkähti. Hän oli kokonaan unohtanut eilisen välikohtauksen, sillä hän oli vain ajatellut Sasukea. Pahan olon tunne tuntui voimistuvan ja oli lähellä, ettei poika oksentanut siihen paikkaan. Häntä pelotti. Gaara ei enää halunnut nähdä Itachia uudelleen, se vain toisi liikaa muistoja pintaan. Sitä paitsi ei hän edes rakastanut miestä.
Äkkiä Irukan ääni tuntui kuuluvan jostain kaukaisuudesta:
”Okei, tunti alkaakin olla lopussa. Jatkamme puheen suunnittelua ensi tunnilla. Voitte poistua.”

Gaara pakkasi tavaransa niin ripeästi kuin pystyi ja käveli Naruton kanssa ulos luokasta käytävälle. Heti ensimmäiseksi punapää näki Sasuken, jonka käsivarressa roikkui Sakura. Sakura loi Gaaran vahingoniloisen katseen ja painoi huulensa Sasuke poskea vasten. Sasuke käänsi katseensa tyttöön, jolloin tämä painoi huulensa vaativasti pojan huulille. Siinä vaiheessa Gaara tunsi kuinka oksennus nousi hänen kurkkuunsa. Punapää pyrähti juoksuun, vaikkei hän tiennyt minne oli matkalla, hänen oli päästävä pois, nopeasti. Hän näki vasemmalla puolellaan poikien vessan ja ryntäsi sinne.
Vessassa ei ollut ketään muita, sillä harva käytti sitä vessaa putkivian vuoksi (jonka vuoksi vessassa haisi kuolleelle rotalle), mutta Gaara silti meni vessan koppiin ja lukitsi sen huolellisesti. Hän avasi pöntön kannen ja oli valmis oksentamaan, mutta paha olo oli äkkiä kadonnut ja sen tilalle oli tullut syvä ahdistus. Punapää sulki pöntön kannen ja istahti sen päälle painaen päänsä toista kättään vasten. Gaara tunsi vapisevansa, sillä hän tiesi, että Sasuke oli ollut ja oli edelleen tärkeä hänelle, muttei silti osannut edes aavistaa, kuinka pahalta tuntui nähdä Sasuke jonkun muun kanssa.
Äkkiä Gaara kuuli kuinka ovi avautui ja joku asteli sisään.
”Gaara, oletko täällä?” se oli Naruto.
”Joo.”

Gaara kuuli kuinka Naruto käveli hänen vessan koppinsa eteen ja yritti avata ovea, vaikka se oli lukossa.
”Tule ulos.”
”Naruto, minä en oikeasti nyt jaksa. Mene tunnillesi, minä lähden kohta kotiin.”
”Gaara, et voi piileskellä ikuisesti. Et voi antaa jonkun Sasuken pilata elämääsi.”
”Ei hän pilaakaan, tämä on minun syytäni.”
”Sinun syytäsi, että hän petti sinut?”
”Jos minussa ei olisi jokin vikana, niin tuskin hän olisi niin tehnyt.”
”Nyt Gaara saa riittää!” Naruto ärähti ja ennen kuin Gaara ehti sanoa tai tehdä mitään, blondi kömpi vessan kopin alla olevasta aukosta Gaaran koppiin.

Gaara tuijotti pöllämystyneenä, kun blondi kömpi lattialta pystyyn ja seisoi hänen edessään hyvin tuiman näköisenä kädet lanteillaan.
”Naruto miksi sinä tänne tulit?”
”Siksi, koska haluan puhua sinulle kasvotusten.”
”No, mistä haluat puhua?” Gaara kysyi alistuneesti.
”Gaara”, Naruto huokaisi ”Minä en halua, että sinä kärsit Sasuken vuoksi.”
”En minä kärsi”, Gaara väitti.
”Älä valehtele, sen näkee tyhmäkin. Gaara, minä haluan vain, että olet onnellinen.”
”Mutta-”
”Älä takerru liikaa Sasukeen. Maailmassa on muitakin kuin hän. Minä oikeasti pelkään sinun vuoksesi, minä, minä…”

Naruto vaikeni takellellen, hän näytti kovasti kamppailevan itsensä kanssa ja äkkiä Gaara hätkähti pahanpäiväisesti nähdessään, että pojan poskelle vierähti kyynel.
”Naruto…”
”Anteeksi, minä”, Naruto sopersi, jolloin kyyneliä alkoi valua lisää.
”Naruto, mikä sinun on?” Gaara huudahti ja pomppasi pytyltä seisaalleen. ”Olenko minä tehnyt jotain?”
”Et, minä vain… Äh, tämä on ihan naurettavaa, sinunhan tässä pitäisi itkeä eikä minun.”
”Naruto, älä höpötä, mikä sinua vaivaa?”

