Miten himskatissa tässä näin pääsi käymään? Eikun… Ai niin. Aivan. Niinhän se menikin. Sinun oli aivan pakko jättää muu porukka ja alkaa leikkiä sankaria mennessäsi yksin tutkimaan aluetta, joka suorastaan kuhisi ryöväreitä kuin havukeko muurahaisia. Idioottikin olisi osannut päätellä tilanteen päättyvän näin, se oli ollut niin ennalta-arvattavaa, itsestäänselvää suorastaan, ja olisi ollut todella helppoa ja huomattavasti viisampaa unohtaa jäytävä kateus ja kunnianhimo ja mennä muun porukan mukana. Tai edes ilmoittaa lähtevänsä tutkimaan ympäristöä.

Mutta ei. Eihän se käynyt päinsä. Sehän olisi pilannut yllätyksen. Vaikka riski olikin ollut suuri, sen ottaminen oli vielä vartti sitten tuntunut hyvältä ja hienolta idealta. Mutta nyt… Kun käännät päätäsi ja katselet arviolta kahdenkymmenen rikollisen joukkoa ympärilläsi alat nähdä tilanteen hyvinkin uudelta kantilta. Siltä fiksummalta, jolta olisi kannattanut asiaa tarkastella ennen kuin lähdit leiristä.

No, tehtyä ei saa tekemättömäksi. Seisot paikallasi valmiusasennossa vaitonaisena tarkkaillen ympärilläsi virnuilevia roistoja, joista osalla on esillä karkaamisesta kertova viillolla varustettu otsapanta. Yrität työntää pois katuvia ajatuksia ja kirouksia tyhmyydestäsi, niistä ei juuri nyt ole paljoakaan apua. Kyllä, teko oli ollut suoraan sanottuna älytön, mutta sen murehtiminen ei helpottaisi tilannettasi lainkaan.

"Kuulehan, kakara", miehen ääni auttaa ajatuksien unohtamisessa ja pystyt nyt täysillä keskittymään tilanteeseen. Käännyt katsomaan puhujaa, joka tulee hieman takaviistosta vasemmalta. Hän on suurikokoinen korsto, joka näyttää vähintään puolet muuta muutenkin rehvakasta porukkaa leuhkemmalta, ja arvioit hänet joukkion pomoksi.  'Itsevarmuutta heiltä ei ainakaan puutu', pohdit, mutta tajuat pian sen olevan kovin ymmärrettävää - suuri joukko aikuisia miehiä yhtä keskenkasvuista geniniä vastaan.

"Emme oikeastaan haluaisi satuttaa lapsia", mies sanoo, mutta ällöttävän mairea sävy ja muun joukon virnuilu paljastavat, ettei heille tekisi heikkoakaan piestä sinut epäreilulla ylivoimalla henkihieveriin, "joten annahan suosiolla laukkusi sisältöineen niin voit kipittää takaisin kotiin", hän ojentaa suuren kouransa sinua kohti. Roistojen ylimielinen asenne ja sanojen ilkkuva ja vähättelevä sävy saavat sinut heti hylkäämään roistojen vaatimuksen mielessäsi ja päätät näyttää heille, ettei pieni koko ja nuori ikä ole kaikki kaikessa.

Katsahdat ympärillesi levittäytyneitä virnuilevia korstoja kulmiasi kohottaen, ennen kuin käännyt taas pomoksi otaksumasi puoleen.

"Ei minulla ole mitään arvokasta mukanani", vastaat kallistaen päätäsi hieman. Itsevarma virne vavahtaa hieman pomon kasvoilla, mutta mies saa itsensä samantien taas koottua.

"Siitä päätämme me, annahan nyt vaan se laukku tänne", hän heiluttelee ojennettua kättään hieman kärsimättömän oloisena. Räpäytät silmiäsi muutaman kerran muka kummastuneena.  

"Tämäkö?" osoitat selässäsi roikkuvaa pienehköä laukkua, jossa on kunaiden ja lääketarvikkeiden lisäksi mukana kuljettamasi henkilökohtaiset tavarat. Luot kasvoillesi viattoman hymyn kääntyessäsi taas puhujan puoleen.

