Metsänvihreät silmät tuijottivat purkin pohjaa eivätkä arpisen miehen aivot osanneet sisäistää sitä yksinkertaista asiaa että purkki oli tyhjä. Aikojen saatossa tummiksi ruskettuneet sormet kiertyivät posliinisen purnukan ympärille ja käänsivät sen hitaasti ylösalaisin.
Se oli ihan oikeasti tyhjä, mutta missä olivat ne 20000 yeniä jotka hän oli sinne laittanut turvaan ennen suihkuun menoaan?
Kakuzu käänsi karut kasvonsa otsa mietiskelystä rypyssä kohti kattoa. Rahat eivät katoa savuna ilmaan, se oli päivänselvä asia joten joku törkeä pitkäkynsi oli vienyt ne, eikä purkin läheisyydessä ollut rikoksen aikana kuin yksi edellä mainitut kriteerit täyttävä henkilö…
“Hidan…”

Kyseistä nimeä joskus totteleva miehenroikale makasi oikoisenaan kermanvaalealla sohvalla ja tuijotti television ruutua pieni virne kasvoillaan. Tuo harmaahiuksinen, valitettavan komeakasvoinen nuorimies oli keskittänyt kaiken vähäisen aivotoimintansa noihin alastomiin ruudulla keikisteleviin miehiin.
“Etkä edelleenkään myönnä että olet homo?”
Ei vastausta, ei edes pientä elettä joka viittaisi siihen että jashinisti olisi kuullut jotain.
Vanhemman silmät erottivat työparistaan epätavallisen piirteen joka venytti väkisinkin Kakuzun olemattomat suupielet kohti korvia.
Hidanilla seisoi, ilmeisesti tuo sivistymätön ja huonolaatuinen roska oli viihdyttävää, tai ehkä jopa kiihottavaa.

Kakuzu ravisteli sopimattomat ajatukset pois päästään ja läimäisi jashinistin päätä auttaen tätä palaamaan maan pinnalle.
“Hidan, hanki elämä”
Harmaahiuksinen nousi yllättävän ripeästi istumaan ja mulkaisi arpinaamaa mahdollisimman murhaavasti, kuin tämä olisi keskeyttänyt jotain tärkeämpää kuin Hidanin seksifantasiat.
“Oliko sulla jotain vitun asiaakin?  Äläkä helvetti kastele mattoa, kiitos…”
Kakuzu käänsi selkänsä tuolle miehelle joka sai hänen paljon kestäneet hermonsa kitisemään ilkeästi ja laahusti pitkin silmiinpistävän kulahtanutta lattiamattoa kohti käytävän päässä häämöttävää kylpyhuonetta. Arpikasvoinen potkaisi varpaansa eteen työntyneeseen kynnykseen, nappasi käteensä pyyhkeen joka näytti siltä että sitä olisi uitettu muutamasti vessanpytyssä joka oli täynnä paskaa ,ja sulki korvansa siltä vastenmieliseltä huohotukselta joka kantautui television kajareista hänen korviinsa asti. Mies kuivasi pitkät tummat hiuksensa jotka olivat taas tuhannen takussa mutta hän ei jaksanut välittää, ne menivät kuitenkin aina takkuun kun hän laittoi sen tukahduttavan kuuman hupun päähänsä ja peitti puolet kasvoistaan maskilla.
Miksi hän piilotti hiuksensa joista hän oli tarkemmin ajatellen varsin ylpeä?
Miksi hän peitti puolet kasvoistaan maskin alle vaikka hän oli oppinut pitämään karuista kasvoistaan vuosien aikana?
Kakuzu ei itsekkään tiennyt vastausta, hän ei löytänyt sitä mielensä perukoilta, eikä edes keksinyt minkäänlaista järkeenkäypää syytä jonka voisi sanoa jos joku sattuisi joskus kysymään hänen sulkeutunutta ja omituisenpuoleista ulkonäköään.
Mies puki siniharmaat olohousut jalkaansa ja solmi tottuneesti hiuksensa kiinni, hänen arpiset kätensä muistivat ulkoa liikeradan joka poninhännän aikaansaamiseksi tarvittiin.
Hetken päästä Kakuzu tajusi sen pienen mutta mielenrauhaa edesauttavan asian että televisio oli hiljentynyt tyystin, ei huonolaatuisia äänitehosteita eikä sitä erittäin vastenmielistä huohotusta.
Mies käveli hieman väsyneesti sängyn eteen ja antoi painavan ruhonsa kaatua velttona mustan puuvillaisen päiväpeiton hellään syleilyyn. Pehmeä kangas tuntui mukavalta miehen ruskettunutta ja arpista ihoa vasten kun Kakuzu rikkoi mielensä hiljaisuuden huokaamalla syvään. Arpikasvo tuijotti kellertynyttä kattoa ja löysi yhdestä kulmasta kauniisti kukkivaa hometta joka näytti heijastavan hänen silmiensä väriä.