Naruto käänsi katseensa Gaaraan, joka katseli häntä huolestuneesti.
”Gaara, anna anteeksi”, blondi kuiskasi.
”Mitä-”

Silloin Naruto nojautui lähemmäs ja painoi huulensa hellästi Gaaran huulille. Gaara jähmettyi totaalisesti, Narutohan oli hänen ystävänsä, miksi tämä suuteli häntä? Blondin kädet kiertyivät hitaasti Gaaran vyötärön ympärille, mutta punapää itse oli niin turta, että hänen terve kätensä jäi riippumaan kyljen vierelle. Naruton huulet tuntuivat kuitenkin erilaisilta kuin Sasuken huulet. Ne olivat paljon pehmeämmät ja hellemmät.
Äkkiä Gaaraa alkoi huimata, hänen olonsa oli hyvin sekava, hän ei tiennyt mitä ajatella. Punapää menetti äkisti tasapainonsa ja takertui terveellä kädellään Narutoa käsivarresta, ettei olisi kaatunut. Horjahduksen seurauksesta heidän huulensa erkanivat ja Naruto tarttui tiukemmin punapäästä, ettei tämä olisi kaatunut.
”Gaara, olen pahoillani. Oletko kunnossa?” blondi hätäili.
”Olen kunnossa, minä vain-”, Gaara mutisi, mutta menetti sitten kokonaan tasapainonsa, jolloin Naruto yritti kannatella häntä parhaansa mukaan.
”Gaara, mikä on?”
”Anteeksi Naruto. Minä vain olen niin sekaisin tästä kaikesta.”

Naruto laski Gaaran hellästi vessan lattialle istumaan. Punapää sulki silmänsä voipuneena. Ensin Itachi ja nyt Naruto. Gaara ei enää tiennyt miten päin olisi ollut, tosin Itachista hän ei ollut kiinnostunut, se oli varmaa, mutta Naruton suhteen hän tunsi epävarmuutta. Mitä hän oikeastaan tunsi poikaa kohtaan?
”Gaara, olen pahoillani, minun ei olisi pitänyt…”
”Naruto, ei se mitään. Minä vain tarvitsen aikaa miettimiseen.”
”Totta kai, minä en painosta sinua mihinkään”, Naruto vakuutteli.
”Kiitos.”

He istuivat vielä tovin vessan lattialla ennen kuin Naruto sanoi tunnustellen:
”Haluatko, että vien sinut kotiin?”
”Jos viitsit.”

Naruto ojensi kätensä, johon Gaara tarttui ja hän kömpi huojuen pystyyn. Blondi avasi vessankopin oven ja he kävelivät vessasta ulos aina parkkipaikalle asti, jossa Naruton punainen mopo seisoikin. Gaara laittoi kypärän päähänsä sillä välin, kun Naruto käynnisti mopon, ja hyppäsi sitten pojan taakse. Punapää kietoi toisen kätensä pojan vyötäisille saaden tämä värähtämään.
”Pysythän sinä varmasti kyydissä?” Naruto huusi moottorin melun yli. ”Kun sinun kätesi-”
”Pysyn, pysyn.”

Naruto käänsi kahvaa, jolloin moottori ulvaisi ja mopo lähti liikkeelle. He ajoivat melko kovaa, sillä Naruto oli ”hieman” viritellyt mopoaan. Tuuli tuiversi kovasti, saaden Gaaran hiukan värisemään kylmästä. Vaikka hänellä oli pieniä vaikeuksia pysyä kyydissä, hän tunsi olonsa silti paljon rentoutuneemmaksi.
Äkkiä hän kuuli Naruton huudahtavan pelästyksestä ja pian tämä jarrutti niin, että jarrut kirskuivat korvia huumaavasti. Mopo heilahti oudosti ja silloin Gaaran ote Narutosta kirposi. Hän tunsi lentävänsä ilman halki ennen kuin tömähti kivuliaasti kovaan asfalttiin.