"Ette te sillä mitään tee, siellä on vain joitain kääröjä, joista te ette hyödy mitään", katsot taas muutakin joukkiota, " ne ovat käytännössä arvottomia, eivätkä lukutaidottomat edes pysty käyttämään niitä." Pakotat kasvoillesi hiipivän hymyn pysymään piilossa nähdessäsi vihaisen ilmeen leviävän kasvoista toiseen ryöväreiden kuullessa ja ymmärtäessä solvauksesi. Pomomies kalpenee ensin, imelä tekohymy on lopultakin poissa ja tilalla nyt aito tunne. Kulmikkaat kasvot alkavat vaarallisesti punehtua, ja vasta nyt mietit oliko sittenkään hyvä idea solvata näin suurta ylivoimaa. Alat varautua pahimpaan ja viet kätesi vaivihkaa lähemmäs shurikenpussia reidessäsi.

"Senkin…." korstopomo murisee vihaisesti löytäessään äänensä hetken alkujärkytyksen jälkeen, "en ensin aikonut satuttaa sinua, mutta asenteesi kaipaa selvästi korjausta. Pojat, antakaahan rääpäleelle tapaopetusta!" mies karjaisee, ja äänekkäästi huutaen koko lauma käy kerralla hyökkäykseen sinua kohti joka puolelta. Jännität lihaksesi ja ihmettelet ryöväreiden herkkyyttä, eihän tuo ollut ollut edes alkulämmittelyä solvauksesta. Odotat viime hetkeen asti ennen kuin loikkaat pois ensimmäisten hyökkääjien alta suoraan yläpuolella olevalle oksalle napaten samalla pussista viisi heittotähteä käteesi. Teet heti perään toisen loikan toiselle oksalle joukkion yli ja heität tähdet kohti massan sekaan joutunutta pomoa. Et kuitenkaan ehdi nähdä, osuivatko aseet maaliinsa.

Juuri ennen oksaa, jolle olit aikeissa laskeutua, tunnet jonkin kietoutuvan oikean nilkkasi ympärille ja rajun nykäyksen, joka keskeyttää pitkän hypyn. Tömähdät puun runkoa vasten rinta edellä ja kimpoat taas pois, pudoten nyt selkä edellä maata kohti. Törmäys sai pisteet vilisemään silmissäsi, etkä hetkeen kykene havaitsemaan mitään muuta kuin loputtomalta tuntuvan pudotuksen.

Lopulta, helpotukseksi vai harmiksi, sitä et osaa sanoa, tunnet kovan maan taas selkäsi alla sen lyödessä keuhkosi täysin tyhjiksi. Parin sekunnin ajan olet tiedoton etkä näe muuta kuin valkoista ja korvistasi kuuluu pelkkää epämääräistä suhinaa. Kun vihdoin alat erottaa valkeudesta muotoja ja varjoja ja kuulemaan jotain muuta kuin tinnitusta, ajattelet, että ehkä tajuttomana olisi kuitenkin ollut mukavampaa. Ympäriltäsi kuuluu ilkeää naurua ja näet tummia varjoja yläpuolellasi. Veri pakenee kasvoiltasi ja alat todella kirota vikkelää kieltäsi ja kykenemättömyyttäsi ajatella tilannetta eteenpäin ennen siihen säntäämistä.

"Kannattaisikohan miettiä, mitä suustasi päästät, kakara?" tutuksi tullut ääni kysyy aivan läheltä, ja pieni päänkääntäminen näyttää porukan pomon kumartuneen pääsi yläpuolelle. Maatessasi paikoillesi jähmettyneenä huomaat verta vuotavan haavan hänen käsivarressaan, mutta et ehdi iloita tarkkuudestasi miehen noustessa ylös ja kiertäessä vierellesi sekä huolen omasta hyvinvoinnistasi täyttäessä ajatuksesi.

"Takaisinmaksun aika", hän nauraa julmasti ja heilauttaa jalan taakseen valmiina potkaisemaan täydellä voimalla. Suljet silmäsi ja jännität koko kehosi odottaen valtavan jalan aiheuttamaa kipua ja ainakin muutamaa murtunutta kylkiluuta. Odotat sekunnin, odotat toisen. Mitään ei kuitenkaan tule.

