Älä jätä minua [kilpailu] - Hestiny
(Listaa käyttäjän ficit)
Arvostelu
9
Katsottu 979 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K3- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 565 sanaa, 3294 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2010-05-19 19:02:28
Eli siis, varoituksia tässä ei varmaan ole kuin se, että kirjoitusvirheitä saattaa olla, ja tarina voi olla "hieman angstinen." En osaa kirjoittaa kuin angstisia... Pitäis opetella.
Ja päähenkilö? Se olet sinä. Tai joku randomi, jonka saat päättäät. Ja mustahiuksiseen tyyppiin saat itse päättää, kuka hän on. Sasukea olen kyllä siihen ajatellut, mtta miksei muutkin sopisi siihen? ;3 Ja jätin tahallani auki ;3
Kommia, risuja & ruusuja.
Ja päähenkilö? Se olet sinä. Tai joku randomi, jonka saat päättäät. Ja mustahiuksiseen tyyppiin saat itse päättää, kuka hän on. Sasukea olen kyllä siihen ajatellut, mtta miksei muutkin sopisi siihen? ;3 Ja jätin tahallani auki ;3
Kommia, risuja & ruusuja.
Arvostelu
9
Katsottu 979 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Sade piskaa kasvojasi, ja hiuksesi valuvat vettä. Jo sääkin näyttää surulliselta, muttei yhtä surulliselta, kuin sinun kasvosi. Itkuiset, ja surulliset kasvosi, joilla anoit vielä hetki sitten häntä jäämään luoksesi. Jäämään kotiin.
Kohotat katseesi yhä uudelleen ja uudelleen ikkunaan, ja toivot näkeväsi hänet kävelemässä yhtä iloisena kuin aina takaisin luoksesi. Virnistäen ja sanoen, "Sori, olin myöhässä". Toivot sitä niin hartaasti, että melkein luulet sen olevan totta. Et halua huomata totuutta, että hän on mennyt. Ettet näkisi häntä enää koskaan. Yksinäinen kyynel vierii poskellesi. Et voi vain unohtaa häntä.
Oravat istuvat puissa niin kuin mitään surua ei olisi, ja ihmiset kävelevät ohitsesi nauraen ja jutellen. Se epäoikeudenmukaisuus raastoi sisimpääsi. Olisit halunnut vain hypätä jokaisen vastaantulijan kurkkuun, ja näyttää, mitä tunsit. Kaikki oli niin huoletonta, niin kuin hän ei olisikaan lähtenyt. Ohikulkevan ihmisen mustat hiukset muistuttavat sinua hänestä. Hänestä, jota et koskaan saanut.
"Älä mene, älä jätä minua!" huudat tummalle hahmolle. "Ä-älä jätä minua yksin, et saa mennä! EI!" Anelusi ei näytä kiinnostavan häntä pätkääkään. Hän luo sinuun vielä viimeisen, pettyneen ja anteeksipyytävän katseen ja katoaa rankkasateeseen, jättäen sinut yksin pimeyteen. Aivan yksin.
Selaat hänen jättämäänsä kirjaa. Kirjaa, jonka tarinaa, jonka haluaisit kuulla hänen sanomanaan. Hänen äänensä muistuu mieleesi, kaikki mitä hän oli sinulle sanonut. Selaat nopeammin kirjaa, ja näät valkoinen lapun seitsämännen luvun kohdalla. Taittelet varovasti lapun auki, ja luet sen; Tule tapaamaan minua ennen lähtöäni, ja jään. Tule tapaamaan minua lähtiessäni, jätän sinut taakseni. Se on kirjoitettu suttuisella käsialalla, mutta älyät viestin hyvin. Lösähdät polvillesi, ja kyynelvirta vierii poskeasi pitkin. "Ole kiltti.." kuiskaat. "Tule takaisin. Takaisin luokseni. Aloitetaan kaikki alusta".
Kaikki ei ala alusta. Sinä tiedät sen hyvin, eikä pelkkä toivominen riitä tuomaan häntä takaisin. Vaikka kuinka toivot, hän ei palaa luoksesi. Ei koskaan. Sinulle jää vain tuo pieni paperilappu, jonka viesti on sinulle tärkeä. Rutistat sen palloksi, ja heität maahan.
