Eräänä kauniina päivänä Konohan kylässä eräs ninjamaailman mahtavimmeista kunoicheista oli juuri palannut pitkältä matkaltaan. Kunoichi oli juuri tullut, ja seisoi nyt väkijoukon keskellä. Väkijoukko haukkoi henkeään paheksuvasti nähdessään hänet, ja teki hänelle tietä. Hän lähestyi pahaenteisesti Raamen-kojua, jossa Naruto ja Sasuke illastivat parhaillaan.

Naruto ja Sasuke havahtuivat haistaessaan kirpeänmakean porkkanan löyhkän, ja tajusivat jonkun lähestyvän. Se joku saapui juuri heidän taakseen. He eivät uskaltaneet kääntää päitään, sillä heillä oli pahoja aavistuksia siitä, kuka tämä oli...

"Etteköh huomanneeth saapumistanih, PoJoInGh?! Olenkoh niinh mjahtavah, PoJoInGh?!" Kuului kimakan lapsellinen kiljaisu heidän takaansa.
Naruto ja Sasuke hätkähtivät ja käänsivät päitään. Heidän edessään seisoi järkyttävä näky.

Heidän edessään seisoi tyttö, jolla oli pulleahkot posket, pieni nenä, siniset silmät, paksu, kihara blondi maahan asti yltävä tukka, joka komeili kahdella saparolla, sekä kaksi hyvin isoa ja silmään pistävää etuhammasta, joista toinen oli pinkki ja toinen kultainen. Jalassa tytöllä oli pitkät, pinkit korolliset saappaat, joissa korot näyttivät pinkeiltä istuvilta pupuilta. Hänen pinkit kimaltelevat verkkosukkahousunsa korostivat hänen pinkkiä pupuhäntäistä pörröminihamettaan, joka sopi täydellisesti yhteen hänen pinkkiin, pörröiseen, kimaltavaan pupukuvioiseen navan paljastavaan korsettiinsa. Navassaan hänellä oli pinkki pupunapakoru, ja korvissaan hänellä oli pinkit, isot pupukorvakorut.

Tämä oli jo jotain niin järkyttävää, että Naruto ja Sasuke miltei tukehtuivat raameneihinsa samalla, kun yrittivät oksentaa niitä ulos.
"Ymmärränh miksih näytätteh tuoltah, PoJoInGh! Oletteh äimistyneitäh, koskah olenh niinh upeah, PoJoInGh! Noh, nyth asiaanh, PoJoInGh! Haluanh ettäh vietteh minuth Hokagenh puheilleh, PoJoInGh!" Tyttö kiljaisi niin kimakasti, että Naruto ja Sasuke suorastaan hyppäsivät tuoleissaan.
"Noh, nyth tassuah toisenh eteenh, PoJoInGh!" Hän kiljui heille.
Heidän ei auttanut muu kuin totella, vaikkakin vastahakoisesti. Kuka nyt tuollaista pupufriikkiä auttaisi vapaaehtoisesti? Tämä ei voinut tietää hyvää...

Vähän ajan kuluttua tyttö, sekä Naruto ja Sasuke olivat Tsunaden toimistossa. Tsunaden ilmeestä päätellen hän ei ollut osannut odottaa tytön tuloa, mikä ei ollut varsinainen ihme.
"Olenh täälläh auttamassah Konohaah sodassah, PoJoInGh!" Tyttö ehti kiljaista ennen kuin kukaan ehti kysyä tältä mitään.
"...Konohalla ei ole sotaa juuri nyt." Sasuke sanoi sivummalta.
"OOpsh! Oikeastaanh minäh tulinh iskemäänh poi-- eih, kunh siish... Tulinh auttamaanh tehtävissäh, PoJoInGh!" Tyttö korjasi pikaisesti.
"Valitettavasti emme tarvitse apua tehtävissämme, joten voitkin palata takaisin sinne mistä tulit." Tsunade ilmoitti rauhallinen hymy kasvoillaan.
"Eih! Minäh enh aioh lähteäh poish, koskah olenh tulluth pitkänh matkanh Pupugakurestah, PoJoInGh!" Tyttö valitti kovaäänisesti.
"Köh... Missä on "Pupugakure"...?" Naruto kysyi hämmentyneenä. Tyttö näytti vihaiselta.
"Etteköh tiedäh, PoJoInGh?! Seh onh teidänh persh-eish-sänneh, PoJoInGh!!" Kiljaistuaan hän mulkoili porkkananhimoisesti Narutoa ja Sasukea, jotka pitelivät säikähtäneinä takamuksiaan.
"Nyth minäh lähdenh vessaanh, PoJoInGh!" Tyttö julisti, ja paukautti oven kiinni lähtiessään.