"Jättivarjokloonitekniikka!" huuto kajahtaa ympäri metsää saaden naurun hiljenemään, ja sitä seurannut kummastunut mutinakin muuttuu pian yllättyneiksi huudahduksiksi ja taistelun ääniksi. Uskaltaudut avaamaan toisen silmäsi ja katsomaan ylöspäin. Pomo seisoo edelleen jalka hieman koholla aivan kylkesi vieressä, paikoilleen jähmettyneenä eteenpäin katsoen tyrmistynyt ilme kasvoillaan. Kehosi on jo toipunut pudotuksesta, ja kykenet käyttämään tiimitoverisi kerrankin onnistuneen ajoituksen hyväksesi loikaten takaperin voltilla piiloon muuhun keskittyneen joukon sekaan. Et ole kuitenkaan aivan riittävän nopea, sillä korstopomo huomaa pakoyrityksesi.

"Samperin kakara, en ollut vielä lopettanut!" kuulet hänen huutonsa ja perään lähteneet askeleet väistellessäsi muiden nyt itseäsi tavoittelevan joukkion jäsenien käsiä.

"Minä ajattelin olla!" huudat takaisin käyttäen kahden ilmeisesti Hiekkakylästä karanneen miehen päätä ponnahduslautoina loikatessasi taas puunoksaa kohti.

"Kiitos, Naruto! Osuit hyvään saumaan!" huudat oranssipukuiselle geninille, jonka kopioita näkyy joka puolella laskeutuessasi oksalle tällä kertaa onnistuneesti.

"Senkin ääliö! Kun nää on hoideltu nii seuraavaksi on sun vuoros! AAH!" Kuuluu posahdus kun vastannut klooni ei keskittynyt vastustajaansa, vaan saa miekan selkäänsä ja katoaa valkeana savupilvenä. Enempää et ehdi jäädä seuraamaan kun joudut itsekin väistämään iskua. Väistät täpärästi ketjun päähän sidottua veistä, ja tutkiessasi asetta tarkemmin tunnistat sen samaksi joka pysäytti loikkasi aiemmin. Hyökkääjä heilauttaa asetta uudestaan suuntaasi, ja horjahdat vaarallisen näköisesti väistäessäsi sitä.

"Wohou, varovasti, melkein putosin!" huudahdat melko laihalle miehelle löytäessäsi uudestaan tasapainosi. Hän naurahtaa ja alkaa taas pyörittää ketjua sivullaan saadakseen vauhtia tulevaan iskuunsa.  

"Senkun putoat, senkin rääpäle!" korsto vastaa ja heilauttaa veitsipään jälleen suuntaasi, sinun puolestasi väistäessäsi sen täpärästi.

"Ei huvita, siinähän voi käydä hullusti!" Väistät taas muutaman iskun, valmistautuen omaan vastaiskuusi miehen heilauttaessa tappavan terävää veistä sinun onneksesi melko huonolla tähtäyksellä. Et väistäkään sivulle kuten aiemmissa väistöissäsi vaan loikkaat suoraan ylöspäin, jolloin ketju kietoutuu takanasi olleen oksantyngän ympärille tiukasti, painona toimivan veitsen vielä lukitessa sen paikoilleen. Laskeudut ketjun päälle horjauttaen asettaan irti tempovaa miestä, ja ennen kuin roisto ehtii löytää tasapainonsa sinä käyt vastahyökkäykseen ja tähtäät polvesi kovalla potkulla miehen leukaan. Luihu ryöväri kaatuu taaksepäin ja heilahtaa hervottomana oksan reunan yli maahan, jääden makaamaan liikkumatta. Taistelu ei kuitenkaan ole ohi, vaan näet seuraavien roistojen jo kiipeävän puuhun ottaakseen pökertyneen toverinsa paikan vastustajinasi.

'Tässä vaiheessa voisi olla hyvä hetki perääntyä', mietit ja käännyt ympäri loikaten alas oksalta. Naruton varjokloonit ovat vähentyneet hurjasti, mutta myös moni ryökäle makaa maassa tiedottomana. Kierähdät alas väistääksesi suuriteräistä sapelia ja vaihdat pakosuuntaa heti ylös päästyäsi vain huomataksesi uuden hyökkääjän silläkin suunnalla. Suuri osa jäljellä olevista rosvoista juoksee perässäsi, ja päätät että on viisaampaa välttää tappelua noin suurta ylivoimaa vastaan, ainakin ennen uudelleen ryhmittymistä.

