Ambulanssi kiirehti kohti Modoroki temppeliä. Pimeää matkustamoa valaisivat ohikiitävät katulamput ja sinisenä välkkyvä hälytysvalo. Ääninä toimivat sateen ropina, ambulanssin ikkunanpyyhkijät ja valittava sireeni. Matkustajina ambulanssin takaosassa olivat Shizune ja Sakura. He olivat lähteneet matkaan heti, kun Gaara oli lähettänyt avunpyynnön radioitse.

Sakura oli juuri tuonut haavoittuneen Kakuzun hoitoon, kun Izumo oli ilmoittanut, että Modoroki temppeliltä saapui juuri avunpyyntö. Sakura toivoi hiljaa mielessään, että Sasuke sekä Naruto olisivat kunnossa.

Ambulanssi kaarsi pitkältä tuntuneitten minuuttien jälkeen temppelille. Shizune ja Sakura syöksyivät sisälle temppeliin, jossa heitä odotti taatusti unohtumaton näky. Sasuke makasi kankaisilla paareilla kalpeana ja hänen vasemmassa olkapäässä oli pikaisesti tehty puristusside, josta tihkui verta. Itachi istui kyyryssä alttarin päällä ja yski keuhkojaan ulos. Naruto, Jiraya ja Gaara odottivat kärsimättömän näköisinä.

Shizune otti esille veitsen ja leikkasi Sasuken puristussiteen auki. Sasuke irvisti tuskaisesti ja avasi suun huutoon, mutta sai ulos vain huokauksen:

”Sattuu.”

”Ampumahaava olkapäässä, joka vaatii pikaisen hoidon”, ilmoitti Shizune Sakuralle. ”Entä siellä?”

Sakura oli riisunut Itachin paidan ja kuunteli keuhkoja. Hän kuunteli Itachin keuhkojen äänet, jotka olivat rahisevia ja vinkuvia. Sakura ilmoitti Shizunelle:

”Keuhkoissa on jokin tukos, joka vaatii pikaisen operaation.”

”Tulee pitkä yö.”, mutisi Shizune.

---

Kisame oli harhaillut aikansa kaupungin reunamilla. Itse asiassa hän oli törmännyt niiden tappamiensa erikoisjoukkojen lisäksi kahteen Itachin pikkuveljen kaveriin. Molemmat olivat olleet todella kovia paloja. Hän sai kolmannella laukauksella sen paksukaisen pois pelistä, sillä hoikalla pojulla oli ollut paha ase kädessä. Zabuzan suurriistanmetsästykseen tarkoitettu kivääri. Kyseinen ase ei ehkä ollut maailman tulivoimaisin, mutta oli puhkonut ilkeitä reikiä paikkaan, jossa Kisame oli kyyhöttänyt. Pojun virhe oli ollut, että hän oli nuolaissut ennen kuin tipahti. Poju oli syöksynyt suojastaan huutaen:

”Samehada haulikkosi on minun.”

”Niinhän sinä luulet.”, virnisti Kisame ilkeästi ja oli ampunut pojua.

Nuorukaisen katse oli kertonut hämmästystä, kun häneen osui. Poju oli huokaissut kaatuessaan:

”Ai niitä oli kahdeksan.”

”Opettele laskemaan”, oli Kisame todennut.

Kisame oli ottanut pojun aseen ja tyhjentänyt sen. Hän oli ojentanut kiväärin nuorelle blondille, joka hymyili Kisamelle:

”Taisi tulla loppu?”

Kisame oli katsonut aukiolle, jossa näiden kahden veikon auto sijaitsi. Hän oli vetänyt sadetakin ylleen ja oli ottanut molemmat haavoittuneet kainaloonsa. Kisame oli tuonut molemmat alas ja oli vielä vienyt heidät ambulanssille, joka odotti tien varressa. Henkilöstö oli ottanut haavoittuneet vastaan. Kisame oli ilmoittanut olevansa Kiriga cityn erikoisosastosta. Hän oli ilmoittanut olevansa salaisessa erikoistehtävässä. Enempää ei kukaan ollut kysellyt.

