5.luku Epämiellyttävä vierailu

”Gaarakin tulee sitten meille”, Sasuke sanoi ja paukautti auton oven kiinni perässään.

Gaara istahti myös takapenkille ikkunan viereen, jolloin Itachi käännähti tuolissaan poikiin päin.
”Luulin, että olette riidoissa.”
”Se ei kuulu sinulle idiootti. Nyt, aja!” Sasuke tokaisi.
”Kyllähän se minulle kuuluu. Vai mitä?” Itachi sanoi ja katsoi suoraan Gaaraan, joka punehtui hiukan poskipäiltään. Pitäisi vain sen turpansa kiinni, niin kaikki olisi hyvin.
”Haista paska”, korppihiuksinen sanoi kovalla äänellä. ”Laita nyt se auto käyntiin, että päästään tämän vuorokauden puolella meille!”

Itachi vinkkasi silmää Gaaralle, mutta kääntyi sitten oikeinpäin tuolissaan. Siinä vaiheessa punapää tajusi, että hänen otsansa oli täynnä hikikarpaloita. Hän pyyhkäisi otsansa nopeasti kämmenselkäänsä ja tuijotteli polviaan Itachin ajaessa auton koulun pihasta ulos.
Äkkiä Sasuke irrotti turvavyönsä ja siirtyi lähemmäs Gaaraa, hivellen sormillaan pojan vaaleaa kaulaa. Punapää käänsi päänsä Sasukeen päin ja tämä suuteli hellästi pojan huulia.
”Hei oikeasti, voisitte nuolla jossakin muualla”, Itachi kommentoi etupenkiltä.
”Keskity sinä ajamiseen”, Sasuke vastasi vilkaisemattakaan veljeään, antaen kätensä liukua Gaaran reittä pitkin.

Itachi vilkaisi heitä peruutuspeilistä ja pudisteli itsekseen päätään. Gaara yritti olla välittämättä miehestä ja keskittyä kaikin voimin Sasukeen. Ehkä hyvällä tuurilla Itachi tajuaisi, ettei punapäätä enää kiinnostanut.
Pian he olivatkin ajaneet kerrostalon eteen ja pojat hyppäsivät kyydistä. Gaara vilkaisi tahtomattaan etupenkillä istuvaa Itachia, joka kohotteli vihjailevasti kulmakarvojaan, jolloin punapää käänsi katseensa kiireesti toisaalle. Sasuke tarttui poikaa käsivarresta ja talutti hänet sisälle rakennukseen. He kävelivät rappuset hiljaa, eikä Gaara voinut olla huomaamatta, kuinka vaarallisen hiljainen Sasuke oli. Oliko tämä huomannut Itachin flirttailun vai painoiko poikaa jotkin muut huolet?

Sasuke kaivoi avaimet taskustaan ja avasi oven sanomatta vieläkään sanaakaan. He astuivat eteiseen, jolloin Gaara ei voinut enää hillitä uteliaisuuttaan.
”Sasuke mikä -”

Punapää ei saanut sanottua lausettaan loppuun, sillä juuri silloin korppihiuksinen painoi huulensa intohimoisesti vasten pojan huulia. Gaara inahti yllättyneenä, jolloin Sasuke painoi hänet melkeinpä väkivaltaisesti seinää vasten ja laski kätensä pojan lantioluiden päälle. Äkkiä korppihiuksinen kuitenkin vetäytyi suudelmasta ja painoi päänsä Gaaran olkapäätä vasten.
”Gaara, minä haluan sinua”, hän kähähti ja näykkäisi pojan kaulaa.

Äkkiä Gaara hiukan hätääntyi, entä jos Sasuke huomaisi hänen kaulassaan olevat punaiset jäljet, jotka Itachi oli tehnyt? Jäljet olivat jo kyllä haalenneet, mutta kyllä ne silti näkyivät. Sasuke näytti kuitenkin liian keskittyneeltä, että ei näyttänyt huomaavan mitään.

Sitten Sasuke nosti hänet äkisti käsivarsilleen ja kantoi hänet asunnon poikki makuuhuoneeseen. Korppihiuksinen laski pojan parivuoteelle ja asettui istumaan hajareisin tämän lantion päälle. Sasuke painautui punapään rintakehää vasten ja liu’utti kätensä Gaaran miehuudelle, mikä sai pojan henkäisemään nautinnosta. Sasuke virnisti hiukan ja alkoi napittaa punapään paitaa auki niin vikkelästi kuin pystyi. Kauluspaita lensi lattialle ja pian sen seuraan liittyivät muutkin vaatekappaleet.