Äkkiä huomaat pienen välähdyksen ilmassa hieman silmiesi tason alapuolella. Se on todella nopea ja lähes näkymätön, mutta ehdit juuri ja juuri tunnistaa sen aiheuttajan - siimaa. Katsot ympärillesi ja huomaat sen ympäröivän koko joukon yhden puun ympärille.

"Naruto! Maahan!" huudat toiselle geninille ja ja syöksyt itse makuulle, loikaten eteenpäin saadaksesi etäisyyttä takaa-ajajiisi.

"Täh?" kloonit katsovat suuntaasi kummastuneet ilmeet kasvoillaan, mutta yksi niistä tekee kuten sanoit. Lähes samantien näkymätön siima kiristyy, sitoen kaikki seisomaan jääneet ympäröimäänsä puuta vasten ja posahduttaen loput Naruto-kloonit. Todetessasi tilanteen rauhoittuneen nouset seisomaan ja pyyhit hiekan vaatteistasi vaaleatukkaisen pojan kohotessa myös maasta. Ryhmänne kolmas jäsen loikkaa puun lehvästön kätköistä sidotun ja kovaan ääneen kiroavan rosvojoukon eteen ja kävelee luoksenne.

"Kiitosta tuosta, Sasuke, hyvin tehty!" huikkaat kättäsi heilauttaen tummalle pojalle, ja tapansa mukaan korppitukka vain hymähtää välinpitämättömästi. Avaat suusi sanoaksesi taas jotain, mutta hukkaat sanat tuntiessasi iskun takaraivossasi ja iskeytyessäsi naama edellä takaisin pölyiseen maahan. Makuuasento näyttäisi olevan kova juttu tälle päivälle, ajatus vilahtaa pääsi poikki kovan kamaran tervehtiessä kasvojasi lähietäisyydeltä.

"Sinä idiootti! Mikä idea tuossa omille teille livahtamisessa oikein oli?!" Irvistät kuullesasi kiukkuisen tytön äänen takaasi ja nouset istumaan kääntyen lyöjääsi kohti.

"No okei, se ei ehkä ollut maailman fiksuin idea…" aloitat hieroen jomottavaa takaraivoasi, mutta et pääse pidemmälle kun vaaleanpunahiuksinen tyttö keskeyttää sinut.

"Ei fiksuin? Toden totta, olet pahempi kuin Naruto!" hän puuskahtaa.

"Sa-Sakura-chan, mistä hyvästä tuo oli?" esimerkiksi leimattu poika älähtää harmistuneen protestin.

"Tiedät kyllä varsin hyvin itsekin, eikö niin, Sasuke-kun?" pyöräytät huomaamatta silmiäsi nuoren tytön nopealle äänensävyvaihdokselle. Tumma poika hymähtää toistamiseen pitäen katseensa visusti muualla.

Nouset jälleen seisomaan ja pyyhit toistamiseen pölyt vaatteistasi. Ei ollut tämä tehtävä sujunut aivan suunnitelmien mukaan.

"Kun on näköjään koko ryhmä muuten kasassa, missä mahtaa olla Kakashi-sensei?" kysyt muulta nuorisolta ja katsot ympärillesi odottaen opettajan hyppäävän esiin jostain aivan pian tai ilmestyvän tyhjästä siirtotekniikan posauksen kanssa. "Miten muuten edes löysitte minut?" lisäät kulmiasi rypistäen.

Kuulet jälleen tutun hymähdyksen ja käännyt nuoren Uchihan puoleen. Korppihiuksisen kasvoilla on ylimielinen virne ja pikisilmissä tietäväinen pilke.

"Jälkiesi seuraaminen ei ollut temppu eikä mikään, jopa akatemiassa vielä opiskeleva kakara osaisi jäljittää niistä", hän naljailee. Räpäytät silmiäsi ja huokaiset hiuksiasi haroen. Jälkien peittely näköjään vaatii vielä petrausta.

Äkkiä ilman halkaisee korviavihlova kirkaisu. Sinä ja pojat käännytte katsomaan ja huomaatte Sakuran kadonneen. Uusi huutoo kiirii metsän läpi ja paikannatte tytön ylempää puun oksalta - panttivankina. Rosvojoukon pomon oli onnistunut hiipiä taaksenne ja siepata Sakura, korston pidellessä tyttöä nyt tiukasti otteessaan ja ninjaveistä tämän kaulalla.

