Etsintä ryhmä palasi Konohaan ja suuntasi hokagen luo. Tsunade otti viisikon vastaan ja kuunteli tarkkaavaisena Shikamarun vaatimukset. Hokage nyökytteli päätään ja sanoi:

”En ole asiaa vastaan. Olisi hyvä vain, jos nuo kaksi klaania saisivat sovun aikaiseksi.”

Shikamaru aavisti, miten hokagen puhe jatkuisi:

”Mutta jokin sinua vaivaa?”

”Aivan, nuo vanhukset eivät tulisi hyväksymään moista.”, totesi Tsunade ja viittasi ulos.

Narutolta paloivat päreet ja hän ärähti:

”Eiväthän ne vanhat homelot aina voi olla kaiken tiellä! Menen antamaan heille kaikkien aikojen läksytyksen.”

”Minä tulen mukaan”, sanoi Sasuke ja nuolaisi Orchimarumaisesti huuliaan.

”Seis siihen paikkaan!”, karjuivat Tsunade ja Shikamaru.

Kaksikko pysähtyi kuin seinään ja kääntyi Tsunadea kohti. Tsunade sanoi:

”Minulla on eräs suunnitelma, mutta tarvitsen sen onnistumisessa teidän apuanne.”

”Olemme yhtenä korvana!”, viisikko hihkaisi innostuneena.

”Se menee tähän malliin”, aloitti Tsunade selostuksensa.

Puolta tuntia myöhemmin ilkeästi virnistelevä etsintä viisikko ja Tsunade poistuivat hokagen toimistosta. He suuntasivat läheiseen puistoon. Shikamaru istui läheiselle penkille ja alkoi kerrata Tsunaden suunnitelmaa:

”Eli ensin Naruto ja minä käymme neuvottelemassa, jos neuvottelut ovat tuloksettomia, niin Tsunade ja Sasuke aloittavat toiminnan. Tsunade päästää Katsuyun riehumaan Harunoiden puutarhaan ja Sasuke iskee Yamanakojen silmäterään eli kukkakauppaan Amaterasulla. Temari ja Hinata siirtyvät takaisin tyttöjen luo ja ilmoittavat heille, että suunnitelma on käynnissä.”

Kaikki ymmärsivät mitä heidän tuli tehdä. Oli sovittu, että neuvottelut aloitetaan kello kolme aamulla, joten kaikilla oli hetki aikaa käydä nukkumaan. Narutoa ei väsyttänyt ja hän lähti kävellen temppelille, jossa tytöt odottivat Shikamarun viestiä. Naruto tuli temppelin luo ja istuutui sen edustalle. Temppeliltä näki hyvin Uchihoiden kaupunginosaan, joka seisoi pimeänä odottamassa uutta kukoistusta. Naruto katsoi kaupunginosaa ja ajatteli, että jonain päivänä Sasuke ei olisi yksin tuossa kaupunginosassa, vaan hänellä olisi runsaasti Uchihan nuorisoa ympärillään. Naruton ajatukset katkaisi Hinatan vieno ääni:

”Etkö tosiaan saa unta Naruto-kun?”, Hinata oli seurannut omaa poikaystäväänsä kuin hai laivaa.

”En taida, sillä ajatukseni juoksevat sinne tänne.”, naurahti Naruto.

”Etkö sinä hyväksy Sakuran ihastusta?”, kysyi Hinata.

”Ei se, vaan se miten vanhempi väki hylkii heitä. Tulee oma lapsuus mieleen, siksi aion auttaa heitä.”, selitti Naruto ja otti Hinatan syliinsä.

Hinata karahti punaiseksi Naruton äkillisestä hellyyden osoituksesta, mutta huokasi mielihyvästä, kun Naruto silitti hänen hiuksiaan. Hinata tunsi kuinka lämmin hyvänolon tunne nousi hänen vatsastaan ja levisi pitkin kehoa. Ehkä siksi hän ja Naruto hätkähtivät, kun Sasuke katkaisi heidän hempeän hetken. Sasuke ei ollut saanut unta ja siksi hän oli tullut temppelille. Sasuke naurahti:

”Mikäs rakastavaisten kokous täällä on?”

”No, et sinäkään tainnut saada unta?”, vastasi Naruto kysymykseen kysymyksellä.

”Mikäli oikein muistan, niin sinustakin on tullut sensori, joten jospa aloitetaan työt välillä.”, väisti Sasuke kysymyksen.

