Hola hola! Tätä osaa oli hauska kirjoittaa, ja se valmistuikin kohtuullisen nopeasti, siis minun mittapuullani. Ja anteeksi kaikki Kakashi-stalkkaa-Irukaa-fanit, tässä osassa on hieman erilaista stalkkausta, mutta stalkkausta kuitenkin, eh?

Uusia lukijoita pyydän lukemaan edellisen osan. Lukuiloa ! :)
- - - -
''Minä olen Aadomo Gohan, olen erikoistunut lähitaisteluun, sekä heittoaseiden käyttöön. Summonoin niitä tästä kääröstä,'' Gohan osoitti merkitsevästi julmetun suurta kääröä, joka oli paljastunut varmasti summoni-kääröksi. Kuten olin arvellut. ''Unelmani on tulla ANBU-kapteeniksi, ja taistella hokage-samaa vastaan. Vihaan laiskottelua ja myöhästelyä´´, tyttö painotti, ja katsoi pistävästi minuun.

Hups.

''Selvä, se riittääkin'', haukottelin syvään, jolloin Gohan mutristi suutaan ja kävi jälleen istumaan. Oikeastaan, pidin tästä kakarasta hieman. Häntä oli hauska ärsyttää. ''Sinun vuorosi'', osoitin Inuzukaa, joka punastui välittömästi saaden Gohanin tuhahtamaan.

''Mi-minä olen öö.. Aiken Inuzuka-klaanista. I-isoveljeni nimi on Ki-Kiba, ja koirani n-nimi on Pinkumaru'', poika änkytti hämmentyneenää. Pojan hupusta ryömi esiin harmaa, isokorvainen koira, ja epäröimättä ollenkaan, se hyppäsi olkapäälleni. Katsoin koiraa silmiin, ja rapsutin sitä korvan takaa. Tästä koirasta minä pitäisin.

''Mi-minä haluaisin tulla roh-rohkeammaksi ja pa-paremmaksi ninjaksi, paremmaksi k-kuin Ki-Kiba'', poika jatkoi hiljaa, ja lopettaessaan hän loi varovaisen katseen minua kohti. Hymyilin hänelle maskini alla, ja poika vastasi pienellä, varovaisella hymyllä. Aikenin käydessä jälleen istumaan, Pinkumaru hyppäsi hänen syliinsä.

''Sitten sinun vuorosi'', osoitin kolmatta geniniä, sitä Obiton näköistä. Tämä poika askarrutti minua eniten tästä ryhmästä.

''Minä olen Chuusei Tonbon, minulla on kaksi isoveljeä ja pikkusisko. Alaani ovat erilaiset miekat sekä taijutsu'', poika vastasi vaivautumatta nousemaan ylös.

Hätkähdin. Viimeisenä minä olin odottanut tämän pojan olevan erikoistunut taijutsuun.

''Unelmani on tulla taitavaksi, hyväksi ja luotettavaksi ninjaksi. Vihaan mahtailijoita'', hän jatkoi, ja viimeisen sanan kohdalla hän nyökkäsi merkitsevästi kohti Gohania. Tästä muksusta tulisin todellakin pitämään.

''Nyt on varmaan minun vuoroni'', kuului miehen ääni selkäni takaa. Kääntymättäkin tiesin sen kuuluvan maailmakaikkeuden täydellisimmälle miehelle. Hymyilin maskini takaa, ja käännyin ympäri nähdäkseni Irukan.

''Minä olen Umino Iruka, olen chuunin, ja toinen senseinne. Vanhempani kuolivat Kyuubin hyökkäyksessä, ja silloin sain myös tämän arven'', komistus hymyili. Miksi hänen piti olla noin hyvännäköinen?

''Vihaan luovuttamista ja syrjimistä, ja unelmani on olla akatemiaopettaja, kuten pääsääntöisesti olenkin'', mies hymyili valloittavaa hymyään.

''Nyt sinä myöhästelijä'', Gohan täräytti yhtäkkiä, ja mulkaisin häntä. Päätin myöhästyä ensi kerralla vielä enemmän.

''Olen Hatake Kakashi-''

''Variksenpelätin!'' Gohan nauroi. Murahdin hiljaa maskini takaa.

''Hiljaa, manteliriisi. Olen jounin, ja minut tunnetaan nimellä Kopioninja Kakashi. Hallitsen kaikki jutsutyypit, unelmani on elää ja vihaan ystävien menettämistä'', jatkoin yksitoikkoisella äänellä. Oli totta, että nimeni tarkoitti variksenpelätintä. Mutta parempi se, kuin manteliriisi.

- - - -

''Nyt pidämme ensimmäisen harjoituksen'' Iruka ilmoitti genineille. Geninit ja Iruka olivat kyllä maininnet ryhmän nimen olevan ryhmä 8, mutta geninejä he olivat silti. Vielä.

''Mikä se on?'' Gohan kysyi tokaisten, mutta tyttö osoitti jo leppymisen merkkejä.

''Kulkustensieppaus'', julistin ylpeänä. Vain Sakura ja Naruto olivat selvinneet siitä, mutta tapa, jolla he olivat saaneet kulkuset haltuunsa, ei ollut mikään kovin ninjamainen. Halpamainen suorastaan.