"Kuka ihme hän oikein on?!" Naruto kysyi järkyttyneenä.
"...Hän on Yumikoh Usagimomo Uzumachiha. Eräs kuuluisimmista kunoicheista. Hän osaa kaikki Uchiha-klaanin ja Uzumaki-klaanin tekniikat, ja lisää niihin oman säväyksensä. Hänen sukunimensä Uzumachiha tarkoittaa Uzumaki-klaanin ja Uchiha-klaanin risteytystä. Hän on yksi Uchiha-klaanin ja Uzumaki-klaanin eloonjääneistä, eli teidän kaukainen serkkunne." Tsunade selosti Narutolle ja Sasukelle.
Ilmeistä päätellen uutinen oli kuin salamanisku suoraan kirkkaalta taivaalta.
"Sinä et ole tosissasi... Ethän?" Sasuke kysyi Tsunadelta hiki valuen.
"...Olen tosissani, ikävä kyllä. Ja haluan, että Yumikoh lähetetään heti pois Konohasta, keinolla millä hyvänsä. Minun tehtäväni on suojella kylää hänen kaltaisiltaan pahan ilman linnuilta." Tsunade vastasi päättäväisesti.
"...Sasuke, tehdään kaksoisitsemurha." Naruto ehdotti kauhusta täristen.
"Mietin juuri samaa..." Sasuke myönsi.

Lopulta Yumikoh palasi vessasta hyvin äänekkäästi, kopistellen pupukorkojaan huomionkipeästi lattiaan.
"Elih, missäsh onh tehtävänih, PoJoInGh?!" Hän kiljaisi kärsimättömästi.
Tsunade huokaisi syvään, ja otti tehtäväpapereita esille. Hän lueskeli niitä vähän aikaa.
"Eih tässäh oleh kokoh päivääh aikaah, PoJoInGh!" Yumikoh valitti.
"No, tässä olisi sinulle S-tason tehtävä, käypä tuolla puskissa etsimässä Akatsukeja." Tsunade ilmoitti hänelle. Puputytön ilme kirkastui.
"Jihhuuh! Nyth metsälleh, Po~JoInGh!" Hän kiljaisi ilosta, ja lähti ikkunasta loikkimaan kauas ulos metsälle.
"...Päästiinpä tuostakin friikistä eroon." Naruto tokaisi, ja he huokaisivat syvään helpotuksesta.