Hän makoili siinä määrittelemättömän pitkän ajan kunnes hänen mahansa murina tuhosi huoneessa leijuneen hiljaisuuden ja sai lihaksikkaan miehen nousemaan istumaan. Hänellä oli nälkä eikä se ollut tällä kertaa mikään ihme, olihan hän viimeksi syönyt aikaisin ennen auringon nousua ja nyt tunnit olivat huomaamatta lipuneet ja aurinko alkoi laskea, sekin oli saanut päivittäisen kiertoajelunsa päätökseen.

Hidan röhnötti laiskasti keittiön tuolilla joka vaikutti hyvin pitkälti siltä että se lakoaisi kasaan hänen allaan millä hetkellä hyvänsä. Harmaahiuksinen nojasi kyynärpäillään puiseen pöytään ja tuijotti vaaleaa kahvikuppia silmät melkein kiinni. Hänellä oli tylsää, ja tämä majatalon huoneisto inhotti häntä yhtä paljon kuin se ajatus että hänen pitäisi nukkua koko pitkä yö Kakuzun vieressä. Hidan oli päättänyt valvoa koko yön vaikka huomiseen kävelymatkaan tarvitsisikin pitkät yöunet ja paljon energiaa, taas se hemmetin johtajankuvatus oli saanut mielipuolisen idean kiskoa heidät kokoukseen jonnekin hornan kuuseen. Kuulemma heidän pitäisi ihan henkilökohtaisesti olla paikalla, hologrammi ei mitä luultavimmin kelvannut sen takia kun sillä neulatyynyllä oli huono päivä tai hänen lempi kahvimukinsa oli hajonnut kun se sinipäinen ämmä oli tiskannut huolimattomasti.
Hidan heilautti kättään ja viskasi kahvimukin viimeiselle matkalleen kohti kuvottavan likaista laminaattilattiaa, tuo kahvimuki tosiaankin häiritsi hänen elämäänsä yhtä paljon kuin Hokagen likapyykit, mutta se oli ensimmäinen tielle osuva asia, johon voisi purkaa ärsytystään ja joka menisi rikki.
“Vittu…”
Jashinisti löi nyrkkinsä pöytään ja kirosi itsekseen sitä, mitä hän oli mukamas tehnyt ansaitakseen työparikseen niinkin aivokuolleen ja hermoja raastavan tyypin kuin Kakuzu. Taas päädyttiin neulatyynyjohtajaan, yksin sen oranssihipiäisen rautasilmän vika oli se että Hidanilla oli ongelmia mielenterveytensä ja sen karvaperseisen arpinaaman kanssa.
Nyrkki iskeytyi lahopuisen pöydän pintaan uudelleen ja miehen komeat kasvot vääntyivät irveeseen, ei kivun takia, häntä vitutti tällä hetkellä kaikki maailmankaikkeuteen sisältyvä paska jota hän näki koko ajan ympärillään ja suurin vitutuksen kohde seisoi nytkin ovella ja tuijotti noilla ärsyttävän punavihreillään silmillä harmaahiuksista kuin tämä olisi hullu.
“Älä riko pöytää tai minä joudun maksamaan sen”
Hidanin päässä tikitti ydinpommi joka uhkasi räjähtää posauttaen koko maailman paskaksi.
“Ime munaa vitun käppänä..”, jashinisti sihahti vihaisesti ja mulkoili kulmiensa alta pariaan.
“En tässä iässä taida enää ylettää mutta saathan sinä minulta ottaa suihin jos noin kovasti haluat…”, Kakuzu murisi tavallista matalammalla äänellään ja tutki homeella vuoratun jääkaapin sisältöä arvosteleva ilme kasvoillaan.