Mutta pohjimmiltaan se oli ollut ovelaa.

''Et ole tosissasi! Meillä oli se tehtävä Ebisu-sensein kanssa, kun läpäisimme akatemian! Tuohan on helppo tehtävä!'' Gohan rääkäisi ääni epäuskoa täynnä.

Ebisun kanssa? Oliko Ebisu pitänyt kulkus-kokeen?

Olin jo vastaamassa Gohanille, mutta se Obiton näköinen poika, Tonbon, ehti ensin.

''Ebisu-sensei on chuunin, Kakashi-sensei on jounin. Tämä on paljon haastavampaa kuin se Ebisu-sensein räpellys!'' Tonbon tiuskaisi vihaisesti Gohanille. Gohan hiljeni nopeasti, ja nyökkäsi.

''Millainen Ebisu-sanin tehtävä oli ollut?'' kysyin ryhmältä. Tonbon kääntyi ympäri, ja virnisti leveästi.

''Ebisu-sensei oli kiinnittänyt kuluset erääseen puuhun kiinni, ja uskotteli meille, että ne olivat hänen taskussaan. Minun ja Gohanin ollessa Ebisu-sanin kimpussa, Aiken piileskeli eräässä puussa, josta löysi kulkuset''.

''Ja sitten hän kertoi Tonbolle, mistä oli kulkuset löytänyt, ja minä jäin ilman'', Gohan motkotti. Aiken ja Tonbon virnistivät toisilleen.

''No, tällä kertaa saatte yrittää tosissanne'', tokaisin genineille, joiden katseet valpastuivat välittömästi. Otin taskustani kaksi kulkusta, ja sidoin ne vanhaan, tuttuun paikkaan vyölläni. ''Tehtävä alkaa nyt!'' huudahdin, ja katosin savupilven saattelemana.

- - - -

Laskeuduin erään lähistöllä olevan puun oksalle. En nähnyt geninejä, mutta aistin heidän chakransa lähelläni.

Yhtäkkiä takaani kuului hento tömäys, ja säikähdin. Näinkö nopeasti he olivat löytäneet piiloni? Käännyin hitaasti ympäri, ja näin selkäni takana Irukan, täydellisen komeana.

''Ai, sinä'', oli ainoa mitä suustani kuului, ja Iruka virnisti.

''Taisit jo säikähtää'', hän hymyili täydellistä hymyään.

''E-en minä'', hätkähdin, ja Iruka naurahti.

Iruka oli täydellisin mies ikinä. Täydelliset hiukset, täydellinen vartalo, täydelliset kasvot, täydelliset silmät, täydellinen suu. En saanut tarpeekseni hänestä.

Tunsin itseni hieman likaiseksi, miettiessäni kaikkia kuvitelmiani Irukasta.

''Kakashi, minulla on sinulle asiaa'', Iruka muuttui nopeasti vakavaksi. Mies nojautui hitaasti minua lähemmäs, ja otti kädestäni kiinni.

Ihanaa.

''Kakashi, minä rak-'' Iruka sanoi, mutta joku keskeytti hänet.

''Mitä sinä täällä teet?'' kuului ääni puun juurelta. Tunnistin äänen heti, mutta eihän se voinut olla... Ei mitenkään.

Eihän tämä ole mahdollista!

Vilkaisin alas äänen suuntaan ja näin Irukan. Katsoin eteeni oksalla ja näin Irukan. Kuulin tömäyksen selkäni takaa, ja käännyin ympäri. Kolmas Iruka tuijotti minua silmiin.

''Mitä?!'' älähdin. Puunjuurella oleva Iruka hymyili leveästi, edessäni oleva Iruka punastui, ja ensimmäisenä oksalla ollut Iruka näytti raivostuneelta. Nopeasti kaikki Irukat katosivat savupilviin, ja tilalle ilmestyivät punasteleva Aiken, hymyilevä Tonbon, sekä muuta ryhmäänsä happamesti mulkoileva Gohan.

''Te varastitte juoneni!'' Gohan kiljahti syyttävästi, osoitellen vuoronperään kumpaakin ryhmänsä poikaa. Tonbon hypähti oksalle Aikenin viereen, ja hymyili vieläkin leveämmin.

''Tottakai'', Tonbon vastasi tyynesti. ''Sinua on hauska ärsyttää''.

''Me olemme tiimi, meidän pitäisi auttaa toisiamme, ei ärsyttää toisiamme!'' Gohan rääkyi posket punaisina, mutta Tonbon vain hymyili hänelle, ja vaivihkaa nyökkäsi Aikenille, melkein huomaamattomasti.

Samassa näin sivusilmälläni pienen käden tavoittelevan kulkusia. ''Yrittäkää enemmän!'' huudahdin genineille, ja katosin savupilveen.

- - - -

Juoksin oksia pitkin, etsien sopivan suojaisaa paikkaa, josta kuitenkin näkisin Irukan. Hetken jo luulin...

Gohan, se pirulainen.