”Selvä.”, tuumi Hinata, jonka äänestä kuulsi pieni närkästys Sasukea kohtaan.

Pian kolmikko olikin temppelin edustalla vartiossa. Kolmikon vasemmalla laidalla oli Hinata byakugan aktivoituna. Naruto oli keskellä sage modessa. Sasuke oli oikealla laidalla ja hän tähysti omalla sharinganillaan. Edes kärpänen ei sillä hetkellä olisi päässyt temppelille heidän huomaamatta.

Kolmikon ollessa vahdissa ulkona, käytiin sisällä keskustelu, joka tuli tarjoamaan yllätyksiä osapuolilleen. Ino ja Sakura yrittivät saada unenpäästä kiinni, mutta aikansa Sasuken tuomilla huovilla pyörittyään, he totesivat ettei nukkumisesta tule mitään. Ino sytytti alttaritulet ja istuutui huovalleen. Hän katsoi kyljellään makaavaa Sakuraa ja kysyi äkkiä tältä:

”Kuka oli se sinun ensimmäinen?”

Sakura menetti täysin konseptinsa ja häneltä loksahti suu ammolleen kuin kuolleelta kalalta. Sakuran ilmeensä vaihteli kysyvän ja ihmettelevän välillä, kun hän huudahti:

”Täh! Ketä ensimmäistä sinä tarkoitat?”

”Älä leiki tietämätöntä”, naurahti Ino. ”Kyllä sinä tiedät, että olet kokenut tyttörakkautta ennen minua.”

”Noh, et sinäkään ole eilisen teeren tyttö”, väisteli Sakura. ”Mutta kerran noin kovasti haluat tietää, niin kerrohan sinäkin ensimmäisesi. Sillä olet jotenkin varovainen, aina kun rakastelemme.”

”Hyvä on.”, suostui Ino. ”Voin aloittaa. Minun ensimmäinen kokemukseni on viime syksyltä. Tein sen Temarin kanssa, mutta hän oli hieman liian raju rakastaja, joten aloin hakea sellaista pehmeämpää rakastajaa ja sain sellaisen sinusta. Ymmärräthän sinä?”, päätti nolostunut Ino tunnustuksensa.

Ino tunsi kuinka veri nousi kuumottamaan hänen poskiaan ja sydän hakkasi. Häntä hävetti, mutta samalla hän tunsi suurta helpotusta tunnustuksestaan. Hän katsoi Sakuraa ja sanoi päättäväinen ilme kasvoillaan:

”No niin, nyt on sinun vuorosi.”

”Minä…tuota…”, Sakura ähki sillä hän oli muistanut juuri kenen kanssa oli ollut ensimmäistä kertaa. Sakurasta tuntui, että hän tukehtuisi siihen paikkaan. Hän oli kasvoiltaan aivan tulipunainen, kun hän tunnusti:

”Hän on eräs vanhempi nainen.”

”Kuka, Shizuneko vai Kurenai? Älä vain sano, että hän on Tsunade.”, Ino uteli.

”Ei sinnepäinkään!”, huudahti Sakura ja lipsautti samassa nimen. ”Se on hiekan Chiyo.”

Tajuttuaan mitä Sakura oli tehnyt, hän hautasi kasvonsa käsivarsiinsa. Sakura toivoi, että maa nielisi hänet. Hän itki vasten omia käsivarsiaan. Sakuraa hävetti, kun hän ajatteli, että Ino oli ollut omanikäisen kanssa, mutta hän oli vehdannut huomattavasti vanhemman naisen kanssa.

Ino meni hämilleen Sakuran tunnustuksesta, mutta Inon nähtyä Sakuran reaktion paljastukseensa. Ino kehitti pikaisen lohdutussuunnitelman. Hän otti Sakuran syliin ja halasi lujaa. Ino silitti pinkkejä hiuksia ja katsoi lasittunein silmin eteenpäin.

”Älä huoli, en halua tietää enempää. Sama tuo kenen kanssa on ollut. Se oli typerä kysymys alkujaankin.”, Ino kuiskutti toisen kunoichin korvaan.

”Niinkö ajattelet?”, niiskutti Sakura.

”No, tyhmäähän se on tuollaisia kysellä.”, lohdutti Ino. ”Olin tyhmä ja utelias, anna anteeksi.”

”No, kelpaako tällainen anteeksipyynnön hyväksyntä?”, kysyi Sakura ja painoi huulensa Inon huulille.