"Kukaan ei liiku", hän huutaa, "tai saatte likan takaisin palasina!" Näet pelon tiheänä siepatun vihreissä silmissä ja kyyneleet vuolaana virtana tämän poskilla. Viha alkaa kuplia sisälläsi ja puristat kätesi nyrkkiin. Jos jokin saa veresi kiehumaan niin pelkuriraukat jotka eivät taistele reilusti.

"Saasta", muriset matalasti, muttet liiku ettet vaarantaisi Sakuran henkeä.
"Senkin ryökäle!" kuulet kovan huudon viereltäsi. "Kuinka kehtaat ottaa panttivangin!" Naruto syöksähtää eteenpäin, mutta tartut häntä kädestä pysäyttäen pojan. Oranssipukuinen kääntyy puoleesi ja katsoo sinua hetken kummastuneena, ennen kuin viha valtaa kasvot jälleen.

"Mitä sä oikein teet?!" vaaleahiuksinen kysyy sinulta uhkaavasti muristen ja joudut pakottamaan itsesi pysymään rauhallisena, vaikka sisälläsi tunteesi kuohuvat aivan yhtä lailla kuin Narutollakin.

"Tiedän miltä sinusta tuntuu", sanot hiljaa, vapisten pidättelemästäsi vihasta, "mutta tuo ei auta Sakuraa. Päinvastoin." Käännät katseesi Narutosta ylimielisesti virnuilevaan mieheen ja hiljaa nyyhkyttävään tyttöön. Naruto kiroaa vaimeasti ja ravistaa kätesi pois, mutta ei lähde jatkamaan hyökkäystä. Vedät syvään henkeä ja alat itse ottaa hitaita askeleita eteenpäin.

"No no, sanoin 'liikkumatta'!" mies huutaa ja pysähdyt välittömästi - oli Sakura kuinka rasittava tahansa, et halua vaarantaa kenenkään toisen henkeä omien toilailujesi takia.

"Et sinä häntä halua satuttaa", huudat miehelle, "vaan minua! Minä teitä solvasin ja minä sinun kättäsi vahingoitin!" Nostat kätesi ilmaan näyttäen, ettet aio mitään. "Eli miten olisi vaihtokauppa?" Sinä tämän sopan keitit, sinä sen myös selvität.

Mies ei vastaa aivan heti, miettii vain.

"Olet oikeassa", hän vastaa pohtivasti, mutta ilkeä pilke palaa pian virnuileville kasvoille, "mutta taidan silti jättää väliin."

Tuo leuhka hymy ja sadistinen vivahde saavat jo kertaalleen pois pakotetun vihan taas takaisin, etkä enää onnistu pitämään sitä kurissa. Ei sillä että tässä vaiheessa enää pahemmin edes yrittäisit.

"Hän ei kuulu tähän mitenkään!" karjut raivoissasi. "Anna hänen olla niin hoidetaan tämä kerralla loppuun, reilusti kuten ninjojen kuuluu!" Korsto helähtää kovaääniseen nauruun selvästi huvittuneena puheistasi. Äkkiä nauru kuitenkin lakkaa ja nopealla liikkeellä hän heittää vapaalla kädellään kunain kohti sinua. Se suhahtaa aivan oikean poskesi ohi ja tunnet pientä kirvelyä kohdassa, josta se viilsi ihoon ohuen viillon.

"Viimeisen kerran, kielsin liikkumasta!" mies huutaa ja tiukentaa otettaan itkua tuhertavan tytön ympäriltä. "Se oli viimeinen varoitus, seuraavasta aukeaa likan kaula!" Olet ymmälläsi, ethän itse liikkunut lainkaan, mitä mies mahtoi tarkoittaa? Sitten käsität ja käännyt ympäri, etsien miehen heittämää veistä. Se törröttää maasta jalkaparin vierestä - Sasuken jalkojen. Poika oli ilmeisesti yrittänyt hiipiä keskustelun turvin pois näköpiiristä.