Tämä oli niitä hetkiä, jolloin sain kiittää maskiani. Poskeni olivat punaisinaan, mutta maskin takaa häpeällistä punastumistani ei onneksi voinut nähdä.

Ainainen punastumiseni olikin syy maskilleni. Jos halusi olla uskottava ninja, ei saanut punastella. Minun ikäväkseni punastuin aina ja kokoajan. Maski oli ainoa keino peittää kiusallinen puna poskilta.

Hypähdin eräälle oksalle, josta minulla oli esteetön näköala oikeaan Irukaan. Hänen hiuksensa heiluivat täydellisinä tuulen mukana.

Yhtäkkiä Iruka käänsi katseensa minua päin, ja hymyili. Tunsin punan nousevan jälleen kasvoilleni, ja kiitin maskia.

''Kakashi-sensei'', Iruka viittoi minua luokseen. Katosin savupilveen, ja ilmestyin hänen eteensä harjoituskenttä seitsemän puutolppien viereen.

''Miten ryhmä kahdeksan edistyy tehtävässään?'' Iruka kysyi huolettomasti. Miten hän oli noin täydellinen?

''Heillä oli ovela juoni. He kaikki muuttuivat sinuksi'', hymähdin, ja Irukan ilme muuttui häkeltyneen ja kysyvän välimaastoon.

''Minuksi?'' hän kysyi epäuskoisesti, ja naurahti. ''Miten typerä juoni!''

Hätkähdin, ja pakotin itseni naurahtamaan. ''Eh, niin''.

Hemmetti, tällä miehellä ei ollut aavistustakaan tunteistani, ajatuksistani. Toisaalta, ehkä asia oli parempi niin.

Iruka nauroi. ''Mitä he oikein miettivät, menisit sekaisin nähdessäsi minut vai?''

Auts. Lisää suolaa haavoihin, kiitos.

''Hah, niinpä'', vastasin hieman vaisusti. Kuinka oikeassa hän olikaan.

Pian kuulin rapinaa selkäni takaa olevasta pusikosta. Käännyin ympäri, ja näin Gohanin seisovan puskan edessä punaisine hiuksineen. Tyttö oli laskenut summoni-käärönsä maahan, muttei ollut vielä avannut sitä.

''Oboro bunshin no jutsu!'' Gohan huudahti, ja hänen ympärilleen ilmestyi neljä kloonia. Tyttö oli selvästi valmistautunut taisteluun. Huokaisin syvään hieman huvittuneena ja keskityin. Tästä tulisi helppo taistelu.

Kaikki viisi Gohania ottivat käsiinsä kaksi kunaita, ja viskasivat ne minua päin. Väistin hyökkäyksen helposti hyppäämällä korkealle. Nämä kloonit olivat kestäviä. Ne eivät tuhoutuisi ensimmäisestä iskusta.

Laskeuduin jälleen erään puun oksalle, ja samassa eteeni hyppäsi yksi Gohaneista. Tyttö oli ottanut summoni-käärönsä mukaansa, ja avasi sitä. Gohan laskeutui samalle oksalle kanssani, mutta en edes hätkähtänyt.

Jos tämä tyttö pelottaisi minua, en voisi kutsua itseäni jouniniksi.

Pian huomasin Gohanin summonoineen kääröstään tantou-miekan, samanlaisen kuin Tonbolla oli. Tyttö laski summoni-käärön alas oksalle, ja astui askeleen minua päin.

''Osaatko muka käyttää tuota?'' kysäisin tytöltä. Olin huomannut hänen liikkeissään pientä epävarmuutta, mutta vastaukseksi Gohan katsoi minua itsevarmasti. Tyttö lähestyi hiljalleen, ja jäi askeleen päähän minusta seisomaan. Hetken ajaksi hän menetti keskittymisen, ja vilkaisi taivaalle. Näin hetkeni koittaneen.

Laitoin vasemman käteni tytön vasemmalle kyljelle, otin oikealla kädelläni miekan tytön käsistä, ja hyppäsin alas. Takaani kuulin Gohanin voimakkaan kiroamisen.

Laskeuduin huolellisesti maahan, ja kävelin jälleen Irukan luokse.

''Hoi, Iruka!'' huikkasin miehelle, ja hän kääntyi katsomaan minua, hiukset hulmuten yhä voimistuvassa tuulessa.

''Niin?'' hän kysyi kasvoillaan utelias ilme, ja sain vain vaivoin pitää itseni kurissa. Iruka ei tykkäisi, jos suutelisin häntä.

Tai ehkä vähän muutakin. Tunsin kuinka puna nousi jälleen poskilleni.

''Kävisitkö hakemassa kylästä neljä ramen-ateriaa?'' kysäisin Irukalta. Hän katsoi minua hieman oudosti, laskeskeli mielessään, ja näytti vihdoin tajuavan teoriani.

''Siis neljä ramen-ateriaa. Haluatko muuta?'' mies kysyi.

Sinut. ''En minä muuta''.

Iruka nyökkäsi, ja lähti kävelemään kylää kohti, ja jäin yksin puutolppien luokse. Siellä hän meni, minun mieheni.