*

Gaaran olo oli raukea ja epätavallisen rentoutunut. Hän ei ollut vielä jaksanut avata silmiään, vaan nautti suunnattomasta hyvänolon tunteesta, joka vallitsi hänen sisällään. Kuinka hän olikaan kaivannut Sasukea, tämän kuulasta ja pehmeää ihoa, sekä varmuutta, mitä pojasta huokui. Hän ei ollut osannut aavistaa kuinka muutaman päivän ero Sasukesta oli saanut hänet näin… nälkäiseksi.

Gaara hapuili kädellään epämääräisesti siihen suuntaan missä epäili Sasuken makaavan, mutta hänen kätensä ei kohdannut kuin ruttuisen lakanan. Lopulta poika raotti vaivalloisesti silmiään, mutta havaitsi hämmästyksekseen, ettei huoneessa ollut kovin valoisaa, vaan pikemminkin hämärää. Punapää avasi silmänsä kokonaan ja huomasi pettymyksekseen, että vuode hänen vierellään oli tyhjä.
Gaara kierähti selälleen ja tuijotti kattoa. Hyvänolon tunne alkoi pikkuhiljaa kaikota hänestä, sillä hän tunsi olonsa hiukan hylätyksi. Äkkiä hän huomasi, ettei hänen yläpuolellaan riippuva lamppu ollut tutun näköinen. Punapää ponnahti istualleen ja vilkuili hämärää huonetta hiukan pöllämystyneenä. Tämä ei todellakaan ollut Sasuken huone. Ensinäkin, Sasuken huone ei ollut näin suuri. Toiseksi, Sasuken huoneen seinillä ei ollut julisteita ja vaikka olisikin, niin niissä tuskin olisi poseerannut puolialastomia autojen vierellä.

Silloin makuuhuoneen ovi aukeni ja sisään astui huoneen omistaja, Itachi. Gaara veti peiton oitis lähes korviin asti, sillä hän oli edelleen alasti eikä halunnut, että Itachi olisi asiasta tietoinen.
Itachi vilkaisi punapäätä kuin ohimennen, ja painoi valokatkaisijasta valot päälle ja meni sitten penkomaan vaatekaappiaan kuin Gaaraa ei olisi ollutkaan. Tämä teki pojan hiukan hämmentyneeksi, mutta häntä nolotti silti. Pian Itachi kääntyi jälleen häneen päin, toisessa kädessään sukkapari, ja katseli häntä melkeinpä huvittuneesti.
”Vaatteesi ovat muuten täällä lattialla”, mies sanoi, mikä sai Gaaran kalvakat kasvot hiukan punehtumaan.
”Joo”, hän sai sanotuksi.

Itachi nosti koulupuvun lattialta ja viskasi sen sänkynsä jalkapäätyyn.
”Oliko teidän pakko tehdä se minun huoneessani?” mies kysyi kiusoittelevaan sävyyn.

Puna Gaaran kasvoilla syveni entisestään ja hän mutisi jotain epämääräistä, mikä sai Itachin naurahtamaan. Mies istahti sängylle aivan Gaaran vierelle ja tarttui tätä leuasta, jolloin poika henkäisi terävästi.
”Vaikutat hermostuneelta.”

Gaara ei vastannut. Hän oli hermostunut tai pikemminkin shokissa. Sydän tuntui hakkaavan kurkussa ja kämmenet hikosivat tahmeiksi. Itachi nojautui lähemmäs, jolloin punapää vaistomaisesti vetäytyi taemmas. Mies käytti tilaisuutta hyväkseen ja painoi Gaaran makuuasentoon, asettuen itse puoliksi tämän päälle.
”Sasuke voi tulla millä hetkellä hyvänsä”, Gaara yritti, mutta Itachi pudisti päätään.
”Ei nyt ihan heti, hän meni suihkuun. Kyllä tässä pientä kivaa ehtii tehdä.”
”Mutta – ”