Hehkulamppu syttyi Hidanin pään päällä ja tämän mieliala kohosi silmissä, vihan vääristämät kasvot kaartuivat taas siihen tavalliseen ivalliseen virneeseen joka ei voinut tarkoittaa mitään hyvää ja kyllästynyt narina vaihtui hieman naiselliseksi kikatukseksi.
“ ´Kuzu…”, harmaahiuksinen lirkutti kun Kakuzu istui tätä vastapäätä hieman tukevammalle tuolinrähjälle.
“No mitä nyt taas..?”
Vanhempi kuulosti erittäin kyllästyneeltä ja hän tuijotti leipäänsä vailla halua tunkea se suuhunsa ja täyttää hieman surkeasti murisevaa vatsaansa.
“Mä keksin meille hienon kisan!” jashinisti virnuili entistä ilkeämmin ja kylmät väreet kipittivät pitkin arpikasvon selkää, mitä tuo idiootti olisikaan taas saanut päähänsä? Nuoremman ilme ei viitannut mihinkään mukavaan mutta pakkohan ajatus oli kuunnella jos se olisikin joku järkevä tylsyydentappaja
tai jotakin…
“Jos sä saat mut ottamaan sulta suihin ennen huomisaamua niin mä maksan sulle 20000 yeniä, jos et onnistu niin mä saan pitää ne mitkä jo vein sulta aiemmin!”
Hidan käkätti, idea oli aivan mahtava eikä Kakuzu yllytyshulluna voisi kieltäytyä kun palkintona olisi rahaakin, eikä arpinaama voisi onnistua.
“Siis jos voitan saan sinulta ne viemäsi 20000 ja toiset samanlaiset vielä päälle?” Vanhempi varmisti että hän oli tajunnut nuoremman mielipuolisen idean oikein ja hieraisi leukaansa Hidanin nyökytellessä innokkaasti päätään pyöreän pöydän toisella puolella.
“Hmmh… otan haasteen vastaan niljake, milloinkas aloitetaan..?”
Hidan remahti järjettömän kuuloiseen nauruun, Kakuzu kokisi erittäin karvaan tappion ja hän pääsisi kerskumaan huomenna voitollaan Deidaralle, ainoalle huumorintajuiselle Akatsukilaiselle. Jashinisti vilkaisi kelloa ja kävi illan aikataulun päässään muutamasti läpi ennen kuin vastasi odottavalle arpikasvolle.
“…puolen tunnin päästä, mä käyn eka kaupasta hakeen niitä vitun eväitä huomiseksi, ookoo?”
Kakuzu nyökkäsi ajatuksissaan ja nykäisi Hidanin hihasta takaisin kun tämä yritti karata paikalta kesken keskustelun.
“Anna ne 2000 jotka sinä varastit, en luota sinuun…”, Vihreät silmät porautuivat violetteihin saaden harmaahiuksisen hermostumaan hieman. Jashinisti kaivoi rahat takataskustaan ja tuhahduksen saattelemana tiputti ne pöydälle Kakuzun nenän eteen.
“Siinä on rahas ootko vittu ihan helvetin ilonen ny, hä?”
Arpikasvoinen ei edes vaivautunut vastaamaan, kyllä sen hänen eleistään huomasi että hän oli onnellinen saadessaan rakkaat rahansa takaisin tuon ilkeän nuorisorikollisen kynsistä.
Hidan jumpsi äreänä eteiseen, kiskoi shinobi-sandaalit jalkoihinsa ärräpäiden sinkoillessa sanoinkuvailettoman rumista tapeteista ja umpilahoista ovista. Mies lähti ulos ovet paukkuen, hänen äskeinen hyvä olonsa oli tipotiessään, hän vihasi tuota rahanahnetta vanhusta joka roikkui hänen kintereillään minne hän menikin.

Kakuzu löhösi siinä kermanvaalealla sohvalla jossa hänen parinsa oli noin tunti sitten makoillut ja katsonut sitä halpaa ja huonolaatuista homopornoa. Taas hän oli rahan perässä työntänyt puukauhansa tuntemattomaan soppaan, tai niinhän Hidan kirppuaivoillaan ajatteli. Rahan perässä arpinaama ei tällä kertaa juossut, hän oli päättänyt että tänä iltana jashinisti tulisi huomaamaan että hän on homo eikä mikään hetero joka katsoo homopornoa, sehän on järkevästi ajateltuna mahdotonta.