”Mmm…”, ehti Ino mumista, mutta hänen mutina vaihtui huokaukseen, kun hän vastasi Sakuran suudelmaan.

Tilanne oli kiusallinen ulkona vahtiville sensoreille, joista Hinata ja Naruto olivat havainneet tilanteen ensin. Tytöt kaatuivat juuri viltille pitkälleen, kun Sasukekin oli kääntänyt silmänsä temppeliin. Kolmikko joutui purkamaan tekniikkansa ja kaikki kolme punoittivat kuin tomaatit. Onneksi Shikamaru ja Temari tulivat paikalle. Heidän mukanaan tuli Neji, jonka Shikamaru oli käynyt herättämässä mukaansa. Shikamaru oli ollut kaukaa viisas, sillä hän arveli, että Hinata voisi tarvita lepoa. Neji istui Hinatan paikalle. Samassa kolmikko Sasuke, Naruto ja Hinata tajusi, että Neji aktivoisi pian byakuganin.

”Hei, älä…”, älähtivät Sasuke ja Naruto.

”Neji-kun…”, vinkaisi Hinata.

”Mikä sylipaini tuolla kello viidessä on menossa?”, Neji ihmetteli.

”Siitä olimme juuri varoittamassa!”, ärjyi Sasuke niin että piha ja temppeli raikuivat.

Tytöt hätkähtivät kuullessaan Sasuken sanat. Molemmat alkoivat etsiä omia vaatteitaan, jotka olivat lennelleet sinne tänne heidän lyhyen ja kiihkeän lemmenhetken aikana. Tytöt pukeutuivat kiireessä ja hämärässä, joten lopputulos oli vähän sinnepäin. Kun kaksikko asteli ulos temppelistä, oli Inolla yllä oma hame, mutta Sakuran paita ja mustat pitkävartiset saappaat. Sakura taas oli vastaavasti pukeutunut Inon toppiin ja sandaaleihin.

Ulkona olleen kuusikon ilme vaihteli kysyvästä nolostuneeseen. Kaikkien teki mieli sanoa jotain, mutta kukaan ei oikein keksinyt mitään. Lopulta Sasuke sai suunsa auki:

”Minulle on aivan sama mitä teette, mutta voisitte pitää edes hetken tauon kuhertelussa.”

Tytöt katselivat maata noloina ja odottivat miten Sasuke jatkaisi läksytystään. Shikamaru oli saanut itsensä kokoon nopeimmin ja keskeytti läksytyksen:

”Tulin kertomaan, että saimme taivuteltua Tsunaden puolellemme, mutta vastassamme on vielä kaksi ongelmaa eli neuvonantajat ja klaanit.”

”No olette tehneet ison työn, joten siitä kiitos teille”, jakoi Ino tunnustusta.

”Ei se ole vielä loppu. Puolen tunnin kuluttua alkavat neuvottelut klaanien kanssa, jos Harunot ja Yamanakat eivät saa rauhaa aikaan, saavat he tuta Konohan nuoren sukupolven vihan.”, selitti Shikamaru.

”Mitä te teette, jos sopua ei löydy?”, uteli Sakura.

”No Tsunade päästää Katsuyun teidän puutarhaanne ja Sasuke polttaa Amaterasulla Yamanakojen kukkakaupan.”, totesi Shikamaru kuivasti.

Sakura ja Ino olivat hiljaa, mutta mielissään, sillä viimeistään moiset tihutyöt saisivat ehkä vanhukset muuttamaan mieltään. Shikamaru katsahti kelloa ranteessaan ja sanoi:

”On aika lähteä neuvotteluihin.”

Sasuke, Naruto ja Shikamaru lähtivät kohti Konohan porttia, jossa heidän oli määrä tavata Tsunade. Ino ja Sakura menivät odottamaan neuvottelujen tulosta. Hinata laittoi korvakuulokkeet ja mikrofonin päähän, sillä hänen tehtävä oli koota muut, jos neuvottelut menisivät mönkään.

Neuvottelut sujuivat juuri kuten Shikamaru ja Naruto pelkäsivät. Äidit eivät millään halunneet kuullakaan asiasta. Jääräpäisyys oli sitkeämpää kuin kaksikko oli kuvitellut. Kolmen tunnin aikarajan täytyttyä molemmat totesivat neuvottelujen olevan pattitilanteessa. Naruto nousi pöydästä ja sanoi:

”Teidän takapihan puutarhassa alkaa mylläkkä kohta.”

