"Sasuke, herätys.", sanon hiljaa tönien pikkuveljeäni. Miehenalku ei reagoi muulla tavalla, kuin kääntämällä kylkeään, ja se saa minut huokaisemaan.
"Nousepas tai kutitan.", varoitan nostaen kujeilevan hymyn huulilleni. Sasuke on erittäin helppo kutiamaan, ja käytän kyseistä faktaa usein hyväkseni. Esimerkiksi, juuri tällaisissa tilanteissa se on usein ainoa tapa saada hänet ylös sängystä, kun hän uhkaa myöhästyä koulusta.

"Vielä viis minsaa..", kuuluu uninen vastaus valkoisen peiton alta, ja se on minulle lähtömerkki. Kiskaisen Sasuken päällä olleen peiton pois tieltä keskelle lattiaa, ja ryhdyn kutittelemaan pikkuveljeäni ympäri paljasta yläruumista. Hänen ruumiinsa tietenkin reagoi heti; hän kiemurtelee nauraen ja yrittää saada kutitusta loppumaan huitomalla käsiään.

"No nousetko?!", huudahdan kannustavasti. Sasuke ei saa naurultaan vastausta, mutten anna armoa.
"O-hahah.. Haha okeihihi hahaokei! Mä-hähä hahah nouhehesen!"
Virnistän voitonriemuisena ja lopetan kutittamisen. Hän rupesi hetkeksi istumaan osoittaakseen nousevansa, mutta melkein saman tien lysähtää reporankana sänkyynsä huohottaen nauramisesta hengästyneenä. Pian hän ryhtyy suojelemaan silmiään kirkkaalta kattolampulta peittämällä näkökenttänsä käsivarrellaan.

En voinut muuta kuin katsella tuota nuorta miestä, kuinka hänen rintakehänsä kohoili hengittäessä sisään ja ulos. Olisiko outoa sanoa nuorta miestä kauniiksi? Tietenkin Sasuke oli oma veljeni, mutten voinut kieltää sitä. Hän oli kaunis. Suurehkot tummat silmät, piikikkäät mustat hiukset ja ehkä hieman naisellinenkin kasvojen muoto saivat hänet näyttämään erityisen suloiselta.

"Nii-san?"
Tajusin vasta silloin, että olin vajonnut syviin ajatuksiini. Ja millaisiin! Aloin olla hieman huolestunut itsestäni, sillä terve ihminen ei ajattele sellaisia asioita pikkuveljestään.

"Niin?", vastaan ehkä hieman liiankin hätäisesti, mutta pyrin kaikesta huolimatta pitämään ääneni rauhallisena. Tämä yritys jäi ilmeisesti hajanaiseksi, sillä Sasuken ilme muuttui epäluuloiseksi.
"Ootsä okei?"
"Haha, tietenkin olen."
Sasuke ei näytä järin vakuuttuneelta, ja päätän vaihtaa puheenaihetta.
"Nyt ylös, tuntis alko vartti sitten!", käsken äidillisen tomerasti huoneen ovea osoittaen. Sasukella kesti hetki sisällyttää mitä juuri sanoin, ja silmät laajentuen kääntyy katsomaan yöpöydällään olevaa digitaalikelloa. 8.16.

"Voi paska! Mikset herättäny mua aiemmin?" hän huudahtaa loikaten kiroillen sängystään, ja ryhtyy etsimään kaapista vaatteitaan.
"Niinhän minä yritin, mutta herra korppitukka ei suostunut heräämään.", totean olkapäitäni hieman kohottaen ja katselen, kuinka veljeni tonkii vaatekaappia murahdellen. Sopivan vaatteen löydettyään, hän heitti ne kasaan sängylle. Hän on pukeutunut pelkkiin tummansinisiin boksereihin, ja näky oli mahtava vaikka itse sanonkin. Katseeni lipui selästä alemmaksi, kunnes jäin tuijottamaan hänen takamustaan ja läimäytän itseäni henkisesti otsaan. Helvetti Itachi, mikä sinua oikein vaivaa? Pudistan päätäni yrittäen päästä eroon lukuisista K-18 täyteisistä mielikuvista jotka ehtivät tulvia mieleeni. Sänkyä vilkaistessani, huomaan aimo kasan vaatteita, mutta Sasuke ei ollut lopettanut tonkimistaan.

"Eiköhän tässä ole yhden koulupäivän ajaksi kylliksi vaatteita?", huomautan sarkastisesti hymyillen ja kohennan hieman istuma-asentoani. Sasuke vilkaisee ensin minua, sitten vieressäni olevaa vaatekasaa ja vielä viimeisen kerran kaapin sisältöä. Hän kohauttaa olkapäitään ja tulee luokseni.

"Mä meen alakertaa, pue nopeeta.", sanon nousten sängyltä.
"Hä? Mitenni?"
"Yksi, oot myöhässä. Kaksi, mä vien sut kouluun."
"Öö, oke. Tee niin kuin tykkäät..", hän vastaa hajamielisesti jälleen olkiaan kohauttaen.
Pyöräytän silmiäni, ja menen alakertaan jättäen Sasuken pukeutumaan.

---

Sasuke tulee alakertaan silmiään hangaten.
"Monees valvoit viime yönä?", kysyn häneen katsomatta samalla ja tartun tiskipöydällä oleviin auton avaimiin.
"Emmä nyt pitkää.. Ei mua ees väsytä..", hän sanoo napaten paahtimesta leivän ja haukottelee lauseensa lopuksi. Virnistän hieman.
"Jahas, jahas.", hyräilen ja käännyn vihdoin häneen päin. Sasuke vain katsoo minuun.

"Mitä nyt?", kysyn ja Sasuken hätkähtäessä tajuan, että hän oli ollut ajatuksissaan.
Korppitukka miettii hetken ja sitten kysyy: "Onks sulla muka aikaa hilata mut kouluu?"
Hämmennyin kysymystä. "Miten niin?"
"Siis, eikö sulla oo töitä tai jotai?"
"Minulla on vapaapäivä."
"No mitäs meinasit tehä tänää?"
"Eipä oo tullu mietittyä, ilmeisesti oleskelen vaan kotona.", totean ja naurahdan hieman. Sasuken huulilla käy jokin hymyntapainen. Jäämme tuijottamaan toisiamme silmiin, eikä kumpikaan sano mitään.

"Öö, eikö meidän pitäs mennä..?", Sasuke mutisi rikkoen katsekontaktimme, ja silloin tajuan vilkaista kelloa.
"Voihan helkkari.", enemmänkin totean kuin huudahdan, ja rupean etsimään autoni avaimia. Lyön siinä samassa itseäni henkisesti päähän tajutessani niiden olevan taskussani, ja Sasuke katsoo minua huvittuneesti sivusta.