Ovi kävi ja vittutulva hyökyi Kakuzun kuuloalueelle varmistaen miehelle että tulija tosiaankin oli Hidan joka oli katkaissut muovikassin sangan.
Vanhempi hengitti hetken syvään ja kerättyään tarpeeksi rohkeutta tämä nousi ylös sohvalta ja asteli Hidanin luo eltaantuneelta lemuavaan eteiseen.

Operaatio Hidanin homoudenpaljastus alkakoon.

Kakuzu seisahtui harmaahiuksisen miehen eteen ja tuijotti tätä hieman alaviistoon miettien samalla mielensä perukoilla mitä tehdä voittaakseen veto.
“Öh… ´Kuzu mikä vitun pokerface toi on olevinaan?”
Arpikasvoinen huitoi typerän kommentin pois korviensa ulottuvilta, painoi tarkoittamattoman väkivaltaisesti parinsa vessan rähjäistä ovea vasten ja nosti jashinistin kädet tuon pään yläpuolelle. Miehen vapaa käsi tarttui Hidanin leukaan ja rusehtavanpunaiset huulet koskettivat alkuun mahdollisimman varovasti toisen paljon vaaleampia. Nuorempi veti terävästi henkeä ja tuijotti Kakuzua järkyttyneenä, oliko tuo ällötys juuri suudellut häntä?
Arpinen mies vetäytyi taaksepäin uppo-oudon lämmöntunteen velloessaan hänen sisällään. Pitemmälle mietittäessä Hidan ei maistunut kummoiselta eikä Kakuzu ollut koskaan tuntenut yhtä pehmeitä huulia omillaan.
“Ei helvetti ‘Kuzu… mitä vittua sä just äsken teit..?”
Kun vastausta ei kuulunut muutamaan minuuttiin ja muutenkin Kakuzu vaikutti olevansa toisessa maailmassa, jashinisti otti ohjat käsiinsä. Lähes valkoinen käsi tarttui varovasti mutta kipakasti tummaan ja veti vanhemman miehen itseensä kiinni. Hidan nousi varpailleen, sai jäätävät väreet hiipimään Kakuzun selkää pitkin ja kuiskasi pelottavan himokkaalla äänellä tämän korvaan:
“Vittu mä haluan lisää tota nannaa…”

Arpikasvoinen hätkähti ja tuijotti pariaan uskomatta kuulemaansa.
Sanoiko jashinisti todella haluavansa lisää..?
Hidan todisti Kakuzun korvien toimivan täydellisesti palauttaessaan parivaljakon äskeiseen asetelmaan ja painaessaan lantionsa tiukemmin toista vasten.
Arpikasvo ei enää ollut varma semeydestään saatikka sitten seksuaalisesta suuntautumisestaan vastatessaan nuoremman aloittamaan suudelmaan ja viedessään kätensä harmaahiuksisen lantiolle. Hetken päästä Kakuzu perääntyi hieman saadakseen vanhoihin keuhkoihinsa lisää happea.