Sillä hetkellä Kisame huomasi tulleensa temppelille. Paikalla oli ambulanssi ja kolme muuta autoa. Kas, Kisame hätkähti, joku on ampunut Tobin. Kisame antoi katseensa kiertää aukealla hetken, sitten hän huomasi Kankuron ja Zetsun. Kisame otti Samehadan esille ja hiipi Kankuron taakse. Hän iski Kankuroa niskaan ja tämä kaatui ääntä pitämättä maahan. Kisame nappasi auton avaimet Kankuron taskusta ja astui kuljettajan paikalla. Hän käänsi päätään ja kysyi Zetsulta:

”No ovatko rahat tässä autossa?”

Zetsu tyytyi nyökkäämään ja Kisame starttasi. Hän peruutti auton, sillä Kankuron murhaa hän ei halunnut kontolleen. Poliisin tappaja ammuttaisiin heti seulaksi, ryöstäjää taas ei, päätteli Kisame. Kisame sai kuin saikin vältettyä Kankuron maassa makaavan ruumiin. Hän kiihdytti ja auto syöksähti liikkeelle kuin ammus. Viimeinen mitä Kisame näki ennen kuin poistui aukiolta. Olivat temppeliltä pois tulleiden hämmästyneet ja vihaiset kasvot. Nyt hän voisi nauttia rahoista.

---

Konohan viranomaisrakennus kuhisi täynnä ihmisiä. Akatsukeja kuljetettiin kuulustelujen ja sellien väliä. Ylikomisario Anko Mitarashilla oli menossa kolmas kuulusteltava ja kuudes kahvikupillinen. Häntä väsytti ja hänen päässä jyskytti eilinen. Anko katseli edessään olevaa kuulusteltavaa ja kysyi:

”Otatteko jotain syötävää tai juotavaa?”

Noin Ankon ikäinen nuori nainen oli hiljaa, mutta Anko näki kuinka tämä pohti vastausta. Lopulta sinihiuksinen nainen nosti katseensa ja sanoi:

”Mikäli mahdollista, niin ottaisin voileivän ja kahvia. Ehkä sitten voisimme jutustella.”

”Selvä on.”, Anko haukotteli ja nyökkäsi vieressään olevalle kuulustelijalle, joka lähti hakemaan syötävää kanttiinista.

---

Tsunade oli parsimassa kokoon seulaksi ammuttua Sasoria. Monta hikistä hetkeä oli koettu, mutta Sasorilla tuntuivat olevan kaikki enkelit puolellaan. Sasorin paikkaaminen oli aloitettu jo matkalla sairaalaan. Verenvuoto oli saatu tyrehdytettyä, mutta luotien poistaminen oli ollut oikea ongelma, jopa Tsunadelle oli tuottanut vaikeuksia saada luodit ulos. Kertaalleen Sasori oli lähellä kuolla auttajiensa käsiin. Sähkökengät olivat sillä kertaa pelastaneet kassakaappi ekspertin. Tsunade huokasi ommeltuaan Sasoriin viimeisenkin tikin.

Sasori siirrettiin suoraan teho-osastolle odottamaan heräämistä. Tsunade käveli pois sairaalasta. Hänen päästyään poliisiaseman puolelle, hän pyysi vartijoita tuomaan Kabuton luokseen. Vartijat katosivat hakemaan Kabutoa. Tsunade oli alusta lähtien ihmetellyt Sasorin huonoa ensiapua. No, kohta hän kuulisi siihenkin asiaan Kabuton mielipiteen.

Hetkeä myöhemmin Kabuto tuotiin raudoissa Tsunaden luo. Kabuto irrotettiin raudoista ja hän sai luvan istuutua. Kabuto istuutui tuolille Tsunaden eteen. Tsunade nojasi kyynärpäänsä pöytää vasten ja risti kätensä. Hän kysyi:

”Mitä siellä pankissa oikein tapahtui?”