Itachi ei kuitenkaan suostunut kuuntelemaan vastaväitteitä, vaan painoi huulensa päättäväisesti vasten nuoremman pojan huulia. Gaara yritti työntää miestä pois päältään, muttei onnistunut siinä. Äkkiä Itachin käsi löysi tiensä punapään peiton alle, jolloin poika jähmettyi kauhusta. Pitkät, viileät sormet hivelivät hänen rintakehäänsä, saaden sen kananlihalle. Sormet alkoivat valua pikku hiljaa alemmas vatsalle ja siitä lantion seutuville.
”Itachi, missä helvetissä sinä olet?” kuului Sasuken huuto, jolloin Itachi hätkähti ja vetäytyi kiireesti Gaaran päältä.
”Huoneessani”, mies vastasi ja loikkasi lattialle, jolloin Gaara veti peittoaan ylemmäs.

Itachin huoneen ovi avautui ja Sasuke saapasteli ärtyneenä sisään. Huomattuaan, että Gaara oli hereillä, korppihiuksinen kääntyi veljensä puoleen.
”Voitko nyt häipyä täältä?”
”Tämä on minun huoneeni”, Itachi tokaisi ja istahti työpöytänsä ääreen.
”Gaaran pitäisi saada puettua, idiootti.”
”No siinähän pukeutuu, ei se minua häiritse.”
”Tyhmä, ala painua nyt!” Sasuke ärähti.
”No, oma on päänsärkynne, voitte te nussia muuallakin kuin minun huoneessani”, Itachi vastasi tyyneen sävyyn, aivan kuin he olisivat keskustelleet säästä.
”Itachi!”

Itachi käännähti tuolissaan ja hänen kasvoiltaan paistoi lievä ärsyyntyneisyys. Mutta Gaara ei voinut olla havaitsematta, että mies teki tämän aivan tahallaan, ihan vain saadakseen kiusata pikkuveljeään. Vai oliko kyse Gaaran piinaamisesta?
”Kyllä sinä voit ihan vapaasti siinä pukeutua”, mies tokaisi pilkallisesti punapäälle. ”Jos ujostuttaa, niin voin kyllä katsoa muualle.”

Siinä vaiheessa Gaaralle riitti, hän tarttui sängyn jalkopäässä oleviin vaatteisiinsa ja alkoi vetää niitä riuskasti päälleen. Punapää ei edes viitsinyt piilotella kehoaan, hän ei Itachin takia alkaisi käyttäytymän poikkeavasti. Gaaran pukiessa Itachi käänsi katseensa takaisin työpöydän suuntaan, tajusi sentään, että Sasuken läsnä ollessa hänen tulisi käyttäytyä mahdollisimman välinpitämättömästi.
Punapää ei vaivautunut edes solmimaan kravattiaan, vaan rutisti sen nyrkkiinsä ja käveli Sasuken perässä ulos Itachin huoneesta. Gaara seurasi korppihiuksista keittiöön ja istahti tuolille. Keittiö oli, kuten kaikki muutkin asunnon huoneet, hyvin kauniisti sisustettu. Pöytä oli suuri ja pyöreä ja valmistettu kauniista, tummasta ja kiiltävästä puusta, kuten tuolitkin. Tuolien selkänojat kaartuivat pyöreähkösti ja niiden jalat olivat melko sirot, mutta se ei tehnyt tuoleista kuitenkaan kiikkeriä. Kodinkoneet olivat kaikki hopeanvärisiä ja ne oli eristetty ruokapöydästä baaritiskin tapaisella, jonka äärellä oli muutama mustalla päällysteellä koristeltu baarijakkara. Keittiötasot olivat väriltään tismalleen samaa sävyä kuin ruokapöytä ja keittiön kaakelit olivat puolestaan mustat. Katossa loisti viehättävä kattokruunu, josta oli tosin yksi lamppu palanut.

Gaara käänsi katseensa korppihiuksiseen, joka yhä seisoi ja näpersi baarijakkaroiden verhoilua.
”Sasuke?”
”Joo anteeksi, että idiootti isoveljeni tuli huoneeseen”, Sasuke sanoi, mutta hän ei kuulostanut siltä, että olisi ollut kovinkaan pahoillaan. Ääni oli pikemminkin jäätävä.
”En minä sitä – ”
”Vaan?” Nyt Sasuken ääni oli lähinnä hyökkäävä.
”Ei mitään”, Gaara mutisi.