"Jätä tämä minulle", sihiset hampaiden välistä tummalle pojalle, "minä selvitän omat sotkuni." Niin paljon kuin Sasukea taitavana ninjana arvostatkin ja onnistuessaan toisen teko olisi ollut todellakin tervetullut, epäonnistuessaan se oli ollut lähellä viedä Sakuran hengen. Käännyt taas miehen puoleen, yrität parhaasi mukaan keksiä jotain keinoa, jolla suostuttelisit tai huijaisit äijän päästämään tytön vapaaksi. Hetken hiljaisuuden jälkeen korsto alkaa uudestaan nauraa matalasti.

"Mikä on noin hauskaa?" kysyt vääntäen kasvosi väkisin hymyyn, joka väkinäisyydessään muistuttaa enemmänkin irvistystä. Tilanteen tuoma jännite on saanut hien kihoamaan otsallesi, mutta tuskin huomaat ohimollasi valuvia suolaisia pisaroita.

"Pidän tuosta ilmeestä", mies hymähtää, "se on niin täynnä voimakkaita tunteita. Mietin vain…" hän alkaa taas nauraa ensin matalasti ja koko ajan kovempaa nostaen niskavillasi pystyyn aavistaessasi pahinta, "millainen se mahtaa olla, kun pitelet likan päätä käsissäsi!" Mielipuolinen nauru tuntuu kaikuvan jokaisesta puusta kun korsto tarttuu Sakuraa vaaleanpunaisista hiuksista ja nykäisee tämän pään väkisin ylös paljastaen tämän paljaan kaulan.

"Ei, ei! Apua!" aiemmin äänettömässä paniikissa tilanteen kehittymistä tarkkaillut Sakura löytää taas äänensä ja kehonhallintansa ja yrittää rimpuilla itseään vapaaksi, kuitenkin turhaan.

"Paskiainen!" Naruto huutaa vierestäsi. Käännyt katsomaan aikeinasi pysäyttää hänet jos hän taas aikoo hyökätä, mutta unohdat sen saman tien nähdessäsi hänet - hän on muuttunut voimakkaasti. Normaalisti siniset silmät hehkuvat nyt punaisina ja niissä on hurja ilme, pupillit ovat viirumaiset ja hampaat ja kynnet ovat terävämmät. On vaikeaa uskoa että tuossa olisi oikeasti pirteä ja kömpelöhkö Naruto. Vieressäsi seisova poika muistuttaa pikemminkin… villipetoa.

Äkkiä ilmaa halkova nauru katkeaa kuin leikattuna ja revit katseesi nyt kevyesti punaisena hohtavasta tiimitoveristasi takaisin miestä kohti. Oksalle on ilmestynyt kolmas hahmo, maskinaamainen mies, joka seisoo rennosti toinen käsi taskussa ja toinen roiston niskan ympärillä, korston kasvoilla on järkyttynyt ilme, ja tunnet kehosi rentoutuvan saman tien. Tämä erä on voitettu.

"S-sinä…", roisto mutisee lievässä paniikissa ja vilkaisee takaviistoon nähdäkseen yllättäjänsä edes silmäkulmastaan.

"No niin, eiköhän tämä riitä", kasvonsa peittänyt toteaa rauhalliseen sävyyn.

"Kopioninja… Kakashi…" rikollispomo ehtii kähähtää kun hänen mainitsemansa mies tekee lähes huomaamattoman liikkeen kädellään ja roisto valahtaa hervottomana alas, otteen Sakurasta samalla irrotessa.

Katselet helpottuneena kun Kakashi tuo sekä vapautuneen tytön että tajuttoman korston puusta. Sakura on yhä shokissa, ja niin olet sinäkin, oli vähän turhankin läheltä piti tilanne.

Samassa muistat Naruton oudon muodonmuutoksen aiemmin ja käännyt nopeasti taas pojan puoleen. Vaaleatukka on kuitenkin jälleen kaikin puolin normaali, järkytyksen vuoksi hieman hiljainen, mutta silmät ovat jälleen siniset kuten pitääkin ja petomainen hurjuus sekä punainen chakra ovat olemuksesta poissa.