”Ei ihmeitä, menimme Orochimarun kanssa sisälle ja ammuimme kattoon. Pakotimme henkilökunnan avaamaan holvin ja otimme ’saaliin’. Olimme lähdössä ulos, kun sokaistuin valopommista. Avasimme Orochimarun kanssa tulen ja haavoitimme näköjään kahta Akatsukia. Akatsukeista se sinihiuksinen nainen alkoi ampua meitä. Lopuksi se oranssipäinen hyypiö ampui kattoon ja käski meitä antautumaan, siinä vaiheessa te tulitte kuvioon.”, selitti Kabuto.

Tsunade mutristeli suutaan ja nyökkäili Kabuton tarinalle, sitten hän kysyi:

”Sasori sai pahasti siipeensä. Miksi häntä ei saatu tuon parempaan kuntoon? Olithan sinäkin siellä?”

”Helppo juttu selitettäväksi. Se blondi kaveri ei antanut minun koskea Sasoriin.”, selitti Kabuto.

”Typerys!”, puuskahti Tsunade. ”Se oli maksaa Sasorille hänen henkensä.”

Tsunade saattoi nähdä väärin, mutta hän oli huomaavinaan Kabuton ilmeessä annoksen helpotusta. Poliisipäällikkö totesi:

”Otamme sinulta lausunnon ja sitten katsomme kuinka etenemme. Viekää hänet pois.”

Vartijat veivät Kabuton pois. Hetkeä myöhemmin toinen radiohuoneen päivystäjistä eli Kotetsu tuli Tsunaden luo uutisineen:

”Kolme loukkaantunutta tulossa Modoroki temppeliltä. Uchihan veljekset ja Sunan apulaissheriffi Kankuro. Pahiten loukkaantunut on Uchiha Sasuke, jota Uzumaki Naruto ampui olkaan.”

Tsunaden katse oli vähintään järkyttynyt, kun hän kuuli Sasuken ampumisesta. Hän hengitti kiivaasti, sillä hän oli aina pitänyt Narutoa rauhan miehenä. Nopeasti Tsunade kokosi itsensä ja kysyi:

”Entä muut potilaat?”

”Uchiha Itachi vaatii kuulemma keuhkokuvaa ja Kankurolla on lievä aivotärähdys.”, Kotetsu lisäsi.

”Selvä menkää laittamaan leikkaussali valmiiksi. Shizune voi parsia nuoren Uchihan olkapään kokoon. Sakura voi ottaa Itachin keuhkokuvan. Kutsukaa Jiraya ja Naruto luokseni. Onko meillä ketään henkilöitä, joita voi irrottaa rikospaikka tutkimukseen?”, Tsunade ohjeisti.

”Meillä olisi Hyuuga Nejin joukkue.”, Kotetsu sanoi ja mietti muistiko hän oikein.

”Selvä, Lee ja Tenten saavat lähteä Modoroki temppelille. Neji tulee luokseni.”, ohjeisti Tsunade Kotetsua.

”Selvä!”, totesi Kotetsu ja katosi poliisipäällikön huoneesta.

Tsunade jäi odottamaan ylikomisario Hyuuga Nejiä, joka saisi tutkia Naruton kiväärin.

---

Hälytysajoneuvojen sireenien vaikerrus tuntui loputtomalta Konohan yössä. Tuntui kuin Konoha olisi ollut sotilashyökkäyksen kohteena. Tosin ei tuo päätelmä kovin kaukana ollut totuudesta, sillä isku oli vaatinut kuolonuhreja.

Yhdessä hälytysajoneuvossa makasivat Jugo ja Suigetsu. Molemmat olivat saaneet pahat osumat Kisamen haulikosta. Jugo makasi hiljaa selällään. Hänestä ei voinut kertoa, oliko hän hengissä vai ei. Suigetsu makasi huokaili tuskissaan ja katsoi sidettään. Haava oli alkanut vuotaa. Suigetsu tunsi kuinka hän hikoili ja hänen suunsa oli hyvinkin kuivan tuntuinen.

”Vettä!”, ähkäisi Suigetsu.

Samassa hänen mieleensä muistui, kuinka hän oli kiusoitellut Karinia aiemmin päivällä. Suigetsun vatsaa tuntui kouraisevan ja hän toisti pyyntönsä käheällä äänellä. Toinen ambulanssin perällä olleista hoitajista kuuli Suigetsun pyynnön ja täytti omasta termospullosta mukillisen vettä. Hän otti Suigetsun pään toisen käsivartensa alle ja toisella annosteli vettä Suigetsun suuhun. Nuori mies kiitti ja hoitaja laski hänen päänsä takaisin paareille.