"Älä jätä minua", kuiskaat hiljaa yöhön, ja suljet silmäsi. Vain Konohan valot valaisevat tätä pimeää, yksinäistä yötä. Yötä, johon joskus hänkin katosi.
Aamulla lappu muistuu mieleesi. Luet nuo sanat vielä moneen kertaan, ennen kuin saat sisäistettyä viestin. Sen sisältö tuo sateisen yön mieleesi, ja tuntuu kuin pala olisi juuttunut kurkkuusi. Nouset ylös väsyneenä ja raahaudut ulos. Ulkona näät samat oravat, mutta ne ovat vaisumpia. Ne tuntevat sinusta hehkuvan surun. Jatkat kävelyäsi metsäpolulle, jota et ole kulkenut vuosiin. Olet pohtinut, mitä polun päässä on.
Sen polun, minkä luona hän katosi. Sen polun, jonka luona sinäkin katoat tästä kylästä. Katoat jonnekkin paikkaan, jota et tunne. Katoat hänen luokseen.
"Älä jätä minua."
Kohotat katseesi yhä uudelleen ja uudelleen ikkunaan, ja toivot näkeväsi hänet kävelemässä yhtä iloisena kuin aina takaisin luoksesi. Virnistäen ja sanoen, "Sori, olin myöhässä". Toivot sitä niin hartaasti, että melkein luulet sen olevan totta. Et halua huomata totuutta, että hän on mennyt. Ettet näkisi häntä enää koskaan. Yksinäinen kyynel vierii poskellesi. Et voi vain unohtaa häntä.
Oravat istuvat puissa niin kuin mitään surua ei olisi, ja ihmiset kävelevät ohitsesi nauraen ja jutellen. Se epäoikeudenmukaisuus raastoi sisimpääsi. Olisit halunnut vain hypätä jokaisen vastaantulijan kurkkuun, ja näyttää, mitä tunsit. Kaikki oli niin huoletonta, niin kuin hän ei olisikaan lähtenyt. Ohikulkevan ihmisen mustat hiukset muistuttavat sinua hänestä. Hänestä, jota et koskaan saanut.
"Älä mene, älä jätä minua!" huudat tummalle hahmolle. "Ä-älä jätä minua yksin, et saa mennä! EI!" Anelusi ei näytä kiinnostavan häntä pätkääkään. Hän luo sinuun vielä viimeisen, pettyneen ja anteeksipyytävän katseen ja katoaa rankkasateeseen, jättäen sinut yksin pimeyteen. Aivan yksin.
Selaat hänen jättämäänsä kirjaa. Kirjaa, jonka tarinaa, jonka haluaisit kuulla hänen sanomanaan. Hänen äänensä muistuu mieleesi, kaikki mitä hän oli sinulle sanonut. Selaat nopeammin kirjaa, ja näät valkoinen lapun seitsämännen luvun kohdalla. Taittelet varovasti lapun auki, ja luet sen; Tule tapaamaan minua ennen lähtöäni, ja jään. Tule tapaamaan minua lähtiessäni, jätän sinut taakseni. Se on kirjoitettu suttuisella käsialalla, mutta älyät viestin hyvin. Lösähdät polvillesi, ja kyynelvirta vierii poskeasi pitkin. "Ole kiltti.." kuiskaat. "Tule takaisin. Takaisin luokseni. Aloitetaan kaikki alusta".
Kaikki ei ala alusta. Sinä tiedät sen hyvin, eikä pelkkä toivominen riitä tuomaan häntä takaisin. Vaikka kuinka toivot, hän ei palaa luoksesi. Ei koskaan. Sinulle jää vain tuo pieni paperilappu, jonka viesti on sinulle tärkeä. Rutistat sen palloksi, ja heität maahan.
"Älä jätä minua", kuiskaat hiljaa yöhön, ja suljet silmäsi. Vain Konohan valot valaisevat tätä pimeää, yksinäistä yötä. Yötä, johon joskus hänkin katosi.
Aamulla lappu muistuu mieleesi. Luet nuo sanat vielä moneen kertaan, ennen kuin saat sisäistettyä viestin. Sen sisältö tuo sateisen yön mieleesi, ja tuntuu kuin pala olisi juuttunut kurkkuusi. Nouset ylös väsyneenä ja raahaudut ulos. Ulkona näät samat oravat, mutta ne ovat vaisumpia. Ne tuntevat sinusta hehkuvan surun. Jatkat kävelyäsi metsäpolulle, jota et ole kulkenut vuosiin. Olet pohtinut, mitä polun päässä on.
