Oli lämmin ilta ja aurinko oli juuri laskemassa puiden taakse. Vaaleahiuksinen mies istui ulkona vanhan tammen alla.
"Tulipahan taas riideltyä Dannan kanssa..." Hän ajatteli.
"Huoh..."
"Paras mennä sisälle,un."

SISÄLLÄ
"Moi Deidara!" Sini-ihoinen mies huusi.
"Hei Kisame,un." Vastasin.
Kisamen vieressä istui punahiuksinen mies. Akasuna-no-Sasori.
Minun Dannani.
"Tuota...Moi Sasori-Danna,un." Voikersin.
"Hmph!" Hän vain tuhahti, eikä irrottanut katsettaan tv:stä.
"Joo-o! Mä painun pehkuihin. Öitä!" Kisame huudahti ja lähti.
Jäimme Dannan kanssa kaksin olohuoneeseen.
"Tuota...Danna,un...Ei jaksasi enää riidellä." Sanoin ja tein kasvoilleni anovan ilmeen.
Sasori käänsi katseensa minuun ja tuojotti ilmeettömänä. Hän kohotti toista kulmaansa ja tuhahti jotain. Hän kääntyi takaisin tv:seen ja sammutti sen.
Mietin kokoajan mitä hän sanoisi. Mutta hän vain nousi sanaakann sanomatta ja käveli pois.
"Olishan se pitäny arvata. Se vihaa mua,un." Sopersin itsekseni.
"Paras kai itsekin mennä nukkumaan."
Menin pesemään hampaitani ja ajattelin samalla, että paras unohtaa koko Sasori, vaikka se olisikin vaikeaa.
Vilkaisin peiliin ja tuhahdin peilikuvalleni. Sitten lähdin käytävään.

Käytävä oli ihan hiljainen.
Yht´äkkiä joku tarttui minua kyljistä ja veti halaukseen.
Kiljaisin kuin nainen.
Hitto oli noloa!

En nähnyt tulijan kasvoja. Kiusallista!
"Dei" Tulija kuiskasi korvaani. Vain yksi ihminen sanoo minua Deiksi!
"D-Danna?" Kuiskasin vastaukseksi.
"Dei... Kiljut kuin nainen."
"..."
"Deidara... Minäkään en halua enää riidellä."
"Mentäisiinkö sopimaan riitamme tuonne makuuhuoneen puolelle?" Sasori kysyi intohimoisesti ja suuteli kaulaani.
Jähmetyin. Tuntui, kun sydän olisi pysähtynyt. Mitä hän juuri sanoi?!

Sydämeni alkoi lyödä tuhatta ja sataa, kun Sasori odotti vastaustani.
"Niin siis D-Danna,un..." En ehtinyt sanoa lausetta loppuun, kun Danna pyöräytti minut ympäri seinää vasten.
Olimme ihan lähekkäin. Katsoin häntä silmiin ja hän takaisin.
En ajatellut muuta kuin, että mitä nyt.
Olin juuri aloittamassa puhumaan, kun ovi kävi ja joku astuo käytävään.

HIDAN! Miksi juuri Hidan?
"Eh... Mitä vittua? Siis mitä helvettiä te teette?!" Hän huudahti ja tuojotti meitä ihmeellinen ilme kasvoillaan.
Tuijotimme kumpikin Hidania.
Laitoin käteni suuni eteen.
"Meidät nähtiin...Meidät nähtiin!" Ajattelin hiljaa ääneen.

Tönäisin Dannan aika rajusti pois edestäni ja juoksin kohti huonettani. Kun juoksin Hidanin ohi, näin hänen ilkikurisen virneensä.
Avasin huoneeni oven ja ryntäsin sisään. Ovi paukahti todella kovaa kiinni perässäni.
Menin sängylle istumaan ja painoin käteni kasvoilleni.
Oli hetken ihan hiljaista. Hiljaisuuden rikkoi se, kun joku koputti oveeni.
Tietenkin se on joku saatanan Hidan joka tuli nälväämään.

Mutta kas, se onkin Sasori.
"Mitä nyt,un?" kysyin.
"Ajattelin vain kertoa, että puhuin Hidanille. Hän lupasi pitää turpansa kiinni, kun kerroin tietäväni hänestä ja Kakuzusta."
Naurahdin.
"Danna,un..."
"No?"
"Niin..." jatkoin.
"E-etkö haluaisi jatkaa siitä mihin tuola käytävässä jäätiin,un?"
Sasori katsoi minua hetken.
"Ja tämähän on sitten meidän pikku salaisuus, vai mitä?"
"Un." Vastasin hänelle.
Sitten Sasori astui huoneeseeni ja sulki oven perässään.