”Kuolenko minä?”, kysyi Suigetsu.

”No, pahalle tämä näyttää, mutta luulenpa että te molemmat selviätte pitkällä sairaalahoidolla.”, hymyili hoitaja.

”Kiitos!”, huokaisi Suigetsu, oikeastaan tietämättä ketä hän kiitti.

Ambulanssi jatkoi matkaansa kohti Konohan sairaalaa, jossa tehtiin kiireisiä leikkauksia sinä yönä enemmän kuin koskaan.

---

Musta poliisiauto oli pysähtynyt Konohan ulkopuolelle ja kaksi hahmoa oli noussut ulos autosta. Zetsu ampui takakontin lukon hajalle ja nosti peräluukun ylös. Molempien ilme kertoi siitä ihanuudesta, joka heitä odotti edessä. Zetsu otti yhden neljästä juuttikangassäkistä esille ja halasi sitä. Vihdoinkin hän olisi rikas. Kisame virnisteli hänen vieressään kuin hai odottamassa lihanpalaa.

”No kuinka te saitte Tobin kanssa nuo?”, hän kysyi.

”Helppoa kuin mikä”, naurahti Zetsu. ”Auto kävi Konohan poliisiasemalla ja sinä aikana ehdimme kolkata vartijat ja varastaa lastin. Se oli nopea keikka meiltä.”

”Ajatella ja muut tekivät melkoisen vaivalloisen suunnitelman.”, hymyili Kisame.

Samassa Kisamen hymy hyytyi ja hän veti liipasimesta. Zetsu tuskin tiesi mikä häneen osui. Zetsu kaatui mutaan ja jäi siihen makaamaan. Kisame huokasi:

”Helppoa teille kahdelle, mutta tuskin kukaan meistä haluaa jakaa tällaista saalista.”, nauroi Kisame kolkolla tavalla.

Kisame otti tavaratilasta puisen laatikon ja ampui sen lukon hajalle. Hänen äännähdys oli vähintään yllättynyt, kun Kisame huomasi katsovansa kolikoiden sijaan metallirenkaita. Koko Akatsukia oli vedetty nenästä.

Kisame kuuli selkänsä takaa naksahduksen ja kääntyi. Hän näki Zetsun viritetyn pistoolin ja se olikin viimeinen, mitä Kisame näki. Ase ärjähti ja Kisame kaatui läheiseen lätäkköön, joka alkoi värjäytyä verellä.

”Tavataan helvetissä!”, sihahti Zetsu ja putosi mahalleen mutaan.

Sade kasteli kahta ruumista, jotka lojuivat liikkumattomina tien sivussa.

---

Naruton ja kumppaneiden saattue saapui kovalla hälinällä Konohan sairaalalle. Tsunade oli yhdessä ylikomisario Nejin kanssa vastassa. Tsunade poimi mukaansa vain ne, jotka olivat kunnossa eli Jirayan, Gaaran ja Naruton. Kolmikko arvasi mistä oli kyse, sillä Gaara oli kertonut tapahtumista temppelillä poliisiradiossa. Kaikki istuutuivat, kun he saapuivat poliisipäällikön huoneeseen. Tsunade aloitti sen enempiä kiertelemättä:

”Neji takavarikoihan Naruton aseet.”

”Käskystä!”, totesi hieman hämmentynyt ylikomisario.

Naruto luovutti mukisematta aseensa Nejille, sillä hän tiesi kyseessä olevan normaali tutkimus. Kaikki kyllä lukivat Naruton ajatukset hänen kasvoiltaan. He näkivät ettei tässä ollut kostosta kyse, kuten Tsunade oli pelännyt. Tsunade katsoi kaikkia ja sanoi:

”Selvä seuraavaksi pyydämme teitä antamaan omat lausuntonne, sitten pääsette nukkumaan.”

”Nukkumaan?”, ihmetteli Naruto, ”Mutta entä rahat? Ne vietiin edestämme.”