Arvosteleva katse tutkaili jashinistin kaavun alle piilotettua vartaloa kun arpinen mies mietti kuumeisesti pystyisikö likaamaan toisen kauniin kehon tänä iltana. Kaiken järjen mukaan hänen pitäisi lopettaa heti tämä pelleily tuon häntä yli puolivuosisataa nuoremman pojanretaleen kanssa ja painua mieluummin nukkumaan, mutta ei, halut ottivat miehen kehosta hallinnan ensimmäistä kertaa hänen pitkän elämänsä aikana. Parivaljakko painautui uuteen suudelmaan ja Kakuzu avasi nuoremman kaavun neppareita yksi kerrallaan varovaisesti, hän ei halunnut rikkoa tuota taianomaista herkkää tunnelmaa joka leijui heidän ympärillään.
Kaapu valui mytyksi lattialle paljastaen arpikasvoisen nähtäville kiinteän ja kauniin valkean rintakehän. Hidan virnuili epätavallisen ystävällisesti hypätessään ketterästi vanhemman syliin ja kuiskasi toiveensa ilmoille kuin se olisi ollut suurikin salaisuus:
“Kanna mut sänkyyn, ‘Kuzu…”
Kakuzu totteli kuuliaisesti kuin mikäkin palveluskoira, kantoi yllättävän kevyen parinsa makuuhuoneeseen ja tiputti tämän sängylle jota peitti edelleen se sama musta päiväpeitto.
Hidan valkeine rintakehineen loisti sen mustuuden keskeltä kuin pohjantähti yötaivaalta ja arpikasvoinen tunsi nivusissaan oudon nykäisyn.
Jashinisti nappasi kiinni Kakuzun kädestä, nuolaisi odottavasti huuliaan ja veti vanhemman miehen päälleen.
“Vittu mä haluan sua… Eihän se tee musta homoa..?”
“Taitaa se tehdä mutta ollaanpahan samassa veneessä…”
Hidan ei tiennyt olisiko hänen parinsa halunnut lausuntoaan jatkaa jotenkin, mutta töykeästi hän hiljensi arpikasvon suudelmalla ja päästi miehen pitkät hiukset irti hiuslenkin kahleista. Kakuzu ynähti jotain mikä luultavimmin ei tarkoittanut yhtikäs mitään ja sai harmaahiuksisen hätkähtämään työntäessään kielensä tutkimaan nuoremman suuta. Tummaksi ruskettunut käsi löysi salakavalasti tiensä jashinistin etumukselle ja sormet löysivät pienen kohouman joka sai vanhemman olemattomat suupielet kohoamaan ylöspäin. Hidan inahti hiljaa tuntiessaan vieraat sormet etumuksellaan muttei tehnyt elettäkään estelläkseen tummahiuksisen leikkejä, hän nuolaisi Kakuzun korvanlehteä saaden miehen tumman ihon nousemaan kananlihalle. Valkea, usein vereen tahriutunut kämmen siveli arpista rintakehää kun vanhemman käsi liikkui sulavasti nuoremman mukavasti kohonneella etumuksella saaden jashinistin huokailemaan ajoittain mielihyvästä.

Pitkäksi venähtäneen hetken päästä  käsi vetäytyi Hidanin harmiksi pois hänen etumukseltaan ja pettymys paistoi hänen kasvoiltaan kuin aurinko päiväntasaajalla.
Hän halusi lisää, himo oli noussut uusiin lukemiin eikä hän jaksanut enää odottaa. Nuorempi nosti äkisti lantiotaan saaden etumuksensa osumaan johonkin kovaan joka lisäsi miehen innostusta vain enemmän. Kakuzu murahti hiljaa jashinistin lantion osuessa hänen omaansa. Mies päätti lievittää parinsa tukalaa oloa ja kiskoi mustat olohousut tämän jaloista hymyillen ilkeästi. Pieni kysyvä vilkaisu Hidaniin riitti, nuorempi halusi kaiken pois, hän ei enää mahtunut housuihinsa kiitos arpikasvon.
Niinpä mustat bokseritkin lensivät kauniissa kaaressa lattialle Kakuzun ihaillessa parinsa täydellistä alastonta vartaloa. Jashinistin poskipäille levisi hieman punaista hänen maatessaan siinä mustalla päiväpeitteellä täysin alastomana, vihreiden silmien arvostelevan katseen alla.  
Harmaahiuksinen nousi hitaasti, painoi vanhemman sängynpäätyä vasten ja hamusi huulillaan ahnaasti tuon rintakehää.  Kakuzu tunsi olonsa erittäin ahtaaksi ja kiskoi siniharmaat olohousunsa Hidanin innokkaalla avustuksella pois jaloistaan.
Nuorempi tirskahti huomatessaan että tummahiuksisella ei ollut olohousujen alla minkäänlaista vaatekappaletta etumuksensa suojana, joka tosin ei haitannut jashinistia yhtään. Tässä tilanteessa kangas oli vain tiellä ja Hidan halusi mahdollisimman nopeasti tositoimiin.
Kakuzu nosti valkeaihoisen parinsa päälleen ja työnsi kielensä himokkaana tuon suuhun. Jashinisti hymisi jotain epämääräistä ja alkoi hinkata lantiotaan toista vasten saaden parivaljakon huokailemaan.