Sen polun, minkä luona hän katosi. Sen polun, jonka luona sinäkin katoat tästä kylästä. Katoat jonnekkin paikkaan, jota et tunne. Katoat hänen luokseen.
"Älä jätä minua."
Kommentit (Lataa vanhempia)
Afeni
- 2010-05-19 19:49:49
Se oli tosiaan angstinen, mutta sehän taas ei ole ollenkaan huono asia. Itse tykkäilen aika paljonkin angst ficeistä.
Se hieman häiritsi, ettei minusta tässä käynyt ilmi kunnolla, että kyse oli Sasukesta. Tosin sanoitkin, että siihen voi kuvitella jonkun toisenkin... Minusta toisaalta olisi hyvä, että hahmot olisivat tunnistettavissa silloinkin, kun nimiä ei mainita.
Ihan kiva tarina joka tapauksessa. Olit tavoittanut ABH:n idean perusteet ^^
Se hieman häiritsi, ettei minusta tässä käynyt ilmi kunnolla, että kyse oli Sasukesta. Tosin sanoitkin, että siihen voi kuvitella jonkun toisenkin... Minusta toisaalta olisi hyvä, että hahmot olisivat tunnistettavissa silloinkin, kun nimiä ei mainita.
Ihan kiva tarina joka tapauksessa. Olit tavoittanut ABH:n idean perusteet ^^
Mappi
- 2010-05-19 20:18:55
ihan älyttömän kauniisti kirjotettu! angstia oli, mut se oli niin hyvin kirjotettu et se on pelkkää plussaa :)
musta toi loppu kääns tota tarinaa vähän, mut ei huonolla tavalla. tuli fiilis et ehkä siinä voiki käydä paremmi jos päähenkilö sitten löytää sen ketä kaipaskaan =)
tosi onnistunu kokonaisuus!
musta toi loppu kääns tota tarinaa vähän, mut ei huonolla tavalla. tuli fiilis et ehkä siinä voiki käydä paremmi jos päähenkilö sitten löytää sen ketä kaipaskaan =)
tosi onnistunu kokonaisuus!
Nuti
- 2010-05-20 17:44:04
Angstisuus ei minua haittaa, ja kerrontakin on mainio, mutta rokottaisin tästä siitä, että tämä oli... vähän epänarutomainen. Tai siis, en tarkoita, että tämä olisi Naruton vastainen, mutta ei oikein myötäinenkään. Tämä sopisi oikeastaan minkä tahansa sarjan fanficsivuille olettaen, että mukana on yksikin mustahiuksinen henkilö. Aijaijai. Sen verran iso miinus että saat tyytyä kolmoseen.
Daikon
- 2010-05-20 18:23:41
Uijj, tämä sai minut miettimään kaikenlaisia asioita. Luin tämän pariin otteeseenkin. Hyvää jälkeä olet saanut aikaan! Tykkäsin tästä, mutta sooori Daikon löysi yhden virheen. Ihan pienen sellaisen vain. ^^'
Oravat istuvat puissa niinkuin mitään surua ei olisi, ja ihmiset (niinkuin = niin kuin)
Ei tässä kait muuta, että onnea kisaan ja neljä pojoa saat nyt! ;D
Oravat istuvat puissa niinkuin mitään surua ei olisi, ja ihmiset (niinkuin = niin kuin)
Ei tässä kait muuta, että onnea kisaan ja neljä pojoa saat nyt! ;D
Genma
- 2010-06-02 14:14:48
Tjaah...nyt ei angsti kolahda ei. No mutta, hyvää oli että tässä pääsi siksi hahmoksi ja kaipaus jotain kohtaan oli suuri. Kirjoitusvirheenä oli tuo näät, ei niin vaan näet. Kyllä tää tuo multa nelosen.
DeidaraSempai
- 2010-06-17 16:37:36
Oi<3 ihanasti oot kirjottanu tän<333 En osaa kyl kuvitella siihen oikein sasukea mut tuntu ku se ''minä''-hahmo olis sakura joka kaipailis sasukea takaisin<33 sori ku luin tän vasta ny enkä ehtiny äänestämää 8''<
saat multa 4 p.
saat multa 4 p.
Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste