Kakashi heräsi väsyneenä todella huonosti nukutun yön jälkeen. Miten hän olisikaan voinut saada unta, kun Nora oli huutanut unissaan? Lisäksi maa oli ollut erittäin epämukava alusta nukkua, johtuen varmaankin siitä, että se oli muhkurainen kuin kamelin selkä. Ei sillä, ettei hän olisi tottunut telttailuun, mutta sen pippurikiisselin jälkeen oli hänen olonsa aika huono. Kakashi raotti teltan ovea ja peitti pian silmänsä kädellään. Aurinko häikäisi hänen silmiään, mutta miestä hymyilytti.
Ilma oli kaunis ja lämmin.

Hän suuntasi kokkauspaikalle ja huomasi keittiöltä kuuluvan iloista jutustelua. Tosiaan, Temari, Gaara ja Anna olivat jo hereillä.
"Huomenta", Temari toivotti iloisesti Annan nuokkuessa vielä puoliunessa pöydän ääressä. Gaara katsahti kärttyisenä Kakashiin ja tyytyi murahtamaan jotain huomenen suuntaista.. Gaara ei tainnut olla niitä mielipuolisen iloisesti hymyileviä aamuvirkkuja. Ei, Gaara kuului selvästi murisevien angstipalleroiden lajikkeeseen.
"Kuinka paljon kello oikein on?" Kakashi kysyi haukotellen ja raapi yön jäljiltä takkuista hiuspehkoaan.
"Jotain kymmenen kai", vastasi Anna, jonka silmät hädin tuskin pysyivät auki. Kakashi nyökkäsi ja istuutui pöydän ääreen.

Temari ja Anna alkoivat kurkistella kaappeihin, yrityksenään löytää jotain aamiaiseksi kelpaavaa. Loppujen lopuksi aamupala näytti kasalta epämääräisiä korppuja, ruskeaa puuroa, liian vahvaa teetä ja pari siivua homehtuneilta näyttäviä leikkeleitä. Ja se lieneekin selittäneen miksi kukaan ei suostunut koskemaan niihin.

”Huomenta!”
Gai saapui pirteänä huoneeseen kuorsaava Lee kainalossaan. Toisin kuin Gaara, Gai kuului mielipuolisesti hymyilevien aamuvirkkujen heimoon. Temari tuijotti Gaita hetken ymmällään, ennen kuin kysyi:
"Mitäs ihmettä sinä oikein touhuat?"
"Annas kun näytän", Gai vastasi iloisesti ja käveli pöydän ohi vessatiloihin. Kaikkien keittiössä olevien katseet seurasivat Gaita ja hänen kainalossaan kuorsaavaa Leetä. Gai nimittäin paineli suoraan suihkulle, laski Leen maahan ja avasi hanan. Suihkusta purskahti jääkylmää vettä suoraan Leen niskaan. Keittiössä muut räjähtivät nauruun, kun Lee alkoi kirkua tuhatta ja sataa.

"Mitä ihmettä täällä oikeen touhutaan, kun hirveä melu kuuluu teltalle asti?" Shikamaru kysyi uneliaasti astuttuaan keittiötilojen kynnyksen yli. Sitten hänenkin katseensa kiinnittyi hihkuvaan Gaihin ja lattialla istuvaan märkään sekä kalisevaan Leehen. Shikamaru huokaisi. Hän joutui kysymään itseltään yhä uudelleen ja uudelleen, miksi ihmeessä oli antanut äitinsä pakottaa hänet tälle leirille.
”Se tekee sinulle hyvää, Shikke-pieni, saat kerrankin jotain tekemistä”, oli hänen äitinsä sanonut.
Shikamaru oli kuitenkin varma, että jos hänen äitinsä olisi nähnyt miten leirillä toimitaan, olisi hän kiireen vilkkaa hakenut poikansa takaisin kotiin

Viimeisenä huoneeseen tallusti Nora, joka käveli suoraan aamiaispöytään. Tyttö meinasi kaataa teepannun, kun hän torkahti pöydän ääreen. Ei kuulunut aamuvirkkuihin tämäkään lapsi, ilmeisesti hän kärsi suuresta univelasta. Gai oli lastannut itselleen suuren lautasellisen puuroa, johon ei kukaan muu uskaltanut koskea. Lisäksi hän oli ahminut nuo kaikki homeisilta näyttävät leikkeleet. Pöydän toisessa päässä nukkuva ruskeahiuksinen tyttö heräsi. Nora latasi lautaselleen puuroa, jolla täyttäisi niin sanotun pohjattoman vatsansa. Ahmittuaan ruskean mönjän tyttö nousi ripeästi ylös. Hän peitti suunsa kädellään ja juoksi vessaan kuin tuli hännän alla. Muiden ihmetellessä tytön käytöstä kuului vessasta yökkäilyä. Ihmettely jatkui vain, kun Nora astui ulos vessasta.
"Oksennus" tyttö sanoi yksinkertaisesti vastaten ihmetteleviin katseisiin, ja käveli tyynen rauhallisesti takaisin Shikamarun viereen istumaan. Ruskeahiuksinen poika katsoi vierustoveriaan hetken kulmat koholla, ja hivutti sitten tuoliaan kauemmas tuosta vihreäsilmäisen tytön hahmossa kulkevasta kummajaisesta.

Muut tyytyivätkin syömään korppuja ja teetä. Aamupalan syönti jatkui jumalallisen hiljaisuuden merkeissä jopa vartin, kunnes karmea ääni täytti huoneen:
”Me teemme tänään kinkkupiirakkaa!” Gai huusi innoissaan ja nousi ylös ruokapöydästä.
”Kerroit sen jo eilen…” murahti Gaara. Gai katsoi punahiuksista hiukan ärtyneesti, mutta sanoi hymyillen:
”Kertaus on opintojen isä!”
”Opintojen äiti, se on opintojen äiti…” Kakashi korjasi. Gai katsoi hiukan hämmentyneenä Kakashia, ja sanoi ripeästi:
”No, sama asia!”
Kakashi meinasi huomauttaa, että isä ja äiti eivät todellakaan ole sama asia, mutta päättikin olla hiljaa. Hän ei nimittäin halunnut tämän turhanpäiväisen keskustelun jatkuvan yhtään sen pidempään kuin oli pakko.

Aamiaisen jälkeen Kakashi jakoi jokaiselle parille lappusen, joka sisälsi kinkkupiiraan ainekset. Ohjeita tekemiseen ei löytynyt näistä lapuista, kuten ei edellisistäkään.

Gai ja Lee olivat hyökänneet maustelaatikon kimppuun. Maustelaatikko-parka, sieltä kaivettiin esiin kaikkea mitä kinkkupiirakkaan nyt tarvitseekaan ja sellaista, joka toden näköisesti saisi kenen tahansa suun palamaan. Chiliä, sitruunapippuria, valkopippuria, mustapippuri, suolaa, oreganoa, currya ja jopa sokeria. Anna katsoi lievästi sanottuna ihmettelevästi Gain ja Leen touhuja ja tokaisi:
"En usko, että tarvitsette noita kaikkia.. Ohjeessahan lukee selvällä suomen kielellä…"
Enempää hän ei ehtinyt sanoa, kun hänen takaraivoonsa osui yhtäkkiä piirakkavuoka. Tyttö horjahti eteenpäin, sen verran voimalla piirakkavuoka oli osunut. Kivuliaalta mahtoi myös tuntua, sen pystyi näkemään tytön kasvoille vääntyneestä irveestä.
"Kuka perhana sen oikein heitti?” Anna kysyi murhaavalla äänellä hieroen samalla takaraivoaan.
Shikamaru livisti äkkiä omaan keittiöönsä ennen kuin tyttö ehtisi huomata häntä. Eihän hän sitä tahallaan heittänyt, mutta kai sitä nyt vähän pelästyy kun joku tulee takaapäin tökkimään kylkiin. Tässä tapauksessa pieni kiusanhenki oli Gaara. Lisäksi Shikamarusta tuntui, että Anna ei uskoisi noin tyhmältä kuulostavaa selitystä, joten parempi olla hiljaa kuin saada tytön vihaa niskaansa. Koska Anna ei ilmeisesti saanut ketään syyllistettäväksi, hän painui yrittämään ottaa ohjeesta jotain tolkkua.

Sillä välin Temari yritti ratkoa työjärjestyspulmaa. Hetken mietittyään hän kaivoi joitakin tavaroita esiin.
"Gaara, tuo se savukinkku minulle.."
Vastausta ei kuulunut. Temari tähyili ympärilleen, mutta Gaaraa ei näkynyt missään.
”Gaara?”

Gaara kurkisti varovasti tason takaa ja tutkaili ympäristöään. Temari oli lähtenyt etsimään häntä ulkoa. Hyvä. Gaita ja Leetä ei näkynyt missään. Täydellistä. Valmistelut oli nyt suoritettu, suunnitelma käyntiin! Gaara hiippaili kenenkään huomaamatta Gain ja Leen keittiöön. Punapää naurahti omahyväisesti ottaessaan Fairy-tiskiainepullon kaapista. Sitten hän nousi seisomaan. Poika hymyili ilkikurisesti katsoessaan vihreää litkua ja avasi punaisen korkin. Eihän muutama tippa tiskiainetta tekisi pahaa? Gaara kallisti pulloa piirakkataikinan yläpuolella ja naureskeli itsekseen seuratessaan vihreän nesteen valumista ohuena norona taikinan sekaan.

”Gaara! Mitä saakelia sinä oikein teet?!” kuului vihainen, hyvin tuttu ääni punapään takaa. Gaara käännähti kannoillaan ja näki juuri parahiksi siskonsa tulevan luokseen uhkaavasti tömistellen. Myös siskon ilmeestä pystyi jotain päättelemään, ja Gaara päätteli Temarin olevan vihainen. Tyttö olisi varmasti antanut Gaaralle kunnon läksytyksen, ellei olisi alkanut kuulua korvia huumaavia huutoja. Sivusilmällään Temari oli erottavinaan jotain punaista, ja käännähti katsomaan. Tällä välin Gaara ehti kipaista pois siskonsa ojossa olevan nyrkin ulottuvilta.

Temarin silmät laajenivat tytön huomatessa, että Noran ja Shikamarun hella oli ilmiliekeissä.
Temari juoksi muiden hellan ympärille kokoontuneiden, myös kovasti kiljuvien herrojen ja neitien joukkoon. Kauhea huuto jatkui jatkumistaan, kun liekit nuolivat iloisesti hellaa.
”Rauhoittukaa!” Temari karjaisi kuuluvasti. Tytön sanat eivät kuitenkaan saaneet minkäänlaista huomiota, jolloin hän karjui hätääntyneenä:
”Oikeesti! Kuunnelkaa saakeli! Hemmetti me palamme elävältä ellette nyt kuuntele!”
Huuto loppui kuin seinään. Kaikki katsoivat Temaria.
”Meidän täytyy sammuttaa tämä… EI Nora, ei vedellä!”
”Millä sitten muka?”
”Etsikää sammutuspeite, heti! Mitä te odotatte?! Äkkiä nyt!”

Siitä alkoikin hirveä kaaos. Sammutuspeitteitä etsittiin koko porukan voimin, varastosta, kaapeista, ja jopa pöytien alta. Itse asiassa kaikkialta, minne pienet viattomat, mutta hyvin tarpeelliset sammutuspeitteet ikinä voisivatkaan piiloutua. Lopulta Lee löysi kuin löysikin peitteen joka sopi loistavasti tulipalon sammuttamiseen. Pian poika syöksyikin kohti hellaa, vetäen peitteen pussista, ja heitti sen hellan ylle.

"Miksei tässä typerässä rakennuksessa ole palovaroittimia?" Shikamaru kysyi huojentuneena, kun tuli oli vihdoin saatu sammutettua, ja kaikki olivat palanneet omiin puuhiinsa.
"Ei harmainta aavistusta", Kakashi vastasi hilpeästi ja jatkoi paprikan ja kinkun silppuamista.
Kakashi sai hoitaa kaikenlaisten ainesten paloittelun, mies nimittäin oli kumman taitava veisten käsittelyssä. Toisin oli Annan laita. Tyttö hoiti taikinan teon, ja otti vastuulleen myös piirakan vahtimisen sen ollessa uunissa.

Shikamaru ja Nora eivät olleet päässeet kovinkaan pitkälle. Saattoihan se johtua pikimustasta uunista, jota ei edes voinut enää käyttää. Tai no, voisihan sitä, jos sen kuuraisi yltä päältä, mutta Shikamaru oli liian laiska tekemään sen. Voisihan sen pestä vaikka seuraavana aamuna tai jotain. Taikinan he sentään valmiiksi olivat saaneet, mutta täytteiden kanssa tuli ongelmia. Shikamaru näet ei uskaltanut antaa Noralle veistä käteen.
”Anna nyt vaan se veitsi tänne!” huudahti kiukkuinen, myös hiukan loukkaantunut Nora. Shikamaru oli nimittäin sanonut tytölle suoraan päin naamaa, ettei häneen ollut luottamista veisten kanssa.
”Kuitenkin katkot sormesi tai jotain vastaavaa!” huusi Shikamaru takaisin.
”Enhän!”
”Aivan varmasti!”
”Hemmetti, ihan oikeesti, anna se veitsi nyt mulle!”
Poika pudisti tuomitsevasti päätään. Nora mulkoili Shikamarua pahasti, ja huusi vihaisesti:
”Tiedätkö mikä mua ärsyttää? Sinä. Oot ihan saakelin ärsyttävä, kun et luota muhun yhtään! Luuleksä, että mä heti saatuani veitsen käteen alan sohia sillä ja nauraa kuin joku psyko?!”
”H-hei rauhoitu nyt”, Shikamaru sanoi toivuttuaan tytön raivon puuskan jättämästä pienestä järkytyksestä.
”No hyvä on sitten, leikkaa sitten”, poika sanoi ja oli erottavinaan iloisen hymynkareen tytön huulilta.

Gailla ja Leellä ihme kyllä meni itse asiassa ihan hyvin. He olivat saaneet mausteisen piirakan uuniinsa ja nyt se paistui iloisesti uunissa. Gaara kyllä ihmetteli, miten he eivät olleet huomanneet tiskiainetta taikinassaan. No, sen parempi hänen kannaltaan, tuumi punapää ja naurahti itsekseen. Pian kuitenkin Lee saapui keittiöönsä tarkistamaan piirakan vointia. Poika tuijotti hetken piirakkaa kulmat kurtussa, kunnes kysyi:
”Hei, tietääkö kukaan onko kinkkupiirakan tarkoitus olla hiukan vihreän sävyinen?”

Kysymyksen seurauksena jokainen pari kurkisti omaan uuniinsa.
”Ei meidän piirakka yhtään vihree ainakaan ole”, huikkasi Nora.
”Ei meidänkään”, Kakashi totesi.
”Eikä meidän”, Gaara sanoi hymyillen. Lee käänsi katseensa takaisin omaan piirakkaansa.
”No, sitten tässä taitaa olla jotain vialla, mutta sehän selviää maistaessa”, poika totesi hiljaa.

Myös Temarin ja Gaaran piirakka oli jo uunissa. Samalla kun Temari tepasteli hakemaan hyytelötarvikkeita koko porukan yhteiseen piirakkaan, Gaara katseli uunia ja siellä paistuvaa piirakkaa suu mutrussa. Poika ei tiennyt miksi, mutta piirakan päällä olevat ilmapaakut ärsyttivät häntä suunnattomasti. Pian punapään suu kääntyi hymyyn, ja hän ponnahti seisaalleen keittiön lattialta, hiippaili uunin luo ja käänsi nupit kaakkoon. Eiköhän piirakka paistuisi paremmin 300 asteessa?

Sillä välin kun kaikkien kinkkupiiraat tirisivät uunissa, ryhmät aloittivat tekemään yhtä isoa yhteistä hyytelöä. Sen teko sujuikin ihan hyvin. Tosin liian löllöä siitä tuli ja seasta löytyi hiekkaa, koska Gaara innostui aikansa kuluksi tökkimään sitä.

Pöytäkin katettiin rauhallisissa merkeissä, ellei parin lautasen surkeaa kohtaloa oteta lukuun. Kuitenkin tätä ihanaa rauhallisuutta ei kestänyt kauaakaan, kun Temari huomasi mitä heidän piirakalleen oli käynyt. Tai no pitäisi varmaan sanoa mustalle, kivikovalle, palaneelle, haisevalle ja pahalta maistuvalle kökölle. Temari tuijotti entistä piirastaan kyyneleet silmissä, ennen kuin sai sanan suustaan.
"Gaaraa!"
Temari ei tiennyt miten, mutta hän vain tiesi, että pikkuveli oli kuitenkin tämänkin takana. Hän lähti Gaaran perään, joka oli lukittautunut vessaan piiloon isosiskonsa raivolta.

Samaan aikaan Anna ja Nora nostivat molemmat piirakkansa uunista. Annan ja Kakashin piirakasta oli tullut täydellinen. Samaa ei kuitenkaan voinut väittää Noran ja Shikamarun piiraasta. Tai no, miten sen nyt ottaa, jotkuthan saattoivat pitää siitä, että yhtä maustetta oli tuikattu yhdelle puolelle piirasta ja toista toiselle.

Anna näytti oikein tyytyväiseltä itseensä, hänen edessään odotti kauniin ruskea täydellinen piirakanpala. Myös Kakashi, joka ahmi piirakkaansa jo kovalla kyydillä, näytti oikein tyytyväiseltä. Temari katsoi vieressään istuvan Annan piirakkaa ja huokaisi. Sitten hän siirsi taas katseensa omaan mustaan kökköönsä ja huokaisi uudestaan. Anna taisi huomata sen, sillä hän tarjoutui antamaan pari palaa Temarille omasta piirakastaan.

Nora sorkki omaa piirakkaansa epäilevän näköisenä ja päätti maistaa. Hän huomasi sen olevan hyvää ja ahmikin koko palan mahaansa. Shikamaru ei ollut suostunut koskemaan piirakkaansa, joten Nora, joka oli syönyt jo koko piiraan, ahmi Shikamarunkin palan. Gain ja Leen mausteinen ja vihreä piirakka oli tehnyt hyvin kauppansa, ennen kuin molemmat olivat juosseet kovaa kyytiä vessaan.

Gaaran katsoi omaa mustaa kökköään epäilevästi. Sitten hänelle juolahti mieleen jälleen yksi pirullinen idea. Poika otti piirakan palan käteensä, tähtäsi ja heitti. Ken tietää, valitsiko Gaara aina kohteensa satunnaisesti, vai kiusasiko hän jokaista leiriläistä vuorollaan. Tällä kertaa uhrin roolia pyöritti Anna. Musta kökkö lensi nätissä, joskin matalassa kaaressa Annan täydellisen piirakan päälle. Tytön ilme oli ensin jokseenkin hämmästynyt, mutta vaihtui pian vihaiseen.
”Gaaraa sinä senkin pieni…” Anna ärisi ja nousi seisomaan, tyrkäten samalla lautasensa piirakoineen päivineen vieressään torkkuvan Noran naamalle.
”Hupsis…” Anna kuiskasi ja istahti takaisin tuolilleen. Parempi olla kiinnittämättä huomiota, kun Nora suuttui. Ja mikäli Anna yhtään ystäväänsä tunsi, niin nyt oli raivonpuuska lähellä.

”Kuka kehtaa häiritä minun uniani?” Nora kysyi kovalla äänellä ja pamautti kädet pöytään. Hän mulkoili pahasti jokaista pöydässä olijaa. Kukaan ei sanonut mitään, kunnes Kakashi vastasi kysymykseen lyhyesti ja äänettömästi osoittamalla Gaaraa. Eihän juttu alun perin Annan vika ollut ollut, ainakaan Kakashin mielestä.

Nora kohotti tyynesti kätensä ja otti mustan piirakan palan kouraansa. Hetkeäkään miettimättä tyttö paiskasi kökön päin Gaaran tyhmää naamaa. Punapään kasvoilla saattoi hetken nähdäkin hiukan kummastuneen ilmeen, kunnes piirakan pala pilasi näkyvyyden osumalla pojan kasvoihin. Gaaraa kismitti tämä kovastikin, mutta päätti jättää asian sikseen. Ruuan heittelemisen jatkamisen sijaan hän päätti viedä maailmanmatkaaja piirakan palansa roskikseen.

Hyytelöä jaksoivat loppujen lopuksi syödä vain ne ryhmät, jotka eivät olleet saaneet syödä kunnolla. Gaara sen sijaan komennettiin tiskaamaan ja tämä suoriutui tehtävästä hiukan liian nopeasti. Kenties leiriläiset saisivat seuraavana päivänä rapsuttaa piirakanmuruja pois lautasista.

Kaikki olivat illalla jo aivan uuvuksissa. He kävelivät teltalle unisesti rupatellen. Hiljaisuus kuitenkin laskeutui porukan keskuuteen heti, kun päästiin telttaan sisään. Nora, Anna ja Temari nukahtivat heti, mutta Gai ja Lee ravasivat vielä tunnin verran vessassa oksentamassa saippua piiraan jämiä ulos vatsoistaan. Vihdoin nukahtivat hekin, Shikamarun jo kuorsatessa heidän vieressään. Kakashi tuijotteli teltan kattoa, ja ajatteli vielä päivän tapahtumia. Pian hänen ajatuksensa karkasivatkin seuraavaan päivään. Sivusilmällään hän huomasi myös, että Gaara oli kadonnut jonnekin oviaukosta ja aikoi mennä tarkistamaan asian, mutta ehti kuitenkin nukahtaa, ja unohti samalla koko Gaaran.