Ruskettuneet sormet kietoutuivat Hidanin miehuuden ympärille ja liikahtivat kokeilevasti edestakaisin. Nuorempi voihkaisi kovaan ääneen ja painoi lantionsa tiukemmin Kakuzua vasten saaden vanhemmankin murahtamaan hiukan.
Käsi liukui nopeasti pitkin jashinistin vartta ja mies huohotti alahuultaan purren. Voihkaukset karkailivat Hidanin huulien välistä kun paine hänen nivusissaan kasvoi ja alkoi käydä lähes sietämättömäksi.
“Ei helvetti ‘Kuzu… ‘Kuzu… ghh… mä laukeenhh saatanah ihan kohtaaah…”
Kakuzu hymyili ilkeästi hien karpaloidessa jashinistin otsalla, hän ei ollut koskaan nähnyt pariaan noin heikon ja haavoittuvaisen näköisenä.
“Aa… Aa-aah… ‘Kuzu… AAAA-”
Arpikasvo hiljensi Hidanin huudon suudelmalla ja tunsi kuinka lämmin neste roiskahti hänen alavatsalleen. Nuorempi huohotti raskaasti ryhti lysyssä ja pyyhki vaivalloisesti violettien silmien eteen valahtaneita harmaita hiustupsuja.
“ ’Ku- … ‘Kuzu pane mua vittu… PANE MUA SAATANA!”
Viimeiset sanat jäivät kaikumaan vähä kalusteiseen huoneeseen, eikä Kakuzua tarvinnut kahdesti käskeä. Hän nosti Hidanin päältään, käänsi tämän kontalleen eteensä ja työnsi varoittamatta sormensa nuoremman sisään saaden tuskanulvahduksen kirpoamaan tuon huulilta.
Arpikasvo myhäili itsekseen, siinä tuo nuorukainen hänen kasvojensa edessä tarjosi persettään kuin mikäkin katuhuora ja inahteli ruskettuneen etusormen liikkuessa hänen sisällään.

Kakuzu nousi polvilleen parinsa taa, veti sormensa pois alta ja työntyi hitaasti jashinistin sisään. Hidan karjaisi tuskasta mutta vanhempi ei välittänyt, hän veteli hitaasti edestakaisin ensin hitaammin ja homman makuun päästyään lisäsi surutta vauhtia. Hän tiesi oikein hyvin että Hidaniin sattui, mutta vielä paremmin hän tiesi että mies nautti mielipuolisen paljon kivusta ja sen kyllä kuuli varmaan koko majatalo.
Arpikasvo lisäsi vauhtia ja työntyi joka kerralla mahdollisimman syvälle saaden myös itselleen aivan mahtavan hyvänolontunteen. Hidan voihki suureen ääneen ja puristi rystyset valkoisina peittoa.
“Aaahh… helvetti just siihen… AAHH… vittuh…”
Kakuzu huomasi että tiettyyn kohtaan osuessaan hän sai huudatettua jashinistia entistä enemmän ja siihen hän alkoikin ahnaasti tähdätä.
Paine kertyi Kakuzun haaraväliin ja pian hän tulikin Hidanin sisään normaalia korkeamman desibelitason omaavan murahduksen johdattelemana. Nuorempi voihkaisi ja arpikasvon esimerkin mukaan laukesi hetken päästä perässä sotkien mustanpuhuvan päiväpeiton valkoiseen töhnään.

Vanhempi kellahti selälleen sängylle ja tuijotti metsänvihreät silmät puoliummessa kellertynyttä kattoa. Hidan kiitti, käpertyi ääneti Kakuzun kainaloon ja pian nukkuikin siinä somassa käppyrässä kuin pikkulapsi. Kakuzu sulki uupuneena silmänsä ja juuri ennen siirtymistään unimaailmaan hän mietti itsekseen:
‘Ehkä ne 20000 on tarpeeksi kipurahaa… oli tämä sen arvoista, todellakin…’


Ja seuraavana iltana oranssihiuksinen johtaja manasi alaisilleen sitä miten yksi työpari oli taas pahasti myöhässä, ja tällä kertaa syy oli muka se ettei Hidan voinut kivuiltaan kävellä.