Vähän ajan kuluttua metsässä Yumikoh oli jo loikkinut pitkälle Konohasta, hieman kompuroiden. Hänen pupuhäntänsä oli kerran matkan varrella tarttunut oksaan kiinni irroten, mikä oli johtanut kymmenen minuutin paniikkikohtaukseen ja uuden tekohännän tilalle laittamiseen. Hieman matkaansa jatkettuaan hän pysähtyi nuuhkimaan ilmaa.
"Jokuh tuleeh, PoJoInGh!" Hän kiljaisi suureen ääneen.
Pusikosta lensi häntä kohti kunai, jonka eräästä kylästä tullut ninja heitti. Yumikohin supernopeat refleksit kuitenkin ehtivät heittää porkkanakunain niin nopeasti, että kunait osuivat toisiinsa singoten maahan. Kunain heittänyt ninja hyppäsi Yumikohin eteen. Vastustaja ei kuitenkaan ehtinyt tehdä mitään, kun Yumikoh jo kiljaisi "Puputerasuh!" samalla katsoen tätä kieroon. Vastustaja säikähti pahasti, kun huomasi, että hänen ympärillään alkoi pomppia kymmenkunta mustia pupuja, joilla oli pinkit, vihaiset silmät.
"Nämäh puputh eiväth koskaanh lakkaah pomppimastah ympärilläsih, PoJoInGh!" Yumikoh kiljaisi kimakalla äänellään voitonriemuisesti.
Vastustaja järkyttyi pupuista niin pahasti, että lopulta pyörtyi saaden ikuiset traumat.
"Hähääh, kuolith, PoJoInGh! Olenh niinh mahtavah, Po~~JoInGh!!" Yumikoh kiljui niin kovaa, että vastustajan loput kaksi ryhmäläistä ilmestyivät paikalle.
Hekään eivät ehtineet tehdä mitään, kun jo Yumikoh kiljaisi "Pupurasenganh!" ja vastustajat kuolivat pinkkiin kimmeltävään välähdykseen.
Yumikoh oli tämän jälkeen niin täynnä itseään, että hän ryhtyi kikattamaan hyvin kimakasti samalla, kun loikki ympäriinsä mielipuolisesti näkemättä eteensä.

Tunnin jälkeen rauhoituttuaan hän aikoi jatkaa matkaansa, kunnes hän nuuhkaisi taas ilmaa, ja haistoi, että lähistöllä oli joku. Hän lähti loikkimaan hajun suuntaan, ja huomasi hajun tulevan eräästä Akatsukista.
"Juhhuuh! Nyth tuleeh Akatsukienh päistäh porkkanamuhennostah, PoJoInGh!!" Hän kiljaisi ilosta ja heitti porkkanakunaita Akatsukin suuntaan.

Akastukin jäsen osoittautui hänen onnekseen Itachi Uchihaksi, joka väisti kunait helposti.
"IIIHH!! Itachih-chanh!! Naih minuth, PoooJoInGh!!" Yumikoh kiljaisi riemusta ja loikkasi Itachia päin yrittäen halata häntä. Itachi kurtisti kulmiaan, ja väisti Yumikohin niin kevyesti, että tämä paiskautui maahan porkkanakuvioiset pörröiset pantsut vilkkuen.
"Itachih-chanh!! Näytäh minulleh porkkanasih, PoJoInGh!" Yumikoh kiljui kurkku suorana.
Itachi oli kuin ei olisi häntä nähnytkään, ja ryhtyi kävelemään muualle samalla, kun Yumikoh kiljui hänen takanaan.
"Itachih-chanh, rakkaanih, näytäh minulleh porkkanasih, PooJoInGh!! Eih haittaah, vaikkah olemmeh sukuah, PoJoInGh! SlUrBh! Otah tästäh, muruh, PoJoInGh!" Yumikoh tuli Itachin eteen ja näytti hänelle vasta kuolassa uittamaansa porkkanatikkaria.

Itachi kuitenkin osoittautui vesiklooniksi, ja räjähti vieden Yumikohin mukanaan. Yumikoh makasi maassa haavoittuneena, mutta ei antanut periksi, vaan nousi silti seisomaan.
"...Minäh...kostanh hänelleh, jah.... menenh iskemäänh hänenh pikkuveljensäh, PoJoInGh!" Hän kiljaisi, ja ryhtyi loikkimaan Konohaan päin mielipuolisesti pörröpantsut vilkkuen, pupukorot irti, verkkosukkahousut revenneinä, toinen etuhammas irti, ja esiin tupsahtaneet pupunkorvat päässään iskemään Sasuke-parkaa.