Sasuke tuhahti pilkallisesti, käveli jääkapille ja otti sieltä mehutölkin. Gaara tajusi, että korppihiuksinen oli nyt erittäin räjähdysalttiilla tuulella, joten ei sanonut mitään. Hän oli oppinut, että silloin kun poika oli vihainen, tälle ei kannattaisi puhua kuin vain silloin kun kysyttäisiin.
Sasuke istahti Gaaraa vastapäätä, hörppien jättimäisestä mukista hedelmämehuaan. Punapää näpräsi hajamielisesti kravattia käsissään, kantoside oli unohtunut Itachin huoneeseen, mutta Gaara ei viitsinyt hakeakaan sitä. Käsi sitä paitsi tuntui liikkuvan ihan hyvin, mitä nyt hiukan vihloi, mutta ei hän siihen kuolisi.
”Mitä se pelleily oli Naruton kanssa?” Sasuke kysyi äkisti ja Gaara kohotti katseensa ihmeissään.
”Mistä sinä puhut?”
”Satuin vain kuulemaan, että Naruto oli halaillut sinua koulussa.”

Gaaran sydän tuntui pysähtyvän, tämä tästä oli enää puuttunut.
”Kai kaveria saa halata?” Gaara tokaisi mahdollisimman neutraalilla äänellä.
”Tytöt halailee toisiaan”, Sasuke sanoi inhoten. ”Mistä minä tiedän, ettei teidän välillänne ole ollut mitään?”
”No, entäpä sinä ja Sakura?” punapää äyskähti. ”Sinun on turha epäillä mitään, kun itse roikuit hänen matkassaan.”
”Sakura ei liity tähän mitenkään.”
”Ai ei? Et ole vieläkään kertonut mikä sai sinut nuoleskelemaan Sakuran kanssa, jos et kerta pitänyt hänestä.”
”Ei se kuulu sinulle!” Sasuke sanoi vihaisesti.
”Kuinka niin? Luulin, että sinä välität minusta.”
”No, ei sillä enää ole väliä. Se on ollutta ja mennyttä.”
”Kuinka minä voin luottaa sinuun, jos et kerro minulle mitään?” Gaara melkein huusi.

Sasuken ilme synkkeni äkisti ja punapää alkoi katua sanojaan. Korppihiuksisen ilme oli erittäin vaarallinen.
”Epäiletkö sinä minun uskollisuuttani?” Sasuken ääni oli silkkaa jäätä.
”En. Minä vain… ” Gaara mutisi vihaisesti. Kivistävä möykky tuntui vahvana rinnassa. Gaara ei voinut uskoa, että he olisivat näin pian taas riidoissa.
”Mitä sitten?” Sasuke ärähti. ”Minä olen hokenut sinulle vaikka kuinka monta kertaa, että minä rakastan sinua, eikö se riitä? Panoako sinä vain olet vailla?”
”En!” Gaara huudahti.
”Mitä sitten?”
”Minä vain… haluan, että selvitämme asiat perin pohjin, etteivät riitamme paisu tällaisiksi”, punapää sanoi.

Sasuke avasi suunsa, mutta sulki sen kiireesti, kun ei keksinyt mitään vastaan väittävää. Hän sulki silmänsä voipuneena ja sipaisi silmilleen valahtaneet hiukset syrjään.
”Hyvä on”, hän huokaisi ja avasi silmänsä. ”Silloin kun olimme kirjastossa, niin Sakura vain tuli luokseni, muka puhumaan historian esseestään, mutta hänellä olikin muuta mielessä.”

Sasuke veti jälleen syvään henkeä ja jatkoi hiljaisella äänellä:
”Hän suuteli minua ja silloin sinä satuit tulemaan sisälle. Vakuutan sinulle, etten tuntenut häntä kohtaan mitään, se vain kävi niin nopeasti, etten ehtinyt torjua häntä, kun sinä jo rynnistit paikalle. Olin itsekin niin hämmentynyt tilanteesta, etten osannut sanoa yhtään mitään siinä tilanteessa. Ja loppujen lopuksi ärtymykseni purkautui, kun huusin sinulle, vaikket sinä ollut siihen syypää.”
”Miksi sitten jätit minut?” Gaara kysyi.