”Mitä sinä tuolla tarkoitat?”, pariskunta Haruno ihmetteli.

”Koska neuvottelut kariutuvat, niin saatte hieman etanoita kiusaksi.”, naurahti Naruto.

”Hetkinen! Eiköhän tämä ole vielä sovittavissa”, äiti Haruno kiljaisi.

Naruto kääntyi virne kasvoillaan ja katsoi molempia, sitten hän pudisti päätään ja naurahti:

”Olipa vaikeaa, kun kiristää piti.”

Yamanakojen ovella tilanne oli vielä täpärämpi, sillä Shikamaru oli jo kohottamassa kättään merkiksi Sasukelle, kun rouva Yamanaka suostui tekemään rauhaa. Shikamaru joutui kohottamaan toisen käden pikaisesti ettei Sasuke olisi sännännyt tekemään tuhopolttoaan.

Kello oli kahdeksan aamulla, kun Hinata toi tiedon väsyneille tytöille, että nämä saattoivat palata kotiin. Ino ja Sakura pakkasivat, sitten he lähtivät Konohan portille. Konohassa vastassa odottivat neuvottelijat ja vanhemmat, juuri kun Sakura aikoi lähteä kotiin, nykäisi Tsunade tätä hihasta. Tsunade kertoi tarvitsevansa vielä vanhan seiska tiimin apua, jotta Homura ja Koharu saataisiin vielä hyväksymään asia.

Sasuke jäi odottamaan ulos, kun muut suunnistivat sisälle. Homura ja Koharu olivat teellä, kun Tsunade toi heille Yamanakojen ja Harunoiden välisen vihan päättävän sopimuksen allekirjoitettavaksi. Hän laittoi paperin neuvonantajien eteen. Molemmat lukivat paperin, sitten Koharu katsoi Tsunadea, Sakuraa ja Narutoa. Hän sanoi:

”En minä tuollaisia allekirjoita.”

”En minäkään, tuohan on ilmiselvää rappion alkua, jos teemme näin.”, mutisi Homura.

”Aivan kuten arvelinkin”, ärähti Tsunade ja vihelsi Sasukelle merkin.

Pian pihalta kuului pamahdus ja kirkumisen ääniä. Tsunade otti neuvonantajia niskasta kiinni, niin että Dangot ja teet saivat kyytiä. Onneksi sopimuspaperi oli Sakuralla. Tsunade raahasi niskasta neuvonantajat hokagen toimiston katolle, jossa heitä vastassa olivat Sasuke ja Manda. Tsunade huikkasi Sasukelle:

”Onko Mandalla kovakin nälkä?”

”Vaati normaalia 100 uhria”, Sasuke huudahti.

”Tässä olisi kaksi alkupaloiksi.”, Tsunade virnuili.

”En minä noita huoli. Ne ovat vanhentuneita.”, Manda sähisi.

Neuvonantajat olivat Sasuken summonoiman käärmeen nähdessään alkaneet tulla toisiin ajatuksiin. Koharu ja Homura nyökyttelivät ja vakuuttivat allekirjoittavansa minkä tahansa sopimuksen, jos vaan saavat pitää henkensä. Tsunade hymyili ja sanoi:

”No niin, tulihan se ymmärrys, kun vähän potki.”

Sasuke loikkasi hokagen toimiston katolle ja Manda katosi yhtä nopeasti, kun oli tullutkin. Muutamaa minuuttia myöhemmin vanha seiska tiimi oli kadulla. Kolmikko hajosi omille teilleen. Sakura käveli kohti kotia, mutta hänen jalkansa eivät tahtoneet totella. Niinpä pinkki suuntasi Yamanakoille, jossa hänet otti vastaan rouva Yamanaka.

”Kyllä Ino on täällä, mutta hän nukkuu pitkän yön jäljiltä.”, selitti rouva Yamanaka.

”Hyvä, minäkin haluan nukkumaan. Ei kai se teitä haittaa?”, pyysi Sakura.

”No voithan sinä nukkua hänen vieressään”, suostui rouva Yamanaka.

Sakura kiitti ja syöksähti Inon huoneeseen, jossa tämä nukkui. Sakura siirsi hieman peittoa ja siirtyi Inon kainaloon. Hän antoi Inolle kevyen pusun poskelle ja kuiskasi tuhisevan kunoichin korvaan:

”Hyviä unia oma pikku possuni.”

Tämän jälkeen Sakura sulki silmänsä ja antautui unelle.

-Loppu-