Tsunade nojasi päätään toista kättään vasten ja naurahti:

”Teidän nenän edestä vietiin kasa sanomalehtiä ja rautakaupan metallirenkaita.”

”Oikeat rahat ovat matkalla kaivosyhtiölle, joka ne tilasi. Niitä ei edes käytetty Konohassa. Tämä operaatio oli tarkoitettu alunperinkin ansaksi Akatsukille, joka nyt tuntuu olevan joko selleissä, sairaalassa tai jossain ties missä.”, selitti Gaara.

”Vai niin se menikin.”, huokasi Naruto. ”Eiköhän anneta ne lausunnot, niin päästään nukkumaan.”

Kolmikko lähti antamaan lausuntojaan. Hyuuga Neji suunnisti laboratorioon.

---

Konohan poliisipartioauto ajoi pitkin sateista maalaistietä, kun he huomasivat tien sivussa yksinäisen auton takaluukku auki. Ylikonstaapeli Konohamaru nousi ulos konstaapelien Udonin ja Moegin seuratessa. Kaikki kolme lähestyivät kyyryssä autoa. Kolmikko oli vetänyt aseensa esille ja Konohamaru kurkisti auton kulman takaa. Maassa makasi yksinäinen hahmo, jota Konohamaru lähestyi. Hän käänsi liikkumattoman hahmon ja huomasi katsovansa suoraan Zetsun silmiin. Moegi huudahti:

”Täällä on verijälkiä!”

Samassa kolmikko ehti kuulla moottorin ulvaisun, kun heidän partioautonsa katosi yöhön. Kolmikko katsoi voimattomana auton perään, kunnes Udon huomasi tien sivussa olevan auton Sunan sheriffin autoksi. Udon huomasi että akkuja oli hieman jäljellä ja hän otti radiopuhelimella yhteyden Konohaan, josta luvattiin lähettää apuja paikalle.

---

Zetsu oli onnistunut nirhaisemaan luodillaan Kisamelta silmäkulman auki. Kisame oli vironnut sateessa ja ensimmäiseksi hän oli nähnyt punaista ja mustaa, mutta kun hän tunsi jyskyttävää kipua, niin hän tiesi olevansa hengissä. Koko porukka oli astunut kaksinkertaiseen ansaan. Kisamea suututti, sillä hän oli ahneuksissaan ampunut Zetsun. Samassa hän huomasi tietä pitkin lähestyvät ajovalot, jotka kuuluivat poliisiautolle. Kisame säntäsi pensaikkoon piiloon ja siirtyi pensaiden suojassa auton toiselle puolen, kun jeparien huomio oli muualla, niin hän hyppäsi autoon ja lähti sillä karkuun. Kisame katsoi vielä kerran taakseen, mutta odotettua lyijykuuroa ei tullut perään, joten hän saattoi paeta. Nyt ensin olisi etsittävä lääkäri ja sitten haettava Itachi Konohasta. Näine ajatuksineen Kisame pakeni.

---

Zetsun kuolinuutinen oli ollut etuajassa. Oli totta että Samehadan panos oli tehnyt pahaa jälkeä, mutta Zetsun luotiliivit olivat ottaneet suurimman osan vastaan. Zetsu korahti ja yskäisi verta. Hitto Kisame oli pettänyt hänet. Tästä se pirun raateluhammas ei selviäisi, ajatteli Zetsu. Zetsu kuuli äänen sanovan:

”Olkaa paikoillanne, sillä olette saaneet pahan osuman vatsaan.”

Zetsu katsoi nuorta naista, joka veti sideharsoa Zetsun vartalon ympärille. Hän huokasi ja jäi paikoilleen. Pian nainen huusi:

”Udon, missä ihmeessä se Ambulanssi viipyy?”

”Älä minulta kysy!”, sanoi Udoniksi tituleerattu henkilö. ”Se voi olla missä vaan.”

Pian Zetsu pystyi kuulemaan, kuinka sireenien äänet lähestyivät. Kymmenen minuuttia myöhemmin Zetsu nostettiin pareille ja hänen matkansa kohti Konohaa alkoi.

-Jatkuu-