Sasuke kohotti toista kulmakarvaansa hiukan yllättyneen näköisenä.
”Luulin, että se oli itsestäänselvyys”, hän sanoi.
”Mitä sinä tarkoitat?”
”Luulin, että sinä haluat pistää poikki.”
”Miksi minä sellaista olisin halunnut?” punapää kysyi ihmeissään. Hänestä tuntui, ettei tajunnut enää mistään mitään.
”Itsehän sinä niin sanoit”, korppihiuksinen väitti.
”Minähän vain kysyin, että onko meidän juttu ohi.”
”Minä oletin, että tarkoitit, että haluat itse laittaa poikki.”
”Miten sinä voit sellaista olettaa?” Gaara sanoi viileästi. ”Ihan sekopäistä.”

Sasuke vain pudisteli päätään, suostumatta selvästikään myöntämään olleensa väärässä. Gaaraa hiukan ärsytti toisen asenne, mutta hän antoi asian olla.
”Mutta miksi”, Gaara sanoi äkisti ”Miksi olit Sakuran kanssa kirjasto- episodin jälkeenkin, vaikka et edes pidä hänestä?”
”En minä tiedä”, Sasuke huokaisi. ”Minä vain hengasin hänen kanssaan, kun ei ollut muutakaan tekemistä.”
”Miksi sitten suutelit häntä myöhemmin?” punapää kysyi pisteliääseen sävyyn.
”Tyhmä”, Sasuke tuhahti. ”Etkö nähnyt, että se oli vain Sakuran intoilua, en minä sitä aloittanut.”

Gaaran olisi tehnyt mieli väittää vastaan, mutta antoi jälleen kerran asian olla. Hän ei jaksanut enää riidellä. Juuri tämän vuoksi he eivät käyneet yleensä erimielisyyksiään erityisen tarkasti läpi, sillä se johti yleensä riitelyyn.

Heidän välilleen laskeutui syvä hiljaisuus ja Gaara alkoi taas näprätä kravattiaan Sasuken hörppiessä mehuaan.
”Voinko siis jäädä yöksi?” punapää kysyi kiireesti katkaistakseen kiusallisen hiljaisuuden.
”Siitä vain”, sanoi Itachi, joka oli hiippaillut salakavalasti keittiöön. ”Jos ette pidä kauheaa meteliä, ettekä pane enää minun huoneessani.”

Gaara punehtui hiukan poskipäiltään, mutta Sasuke vain tuhahti ärtyneesti.
”Onko sinun pakko olla tuollainen ääliö?” korppihiuksinen tiuskahti.
”Etkö sinä tiennyt Sasuke, että isoveljen tärkein tehtävä on kiusata pikkuveljeään?”
”Idiootti”, Sasuke tuhahti ja hörppäsi lasinsa tyhjäksi.
”Muuten, huoneestani löytyi myös tällaisia. Kuka tunnistaa omakseen?”, Itachi sanoi ja nosti esille liinan, sekä käsituen.
”Ne ovat minun”, Gaara sanoi ja ojensi kättään ottaakseen ne.

Itachi antoi liinan sekä käsituen ja tuli samalla hipaisseeksi pojan kättä, mitä ilmeisimmin tahallisesti. Gaara ei kuitenkaan ollut huomaavinaan, vaan vetäisi kätensä nopeasti pois ja alkoi asetella vasenta kättään, jota oli alkanut kivistää enemmän, kantositeeseen.
”Muuten, siitä Narutosta”, Sasuke sanoi välittämättä Itachista, joka hääräsi baaritiskin takana kahvinkeittimen parissa. ”Mikä se halausjuttu oikein oli?”
”Äh, minulla vain oli paha olla, ei siinä muuta ollut”, Gaara sanoi kättään heilauttaen. ”Me olemme vain hyviä kavereita, siinä kaikki.”
”Varmastiko?”
”Joo”, Gaara vakuutteli, vaikka omatunto kolkutteli hänen mielensä perukoilla.
”Onko Naruto se teräväkielinen blondi, jonka kyydistä lensitte?” Itachi kysäisi ja asteli keittiön pöydän ääreen.