Katsellessasi häntä mietit, huomasiko kukaan muu tuota omituista muutosta, ja mitä siitä olisi voinut seurata. Havahdut kuitenkin pian aatteistasi tuntiessasi käden olkapäälläsi, ja kääntyessäsi taas eteenpäin kohtaat Kakashin ainoan näkyvän silmän tiukan katseen. Vaikka kaikki päättyikin loppujen lopuksi hyvin, mies ei selvästikään ole unohtanut aiemmin niin nerokasta päätöstäsi lähteä yksinäsi etenemään. Lasket katseesi häpeillen varautuen edessä olevaan saarnaan. Hetken aikaa kaikki vain seisovat hiljaa yhä mölyäviä ja jupisevia rikollisia lukuun ottamatta, ja kykenet helposti tuntemaan tiimin muiden jäsenien tiiviit katseet itsessäsi, vaikka oma katseesi onkin varpaissasi.

"Mitä me tästä opimme?" opettaja kysyy ja vavahdat kevyesti; sävy ei ole vihainen eikä mies huuda, vaan ääni on hiljainen ja pettynyt. Hyvin pettynyt.

"Ei kannata ärsyttää yliherkkiä rikollisia, varsinkaan jos heillä on ylivoima?" sanot ja puret nopeasti alahuultasi kiroten liian nopeaa kieltäsi. Tämä ei ole paras hetki vitsin heittoon, sen tiedät itsekin, mutta et voi sille mitään, niitä vain tulee sinulta luonnostaan. Ote olkapäässäsi tiukentuu kevyesti ja kuulet pienen tirskahduksen viereltäsi. Tyypillistä, ainoastaan Naruton mielestä noin huono läppä näin huonoon aikaan saattoi olla hauska. Kakashi on taas hetken hiljaa kuin tajuten, että tarvitset omaa aikaa ajatuksiesi kasaamiseen.

"Käsität kai tilanteen vakavuden?" hän kysyy, ja haluttomana puhumaan nyökkäät; mitä muutakaan voisit, parempi pitää suu kokonaan kiinni, kun sen avaaminen on tuonut tähän asti vain enemmän ja enemmän harmeja. "Ja osaat ottaa tästä opiksi?" mies jatkaa, ja nyökkäät jälleen. Opettaja kyykistyy eteesi saadakseen katsekontaktin kanssasi. Haluaisit kovasti irrottaa katseesi aikuisen vakavista kasvoista, tai siitä mitä niistä on näkyvissä, mutta päätät ottaa suoraan vastaan sen mitä sinulle annetaan - se on vähintä kaiken sen jälkeen mitä toilailusi aiheuttivat.

"Eikä tämä enää toistu?" harmaahiuksinen mies painottaa jokaista sanaa erikseen.

"Ei, sensei", mumiset päätäsi pudistaen. Tumman silmän katse pehmenee ja mies hymyilee sinulle maskinsa alla ja taputtaa rohkaisevasti olkapäätäsi.

"Kaikki kuitenkin päättyi hyvin loppujen lopuksi", hän sanoo pirteä sävy taas äänessään ja suoristautuu jälleen seisomaan.

"Tehtävä suoritettu, sidotaan vielä nuo loput niin voimme palata Konohaan", aikuinen ilmoittaa, ja te muut neljä käännytte katsomaan häntä kummastuneina.

"Suoritettu? Mutta… emme…" et käsitä mistä hän puhuu. Ainoa mitä saitte aikaan oli suuri joukko tajuttomia ryöväreitä, eikä se edes kuulunut tehtävänantoon.

"Sillä aikaa kun te neljä viivytitte näitä", Kakashi keskeyttää takeltelusi ja kaivaa yhdestä liivinsä monista taskuista käärön, näyttäen sitä tiimille, "minä kävin hakemassa tämän heidän piilopaikastaan." Katsahdat muita ryhmäsi jäseniä, joiden kasvoilla on myös oivalluksen kirkastamat ilmeet. Alat nauraa, ensin vaimeasti, mutta myös muun nuorison yhtyessä siihen yhä kovempaa, Kakashin katsoessa teitä vuorostaan kummastuneena.

"Se on meidän Kakashi-sensei", sanot silmäkulmiasi pyyhkien saatuasi naurun lopulta herkiämään, "ei koskaan kerro mitä meinaa mutta on silti aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan."



AN// Pyydän anteeksi heiltä jotka olisivat vain suosiolla jättäneet Sakuran kuolemaan -__-" Tiimitoveri on kuitenkin aina tiimitoveri, oli se kuinka rasittava ja ärsyttävä tiimitoveri tahansa. Ja tuli hieman pitkä. Ja silti tapahtumat etenee ehkä vähän liian nopeasti .__."