Sasuke ilme oli niin mitään ymmärtämätön, ettei Gaara olisi ihmetellyt, vaikka hänen päänsä päällä olisi ollut kysymysmerkki.
”Siis kun Naruto kyysäsi minut mopolla kotiin, mutta sitten Itachi ajoi autolla eteemme, jolloin Naruto menetti mopon hallinnan ja lensimme kyydistä”, Gaara selitti kiireesti.
”Itachi, senkin idiootti!” Sasuke äyskähti.
”Minusta se kuitenkin meni niin, että se blondi ajoi minun eteeni”, Itachi sanoi tyynesti.
”No, ihan miten vaan” korppihiuksinen tokaisi. ”Mutta en kyllä tajua miksi menit Naruton kyytiin, jos sinulla on käsi paketissa.”

Gaara vain kohautti olkapäitään, kun ei keksinyt mitään sanottavaa.
”Niin, onko sinulla ollut jotain juttua sen blondin kanssa?” Itachi kysäisi kiusoittelevaan sävyyn.
”En, juurihan sanoin, että olemme vain kavereita”, punapää tokaisi kylmäkiskoisesti, haluten osoittaa miehelle, että se asia oli loppuun käsitelty.
”Ja muuten, sekään asia ei kuulu sinulle pätkän vertaa”, Sasuke sanoi. ”Painu ilotaloon siitä.”
”Tuohon sävyyn ei puhuta isoveljelle, Sasuke.”
”Turha sitä on kierrellä ja kaarrella, kun siellä kuitenkin joka ilta käyt”, Sasuke puuskahti tylsistyneesti ja nousi ylös tuolistaan ja Gaara seurasi hänen esimerkkiään.
”Eipä taida Sasukella muuta olla mielessä kuin ilotalot, kun pitää omaa veljeäänkin sellaisesta syyttää.”

Sasuke otti hedelmäkorista banaanin ja viskasi sen kaikin voimin Itachia päin, joka nappasi sen laiskasti lennosta kiinni.
”Oliko muuta?” isoveli kysyi lammasmaisesti.

Korppihiuksinen sadatteli raskaasti ja saapasteli ripeästi omaan huoneeseensa Gaara kintereillään.
”Uskomaton syylä”, poika äyskähti ja heittäytyi mahalleen vuoteeseensa.

Gaara istahti sängyn reunalle ja alkoi hieroa Sasuken hartioita toivoen, että se saisi pojan edes hiukan paremmalle tuulelle.
Sasuken huone oli hiukan pienempi kuin Itachin. Verhot olivat mustat, samoin matto ja päiväpeitto ja myös työpöytä oli kiiltävän musta, kuten oli myös työtuoli. Kuten Itachillakin, Sasukella oli myös parisänky. Sängyn runko oli mustaksi maalattua metallia, ja kehikkopäädyt muodostivat viehkeitä kiehkuroita, jotka päättyivät pyöreähkösti. Tapetit puolestaan olivat tummaa sinistä, mikä teki huoneesta hiukan synkän näköisen ja ehkä jopa torjuvan, mutta sellainen Sasuke itsekin oli. Seinät olivat paljaat, sillä korppihiuksinen ei kaivannut mitään ylimääräistä seinilleen, eikä sen puoleen minnekään muuallekaan.

”Oikeasti, voiko ärsyttävämpää isoveljeä olla?” Sasuke mutisi tyynyynsä.
”Sinun isoveljesi sentään ottaa kevyesti sen, että seurustelet pojan kanssa”, Gaara sanoi synkästi.
”No ehkä siksi, kun se on itsekin bi.”
”Milloin vanhempasi muuten tulevat kotiin?” Gaara kysäisi. Sasuken vanhemmat olivat lähteneet kiertelemään kahdestaan Eurooppaa, mikä oli kismittänyt korppihiuksista mahdottomasti.
”Huomenna”, Sasuke tuhahti. ”Olisivat voineet saman tien jäädäkin sinne, niin ei tarvitsisi kuunnella niiden ihanista lomapäivistä. Sitten kun minulla on tarpeeksi rahaa, matkustan vaikka maailman ympäri, niin katsotaanpa sitten kuinka suu pannaan. Kuka saakin kertoa ihanista lomapäivistä ja kenelle.”

Gaara hymähti, hän huomasi, että Sasuke alkoi selvästikin piristyä pohtiessaan tulevaa maailman ympäri matkaansa.
”Itachi on aina niin tyhjätasku, ettei se ikinä pääse edes Kiinaan! Sitten minä lähetän sille todella paljon postikortteja, ihan vain kiusallani. Kirjoitan ne vielä ranskaksi, niin se ei tajua mitään.”
”Mutta ethän sinä itsekään osaa ranskaa”, punapää huomautti.
”No palkkaan jonkun kirjoittamaan puolestani”, Sasuke sanoi ja kierähti selälleen makaamaan. ”Tai sitten vain kirjoitan jotain siansaksaa, ei Itachi sitä huomaa. Siinä vaiheessa se ampuu itsensä, päästäänhän siitäkin maanvaivasta eroon.”

Äkkiä Gaaran ilme kovettui ja hänen katseensa muuttui melkeinpä ahdistuneeksi. Tuntui kuin filminauha olisi alkanut pyöriä punapään silmien edessä.

*flashback*

Gaara hypisteli kädessään teroitinta, jonka sisään oli juuttunut värikynän terä. Pieni poika hakkasi teroitinta kaikin voimin roskakorin reunaan, mutta terä ei irronnut.
”Yashamaru!” Gaara huusi, mutta vastausta ei kuulunut. ”Yashamaru!”

Punapää lähti tepastelemaan huoneestaan ympäri asuntoa huhuilleen edelleen enoaan. Lopulta hän päätyi olohuoneeseen, jossa mies seisoikin selin häneen.
”Yashamaru!” Gaara huudahti iloissaan. ”Yashamaru, teroittimeen jäi kynänterä ja – ”
. ”Gaara”, Yashamaru keskeytti ja poika vaikeni ihmeissään.

Mies kääntyi häneen päin ja osoitti poikaa aseella, saaden tämän kavahtamaan.
”Yashamaru?”
”Gaara, minä en enää jaksa sitä tuskaa, jota sinun hoitamisesi aiheuttaa.”
”Tuskaa?” Gaara toisti hämmentyneenä.
”En ole koskaan rakastanut sinua. Olet ollut minulle pelkkä taakka.”

Kyyneleet tulvahtivat pojan vihreisiin silmiin ja hän sopersi:
”Miksi Yashamaru, en ole tehnyt sinulle mitään.”
”Tapoit syntyessäsi sisareni, enkä voi antaa sitä koskaan anteeksi”, mies sanoi tunteettomasti, saaden Gaaran nyyhkyttämään entistä kovempaa.
”Kaikista helpointa olisi tappaa sinut”, Yashamaru sanoi ja latasi aseensa. ”mutta loppujen lopuksi en voisi kestää sitä syyllisyyttä, joten – ”

Yashamaru käänsi aseen piipun ohimoonsa ja painoi liipaisimesta. Kuului pamaus, jonka jälkeen veri lensi, ja lopulta tömähdys, kun ruumis osui lattiaan.
”Ya-yashamaru?” Gaara sopersi heikosti. ”Yashamaru!”

Mutta hänen enonsa ei vastannut. Seuraavaksi punapää tajusi, että hänen kasvoillaan oli jotakin märkää. Poika pyyhkäisi poskeaan varovasti sormella ja näki, että siihen oli tarttunut jotakin punaista. Gaara kiljahti pelästyksestä ja riensi enonsa luo. Näky oli karmea. Pää oli yltä päältä veressä ja takaraivosta valui jotakin epämääräistä nestettä. Gaara ei voinut muuta kuin oksentaa siihen paikkaan.
”Yashamaru, Yashamaru”, hän hoki ja kaatui suoraan verilammikon päälle rajusti nyyhkien.

*end of flashback*

”Gaara, mikä sinua vaivaa?” Sasuke kysyi ihmeissään, sillä Gaara oli valahtanut lakanan valkoiseksi.
”Älä vitsaile tuollaisista asioista”, hän sanoi kireästi ja nousi sängyltä korppihiuksisen katsellessa häntä edelleen ihmeissään.

Gaara ei ollut koskaan puhunut enonsa kuolemasta kenellekään, koska ei ollut siihen pystynyt. Se oli hänelle edelleen arka paikka.
”Gaara, mikä on?”
”Ei mikään”, hän tiuskahti, saaden toisen kurtistamaan kulmiaan.
”No ei sitten”, korppihiuksinen tokaisi ja käännähti takaisin vatsalleen.

Gaara puri hampaitaan tiukasti yhteen estääkseen katkerien kyynelien valumista. Milloin tuska oikein alkaisi hellittää?